Kuukausi: syyskuu 2012

by

(Päivä)kodittomat lapset

Espoossa puhutaan säännöllisin väliajoin pienten päiväkotien lakkauttamisesta. Oma päiväkotimme on ollut säännöllisesti vihjailujen kohteena. Onhan lähellä paljon isompi päiväkoti, jonne kuulemma saisi helposti neljäkymmentä lasta lisää. (Vinkki: ei saa.) Samalla päiväkotipaikat ovat jatkuvasti kortilla.

Päiväkodit ovat yksi asia, jossa isompi skaala ei tuota parempaa lopputulosta. Päivähoidossa on hoitajakiintiöt, jotka tulee täyttää. Koska lasten määrä ei vähene päiväkodin kasvaessa, henkilöstökulut eivät pienene. Ruoka tulee pääasiassa keskuskeittiöstä, ja sen kuljetuskustannukset ovat marginaalisia. Niissä paikoissa, joissa on vielä omaa keittiöhenkilökuntaa, voidaan saada apua keittiöhenkilökunnalta. (Tunnustan, että meillä kotona ei juuri leivota. Sen sijaan lapset ovat leiponeet pullaa päiväkodissa useamminkin.)

Kun puhutaan säästöistä, jäljelle jäävä säästö on tilakustannukset. Teoriassa päiväkodin kustannukset ovat vähäisemmät, kun yksikkö on isompi. Lämpöä ei mene haaskiolle, samoilla huoltokuluilla huolletaan suuremman lapsimäärän vaatima rakennus, ja niin edelleen.

Valitettavasti tämäkin säästö on marginaalinen. Ensinnäkin, unohdetaan että kunnan rakennukset eivät lakkaa olemasta tai huoltokulut juoksemasta kun rakennus poistuu käytöstä. Toimivan rakennuksen purkaminenkin on järjetöntä, jos miettii paljonko rahaa vastaavien tilojen jälleenrakennus maksaa.

Tämä ajattelukulku ei myöskään ota huomioon muunlaisia ratkaisuja kuin erilliset päiväkotirakennukset. Entä jos päiväkoti olisikin jonkin muun kunnan rakennuksen yhteydessä? Entä jos päiväkoti olisi kerros- tai rivitalossa? Entä jos päiväkoti olisi iltaisin harrastekäytössä?

Nämä kaikki vaatisivat hieman työtä: asunto-osakkeen muuttaminen määräyksiä vastaavaksi, tilojen siistiminen ja valvonta harrastekäytössä. Mutta niiden vaatima lisätyö on pientä saatuihin etuihin nähden. Sitä paitsi lastenhoito ei muutenkaan ole helppoa, tai vähätöistä. Siihen verrattuna lisäpanostus päiväkodin perustamisen alkuvaiheessa on pientä.

Tässä ei myöskään oteta huomioon palvelun ja hoidon laatua. Päiväkodeissa on eroja. Mainitsemani suurempi päiväkoti on 70-luvun halliarkkitehtuureineen paikka, jossa kaikki lapset eivät ole viihtyneet. Uudempi, kodinomainen päiväkotimme taas on lapsille turvallisempi, viihtyisä paikka. Myös pihalta löytyy muutakin kuin asfalttia, jopa kalliota kiipeiltäväksi. (Mielestäni turvallisuus ei tarkoita lapsien laittamista pehmustettuun koppiin.) Tällaista arkkitehtuuria saa skaalattua isompaankin yksikköön. Mutta sen ei tarvitse tarkoittaa nykyisen purkamista.

Päiväkoteja siirretään suurempiin yksiköihin pienten säästöjen nimissä, ja unohdetaan samalla, että myös vanhempien aika on rahaa. Ironista tässä on, että autoilijoiden autoissaan viettämää aikaa lasketaan ja kytätään sekuntikello kädessä, mutta huoletta lisätään päivittäinen puolituntinen vanhempien päiväkotimatkoihin. Autoilijoiden kohdalla ollaan valmiita kymmenien miljoonien investointeihin minuutin parin säästön vuoksi. Samalla säästetään joitain kymmeniä tuhansia ja lisätään sadalle vanhemmalle työmatkaan puoli tuntia. Vaikka pari minuuttia voidaankin kertoa suuremmalla pääluvulla, on järjetöntä olla ensin miettimättä, miten ajelun tarvetta voitaisiin vähentää. Jos näiden vanhempien ei tarvitsisi ajella ruuhkan seassa päiväkotiin päivittäin, ehkä jollakulla muullakin säästyisi ajoaikaa? Meiltä kuluu päiväkodin huonon sijainnin takia päivittäin ylimääräiset 45 minuuttia päivähoitomatkoihin. Onko tämä hyvin käytettyä aikaa?

