Espoo

by

KSL 29.9.2015 – Palokärki ja infoa Pohjois-Espoon osayleiskaavasta

Kaksi viikkoa sitten pidetyssä kaupsussa oli varsin kiintoisa ja painava info-osuus.

Tämän ja ensi keskiviikon kokouksen välissä on ollut myös viime viikolla Urban Millissä pidetty lautakunnan seminaari keskustojen kehittämisestä ja kehittämisperiaatteista. Kirjoitinkin jo tästä seminaarista Facebookin puolella: olen ilahtunut, että tällaisia periaatteita ollaan nyt tekemässä. Skeptikkona en ole itse lähtenyt ehdottamaan niiden tekemistä, joten on hienoa että asia on lähtenyt etenemään virkamiestasolla. Periaatteita kaivataankin, jotta saamme uusiin keskustoihin rotia. Täytyy toivoa, että periaatteet eivät jää sanahelinän tasolle, historiallisesti Espoossa kun on puhuttu kauniisti keskustoista mutta toteutus on ollut jotain ihan muuta – kunnianhimotonta lähiörakentamista.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan infossa käsiteltiin tällä kertaa lista-asia Palokärjen lisäksi Mankkaan keskuksen alustavia kehittämissuunnitelmia sekä Kehä I:n tunnelointisuunnitelmia Otaniemen ja Tapiolan välissä. Nämähän olivat EKY:ssä (kaupunginhallituksen elinkeino- ja kilpailukykyjaos) viikko sitten maanantaina, mutta jäivät tuolloin värikkään keskustelun jälkeen pöydälle vihreiden Mari Nevalaisen esityksestä.

Mankkaan keskus

Nykytilanne: väljää palvelurakentamista, puistoa, rakentamattomia tontteja kahden kadun risteyksessä. Asukkaat toivovat että rakentaminen pysyy pientalovaltaisena.
Mankkaan ostoskeskuksessa, vajaa 20 vuokralaista, lisäksi ravintola, rakentamaton Y-tontti, Alepa, asukaspuisto ja päiväkoti sekä puistoisella tontilla historiallinen makasiinirakennus.
Meille esiteltiin alueen kehittämisen taustaksi mm. viher- ja liikenneverkko. Liikenneverkossa ei oltu selvitetty esim. pyöräilyn laatureittejä, oli merkitty vain yleisesti kevyen liikenteen reittejä. Nämä olisi syytä jatkossa saada tällaisiin liikennekoosteisiin.

Entisen leipomon kohdalle on jo kaavoitettu pientaloja. Tämän lisäksi on pohdittu, miten pitkällä tähtäimellä saataisiin esim. parkkipaikat rakentumaan ja nykyiset väljät tontit rakennettua kaupunkimaisemmaksi (mutta ei kovin korkeaksi) keskukseksi. Nyt oli pohdittu
Y-tontille on senioriasumista, Lidlin tontille pienkerrostaloa jonka alakerrassa liiketiloja sekä ostarin eteläkulmaan asuinkerrostaloja pyöreään muodostelmaan ja parkkihallia ostarin taakse. Kaupan uutta sijaintia ei tässä oltu vielä mietitty, sekin tulee ottaa huomioon. (Kauppahan voisi olla vaikka kerrostalon alakerrassa?)

Nostimme esiin, että ensimmäinen kehitettävä tulee olla nykyisen ostarin avoparkki sekä ostarin jatkokehittäminen. Suunnitelmissa oli jo jonkinlainen parkkihalli, ja pienellä korotuksella avoparkin pysäköinnin saisi kokonaisuudessaan siirrettyä halliin. Olennaista on nyt miettiä alueen kokonaisuus valmiiksi, ei että miten saisi lyhyellä tähtäimellä jotain rakennettua. Jos rakentumiseen menee aikaa, niin sitten menee, mutta mieluummin hyvää kymmenen vuoden kuluttua kuin huonoa nyt.

Kehä I:n tunnelointi

Mielestäni tämän tunnelin voisi jättää rakentamattakin, mutta jos se tehdään niin sen voi tehdä hyvin ja sitä sitten meidän täällä pitää ajaa. Liikenteen sujuvoittamiseen en tässä usko: sen näkee Mestarintunnelissakin, että tunneli ei liikenteen pullonkaulaa ratko. Jos tietystä nopeusrajoituksesta siirrytään kymmenenkin km/h alhaisempaan, jono tulee ruuhka-aikaan väistämättä, eikä siinä auta parin liikennevalon poisto.

Tässä hankkeessa pitää erityisesti pitää mielessä taloudellisen ja kaupunkikuvallisen todellisuuden yhteensovittaminen: jos se ei onnistu, niin sitten pitää pystyä myös tyylikkäästi peruuttamaan.

Jos tunneli tehdään, se kannattaa sitten tehdä hyvin. esim. tunnelia ei ainakaan kannata tuosta lyhentää, nytkin tunnelin suut tulevat haittaamaan nykyisiä asukkaita.

Tunnelin päälle on esitetty bulevardia jonka kautta Kehältä pääsee pohjoisesta ajamaan Tapiolantielle. Tässä on tietysti se kummallisuus että ko. kohdalla nostetaan tällä ratkaisulla kapasiteettia 50% – onko se tarpeen?
Bulevardi ei saa olla läpiajokatu eli sen kanssa pitää olla tarkkana, jo turvallisuussyistä. Siinä on suotavaa olla esim. valot ja hidasteita – puhumme nyt alueesta jonne varmaan tavoitellaan juuri lapsiperheitä. Itse näkisin että säästäisimme sekä rahaa että maa-alaa (Maarinsolmu vie näissä suunnitelmissa yhtä paljon tilaa kuin koko Tapiolan keskus) jos bulevardin pohjoisosa jätettäisiin rakentamatta ja yhdistettäisiin Tekniikantiehen. Tässä säästyisi rahaa, saataisiin rauhallisempi katu ja tuossa luonnoksessa bulevardin vienti noin pohjoiseen ei tuo lainkaan lisärakentamista. Virkamiehet vetosivat tosin siihen, että bulevardin ideana on nimenomaan tarjota helppo vaihtoehto ajaa Tapiolantien, ei Pohjantien kautta.

Sitten kokousasioihin.

Viherlaakso (KH:lle, KH-asia)

Esityksen mukaan. Aika pieni kaava Kavallinmäessä. Muutos liike-ja toimistotalojen korttelista asuinkortteleiden osaksi (maanomistajan aloitteesta). Yksi uudisrakennus, suojellaan samalla pienen toimistorakennuksen vanhin osa (sen uudemmat osat voidaan purkaa ja käyttää neliöt toisaalla tai kunnostaa asuinkäyttöön).

Palokärki (nähtäville)

Palokärki herätti linjattaessa paljon keskustelua: alueella on nyt teollisuus- ja toimistotilaa ja siellä mm. sijaitsee jopa kymmenien bändien soittotilat. Alunperin linjauksissa lautakunta korosti että korvaavia tiloja tulisi löytää ja että pientaloalueeseen liittyvät osat olisivat 2-3-kerroksisia.

Kaava on paljon parantunut ensimmäisistä massiivisista suunnitelmista ja sen päästi ihan mielellään nähtäville. Yhtymäkohta pientaloalueeseen on parantunut kolmekerroksisilla kerrostaloilla. Bänditiloille etsitään korvaajia mm. Kerasta ja saadaan osa pysäköintitiloihin.

POKE

Yleiskaavaa käytiin läpi pitkään ja hartaasti.
Aikataulu on seuraava: visio 2014-2015, luonnos 15-16, ehdotus 17-18.
Kaavan tavoitteet ja rajaus tulevat 28.10 päätettäväksi ja jatkavat kaupunginhallitukseen.

Toivoimme karttoja keskeneräisistä asemakaavoista + tietoa niistä, joita edistetään poke-työn yhteydessä (espoonkartano, kalajärvi ym). Nämä merkittänee työohjelmaan.
Asukasyhdistysten tilaisuuksia ja virkamiesneuvotteluja on vielä 2015. Asukkaiden kanssa on tehty paljon yhteistyötä. Esim. asukaskyselyssä 2014 lopulla saatiin vajaa 900 merkintää hyvistä paikoista ja alueista: hiljaiset, tärkeät, viihtyisät, kohtaamispaikat jne.

