Hallitus perääntyi välikysymyksellä uhattuna ja laati uuden luonnoksen siitä, miten keskimääräistä eläkeikää saisi nostettua. Käytännössä mitään konkreettisia toimenpiteitä ei siis nyt sovittu, mutta tavoitteita kyllä. Työryhmä luovuttaa selvityksensä vuoden loppuun mennessä, selkein tavoite on löytää toimia joilla keskimääräistä eläkeikä nousisi kolmella vuodella. Kunnioitettava tavoite ja saavutettavissa, jos ollaan todella valmiita miettimään kaikkia mahdollisia keinoja. Työmarkkinajärjestöt myös pyrkivät löytämään keinoja lisätä työssä jaksamista ja viihtymistä.

Keskiviikkoisessa välikysymyksen käsittelyssä kristillisdemokraattien Päivi Räsänen puhui asiaa ja nosti esille mm. kevennyksen eläkkeellä tehtävän työn verotukseen. Tällainen olisi askel oikeaan suuntaan: porkkana voisi toimia keppiä paremmin ja nimenomaan vaikkapa osa-aikainen työ eläkeaikana voisi olla hyvinkin järkevää ja mielekästä  (kuten aiemminkin kirjoitin). Hesarissa muistutettiin myös, että tästä työstä olisi syytä kertyä lisää eläkettä.

Nyt kun eläkkeistä neuvotellaan työmarkkinajärjestöjen kanssa, työnantajapuoli voisi mennä itseensä ja miettiä, miten yritykset saisi pitämään kiinni vanhoista työntekijöistään. Tämänkin talouskriisin aikaan on nähty, että pihalle potkitaan työntekijöitä vanhimmasta päästä. Mikään työmotivaation ja -kyvyn lisäys työntekijäpuolella ei auta jos nämä virkeät ja vireät työntekijät saneerataan väistämättä ”työttömyyseläkeputkeen”.

Miksi yritykset haluavat potkia pois nimenomaan vanhoja työntekijöitä? Jos yksinkertaistaen oletamme, että keskimäärin vanhan työntekijän työsuorituksessa ei ole eroa nuorempaan työntekijään (nuoremmalla voi olla tuoreempaa tietoa ja muutoskykyä, vanhalla enemmän tietoa ja kokemusta – vanhat ovat myös uskollisempia työnantajalleen; lisäksi yksilölliset erot ovat näissäkin viiteryhmissä suurempia kuin ryhmien väliset), voimme turvallisin mielin olettaa että ainut syy vanhojen ”suosimiseen” irtisanomisprosessissa on raha.

Eläkettä karttuu enenevässä määrin iän myötä. Lisääntyvätkö maksut? Jossain määrin ilmeisesti kyllä – en löytänyt vielä riittävän tarkkaa selvitystä siitä, kuka tarkalleen ottaen maksaa ja kuinka paljon. TEL- ja Kela-maksuista (jälkimmäiset siis on nyt sovittu siirrettäväksi valtion kontolle) tiedossa siis toivottavasti lisää asiaa myöhemmin.

Vanhoilla työntekijöillä on tyypillisesti myös korkeampi palkka. Pitkällä työuralla on ehtinyt tulla lukuisia palkankorotuksia, monesti tehtävät ovat vaativampia ja ikälisiä on tullut lukuisia. Joissain yrityksissä työntekijöillä on työnantajan ottama vapaaehtoinen eläkevakuutus. Tämä voi olla hyvinkin kallista yrityksen näkökulmasta, ja tyypillisesti sitä maksetaan vain pidempään talossa olleille – onko näiden tullessa taloon suhtauduttu etuuksiin hövelimmin vai alkaako vakuutus juosta vasta tiettyjen työvuosien jälkeen, on vaikea sanoa.

Esimerkiksi röyhkeästä saneerauksesta käyvät erään it-yrityksen hiljan päättyneet yt-neuvottelut. Yritys heitti kilometritehtaalle ainoastaan vanhimpia, eläkeikää lähellä olevia työntekijöitä. Samaan aikaan kun näitä ”säästöjä” toteutettiin, sovittiin yrityksen johdon bonuksista jotka olivat liki puolet tavoitellusta säästösummasta. Kiintoisaksi tämän tekee se, että käytännössä kaikilla ulos saneeratuilla oli kallis, ylimääräinen eläkevakuutus. Ymmärrän kyllä, että siinä haluttiin säästää nämä lisäkulut. Selvittelin kuitenkin eläkevakuutusten toimintaa ja yllätyin: näyttäisi nimittäin vahvasti siltä, että yritys myös sai takaisin eläkettä varten rahastoituja maksuja. Tämä kuulostaa todella erikoiselta, kun yksityisissä eläkevakuutuksissahan säästöihin ei pääse käsiksi mitenkään ennen eläkeikää.

Skandian eläkevakuutuksen kysymyssivuilla olevan tekstin perusteella näin kuitenkin voisi olla. Ohessa suora lainaus:

”K: Onko yrityksen mahdollista keskeyttää vakuutus ja nostaa säästöt milloin tahansa?
V: — työnantajan ottama eläkevakuutus voidaan takaisinostaa ennen sovittua eläkeaikaa vain, jos vakuutetun työntekijän työsuhde päättyy ennen sovittua eläkeikää muusta syystä kuin työntekijän työkyvyttömyydestä johtuen –.”

Ilmeisesti yritys siis säästi enemmänkin kuin kuukausimaksut.

Tärkeä on myös kysymys, tulisiko yrityksillekin tarjota enemmän keppiä tai porkkanaa mitä vanhojen irtisanomiseen tulee? Liian hankalaksi irtisanomista ylipäänsä ei saa tehdä – ymmärtääkseni tiukan työvoimapolitiikan maissa myös työttömyys on suurempi, kun yritykset eivät niin hanakasti uskalla palkata väkeä. Esimerkkinä muutenkin monilla työvoimapolitiikan aloilla (tehottomat lakot, valtava virkamieskoneisto) kyseenalaisesti kunnostautunut Ranska. Silti USA:n tyyppinen työmarkkinoiden ”villi länsi” ei voi olla suositeltava lähtökohta. Ongelma ei Suomessa ole myöskään pelkästään vanhojen työntekijöiden poispotkimisessa: yritykset tulisi myös saada palkkaamaan vanhempaa väkeä. Iän mukaan valikointi on syrjintää siinä kuin rodun tai sukupuolenkin.