Erilaisia paikkoja päiväkodeille

Kun suuryksiköiden lumosta päästään eroon, huomataan että päiväkoteja voisi lisätä lopulta hyvinkin vähällä vaivalla. Eräs esimerkki löytyy kotikulmilta. Otsolahdella erään rannan lähellä sijaitsevan liiketilan huoneisto on muutettu asuintilaksi. Entä jos isoikkunaisen yksikerroskodin sijaan siitä tehtäisiin pieni päiväkoti? Alueella on jo nyt päiväkodille hurja kysyntä, ja tarjontaa ei näytä olevan tulossa. Jos ei muuta, niin ostopalvelupäiväkoti tai yksityinen täyttyisi varmasti nopeasti.

Vieressä on seudun lasten käyttämä leikkikenttä, vähän kauempana toinen. Leikkikenttä on suojatien ylityksen takana: laittaisin vielä suojatien toiselle puolelle hidasteen, sillä osa autoista tulee nurkan takaa vaarallisen lujaa. Muuten paikka on valmis lastentarhalle. Ja jos seutu joskus taas mummoutuu ja vaariutuu, niin päiväkodista saa helposti asuinrakennuksen. Kysynnästä ei tule asunnonkaan kanssa olemaan pulaa.

Tapiolassa oli viime vuodenvaihteessa 80 lasta ilman hoitopaikkaa. Ongelma ratkaistiin tilapäisesti ottamalla isommissa päiväkodeissa käyttöön jumppasaleja: omassamme muutettiin neljälle uudelle lapselle varastohuone leikkitilaksi. Tapiolassa ongelma on kärjistynyt samoista syistä kuin Helsingin keskustassa. Ennusteet ovat sanoneet vuosia, että lapsiperheiden määrä vähenee: näitä lukuja on tuijotettu silloinkin, kun jonossa on ollut jo 80 lasta ja päiväkotien seinät ovat alkaneet pullistella. Tapiolaan ei ole rakennettu uusia päiväkoteja samaan tahtiin kuin lähialueille. Päiväkotimme johtaja on tätä harmitellut ääneen: kuulemma päiväkodista on useampaan otteeseen laitettu viestiä, että tilanne alkaa olla kestämätön, ja silti takaisin päin tulee vain eioota.

Uusia konsteja

Tapiolan päivähoitopalvelut tulee saattaa ajan tasalle. Mietin kuitenkin, millä keinoin tätä voitaisiin hoitaa odottelematta tulevaisuudessa hitaita kunnallisia prosesseja? Tällaisessa voisi auttaa tiedon avaaminen kansalaisille.

Entä jos olisi sivusto, jossa kartalla näkisi vireillä olevat päiväkotiprojektit, lasten määrät ikäkausineen per asuinalue ja valmiit päiväkodit. Samalla voisi nähdä senhetkisen väestöennusteen, ja sitä peilaamaan todellisen tilanteen sekä jonossa olevat lapset paikkakunnittain ja ennustetut vapautuvat paikat. Tällaisella palvelulla voisi vaikkapa yksityisen päiväkodin pitäjä suunnitella minne kannattaisi perustaa uusia päiväkoteja tai missä voisi olla kysyntää perhepäivähoidolle.

Suuri osa näistä tiedoista on jo nyt saatavilla, vaikkei ehkä kaikki helposti sovelluksen hyödynnettävässä muodossa. Tarjoamalla tiedon käyttöön järkevässä muodossa voitaisiin saada uutta liiketoimintaa ja konkreettista hyötyä.

Epäilen myös, että kun tällaista tietoa on saatavilla riittävästi, keksitään myös tätä heittämääni ideaa vielä paljon villimpiä ja fiksumpia ideoita. Osa niistä saattaa olla molempia.

Ja kaikkein villein idea: ehkä lopulta saataisiin niitä päiväkoteja.

by

Vastaukseni Länsiväylän vaalikoneeseen

Vastasin Länsiväylän vaalikoneeseen. Tässä vastaukseni koottuna. Vaalikoneeseen vastaaminen on yllättävän hankalaa: useamman väitteen kohdalla oli vaikeuksia päättää, olenko hieman samaa vai hieman eri mieltä. Perustelut kertovatkin vaalikoneissa yleensä eniten.

1. Vanhempien pitää maksaa lastensa päivähoidosta nykyistä enemmän: Eri mieltä
Lasten päivähoitomaksut ovat nykyiselläänkin korkeita. Kahden lapsen perheessä maksu on jo yli neljäsataa euroa, mikä on tuntuva summa kahden työssäkäyvän palkassa.

2. Kaupungin on satsattava vanhusten hoitoon lisää rahaa vaikka veroja korottamalla: Osittain samaa mieltä
Vanhusten hoitoon tulee kiinnittää nykyistä parempaa huomiota. Suurimmat ongelmat eivät aina liity rahaan. Samalla rahalla saadaan kahdessa eri paikassa aikaiseksi täysin erilaista hoitoa.