Tulossa noin 120-sivuinen, A3-kokoinen raportti päätöksiä pohjustamaan. Toivoimme, että sen saisi mahdollisimman nopeasti luettavaksi, ja paperilla.

by

Valtuustopuhe talouden seurantaraportista – tuottavuus, ICT-uudistus, digitalisaatiostrategia

Pidin valtuustossa puheen sekä talouden seurantaraportin että talousarvion ja -kehyksen kohdalla. Jälkimmäisessä puheenvuorossa nostin esiin aktiivisen maapolitiikan ja sen, että meidän tulisi keskittyä pelkkien leikkausten sijaan myös tulopuolen kehittämiseen. Tässä maapolitiikalla on iso rooli. Ylipäänsä miettiä, miten saada panostuksille parasta tuottoa. Mutta näihin maapoliittisiin ajatuksiin palaan vielä isommalla metelillä. 

Alla puheeni seurantaraportista.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

katselemme nyt toteutunutta budjettia, joka näyttää pahemmalta kuin puoli vuotta sitten erityisesti erityissairaanhoidon ja toimeentulotuen osalta.

On selvää, että toiveilla menopuolta ei saada pienenemään. Laskut pitää maksaa, sairaanhoidon kustannukset hoitaa vaikka valtuusto kuinka hurskaasti toivoisi, että ne pienenisivät. Tässä edellä on ollut hyvää puhetta panostuksen tärkeydessä osana säästöjä, ja jatkan samasta aiheesta.

Meillä on ollut käynnissä kunnianhimoinen talous- ja tuottavuusohjelma, joka on keskittynyt erityisesti tuottavuuden parantamiseen toiminnan parantamisen kautta. Oli kuitenkin selvää jo ohjelmaa hyväksyttäessä, että tällaiset pitkäjänteiset muutokset eivät pääosin näy heti vaan vasta vuoden päästä tai sitäkin pidemmällä aikavälillä.

Tuloksia kuitenkin on saatavissa. Esimerkiksi erityissairaanhoidon kuluja voidaan käytännössä alentaa parhaiten ennaltaehkäisyllä. Työttömyyden kulut alenevat auttamalla työllistämistä, ja ilahduinkin nähdessäni, että esimerkiksi Omniasta valmistuneiden työllistymisnäkymiin on kiinnitetty huomiota ja ne ovat parantuneet.

Joskus pitää panostaa voidakseen säästää, kuten Espoon hyvät kokemukset esimerkiksi työhyvinvointiin satsaamisesta osoittavat.

Yksisilmäiset leikkaukset budjetissa maksavat pitkällä aikavälillä, vaikka joskus onkin kiva heitellä julkisuudessa perusteettomia lukuja siitä, paljonko jonkin asian poistamisessa säästettäisin.

Tuottavuustavoitteissa on palveluliiketoimen osalta mainittu tulostavoite “palvelutuotannon taloudellinen tehokkuus lisääntyy”.  Tämä tarkoittaa käytännössä yksinkertaistettuja prosesseja, tehokkaampaa toimintaa joilla voidaan kuitenkin taata sama, hyvä palvelutaso. Seurantaraportissa tässä todetaan ytimekkäästi “tavoite toteutunee”. Mitään yksityiskohtia tästä ei saada. Jos tällaisia voittoja saadaan, niitä kannattaisi rummuttaa enemmänkin. Uskon että myös kaupungin sisällä tiedon jakaminen voi johtaa parempaan toimintaan. Pyörää ei kannata keksiä uudelleen joka siilossa.

Talous- ja tuottavuusohjelmasta olisi hyvä saada paremmin väliaikatietoja. Tarkastuslautakuntakin kiinnittää tähän huomiota vaatiessaan, että sen toteutumista sekä vaikuttavuutta seurataan tarkemmin. Tuottavuus ei voi jäädä vain toiveiden asteelle.

Olemme ottamassa uutta ICT-toimintamallia käyttöön vuoden loppuun mennessä. Tälle vuodelle mahdolliset säästöt eivät siis vielä kohdistu. Espoon ICT-puolella pitäisi olla paljonkin tehostettavaa, kaikki euroja joita voimme käyttää palveluihin ja investointeihin.

Ei kannata tehdä kalliilla jos voi tehdä hyvää edullisemmin. Huonoa ei kuitenkaan kannata tehdä.

Olen myös ilahtunut siitä, että Espoossa aloitetaan digitalisaatiostrategian valmistelu. Puhumme täällä paljon kuntalaisten hyvinvoinnista, vanhustenhoidosta ja työttömyydestä. Digitalisaatio kuulostaa näihin verrattuna kovin korkealentoiselta: mitä etua siitä voi olla, kun vanhustenhoitoonkaan ei riitä käsipareja?

Vastaus on: paljonkin. Fiksusti digitalisoimalla saamme parannettua toimintaa, pidettyä myös nuoret digitaaliset sukupolvet mukana kaupungin toiminnassa ja viime kädessä parannettua niitä palveluja, joiden avulla huolehdimme myös yhteiskunnan heikoimmista.

by

Mielipidekirjoitus: Pihakansissa muhii aikapommi (LV 13.08.2014) 

Oheinen ympäristölautakunnan puheenjohtaja Henna Partasen kanssa kirjoitettu mielipidekirjoitus pihakansista julkaistiin Länsiväylässä 14.8.2014.

Espoon viime aikoina hyväksytyissä asemakaavoissa kerrostalotonttien paikoitus on lähes poikkeuksetta ratkaistu pihakansilla. Koska kaavan mukainen määrä pysäköintipaikkoja ei mahdu kadulle ja yksittäinen paikka maan alla voi olla rakennuskustannuksiltaan jopa satatuhatta euroa, on tartuttu helpoimpaan ratkaisuun eli tonttikohtaiseen pihakansipysäköintiin.

Ratkaisussa on lukuisia ongelmia. Pihan ja katutilan viihtyvyys kärsivät, kun katua reunustaa kivijalkakauppojen sijaan kannen harmaa seinämä ja pihalle ei ilman syviä istutusrenkaita saada kasvamaan lainkaan puita.

Kansien suurin ongelma tulee kuitenkin eteen vasta 30-40 vuoden kuluttua. Kuten maantiesillat, myös kansipihat vaativat kunnostuksen aika ajoin. Nyt putkiremontteja toteuttaneet taloyhtiöt ovat jo ottaneet avukseen ullakkokerrosten rakentamiset ja taloyhtiön omistamien toimitilojen myymiset. Mitä jää myytäväksi sitten, kun pitäisi rahoittaa sekä kansipiha että isot remontit seuraavan kerran?

Kestävin ja reiluin tapa järjestää pysäköinti kaupunkikeskuksissa olisi keskittää se pysäköintilaitoksiin. Niiden rakentaminen, ylläpito ja korjaukset voidaan rahoittaa käytöstä perityillä maksuilla sen sijaan, että maksumiehiksi joutuvat taloyhtiöt ja asunnon ostajat. Laitoksien lisäksi joustoa voidaan saada esim. lyhytaikaisella katupysäköinnillä. Pysäköinnin hinnoittelun tulee kuitenkin olla aluekeskuksen sisällä yhtenäistä, jottei käy kuten Espoossa, jotta veronmaksajien rahoilla ylläpidetyt ilmaiset katupaikat eivät houkuttele autoilijoita jättämään maksullisia pysäköintilaitoksia tyhjilleen.

Kaupungin pysäköintiä suunniteltaessa tulee huomioida paitsi tämän hetken tarpeet, myös katsoa tulevaan. Edessämme on liikkumisen murros, jota ei olla  vielä täysin edes ymmärretty. Autojen vuokrapalvelut ja yhteiskäyttöautot ovat yleistymässä ja Suomessakin testataan pian automaattiautoja. Automaattiautoilla autokannan määrä voisi eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan mukaan vähentyä jopa kaksi kolmasosaa.

Pysäköintiratkaisuja ei tule tehdä vain tämän päivän tarpeisiin, vaan tulevia asukkaita ja kaupungin pitkän tähtäimen toimivuutta ja viihtyvyyttä ajatellen.