Vanhusten hoidon parantamista tulisi miettiä myös muuten kuin kulujen kautta. On hyvä ajatus lisätä henkilökuntaa, mutta tämä ei johda automaattisesti parempaan hoitoon.

Paikoista, joissa on toimiva vanhustenhoito ja vaikkapa tavallista tehokkaampi ja paremmin kuntouttava vuodeosasto tulee ottaa esimerkkiä. Malliesimerkki tästä on Lempäälän vuodeosasto: https://virrassa.wordpress.com/2010/08/24/turhia-passaamatta-ihmista-vaheksymatta.

Hyväksi havaittuja käytäntöjä ja hoidon järjestelyä voi vaatia käyttöön myös kunnan laajuudella.

3. Maahanmuuttajien saamien sosiaalitukien ehdoksi on asetettava pakollinen suomen/ruotsin kielen opiskelu.: Osittain eri mieltä

Maahanmuuttajat opiskelevat jo nyt suomen kieltä. Ongelmana ei ole niinkään ollut halukkuus vaan opetuksen hankala saatavuus ja toisaalta huonot järjestelyt.

Mitä tässä toisaalta tarkoitetaan sosiaalituilla? Työttömyyskorvausta vai lapsilisiä? Kysymyksestä kuultaa ajatus, että maahanmuuttaja on sosiaalitapaus, nettokulujen aiheuttaja. Haluttaisiinko kurssille suomea osaamaton it-ammattilainen, joka käyttää kunnallista päivähoitoa?

En näe pakollisuutta sinänsä tarpeellisena. On kuitenkin hyvä asia, että maahanmuuttaja oppii kieltä. Tämä mahdollisuus on tarjottava välittömästi, ei vasta pitkän ajan kuluessa. Mutta myös koulutuksen tarjonnan tulee olla riittävää ja laadun tulee olla hyvää. Kannattaa myös muistaa että kansalaisuuteen meillä on jo kielitaitovaatimus.

4. Olen valmis ottamaan päihdehuollon kuntoutusyksikön lähinaapurustooni: Osittain eri mieltä

Päihdehuolto on sijoitettava jonnekin. Siksi se pitää periaatteessa pystyä laittamaan minne tahansa.

Tarkempi sijoittelu on kuitenkin mietittävä: esimerkiksi omalla, lapsivaltaisella esikaupunkialueellani päihdehuoltoyksikkö voisi aiheuttaa merkittävää haittaa huonosti sijoitettuna. Mutta jos ko. alueella katsoo muutaman sata metriä kauemmas tien toiselle puolelle, saadaan paikka löytymään pääosin toimistovaltaiselta alueelta. Aivan leikkipaikkojen, koulujen ja päiväkotien viereen päihdehuoltoa ei kannata sijoittaa.

5. Työttömältä on voitava ottaa pois toimeentulotuet, mikäli hän kieltäytyy yhteiskunnan tarjoamasta työ- tai koulutuspaikasta: Osittain eri mieltä

Nykyinen järjestelmä, jossa työttömälle voidaan tarjota lähes mitä tahansa työtä, ei ole tarkoituksenmukainen. Suuri osa työkkärin tarjoamaa koulutusta ei ole työttömälle hyödyksi, ja toisaalta harjoittelua hyödynnetään yrityksissä ilmaisena työvoimana.

Vaikka siis periaatteessa kuulostaisi hyvältä, ettei ”työtä vieroksuva” saisi ”ilmaista rahaa”, ongelma on enemmän sosiaaliturvan rakenteiden ja byrokratian aiheuttama. Tämä jatkuva kouluttaminen olisi mietittävä rakenteellisella tasolla uusiksi. Perustulo, jonka päälle voi tehdä ilman suurta lisäbyrokratiaa myös pienempiä ja lyhyempiä töitä olisi merkittävästi parempi työhön kannustaja kuin etujen leikkaus.

6. Joukkoliikenteen on oltava matkustajille ilmaista kaupunkien sisällä: Osittain eri mieltä

Kannatan ehdottomasti lisäpanostusta joukkoliikenteeseen. Se on kaupunkialueilla tärkein liikkumisen muoto, ja etenkin työmatkoilla paras lääke työmatkaliikenteen ruuhkiin.

Nykyisellään joukkoliikenteen lipputulot ovat kuitenkin merkittävä osa liikenteen tuloja. 150-200 miljoonan euron lovi kaupungin budjettiin on iso, ja vaikka periaatteessa voitaisin ajatella, että se voidaan jakaa kaikkien kesken verotuksen kautta, käytännössä pienituloisimmat kaupunkiasujat tarvitsevat joukkoliikennettä vähän.

Tärkeintä on panostaa joukkoliikenteen laatuun ja kattavuuteen sekä asutuskeskusten, erityisesti metroasemien seudun tiivistämiseen, mikä takaa hyvän liikenteen palvelutason. Myös poikittaisyhteydet kuten Jokeri 2 on saatava toimimaan.

En maininnut tätä vaalikoneessa, mutta mielestäni lipunhintoja ei pidä kuitenkaan nostaa tai mieluiten tulisi laskea.

7. Opettajia saa lomauttaa tai irtisanoa, jos kunnan säästötavoitteet sitä vaativat: Osittain eri mieltä
Kunnilla on opetusvelvoite, ja opettajien lomauttaminen ei ole järkevää koska opetuksen tarve ei vähene.

Jos taas lomautetaan opettajia kesäksi, säästöt ovat kohtalaisen pienet.

8. Kaupungin pitää tuottaa terveyspalvelut itse, eikä ostaa niitä yksityisiltä yrityksiltä: Osittain samaa mieltä
Yksityisiltä ostamisessa on monia ongelmia. Näistä yksi on palvelun laadun määrittely ja valvonta. Tämä kuitenkin koskee myös kunnan itse tuottamia palveluja. Suurempi ongelma on, että yksityistäminen usein lisää kustannuksia, mikä tuskin on ollut alunperin tarkoitus.

Periaatteessa yksityistämällä voidaan helpottaa painetta kunnallisissa palveluissa, mutta pääosa hoidosta tulee pitää kunnan järjestämänä. Tämä puolestaan on tilannekohtaista.

9. Kuntatyöntekijöitä on voitava irtisanoa kuten yksityisissä yrityksissä: Samaa mieltä

Kunnan työpaikan ei tule olla suojatyöpaikka. Toisaalta kunta ja valtio voivat tasapainottaa lamakaudella yksityisten tekemien supistusten vaikutusta tarjoamalla tai jopa lisäämällä työn tarjontaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että päämäärätöntä tai turhaa työtä tarvitsee tehdä – tällaisiin tilanteisiin todennäköisesti löytyy kyllä projekteja joista on oikeastikin iloa niin tekijälle kuin lopputuloksen käyttäjillekin.

Lisäksi kunnalla on mahdollisuus tarjota työtä ihmisille, jotka muuten työllistyisivät huonosti mutta voivat silti tehdä töitä: vammaiset, tai sellaiset jotka vaikkapa sairauden vuoksi eivät voi tehdä täysipäiväistä työtä. Tämä on kuitenkin eri asia, kuin se, että byrokratiaa ei voisi vähentää koska sen hoitajaa ei saa irtisanoa.

Erityisesti kuntaliitosten yhteydessä pidettävät suojatyöpaikat ovat käsittämättömiä. Jos kuntaliitoksen yhteydessä ei tehdä rakennemuutosta samantien, jäävät vanhat byrokraattiset prosessit elämään entistä monimutkaisempina. Jos halutaan pitää siirtymä pehmeänä, voidaan etukäteen miettiä vaihtoehtoisia paikkoja kunnan alueelta niille, jotka siirtyvät tehtävistä syrjään yhdistyttäessä. Toinen, parempi vaihtoehto olisi tarjota fiksua työnhakuapua, à la Nokia.

10. Johtaville kuntapoliitikoille on maksettava kuukausipalkkaa, jotta he voivat paneutua nykyistä paremmin päätösten valmisteluun: Osittain samaa mieltä

Kunnallispolitiikassa, etenkin kaupunginhallituksessa, asioihin perehtyminen vie paljon aikaa. Nykyisellään vaativimmissa luottamustoimissa menee niin paljon aikaa, että perheelliset, tavallisessa päivätyössä käyvät eivät helposti pysty yhdistämään luottamustointa ja muuta työtä.

11. Espoon tulee perustaa tavallisten lukioiden rinnalle eliittilukioita, jotta lahjakkaat espoolaisnuoret eivät karkaa muualle: Eri mieltä

Espoon nykyisetkin lukiot ovat hyvätasoisia. Jos parempaa laatua halutaan, miksi ei panosteta nykyisiin?

Ajatus lahjakkaiden nuorten karkaamisesta muualle on absurdi. Lukiopaikkakunta ei määrää tulevaa asuinpaikkaa. Vasta lukion jälkeinen opiskelupaikkakunta vaikuttaa jonkin verran.

12. Poikittaisiin liikenneyhteyksiin tarvitaan lähivuosina Espoon oma pikaraitiotie, jonka rakentamisen kaupunki voi itse maksaa.: Samaa mieltä

Pikaraitiotie on kiinteänä hyvä ratkaisu kaupunkikeskusten väliseen liikennöintiin. Se määrittää alueen, jonka liikennöintiin kaupunki on valmis panostamaan. Sen sijaan bussiyhteydet eivät ole pysyviä – tämän ovat vaikkapa Haukilahden asukkaat saaneet huomata metroratkaisun myötä. Se on myös merkittävästi nopeampi ratkaisu, koska muu liikenne ei häiritse raitiotietä.