Pihakansissa_muhii_aikapommi_Länsiväylä 13.08.2014

by

Kaupunki radan varrella – Kera

Kaupunkisuunnittelulautakunnassa hyväksyttiin tänään Keran alueen osayleiskaava nähtäville. Olen erittäin tyytyväinen kaavaan ja sen huolelliseen valmisteluun: esitetyt vaihtoehdot vaikuttavat hyviltä ja pohdituilta. Ne myös ottavat erittäin hyvin huomioon lautakunnan linjaukset: kaupunkimainen, mutta ei korkean rakentamisen alue, jonka keskusta on käveltävä, jossa viheralueet on otettu huomioon ja alueen historia näkyy.

Alueen historiaa on otettu valmistelussa hyvin huomioon mm. vaihtoehdoilla, joissa vanha tiilitehdas ja kaarihalli säilytetään.

Kannatan itse lämpimästi tiilitehtaan säilyttämistä riippumatta vaihtoehdosta, jonka lopulta toteutamme. Tästä linjataan Keran palatessa lautakuntaan syksyllä nähtävilläolon jälkeen. Ohessa on kuva vanhasta tehtaasta, joka siis on nykyisellään peitetty aaltopeltiin.


Tony Hagerlundin arkistoista löytynyt kuva vanhasta tehtaasta.

Viheryhteyksiin on kiinnitetty huomiota. Erityisen hyvä on, että alueella on myös kaupunkipuistoja. Alueelta tulee päästä lenkille myös keskustan ulkopuolelle vihersormien kautta – tämä parantaa varmasti alueen viihtyvyyttä ja asukkaiden terveyttä.

Lautakunta oli antanut alunperin vähän liiankin rempseät linjaukset: asukkaita 7000-14000. Tämä oli kuitenkin otettu valmisteluvaihtoehdoissa hyvin huomioon käyttämällä työpaikkamääriä säätövarana. Vaihtoehtoja oli kolme, joista ensimmäisessä oli 7000 asukasta ja 12000 työpaikkaa, toisessa 14000 asukasta ja 8000 työpaikkaa ja kolmannessa molempia 10000. Kaikissa oli kävelykeskusta ja huolella suunnitellut puistot.

Nähtäville menivät kaikki vaihtoehdot, mikä on hyvä tapa saada palautetta. Kuitenkin vaihtoehdoista VE2 ja VE3 vaikuttavat parhailta. VE1 sisältää hieman liian vähän asumista, jotta se pystyisi ylläpitämään palveluja yhtä hyvin kuin kaksi muuta vaihtoehtoa. VE2:ssa hyvää on etenkin isoin kävelykeskusta, VE3:ssa sekoittunut maankäyttö joka korostui bulevardiratkaisussa Kutojantien varrella.

Keran luonnoksia, vaihtoehto 2

Keran luonnoksia, vaihtoehto 2

Kerasta on linjattu etenkin keskusta-alueella kävelyyn ja pyöräilyyn panostava kaupunginosa. Tätä tulee tukea, ja Keran alue olsiikin mainio paikka toteuttaa alueen läpiajoon tasoerotellut, yksisuuntaiset pyörätiet mm. Kutojantien varrelle. Testasin tätä mallia juuri muutama viikko sitten Kööpenhaminassa, ja ilahduin suuresti siitä, miten fiksusti tehty infra selkeytti liikenteen pelisääntöjä ja näin lisäsi entisestään turvallisuutta. Espoossakin on keskusteltu nyt siitä, miten saadaan liikenne, myös kasvava pyöräliikenne turvalliseksi. Vastaus on kohdella pyöräilyä kuin liikennettä ja ohjata liikennekäyttäytymistä sitä tukevalla infrastruktuurilla.

Pieni kysymysmerkki on vielä alueen lopullinen asukasmäärä. VE2:ssa korttelitehokkuus on isoimmillaan laskettu olevan 3,5. Kysyin, miten korkeaa rakentamista se vaatisi. Valmistelijan vastaus oli, että se olisi mahdollista hoitaa korkeintaan 12-kerroksisilla kortteleilla. Nämä ovat liian korkeita umpikorttelimallin, ja voi olla ettei nyt esitettyihin asukaslukuihin aivan päästä. Taloudelliset laskelmat on siis syytä tehdä myös hivenen pienemmillä asukasmäärillä.
Sinänsä hotelli Torni-tyyppinen ratkaisu, jossa jostain kulmasta nousisi jopa 12-kerroksinen rakennus ei välttämättä olisi mahdoton. Sen ei tule kuitenkaan olla ratkaisun lähtökohta tai kaikkialle monistettava malli, kun lautakunta on erikseen evästänyt alueella haettavan nimenomaan keskustamaista, tiivistä muttei korkeaa rakentamista.

Alustavien arvioiden mukaan OYK on valmis 2017 ja sen rinnalla viedään loppuvaiheessa eteenpäin myös asemakaavoja, joista ensimmäiset valmistuisivat 2018-2019. Itse näkisin tämän Espoon tärkeimpinä kaavahankkeina, jota tulee priorisoida muiden isojen hankkeiden edelle.

by

Entä jos metro ei jatkuisikaan?

Maailmassa tarvitaan myös spekulointia ja vaihtoehtoisien skenaarioiden tarkastelua. Tämä teksti ei edusta Vihreiden valtuustoryhmän kantaa eikä edes omaa kantaani. Halusin kuitenkin pysähtyä miettimään: Entä jos?

Metron jatko Kivenlahteen on ollut Espoon ja jopa valtakunnanpolitiikan kuuma peruna. Jatkosta päätetään Espoon valtuustossa viikon päästä maanantaina. Hanke on valtion kirjoissa vuoroin nostettu ykköskohteeksi, vuoroin joutunut villin spekuloinnin kohteeksi. Rahoituksen epävarmuus, laskelmien epäselvyys ja nykyisen työmaan hinnannousu ja rajut viivästymiset eivät ole olleet omiaan lisäämään hankkeen luottamusta.

Minulta on useaan otteeseen kysytty, mikä on vaihtoehto, jos metroa ei jatkettaisikaan Matinkylästä. Olen itsekin miettinyt sitä: projektin edetessä on käynyt selväksi, että tämä ei ole ollut välttämättä paras toteutusvalinta. Pikaratikalla kustannukset olisivat jääneet pienemmiksi ja ennustettavuus olisi ollut merkittävästi helpompaa. Samalla olen kuitenkin tyytynyt siihen, että käytännössä metron jatkopäätös tehtiin samalla kuin alkuperäinen metropäätöskin: metroa ei kannata lopettaa Matinkylään kun se kerran on aloitettu.

Vai kannattaisiko? Kyse on viime kädessä siitä, mitä seurauksia jatko- ja jatkamattomuuspäätöksistä seuraisi.

Metro jatko pikaratikalla – vaikka se kulkumuotona olisi Espoon harvaanasutulla seudulla muuten fiksumpi – ei ole kovin hyvä vaihtoehto. Mietiskelin sitä itse pitkään, mutta ongelmana on matkan pitkittyminen ja ylimääränen vaihto: bussi+metro-yhdistelmä, vaikka lisääkin kokonaismatka-aikaa osalla väestöstä, on vielä siedettävä, mutta pikaratikalla yhä useamman matkasta tulisi kaksivaihtoinen. Ensin bussilla ratikkaan, sitten ratikasta vaihto Matinkylässä. Metron tarkoitus on helpottaa matkan kulkua ja siirtyminen suorista bussilinjoista kahteen vaihtoon söisi joukkoliikennematkustajista ison osan.

Jatkon hoito liityntäliikenteenä, kuten siirtymäajalle on suunniteltu, puolestaan syö Matinkylän asukasviihtyvyyttä. Alueesta tulee todennäköisesti siirtymäajalla hyvin ruuhkainen ja joukkoliikenteen käyttö voi ainakin tilapäisesti laskea Matinkylästä eteenpäin. Positiivisena puolena ihmisvirrat lisäävät asiakkaita ainakin aivan terminaalin liepeillä.

Eräs iso syy jatkaa metroa on Espoon hinku rakentaa Finnoon neitseelliselle alueelle. Alueelle on suunniteltu valtavaa asuinkeskusta jossa tornit kohoavat reippaasti yli parinkymmenen kerroksen korkeuteen. Liki koko alue on suunniteltu metroterminaalin ympärille, muutaman sadan metrin säteelle. Jos alueella ei olisi raideliikenteen pysäkkiä, olisi vaikea kuvitella hankkeen toteutuvan ainakaan nykyisessä laajuudessa. Olen jo nykysyynnitelmien osalta hieman skeptinen alueen joukkoliikenteen käyttöastepotentiaalista: poikittaisliikenne ei Finnossa toteudu kovinkaan hyvin ja alue on kaukana. Bussiin siirtyminen tekisi alueesta tiheästi rakennetun, yksityisautoiluun perustuvan korttelin keskellä erämaata.