13. Lasten kotihoidontuen Espoo-lisää tulee korottaa reilusti (nyt 219 e/kk alle 3-vuotiaasta).: Eri mieltä
Kotihoidontuen Espoo-lisää ei tarvitse nykyisestään korottaa. Se on jo nyt avokätisempi kuin suurimmassa osassa muita kuntia. Käytännössä kunnan pääasiallinen syy korottaa tätä lisää on se, että kotihoidontuen lisäksi annettava kuntakohtainen lisä tulee kunnalle halvemmaksi kuin päiväkotipaikka.

Mielestäni on tärkeää tarjota kotona hoidettaville lapsille kunnan puolesta erilaisia lisäpalveluja ja ihan vain kokoontumispaikkoja, joista niin vanhemmat kuin lapsetkin saavat elintärkeitä kontakteja: asukaspuistoja, avoimia päiväkoteja ja kerhoja. Päivähoidossa puolestaan olisi hyvä saada päiväkodit lähelle ja tukea myös osapäivähoitoa. Tarvitsemme palveluja, jotka tukevat perheiden erilaisia ratkaisuja, olivatpa ne työssäkäynti, osapäivätyö tai kotihoito.

14. Espooseen pitää rakentaa lisää jäähalleja, koska jääurheilu on Espoossa hyvin suosittua.: Eri mieltä
Lasten ja nuorten, ja myös aikuisten, harrastuksia kannattaa tukea. Panostus liikuntaan maksaa itsensä takaisin terveempinä ja tyytyväisempinä ihmisinä. Jäähalli on kuitenkin erittäin kallis investointi, jota käyttää vain tietty osa nuorista ja aikuisista. Harrastusmahdollisuuksien tulee olla monipuolisia ja tarjota mahdollisuuksia kaikille, ja siksi tämä raha olisi ehkä fiksumpi käyttää johonkin muuhun.

15. Espoo tarvitsee asuntorakentamiseen omanlaisensa hintasäädellyn hitas-järjestelmän, jolla voidaan rajoittaa asuntojen hintojennousua: Eri mieltä

Espoo tarvitsee lisää järkevää asuntorakentamista, etenkin olemassaoleviin kaupunkikeskuksiin hyvien liikenneyhteyksien varrelle. Huolehtimalla asuntojen riittävästä rakentamisesta voidaan huolehtia riittävässä määrin hintojen noususta.

Tämän lisäksi tarvitaan järkevästi hinnoiteltuja vuokra-asuntoja hyvien yhteyksien varrelle. Toistaiseksi näiden ratkaisujen pitäisi riittää hintaongelmaan.

16. Espoon tulee kaavoittaa etenkin metron varteen tontteja 30-40 -kerroksisille asuintorneille ja profiloitua pilvenpiirtäjäkaupunkina.: Osittain eri mieltä
Korkea rakentaminen sopii etenkin suurempiin kaupunkikeskuksiin. Espoossa voitaisiin rakentaa korkeampaa rakennusta valikoituihin keskuksiin enemmänkin. Jotkin metroalueet ja Leppävaara voivat toimia tällaisina keskuksina. Alueilla pitää kuitenkin miettiä myös katutason viihtyvyys jalankulkijoiden näkökulmasta.

Rakennusten ei kuitenkaan kannata olla 40 kerrosta korkeita, jos se ei sovi lähiympäristöön. Korkeita taloja voi rakentaa myös hieman vähemmillä kerroksilla. Lisäksi tiiviillä, fiksulla rakentamisella päästään yhtä hyvään tonttitiheyteen kuin pistemäisillä tornitaloilla.

Eri keskuksissa kannattaa pyrkiä omaleimaiseen, persoonalliseen keskukseen, ei tornikaavan kloonaukseen. Pistemäiset tornit pientaloalueen keskustassa eivät myöskään ole hyvä ratkaisu.

17. Espoon on tehtävä oma sitova päätös henkilöstön vähimmäismäärästä vanhuspalveluissa.: Osittain samaa mieltä

Tämä on hankalampi kysymys kuin miltä näyttää. Periaatteessa kyllä. Valitettavasti henkilökunnan määrä ei ole useinkaan suorassa suhteessa hoidon laatuun.

Olen aiemminkin pohtinut hoidon laadun merkitystä (https://virrassa.wordpress.com/2010/08/24/turhia-passaamatta-ihmista-vaheksymatta), ja haluaisin että Espoossa lähestyttäisiin asiaa nimenomaan laadun parantamisen kannalta. Yksinkertaisillakin muutoksilla saatetaan voida esimerkiksi nopeuttaa potilaiden kuntoutumista, mikä pitkällä tähtäimellä vähentää kuluja.