Espoolla on tiukat MAL-tavoitteet ja niihin kuuluu 300000 kerrosneliömetriä vuodessa lisää asuinrakentamista. Skeptikkojen mukaan metron jatkamatta jättäminen poistaisi Espoon käytöstä niin paljon rakentamiskelpoista potentiaalia ja hidastaisi myös Espoonlahden kehitystä sen verran, että rakennustavoitteet jäisivät saavuttamatta. Kaavoituskone kieltämättä varmasti alkaisikin hetkellisesti yskiä jos kielteinen metron jatkopäätös tehtäisiin.

Mutta mitä todellisuudessa tapahtuisi, jos metron jatko jäisi toteutumatta?

Ensimmäisenä meidän olisi harkittava uudelleen jatkoliikennettä. Matinkylälle voisi olla edullista, että Espoonlahdesta linjat jatkaisivatkin tulevaisuudessa vanhaan malliin. Käyttäjiä terminaalille riittää vaikka siinä ei pyörisikään jatkuva liityntäliikennerumba. Palvelutaso jopa paranisi, kun välipysähdyksiä ei tarvitsisi tehdä. Minulla ei ole tässä käytettävissäni kustannuslaskelmia (jos jollakulla on, kuulisin mieluusti niistä) mutta epäilen ettei se tulisi välttämättä merkittävästi kalliimmaksi. Bussien liikennöintikustannukset ovat isompia kuin metron, mutta säästämme myös ison investointirahan. Meillä olisi hyvin varaa ajaa Espoonlahdesta keskustaan suoraa linjaa.

Toinen kysymys koskee sitä, minne menee asuinrakentaminen? Alkuun se epäilemättä yskisi. Joutuisimme miettimään uudestaan, minne asuntoja kannattaisi rakentaa. Paineet Pohjois-Espoon tiivistämiselle yli infran sietokyvyn kasvaisivat. Siirtymävaiheen jälkeen jouduttaisiin kuitenkin ottamaan ehkä lusikka kauniiseen käteen: nyt käynnistyvää tutkailua siitä, minne voisimme tiivistää asumista lähdettäisiin viemään entistä reippaammalla otteella. Lähellä keskustaa on paljon alueita, joissa olisi paljonkin tiivistämispotentiaalia: jos tätä lähdettäisiin tutkimaan yhdessä asukkaiden kanssa ja antaen hieman normaalia enemmän vapauksia, saisimme sieltä reippaasti lisäneliöitä. Espoossa tiheimminkin rakennettu alue on erittäin harva. Tämä ei tarkoita kaikkien puistojen rakentamista, vaan sitä, että esimerkiksi osan talojen välisestä tyhjästä tilasta voisi rakentaa asuintaloiksi. Joissain tapauksissa kyseeseen tulisi jopa talon purku ja kaksinkertaisen lisärakentamisen määrä, jotta talot saataisiin asemoitua paremmin. Tämä käy houkuttelevaksi kun puhutaan huonokuntoisemmista peruskorjattavista taloista.  Putkirempan rahoitus tontin kaavoituksella voisi sekin houkutella.

Finnoota lähdettäisiin todennäköisesti silti rakentamaan, kenties uusin suunnitelmin. Espoonlahden kehittämisen lopettamiselle ei puolestaan olisi järkeviä syitä. Sen sijaan Espoonlahti tulisi kehittymään nykyistä selvemmin itsenäisenä yksikkönä: kun olisi tehty selvä pesäero siihen, mihin loppuu kaupunki ja jätetty Espoonlahti pois keskustaan ulottuvasta runkoverkosta, siitä saattaisi yllättäen tulla selvemminkin oma alueellinen keskuksensa. Espoossahan ongelma on, että isoinkin keskus on alisteinen Helsingin keskustalle, kun yhteydet ovat hyvät: Espoonlahti voisi alkaa kehittyä selvemmin pääkaupunkiseudun läntisenä,  palveluiden suhteen itsenäisenä pikkukaupunkina.

Pitkällä aikavälillä taas Espoo muotoutuisi pakon edessä Matinkylästä Helsinkiin päin hyvin eri näköiseksi. Matinkylästä eteenpäin olisi siihen verrattuna selvästi väljempää, kunnes oltaisiin tukevasti Espoonlahden vaikutuspiirissä.

Westendiä ja Haukilahtea tiivistettäisiin edellä kuvatulla tavalla. Otaniemeen tulee jo nyt massiivista lisärakentamista. Keilaniemeen alettaisiin suunnitella entistä enemmän myös asumista, ja toimistorakentaminen nousisi pikku hiljaa korkeammalle kun nyt rakennetut kuusikerroksiset elementtitalot hapertuvat muutaman vuosikymmenen kuluttua. Keskukset muotoutuisivat toki selvemmin metrojen ympärille, mutta rakentamista tulisi merkittävästi lisää myös nyt uinuville omakotialueille. Vaihtoehtoja tähän taas on monia, pienestä lisärakennusoikeudesta isompiin muutoksiin. Metroasemien liepeillä alettaisiin harkita kaavoituksen nopeuttamista ja pakkolunastuksia: esimerkiksi Urheilupuiston asemalla on runsaasti hukkatilaa jota ei olla aikoihin vielä edes ottamassa kaavoitusohjelmaan.

Tämä on ehkä myös toiveajattelua, mutta jos metro jätettäisiin rakentamatta ja paineet tiivistää lähellä Helsinkiä kasvaisivat, meillä olisi myös entistä suurempi paine – ja enemmän varaa – hoitaa kuntoon poikittaiset yhteydet. On järkyttävää, miten pitkään Raide-Jokerin kanssa on odoteltu, vaikka nykyinen jokerilinja on ollut jo aikapäiviä sitten tupaten täynnä ja vaikka kustannuksiin suhteutettuna se on metroa merkittävästi edullisempi hanke. Metron kanssa ja ilman tätä hanketta tulee edistää.

Minun on vaikea nähdä tätä tulevaisuuskuvaa välttämättä pahana. Hankalaa se voisi olla, etenkin jos paineet edetä tiivistämisessä nopeammin kuin asukkaiden hyvän yhteistyön ja hyvän elinympäristön takaamiseksi voisi olla. Rajoitteet voisivat tehdä kaupunkiympäristön kehittymiselle hyvääkin. Se ei tarkoita, etteikö metron jatko toisi mukanaan paljon hyvääkin, eikä se tarkoita sitä etteivät yllä esitetyt skenaariot metron jatko myötä lainkaan toteutuisi. Meidän kannattaa kuitenkin muistaa, että Espoota voidaan kehittää kummassakin skenaariossa. Rajoitteet ohjaavat kehityksen suuntaa mutta eivät estä sitä.

Noin muuten olen sitä mieltä, että metroa ei tule rakentaa ilman valtion tukea.

by

Mielipidekirjoitus : Kaupungintalo on osa Espoon tarinaa

Julkaistu Länsiväylässä syksyllä 2013

Espoon kaupungintalon tarina on pitkä ja kiista talon säilyttämisestä on ajanut Espoon virastokeskuksen kehittämisen pattitilanteeseen. Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti 15.10. yksimielisesti, että asian valmistelu jatkuu kahden vaihtoehdon pohjalta.

Valtuusto pääsee siis päättämään kaavasta, joka mahdollistaa virastokeskuksen alueen kehittämisen laadukkaaksi kaupunkitilaksi puistoineen joko nykyinen kaupungintalo säilyttäen tai uuden ratkaisun pohjalta. Kaavan hyväksymisen yhteydessä, toivottavasti vuoden 2014 aikana, ratkaistaan siis lopullisesti kaupungintalon kohtalo.

Erityisesti keskustelua on herättänyt kysymys kaupungintalon suojelusta. Kaava-aineistosta saadut lausunnot osoittavat selkeästi, että talolla on historiallista ja suojeluarvoa, joka tulee ottaa asemakaavoituksessa huomioon. Suojelunäkökulma on jatkovalmistelun yksi keskeinen lähtökohta.

Espoo on viidensadan vuoden iästään huolimatta kaupunkina nuori. Kaupunki on kasvanut ja kasvaa nopeasti, mikä tarkoittaa suurta määrää uudisrakentamista. Uuden rakentamisen rinnalla vanhan suojelu on usein jäänyt liian vähälle huomiolle.

Kerroksellisuus ja historia tekevät kaupungin. Monimuotoisesta rakennuskannasta ja vaihtelevasta katukuvasta syntyy laadukkaampaa  ja asukkaille viihtyisämpää elinympäristöä. Onneksi moni vanha, purku-uhan alla ollut rakennus on saatu viime vuosikymmeninä kunnostettua ja suojeltua kaikkien kaupunkilaisten iloksi. Esimerkiksi Albergan kartanon, Villa Elfvikin tai Parkvillan kunnostaminen ei aikanaan ollut itsestäänselvyys.

Kaupunginhallitus on linjannut, että Espoon keskus säilyy hallinnollisena keskuksena ja kaupungintalon kohdalle tulee kaupungin omaa toimistotilaa. Alueelle halutaan myös avointa tilaa asukkaiden käyttöön. Kaavalla kannattaa siis mahdollistaa rakennuksen arkkitehtoniset arvot säilyttävien muutosten tekeminen.

Tuoreen päätöksen myötä aiemmin varjoon jääneen Espoon keskuksen kehittämistä voidaan nyt viedä täysipainoisesti eteenpäin. Toivottavasti voimme viidenkymmenen vuoden päästä katsoa ihaillen Espoon keskusta ja todeta, kuinka hieno, kerroksellinen ja viihtyisä kaupunkiympäristö meillä myös Espoon sydämessä on.

Kirsi Louhelainen

kaupunkisuunnittelulautakunnan vpj. (vihr.)

Henna Partanen

ympäristölautakunnan pj. (vihr.)

by

Espoo Open Space eli ketteryyttä terveydenhuoltoon

Eilen Dipolissa pidettiin Ketterät terveydenhuollon tietojärjestelmät Espoossa -seminaari. Järjestäjinä toimivat Espoon vihreät valtuutetut, eli minä ja Jyrki Kasvi, Agile Finland sekä Houston, Inc.

Tilaisuuden pihvi oli osallistujien vuorovaikutus: ryhmätyöskentely, jolle oli varattu hyvin aikaa. Seminaarista jäikin parhaiten mieleen innostunut, syvällinen ja kattava keskustelu, jota oli todella harmi keskeyttää seminaarin loppusanoja varten. Onneksi keskustelu varmasti jatkuu muilla kanavilla. Keskustelusta teemme vielä tiivistelmän, joka laitetaan jakoon.

Kuinka se syntyi?

Kävin alkuvuodesta oman työnantajani Siilin kirjahyllyä läpi ja kollegani suositteli sieltä löytyvää Houston, Incin Vesa Teikarin kirjasta Ketterän kehittämisen ostajan opas. Luin kirjan kahdella bussimatkalla ja innostuin: yleistajuinen, tiivis ja kuitenkin kattava paketti ketterän kehityksen ja ennen kaikkea sen ostamisen perusperiaatteista. Yleensä ketterän kehityksen oppaat on suunnattu tekijöille – ostajat kulkevat sokkona. Vaikka kirjanen ei ollutkaan erityisesti suunnattu julkishallinnolle eikä siinä siis käsitelty vaikkapa hankintalain sudenkuoppia, soitin Houstonille ja kysyin itselleni ilmaiskappaleita jaettavaksi Espoossa. Tapasimme Teikarin kanssa lounaalla ja sain kaksi kassillista kirjasia, jotka vein ICT-johtaja Matti Franckille sekä peruspalvelujohtaja Juha Metsolle luettavaksi ja jaettavaksi organisaation sisällä.

Tuolla alkuperäisellä lounaalla puhuimme pitkään Espoosta, terveydenhuollosta ja ketterästä kehityksestä ja Teikari heitti ilmaan idean nimenomaan Espoolle suunnatusta ketterän kehittämisen seminaarista. Kun ideaa myöhemmin jalostettiin ja lähdimme toteuttamaan tilaisuutta, Houston ja Agile Finland ottivat hoitaakseen tilaisuuden organisoinnin ja minä ja Jyrki vieraslistan ja kutsut. Haluaisinkin vielä tässä erikseen kiittää niin Vesa Teikaria, Antti Kirjavaista kuin muitakin fasilitaattoreita ja puhujia tilaisuuden mahdollistamisesta. Erityinen kiitos myös Matti Franckille, jonka kalenterista löytyi tilaa osallistua sekä Juha Metsolle, joka antoi tärkeää evästystä tilaisuuden valmisteluun vaikkei valitettavasti ehtinytkään itse paikalle. Samoin kaikille osanottajille, niin virkamiehille, luottamushenkilöille kuin asiantuntijoillekin, jotka tekivät tilaisuuden.

Mitä siellä tapahtui?

Tilaisuuden aluksi Jyrki Kasvi sekä Espoon ICT-johtaja Matti Franck puhuivat terveydenhuollon tietojärjestelmien haasteista yleisesti sekä Espoon tilanteesta erityisesti. Yleisöä huvitti Franckin heitto ”teitä varmaankin mietityttää, mitä Espoo oikeastaan tekee ketterien järjestelmien tilaisuudessa?” Tätä puitiinkin sitten sekä Franckin jatkossa että tilaisuudessa myöhemminkin. Yleisö otettiin mukaan heti alustuksen jälkeen, kun kaikki saivat pohtia, mikä olisi omassa roolissa tärkein kysymys ratkottavaksi.

Antti Kirjavainen sekä Marko Taipale alustivat ketteristä menetelmistä sekä niiden ostamisprosessista, jonka jälkeen case-esimerkkinä Maanmittauslaitoksen kehittämiskeskuksesta johtava asiantuntija ja hankepäällikkö Jorma Turunen kertoi kokemuksia ketterästä kehittämisestä. Puhe oli suoraa ja hankintalaki taisi jo hetkeksi lentää roskiin – positiivisena esimerkkinä Turunen kuitenkin mainitsi neuvottelumenettelyn.

Pohjustusten jälkeen erillisessä Open Space-osuudessa käytiin konkreettisemmin pienryhmissä osallistujien kanssa läpi tilaisuuden aluksi esitettyjä kysymyksiä: Espoon sosiaali- ja terveyspuolen haasteita ja niiden ratkaisuja. Sessioita oli kaksi, joissa oli kolme ryhmää eri teemojen ympärillä: ensimmäisessä sessiossa ajatuksena oli purkaa asioita auki yleisemmällä tasolla, purkaa keskustelut ja sen jälkeen käydä kustakin aihepiiristä läpi konkreettisia ensiaskeleita ja ratkaisuja.

Sessio 1: Keskustelua, ideoita ja konkretiaa

Istuin ensimmäisessä sessiossa asiakas-ryhmässä, jossa mietittiin tuotteen käyttäjiä eli lääkäreitä, hoitohenkilökuntaa ja myös meitä palvelujen käyttäjiä. Apotti-hankkeen edustaja kertoi, että heillä käyttäjiä on pyritty kuuntelemaan menetelmällä, jossa käyttäjäryhmät pohtivat käytettävyyttä myös muiden näkökulmasta. Tämän avulla ristiriitoja voidaan välttää ja ihmiset ymmärtävät paremmin myös muiden vaatimuksia. Pohdimme paljon myös IT:n klassista ongelmaa eli sitä, että lähdetään tekemään it-järjestelmää miettimättä, miten se oikeasti parantaisi toimintaa. Espoon Sote-puolen virkamies puolestaan muistutti, että me emme voi miettiä pelkästään itse hoitoprosesseja vaan järjestelmän tulee tukea myös johtamista. Lonkkaliukumäki – joka toimii tällä hetkellä puhtaasti paperilapuilla – osoittaa että prosesseja on itse asiassa paras tyypatakin ensin muuten kuin tekemällä mallinnusta suoraan softaan tai hienoilla kaavioilla. Jo fyysisesti pöydän ääressä prosessia kokeilemalla usein löydetään toimivampia ratkaisuja.