18. Terveyskeskuslääkäreiden saamiseksi Espoon on oltava valmis maksamaan lääkäreille naapurikaupunkeja korkeampia palkkoja.: Osittain samaa mieltä

Lääkäripula on saatava hellittämään. Pitkällä tähtäimellä hintakisa ei ole kuitenkaan paras ratkaisu. Lääkäreiden työskentelyolosuhteita tulee parantaa – kiire on itseään ruokkiva ongelma, kun lääkäreitä on vaikea saada paikalle jossa työssä on jatkuva kiire ja ylityöt painavat päälle.

Samoin vaikkapa uudet tietojärjestelmät, jotka toimisivat nykyisiä paremmin, voisivat lyhentää vastaanottoon kuluvaa aikaa mikä osaltaan helpottaisi lääkäripulaa. Tästä syystä HUSin järjestelmähankintaa on syytä seurata tarkasti – vaikka hankinta on tarpeellinen, sen onnistumisessa on valtavia riskejä joita ei ainakaan ensimmäisessä vaiheessa ole riittävästi huomioitu.

19. Taloustilanteen niin vaatiessa Espoo voi tulevan valtuustokauden aikana nostaa veroprosenttiaan 19:ään (nyt 17,75) varmistaakseen toimivat peruspalvelut kuntalaisille.: Osittain eri mieltä

En sinänsä vastusta pientä veroprosentin nostoa. Jos se on tarpeen palvelujen säilyttämiseksi, prosenttia voidaan jonkin verran nostaa.

Ehdotettu nosto on kuitenkin melko korkea, ja todennäköistä on että säästöä voitaisiin saada muilla tavoin. Esimerkiksi nykyiset kaavoituspäätökset perustuvat siihen, että kaavoituksesta saatavat rahat halutaan käyttää vain ja ainoastaan ko. alueella vaikkei todellista tarvetta esim. tieinfran parantamiseen olisi. Jakoperusteita muuttamalla kaavoituksestakin saatava yhteinen hyvä voitaisiin saada riittämään muihin asioihin.

20. Espoon on pidettävä tiukasti kiinni itsenäisyydestään ja torjuttava kaikki yritykset kuntien yhteenliittämiseksi.: Eri mieltä

Suora kuntaliitos naapurikuntien kanssa todennäköiseseti lisäisi byrokratiaa. Tarvitsemme toimivan seudullisen hallinnon, jotta kuntien välinen veronmaksajakilpailu loppuisi ja toisaalta seudulliset asiat kuten joukkoliikenne ja kaavoitus saataisiin toimimaan.

Kaikkea toimintaa ei kuitenkaan voi sälyttää seutuhallinnolle. Nykykuntien tasolla, tai jopa pienemmissä osissa, tulee olla paikallisempi hallnnon taso hoitamassa niitä asioita, joita ei tarvitse viedä ylimmälle tasolle asti.

Erityistä huolta kuntaliitosta mietittäessä tulee kiinnittää siihen, että se
a) vähentää byrokratiaa
b) ei kopioi huonoja hallintomalleja uuteen malliin vaan otetaan käyttöön toimivin tai kehitetään uusi
c) ei väkisin keksi tekemistä kaikille nykyisin kuntasektorilla toimiville, koska yksi syy liitokselle on vähentää byrokratiaa. Tämä ei tarkoita että väki laitettaisiin suoraan kilometritehtaalle, vaan koulutusta ja mahdollisia muita ratkaisuja kannattaa miettiä.

by

Potilastietojärjestelmän parantaminen: Mitä voin tehdä?

Kirjoituksesta, jossa pyrin tuomaan esiin mahdollisimman selvällä esimerkillä potilastietojärjestelmän järjettömän kustannusarvion, on levinnyt melkoinen lumipalloefekti. Uutinen on poimittu mm. IT-viikkoon ja Helsingin Sanomiin. (Jälkimmäisessä pyrittiin katsomaan kiihkottomasti, mistä eri osista hinta-arvio koostuu, mutta jätettiin huomioitta mm. se olennainen seikka, että liki puolet kustannusarviosta on ohjelmistokustannuksia.) Monet ovat ymmärrettävästi huolissaan siitä, voiko asialle enää tehdä mitään: järjestelmää ja sen hankintaprosessia on päivitelty julkisuudessakin jo kuukausitolkulla, mutta byrokratian rattaat ovat vain ruksuttaneet eteenpäin.

Kokosin tähän muutaman asian, joihin voi itse vaikuttaa – tänään, parin kuukauden sisään ja myös pidemmällä tähtäimellä.

1) Osallistu mielenilmaukseen huomenna.
Huomenna, ennen Helsingin kaupungin terveyslautakunnan kokouksen alkua luovutetaan kannanotto terveydenhuoltojärjestelmän uusimisesta kaupungin luottamushenkilöille. Tuossa kokouksessa pitäisi päättää Helsingin osalta järjestelmähankinnasta, vaikka asia jääneekin vielä pöydälle. Tapahtumakutsu löytyy Facebookista, mukana myös pyyntö osallistua kannanoton luonnostelemiseen vielä tänään.