Samaan aikaan muissa ryhmissä puhuttiin IT:n hankinnasta ja erityisesti ketterän hankinnan ongelmista. Miten ketterää voi oikeasti ostaa? Tässä ryhmässä oli pohdittu muun muassa vaihtoehtoa, jossa pitkäkestoisemmassa sopimuksessa olisi jatkuva katkaisukohta, esimerkiksi kuukauden tai parin välein, jolloin toimittajan kyky evaluoitaisiin. Emme olleet päästä purkamaan kaikkia ryhmiäkään, koska kysymys herätti niin kiivasta keskustelua: erityisesti puhutti kysymys siitä, millaisilla kriteereillä sopimuksen voisi purkaa jos tällaisen sopimuksen haluaisi tehdä.

Sessio 2: Hankintaa, osaamista ja hankintaosaamista

Toiseen sessioon vaihdoin ryhmää ja menin keskustelemaan julkisen hankinnan sudenkuopista. Edellisestä sessiosta oli jäänyt kummittelemaan yksi iso kysymys: miten hankintaosaamista voisi vahvistaa kuntapuolella? Kuntien Tiera pyrkii ratkomaan hankintalain ja yhteishankintojen ongelmia tarjoamalla hankintaosaamisen ja toteutuksen valmiissa paketissa: Tiera kuitenkin ainakin tällä hetkellä on erikoistunut tekemään nimenomaan kunnille yleisiä ratkaisuja, kuten tarjoamaan räätälöityjä mutta pohjatekniikaltaan samoja www-sivuja. Pelkkää hankinta-apua siis Tiera ei tällä hetkellä tarjoa: lähtökohtanahan Tieralle on osittain ollut, että pienten kuntien ei ole ollut järkevää tehdä samoja ohjelmistoja satoja kertoja uudelleen.

Totesimme, että markkinoilla on itse asiassa tyhjiö hankintaosaamisen tarjonnassa: jokunen yritys tarjoaa tätä, mutta tilaa olisi kokonaan uudelle toimijalle. Vaikka hankintaosaamisesta on vuosia puhuttu, etenkin julkisella puolella sen merkitys on alkanut selvitä laajemmin vasta viime vuosina. Tätä osaamista ei vielä monellakaan kunnalla ole.

Yksityiselle puolelle helpointa olisi saada mukaan toimija, joka ei myisi toteutusta, jolloin se voisi tuntua kumppanina luotettavammalta. Uusi julkishallinnon toimija, joka keskittyisi hankintaosaamisen kehittämiseen ja tarjoamiseen voisi kuitenkin myös olla erittäin toimiva: konkreettisena askeleena esim. Sitra voisi seuraavassa kuntaohjelmassaan tutkia tällaista vaihtoehtoa.
Samalla keskustelimme myös osaamistyhjiöstä. Mikä on kunnan ydinosaamista, ja mitä asioita voidaan ulkoistaa? Nyt on välillä menty reilustikin metsään ulkoistamalla myös hankinnan kannalta tarpeellista substanssiosaamista. Onnistunut projekti, erityisesti ketterä projekti vaatii vahvaa omistajuutta ja osaamista oman talon sisällä. Kuinka tätä osaamista voisi vahvistaa ja miten sitä voi määritellä? Ulkoistuskysymyksissä on ideologisia rintamalinjoja, mutta it on niistä onneksi ainakin suurimmaksi osaksi vapaa. Hyvä kysymys kuitenkin on, voiko virkamieheltä kysyä, oletko tarpeellinen – tällaisen asian kartoittamisessa ulkopuolinen apu voisi itse asiassa olla tarpeen.

Mitä seuraavaksi?

Terveydenhuollon tietojärjestelmien ongelmat eivät vielä kokonaan ratkenneet, mutta keskustelussa syntyi myös konkreettisia avauksia jatkolle. Vaikka sessiot purettiinkin lopuksi auki, paljon tietoa jäi myös keskustelijoiden päähän. Tässä postauksessa avasin vain niitä paria keskustelua joissa itse olin mukana. Puramme näitä vielä järjestäjäporukalla muistioon, jotta saamme myös konkreettisia jälkiä keskustelusta ja mahdollisia avauksia jatkolle.

Tällaisessa osallistuvassa tilaisuudessa kaikkein jännittävintä on aina se, miten tilaisuus lähtee muokkautumaan: ennalta ei voi tietää, mille poluille juuri tämä porukka keskustelun vie. Tavoitteena oli tuoda yhteen ihmisiä, joilla on aiheesta sanottavaa mutta jotka eivät ehkä muuten kohtaisi, ja tässä uskoakseni onnistuimme. Haluankin lopuksi kiittää kaikkia osallistujia erinomaisesta, innostavasta ja rakentavasta tilaisuudesta!

by

Betonilähiön pieni vaalitentti

Uudessa Mustassa oleva Betonilähiö-blogi julkaisi taannoin sivuillaan kuntavaalitentin. Vastaus on viivästynyt, mutta kysymykset ovat erinomaisia ja vastauksen väärtejä vielä näin vaalien alun allakin.

Alkulämmittely

1. Kuka olet, missä kaupungissa/kunnassa olet ehdolla?

Kirsi Louhelainen, Espoossa, Vihreiden listalla. Olen IT-alalla työskentelevä DI ja kahden lapsen äiti joka pitää kaupunki- ja liikennesuunnitteluun kuuluvasta numeropyörittelystä ja haluaa Espoosta entistä toimivamman ja mukavamman paikan asua.

2. Oletko kiinnostunut paikasta teknisessä, kaupunkisuunnittelu-, rakennus- tai joukkoliikennelautakunnassa (tai vastaaviin asioihin keskittyneen liikelaitoksen johtokunnassa)?

Kyllä. Erityisesti kaupunkisuunnittelu- ja joukkoliikennelautakunta kiinnostavat, muutkin voivat olla mielenkiintoisia.

Ja sitten asiaan

3. Mitkä ovat mielestäsi parhaat keinot tarjota kohtuuhintaista asumista?

Asuntoja pitää kaavoittaa riittävästi. Hinnat määräytyvät viime kädessä markkinoilla, ja tähän voi vaikuttaa helpoimmin lisäämällä tarjontaa. Tarjontaa ei kannata lisätä siellä missä asunnot ovat valmiiksi halpoja, koska rakentaminen suosituille alueille ehkäisee hinnannousua tehokkaimmin ja hyödyttää muitakin alueita.
Asuntoja pitää kaavoittaa hyvien yhteyksien varrelle, palvelujen äärelle: tämä vähentää myös kaupungin kustannuksia, kun infrainvestointeja ei tarvita niin paljoa. Nykyisissä kaupunkikeskuksissa on sekä tiivistämisen että laajentamisen varaa. Haluan kuitenkin että asuinalueet ovat viihtyisiä, ja ne tulee suunnitella erityisesti kävelijän näkökulmasta.

4. Kuinka paljon ja minkälaisia tontteja kotikuntasi pitäisi kaavoittaa seuraavan neljän vuoden aikana?

Espoossa tarvitaan erityisesti lisää tiivistä keskustaa. Tämän lisäksi moni haluaa asua pientalossa, ja tiivistä pientaloasumista kannattaa myös kaavoittaa lisää. Tämä sopii erityisesti asuinkeskusten laitamille niin, että hyvät yhteydet ja palvelut ovat lähellä. Tehokas rakentaminen ei välttämättä tarkoita torneja, vaikka nekin sopivat isoihin keskuksiin, vaan tehokasta saa myös tekemällä fiksusti tiivistä ja matalaa.

5. Miten kaupungin tulisi edistää energiatehokasta rakentamista?

Hankintamenettelyssä kannattaa korostaa energiatehokkuutta. Myös Espoon omissa hankkeissa tähän kannattaa kiinnittää huomiota.

6. Minkä uskot olevan ensi valtuustokauden merkittävin liikenteeseen liittyvä päätös ja mikä on oma kantasi siihen?

Jokerin saaminen raiteille ja muutenkin poikittaisliikenteen lisäys. Toivon myös Jokeri-2:n edistyvän. Tarvitsemme lisää poikittaisliikennettä niin, että joukkoliikenne muodostaa ”verkkomaisen” kuvion: pelkästään keskustaan suuntautuva bussiliikenne ei skaalaudu näihin mittoihin, mikä on nähty myös näiden linjojen jatkuvana palvelutason heikkenemisenä.

7. Mikä oli kuluneen valtuustokauden hölmöin päätös yhdyskuntarakentamiseen liittyen ja miksi?

En ole vaalinoviisina seurannut kaikkia mennen kauden kommelluksia, joten vastaan esimerkillä jonka tunnen parhaiten: Keilaniemen tornikaavan hyväksyminen. Tornit ovat herättäneet paljon mielipiteitä puolesta ja vastaan, ja mietin itsekin ovatko ne liian korkeita ko. kohtaan: itse tornit eivät kuitenkaan ole ongelma, vaan tapa jolla kaavoitus tehtiin ilman kilpailutusta, kävely-ympäristön huomiotta jättäminen kaavoituksessa sekä alueen massiiviset lisäliittymät, joille ei ennusteiden mukaan ole perusteita ja joihin koko kaavoituksen kymmenien miljoonien hyöty valuu. Oireellista on se, ettei ko. liittymille ole mm. luvattu tukea valtiolta, vaikka kyseessä on valtion tie, perusteluna se ettei lisäliittymien teko ole liikenteellisistä syistä perusteltua.

Pakollinen populismiosuus

8. Vastaa kotikaupunkisi mukaan

a) Mitä Espoon kaupungintalolle tulisi tehdä?

Minulla ei ole suuria intohimoja puolesta eikä vastaan. Korjaaminen tulisi kalliiksi, mutta niin toki uusikin rakennus, Tässä on esimerkki aiheesta joka sopisi ehkä parhaiten kaupunginosademokratialle: haluavatko ihmiset, jotka lähellä asuvat säästää rakennuksen? Kaupungintalon kohdalla pitää joka tapauksessa odottaa vielä Museoviraston kannanottoa.

Eikä unohdeta talouden realiteetteja

9. Vaalien alla ehdokkaiden suusta kuulee usein ”X:ään pitäisi panostaa” tai ”Y on tärkeää ja sen tulisi näkyä myös budjetissa”. Kaupungin kassa ei kuitenkaan ole pohjaton. Mistä rahat ajamillesi asioille otetaan? Mitä jää tekemättä, mistä leikataan?

Jos täytyy löytää rahaa kertaluonteisille investoinneille, kuten raide-Jokereille, se kannattaa ottaa mieluiten toisilta investoinneilta. Voidaan esimerkiksi miettiä, onko jonkin moottoritien tai kehän parannus niin kiireellinen, että sitä voisi lykätä vuodella tai kahdella. Erityisesti joukkoliikenteen kohdalla voi miettiä, voisiko joukkoliikenteen parannus samalla korjata myös ruuhkaongelmaa: kaistoja ei edes tarvitse lisätä jos uusi raidelinja houkuttelee lisää matkustajia autoista raiteille.

Yleisenä nyrkkisääntönä Espoon kannattaisi luopua nykyisestä ajattelusta, jonka mukaan kaavoitushyöty tulee käyttää samalla alueella. Tämä periaate johtaa tehottomuuteen maankäytössä ja toisinaan täysin tarpeettomiin investointeihin. Esim. Keilaniemen tornien tuloilla ei kannata rahoittaa lisää ramppeja samalle alueelle, vaan käyttää raha toisaalla jossa sitä tarvitaan.

Bonustehtävä

10. Mikä tärkeä kysymys jäi kysymättä? Mikä on vastauksesi siihen?

Miten kaupunkikeskustoja tulisi kehittää?

Mainitsin jo, että kannatan keskusten tiivistämistä, jotta saamme yhä enemmän ihmisiä hyvien yhteyksien ja palvelujen äärelle. Erityisesti haluan, että näistä tehdään viihtyisiä, niin ettemme rakenna betonihelvettiä: samoin virkistysalueiden tulee olla helposti saavutettavissa. Yksi tiivistämisen hyödyistä on nimenomaan se, ettei kaikkia viher- ja virkistysalueita tarvitse rakentaa täyteen. Toinen osa on se, että keskuksissa tulee kiinnittää erityisesti huomiota jalankulkuun ja pyöräilyyn. Tapiolan keskusta osoittaa, että kävelykeskustalla on kysyntää: tätä mallia voidaan harkita muuallakin, kun saadaan kaupunkirakenne tukemaan sitä.

by

Espoon parhaat puolet

Eräs Espoon suurimpia rakenteellisia ongelmia on asumisen hajanaisuus. Kun kaupunkirakenne hajoaa, kaikki on heti astetta hankalampaa: palveluiden järjestäminen, kauppojen ja liikkeiden etäisyydet sekä liikkuminen paikasta toiseen. Sekä kunnalliset palvelut, liiketilat että julkinen liikenne tarvitsevat tuekseen kriittistä massaa: kun asukastiheys on riittävä, myös palveluille, kaupoille ja julkiselle liikenteelle riittää käyttäjiä.

Espoota pidetään autokaupunkina, ja se sitä onkin. Pääkaupunkiseudun kasvun sekä metroratkaisun myötä Espoossakin on tapahtumassa muutoksia parempaan. Leppävaaran alueen sekä metroradan keskusten – Tapiolan, Keilaniemen sekä muiden – tiivistäminen on hyväksi kaupungille ja ihmisille.

Kärjistäen voidaankin todeta, että ihmiset, jotka asuvat Espoossa eivät mitenkään erityisesti halua käyttää autoa. Ihmiset ajavat Espoossa autoa, koska se on  – ehkä Tapiolan ja Leppävaaran seutua lukuunottamatta –  liki välttämättömyys. Vaikka asuinpaikkansa valitsisi kuinka huolellisesti, pienetkin kömmähdykset palvelurakenteessa rankaisevat. Oma asuntomme on 10 minuutin bussimatkan päässä työpaikoista Helsingin keskustassa. Silti suurimman osan vuotta kuljemme ainakin yhden suunnan kolmen kilometrin päiväkotimatkasta autolla, se kun arvottiin meille kaukaisimmasta mahdollisesta suunnasta. Ironista tässä on, että kyydittyämme lapset päiväkotiin hyppäämme joko bussiin tai pyörän selkään – nämä kun ovat keskustaan mennessä paljon autoa näppärämmät.

Miksi ihmiset asuvat Espoossa?

Uskaltaisin väittää, että Espooseen ei tyypillisesti muuteta siksi, että siellä on paremmat motarit. Muuten syitä muuttaa Espooseen riittää.

Näistä tärkeimpiä ovat asumisen hinta: tärkeimpiä keskuksia lukuunottamatta hinnat ovat kohtuullisia, niin kerrostaloissa kuin omakoti- ja rivitaloissakin. Tähän liittyy kääntäen myös tilantarve: perheen kasvaessa ei välttämättä ole varaa hankkia tarvittavaa määrää neliöitä keskustasta (toisaalta, kuten keskustaan jääneet perheet ovat todenneet, osa tilantarpeesta on usein yliarvioitua).

Toinen on oma rauha, joka koskee etenkin omakotitalon ja rivarin valinneita: jos harrastaa rumpujen- tai pianonsoittoa, on turvallisinta valita asunto jossa on mahdollisimman vähän yhteistä pintaa naapureihin.

Kolmas, rivitalo- ja omakotitaloasujien juttu on oma piha: oma äitini, joka asuu Keski-Suomessa, ei voisi kuvitellakaan asuvansa kerrostalossa. Hänelle oma piha on henkireikä, harrastus ja intohimo,  mikä näkyy myös pihassa. Kaikille piha ei kuitenkaan ole ”se juttu”: piha on monelle myös ihan kiva asia, jonka hoitoon ei kuitenkaan ole erityistä intohimoa.

Neljäs on rauhallisuus ja luonnonläheisyys, itselleni erittäin tärkeä asia. Tiedän, että keskustassa – jopa Kalliossa – asuu monia onnellisia lapsiperheitä. He nauttivat palvelujen ja ystävien läheisyydestä ja ovat valmiit maksamaan siitä asunnon koossa. Itse en muuttaisi sinne suurin surminkaan: toki Espoossakin on omat juopponsa, kuten läheisen Otaniemen kaikille tuttu, opiskelijoiden nimeämä ”laulava lintukoira”, mutta olen oikein tyytyväinen, ettei vieressä ole baareja tai muuta häiriötä. Sen sijaan haluan päästä kotiovelta lenkkeilemään, hiihtämään ja luistelemaan sekä kävelemään metsäisissä maisemissa.