2) Kerro mielipiteesi jo tänään.

Allekirjoita adressi, jossa halutaan julkishallinnon järjestelmät irti yhden toimittajan loukusta. Adressi koskee vain yhtä pientä osaa prosessissa, jossa menee pieleen lähes kaikki mahdollinen, mutta tämä on yksi erittäin tärkeä palikka palapelissä, jossa tavoitteena on saada vihdoin toimivia järjestelmiä järkevällä hinnalla, aikataulun mukaisesti.

3) Tutustu aiheeseen.

Hyvä paikka aloittaa on esimerkiksi Facebookiin kerätty linkki- ja faktakokoelma.

4) Pidä huoli siitä, ettei tämä toistu.

Vaikka tämä hanke menisikin läpi, voit huolehtia siitä että seuraavassa valtuustossa istuu ihmisiä, jotka ymmärtävät mistä on kyse. Kysy kunnallisvaaliehdokkaaltasi, mitä mieltä hän on it-hankinnoista. Kysy, mitä hän ymmärtää niistä. Ohjelmisto-alan ammattilaisia on harvassa, ja heitäkin tarvitaan valtuustoon. Mutta jo kyky hahmottaa ero miljoonien ja miljardien välillä on merkittävä etu.

5) Levitä sanaa.

IT-hankinnoissa mättää moni muukin asia kuin hintalappu. Hintalappu on usein vain suoraa seurausta siitä, että ensin on tyritty parikymmentä muuta kohtaa. Hyvä aloituskohta tärkeimpiin ongelmiin on esim Otso Kivekkään tuorein kirjoitus aiheesta. Linkkaa nämä jutut kunnallisvaltuutetullesi. Kirjoitan itsekin myöhemmin tänne muutamia asioita, joita pitää ottaa huomioon hankinnoissa. (Esimerkkinä: jos it-alan yrityksen edustaja on tekemässä selvitystä hankinnasta, ko. yritys tulee jäävätä varsinaisesta tarjouskilpailusta.)

Suunniteltu potilastietojärjestelmä on surkuhupaisa esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun yritysmaailma pääsee osallistumaan hankintojen suunnitteluun, projektin suunnittelijat eivät ymmärrä tietotekniikkaa, ja virkamiehet pääsevät sooloilemaan ilman tulosvastuuta. Jos omalta osaltasi haluat vaikuttaa tämän asiantilan muutokseen, tee se nyt.

by

Hinnalla millä hyvänsä: Potilastietojärjestelmä vai avaruussukkula?

Pääkaupunkiseudulla ollaan uudistamassa potilastietojärjestelmiä. Helsingin, Espoon, Vantaan ja muutamien ympäryskuntien projekti tehdään yhteistyönä. Samalla uudistetaan järjestelmät koko maassa. Maanlaajuisesti projektin hinnaksi on alustavasti arvioitu 1,8 miljardia euroa, josta pääkaupunkiseudulla voi kulua leijonanosa.

Summa on niin suuri, että siitä on hankala keskustella. Sadoista miljoonista euroista tulee monopolirahaa, jota pyöritellään tajuamatta että loppusumman marginaaleissakin puhutaan suuremmista summista kuin päivähoidon tai koulujen kokonaisbudjetti.

Potilastietojärjestelmä on kannatettava asia. Mutta mikään fiksusti hankittu IT-järjestelmä ei voi maksaa 1,8 miljardia. Jos arvioitu summa on noin suuri, jotain on pielessä jo projektin suunnittelussa.

Selittelyt Suomen uniikista tilanteesta ovat täyttä tuubaa. Suomen tilanteessa on uniikkia järjestelmätoimittajien osallistuminen selvitystyöhön, joka pohjustaa toimittajien ja järjestelmän valintaa, sekä ymmärtämättömyys siitä mitä oikeastaan ostetaan.

Kaikkien hankintaan osallistuvien pitäisi viimeistään tässä vaiheessa tietää, että suuret ohjelmistotalot osallistuivat potilastietojärjestelmän selvitystyöhän ja siinä sivussa hankkivat lisenssit ohjelmiin, joita päättivät suositella. Ne siis suosittelevat ohjelmia, joista ne itse saavat suurimmat voitot, ja jotka voi tilata vain niiltä.

Muokataanko valmista vai tehdäänkö itse?

Selvitykseen osallistuneet ohjelmistotalot suosittelevat ulkomailta lisensoimiaan valmiita terveydenhuoltoalan ohjelmia. Vaikka tämä kuulostaisikin helpolta ratkaisulta, tietojärjestelmää ei voi sellaisenaan siirtää paikasta toiseen. Jos ostamme amerikkalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään kehitetyn ohjelman, saatamme joutua käyttämään sen korjaamiseen enemmän rahaa kuin uuden alusta pitäen tekemiseen. Osa virheistä paljastuu vasta paljon myöhemmin, sillä kaikkia yhteensopivuusongelmia ei todennäköisesti huomata.

En väitä, etteikö valmis ohjelmisto voisi toimia uuden järjestelmän pohjana. Mutta harva, joka ei työskentele it-alalla, ymmärtää että ohjelmistoprojekti ei ole suoraan verrattavissa elementtitaloon tai tiehankkeeseen. Näihin verrattuna suurimmat erot ovat siinä, että ohjelmiston, isonkaan, ei tarvitse olla superkallis. Ja toisekseen, valmiin ohjelman muokkaus voi joskus olla hankalampaa kuin uuden teko.

Kustannukset perspektiiviin

Virossa tämä sama juttu – yksinkertainen potilastietojärjestelmä – tehtiin 10 miljoonalla. Kirsikkana kakussa sähköinen resepti tehtiin miljoonalla.

Merkillepantavaa on, että myöskään ajallisesti projekteissa ei virolaisilla kauaa nokka tuhissut  – kumpikin järjestelmä toteutettiin noin vuodessa.

Viro ei ole mielikuvitusmaa, alienien siirtokunta tai erityistapaus terveydenhuollon järjestelyjen osalta. Virossa vain tiedetään, mitä halutaan, eikö olla vielä jouduttu ylisuurten korruptoituneiden it-talojen kuristussyleilyyn. Jos Suomesta ei löydy taloa, joka tekisi tämän järjestelmän fiksulla hinnalla, ehdotan että tilaamme järjestelmän virolaisilta. (Fakta tosin on, että löytyy – näitä ei vain huomioida tarjouskilpailuissa.)

Tietotekniikan ammattilaisena tiedän, että ei ole olemassa onnistunutta tietotekniikkaprojektia, joka maksaisi näin paljon. Jos tietotekniikkahankinnalle voidaan laittaa tällainen hintalappu – ja jos tilaaja sen hyväksyy – se osoittaa, ettei tilaaja itse tiedä mitä on tekemässä.

On toki olemassa poikkeuksia. Suunnitellulle terveydenhoitojärjestelmälle vetää hinnassa vertoja vain NASA:n avaruussukkulalentojen ohjelmistoprojekti.

NASAn avaruussukkula-ohjelmaan tehty ohjelmisto, PASS, oli eräs kaikkien aikojen tiukimmin testatuista ja virheettömimmistä tietokoneohjelmista, jota tehtiin 300 insinöörin voimin. Projektin kokonaishinnaksi tuli 500 miljoonaa dollaria. Tiukan testauksen ja laadunvalvonnan vuoksi ohjelmasta tuli 20 kertaa kalliimpi kuin keskiverto vastaavan kokoinen tietokoneohjelmisto: yhden testatun ja viimeistellyn, tuotantoon saadun koodirivin hinnaksi tuli 1000 dollaria verrattuna keskivertoon 50 dollariin. Käännettynä nykyrahaksi PASS-järjestelmän hinnaksi tulisi noin 2 miljardia dollaria – euroissa siis hieman vähemmän kuin suunniteltu potilastietojärjestelmä.

Emme ole tilaamassa avaruusohjelmaa. Jollei projektin todellisena tavoitteena ole lähettää sairaita ihmisiä Maata kiertävälle radalle, ei ole tilannetta jossa tällaisia summia tarvitsisi käyttää ohjelmistokehitykseen. Uskallan myös epäillä, olisiko parin miljardin hassaamisen jälkeen meillä oikeasti eräs kaikkien aikojen tiukimmin testatuista ja virheettömimmistä potilastietojärjestelmistä – todennäköisemmin tuloksena on luokaton läjä roskaa ja taas yksi kammottavalla tavalla epäonnistunut yhteisten rahojen tuhoamisjuhla.

Potilastietojärjestelmäprojekti on mietittävä uudelleen, tällä kertaa järkeä käyttäen ja ilman suurten konsulttitalojen ”apua”. Tämän hulluuden on loputtava.

Ps. (10.9) Jos haluat saada julkisiin it-hankintoihin järkeä, lue Potilastietojärjestelmän parantaminen: Mitä voin tehdä.

Päivitys 9/9/12: Korjattu NASA-esimerkissä aluksi mainittu Apollo-ohjelma oikeaksi eli sukkulaohjelmaksi.

Päivitys 10/9/2012: Tarkennettu, että 1,8 miljardia on koko maan potilastietojärjestelmien arvioitu kokonaissumma. Tästä toki leijonanosa menee pääkaupunkiseudun projektiin. 1,8 miljardia on joka tapauksessa aivan järjetön summa rahaa myös koko maan mittakaavassa.