Kehitetään Espoon parhaita puolia

Espoota tulee kehittää niin, että nämä Espoon parhaat puolet, ne syyt joiden vuoksi tänne tullaan ja tänne jäädään, voidaan säilyttää. Ihmiset eivät muuta Espooseen, koska täällä on päheimmät motariliittymät. Ihmiset muuttavat Espooseen, koska täällä on luontoa kodin vieressä, täällä on varaa asua tarvittaessa myös väljemmin ja täältä silti pääsee näppärästi töihin. Huonoihin puoliin kuuluvat toisinaan hankalasti saavutettavat palvelut ja pitkät välimatka.

Onneksi meillä on yksinkertaisia keinoja korostaa Espoon parhaita puolia ja samalla parantaa Akilleen kantapäitä. Jotta asuminen ei kallistuisi, meidän täytyy kaavoittaa lisää: lisäkaavoitus tulee tehdä erityisesti kaupunkikeskuksiin hyvien julkisten liikenneyhteyksien varrelle. Näin parannamme samalla palvelutasoa, kun palvelut saadaan useamman ulottuville ja kääntäen palveluille riittää tiheämmässä keskustassa käyttäjiä.  Myös omakotitaloalueet hyötyvät keskusten parantuvista palveluista ja yhteyksistä.

Meidän ei tarvitse rakentaa Kalliota: voimme tehdä tiivistä, viihtyisää ja vihreää. Ja mikä tärkeintä, näin emme joudu kaavoittamaan espoolaisille rakkaita virkistysalueita vaan voimme säästää ne kaikkien iloksi liki kotipihalta alkavana virkistysalueena.

by

Päivähoidosta ja palveluista

Pojillamme on kolmen kilometrin päivähoitomatka. Päiväkoti on täsmälleen päinvastaisessa suunnassa kuin työpaikkamme, jonne pääsemme parhaiten julkisilla tai pyörillä. Kesäaikaan viemme poikia pyöräkärryissä, talvisin matkat taitetaan autolla, jonka jälkeen auto ajetaan kotipihaan ja siirrytään julkisiin. Tämä on sekä ajan että rahan haaskausta.

Alueellamme on tapahtunut viidessä vuodessa sukupolvenvaihdos. Vanhusten kansoittama Otsolahden alue on muuttunut lapsiperheiden lintukodoksi: onhan siinä asumista meren rannalla, niittyjen, metsien ja leikkipuistojen äärellä kymmenen minuutin bussimatkan päässä keskustasta.

Ainut ongelma ovat päivähoitopaikat. Otsolahden alueella on tasan yksi päiväkoti. Se on yksityinen, joka hoitaa 14 yli 3-vuotiasta lasta. Seuraavaksi lähimmät paikat ovat kilometrin-parin päässä. Ne eivät riitä: lapsia on alueella paljon. Monet ovat vielä kotihoidossa, ja parin vuoden sisällä päivähoidon tarve kasvaa entisestään.

Tapiolan alueella on laajemminkin sama ongelma. Tämä johtuu siitä, että alueelle aikanaan tehdyt väestöennusteet väittivät, että Tapiolasta tulee seniorien valtakuntaa. Ennusteet ovat sittemmin jääneet ajastaan jälkeen eikä niitä ole päivitetty ottamaan huomioon sukupolvenvaihdosta tai yleistä muutosta ilmapiirissä. Lapsiperheet näet jäävät yhä useammin asumaan keskustaan tai sen liepeille, ja monet valitsevat suosiolla kerrostaloasumisen omakotitalon ja päivittäisen ruuhkassa ajamisen sijaan. Yhä useampi arvostaa lyhyempää työmatkaa ja palveluja. Itse asiassa ne, jotka muuttavat pois lasten vuoksi keskustasta ”maaseudun rauhaan” muuttavat yhä useammin Tapiolaan ja muille Helsingin luonnonläheisille mutta tiheään asutuille, hyvin liikennöidyille liepeille. Tästä seuraa että lapsiperheiden määrä on Tapiolassa kasvussa, ja sama ilmiö toistuu muuallakin.

Tapiolassa on valitettavasti seurattu vanhentuneita ennusteita pilkuntarkasti. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Tapiolan ympäristössä on joka puolelle rakennettu uusia päiväkoteja, mutta Tapiolan seudulle ei yhtäkään. Päiväkotimme johtaja kertoi, että he ovat yrittäneet säännöllisesti viedä viestiä poliitikoille ja virkamiehille, koska heillä on hyvä käsitys tilanteen muutoksesta ja tulevista päivähoitotarpeista. Heitä ei kuitenkaan ole kuunneltu, vaan vedottu vanhentuneisiin ennusteisiin. Niinpä viime vuodenvaihteessa oltiin taas tilanteessa, jossa 80 lasta oli Tapiolan seudulla ilman paikkaa, ja päiväkodeissa otettiin käyttöön varastohuoneita ja jumppasaleja.

Tapiolaan tulisi saada lisää päivähoitopaikkoja. Järkevä päivähoitomatka on yksi perheiden hyvinvoinnin edellytys. Vaikka tunnenkin omakohtaisesti lähinnä Tapiolan seutua, uskaltaisin väittää että samoja ongelmia voi olla muissakin osissa Espoota. Myös näissä tulee uskaltaa irroittaa nenä tilastosta ja katsoa, onko todellisuus mahdollisesti muuttunut muutamassa viime vuodessa.

Yleisesti sekä päivähoito- että muut tarpeet saadaan pidettyä paljon paremmin ajan tasalla kun asiaan kiinnitetään huomiota. Väestöennusteita tulee seurata, mutta myös päivittää. Asiantuntijoita, etenkin kentällä toimivia tulee kuunnella ja heidän mielipiteensä ottaa huomioon tila- ja muita tarpeita suunnitellessa.

Merkittävää on, että tässäkin tilanteessa ongelma ei ole ollut hoitajien saanti. Työvoimaa on tarjolla ja ihmiset myös liikkuvat vapaasti pääkaupunkiseudulla. Suurempi ongelma ovat nimenomaan tilojen puute: päiväkotiin ei ole helppo kiskaista tyhjästä uutta huonetta, ja valmiina ei ole rakennuksia, joihin voisi perustaa uuden. Eräs ratkaisu ongelmaan – niiden uusien päiväkotien perustamisen lisäksi – voisi olla muuntuvat julkiset tilat.

Monesti väitetään, että asia joka sopii kaikkeen, ei sovi mihinkään. Näin voi käydä myös monikäyttöisten tilojen kohdalla, jos niitä ei suunnitella kunnolla. Kuitenkin muuntuvat tilat, joissa esimerkiksi sama rakennus voisi palvella vanhuksia ja lapsia, niin että jomman kumman palvelun tilantarpeen kasvaessa voitaisiin helposti siirtää tiloja toisen puolen käyttöön, voisi olla erinomaisen toimiva ja toisaalta myös kunnalle edullinen. Samalla osa tiloista voisi toimia esim. nuorten harrastetiloina iltaisin – lasten tiloissa voi kokoontua partiolaisia, jumppasalissa voi järjestää liikuntaa, vanhusten askarteluhuoneessa käsityökerhoja. Yksittäisen rakennuksen huolto- ja ylläpitokustannukset ovat vähäisempiä kuin kahden pienen erillisen. Tällaisista tiloista voisi pitää myös suunnittelukilpailuja, tai etsiä ratkaisuja olemassaolevien tilojen muuntelukelpoisiksi muuttamiseen.

Tässä voisin vielä mainita, että oma lapseni kävi taannoin päiväkodin kanssa laulamassa vanhainkodissa. Retki oli suuri ilo sekä lapsille että vanhuksille. Ei ole mitään syytä, miksi tämä ilo ei voisi jatkua jos vanhukset ja lapset pysyvämminkin käyttäisivät samoja tiloja.

Luonnollisesti tulee myös miettiä muita ratkaisuja lievittämään siirtymävaiheen pulaa. Monet tuttavamme ovat ottaneet kotihoitajan yksin tai yhdessä naapurin kanssa – merkittävin yksittäinen syy tälle on nimenomaan ajansäästö, kun lapsien kuskaamiseen ei mene tuntia päivittäin. Yksityisiä päiväkoteja voisi tulla lisääkin. Mutta tärkeää on myös miettiä uudenlaisia ratkaisuja, jotta emme taas lukitse pitkän aikavälin palveluja pian vanhentuviin ennusteisiin.

Kuulisin myös mielelläni muiden kokemuksia Espoon päivähoidosta. Onko vastaavia ongelmia ja pitkiä matkoja muualla Espoossa?