Juustohöylästä ja investoinneista

Valtuustopuheenvuoroni vuoden 2014-2014 talouskehyksen keskustelussa.

Täällä on ollut enimmäkseen hyvää keskustelua ja monipuolista tarkastelua budjetin tasapainottamisvaihtoehdoista. Haluaisin vielä kuitenkin nostaa esiin erään epäsuhdan.

Budjettineuvotteluissa tietyt isot investoinnit ovat usein niitä, joihin ei katsota voitavan koskea. Leikkaukset on helppo kohdistaa juustohöylämäisesti sosiaali- ja terveyspalveluihin. Jyrki Myllärniemi puhuikin tämän vaaroista jo ansiokkaasti omassa puheenvuorossaan. Sote-puolen leikkausten vaikutukset ovat suhteettoman suuret ja vaikuttavat pitkälle eteenpäin: suuressa sote-budjetissamme ei-lakisääteisten toimien osuus on vain pari prosenttia, ja tämä on pääosin juuri sitä ennaltaehkäisevää työtä, jonka puutteesta maksavat omat lapsemme.

Juustohöylän sijaan ja vähintäänkin sen rinnalla tuleekin tarkastella mahdollisuuksia isompien investointien lykkäämiseen ja muuttamiseen. Koulujen peruskorjauksista ja toisaalta korjauksia ehkäisevästä huollosta emme voi tinkiä. Sen sijaan vaikkapa tieinfrassa joustovaraa voi olla. Yksi eritasoliittymä maksaa kutakuinkin Espoon vuosibudjetin alimäärän verran.

Samoin meillä on listoillamme tiehankkeita, jotka ovat olleet harkinnassa toistakymmentä vuotta. Tästä huolimatta Espoo on pärjännyt varsin mainiosti ilmankin, eivätkä ennustetut liikennemäärät ole kasvaneet oletetusti.

Jotta tästä olisi budjetissa iloa, meidän tulee miettiä myös, kulunutta sanontaa käyttääkseni, laatikon ulkopuolelta. Eräs kohde on Espoon taloussuunnittelun pyhää lehmää: taseyksiköitä.

On periaatteessa hyvä asia, että taseyksikkö kattaa itse omat kulunsa. Periaate on ollut monella tapaa hyödyllinen kulukurissa alueiden sisällä. Tällä on ajateltu, että perusinfraa ei tarvitse rahoittaa veroäyreillä. Käytännössä tämä on kuitenkin kääntynyt niin, että rahat käytetään aina sentilleen kyseisen taseyksikön infrakustannuksiin, vaikka vaihtoehtojakin olisi. Olisiko mahdotonta miettiä, että maankäyttömaksuista tai vaikkapa kaavoitetun maan myynnistä saataisiinkin käyttövaroja joita voisi käyttää esimerkiksi koulujen korjaukseen tai vaikka terveydenhuoltoon?

Hyvinkää on ollut varsin tarkkana kaavoituksen kanssa ja siellä raakamaan osto ja kaavoitetun myynti on tuonut mukavasti lisää kaupungin kassaan. Vierailimme Hyvinkäällä ja kun kysyimme, miten maanomistajat oikein suostuivat tällaiseen, siellä kerrottiin että eivät he ensin suostuneetkaan mutta ensimmäisen pakkolunastuksen jälkeen yhteistyö on ollut oikein sujuvaa.

Kaikilla kaava-alueilla ei tätä hyvää toki ole jaettavaksi asti ja niissä usein myös mietitään, mistä saada rahat riittämään suunniteltuihin infrahankkeisiin. Jos tämä vaihtoehto otettaisiin tarkempaan tarkasteluun, yllättäviä säästöjä voisi kuitenkin löytyä. Infrakustannukset voivat joustaa siinä missä lasten ja nuorten hyvinvointikin, vähemmän vakavin seurauksin.

Valtuustopuheenvuoro 9.9.2013

Onko budjetti ylittämistä varten?

Valtuustossa keskusteltiin juuri seurantaraportista, jossa seurataan tähän asti toteutunutta budjettia, hankkeita ja muiden tavoitteiden toteutumista.

Toistuvasti ylittyvät budjetit kiinnittivät tässä kohdassa paljon huomiota. Erityisesti rakentamisessa kustannusten nousu on usein rajua. Summat vaihtelevat, mutta ylitys on usein kaksin- ja joskus liki kolminkertainen. Esitin toivomuksen näihin syihin pureutumisesta. Jätin toivomuksesta pois vaikeimman osan eli hankeosaamisen kasvattamisen: uskoakseni mikä tahansa analyysi osoittaisi tässä olevan parantamisen varaa. Luonnollisesti tämä kirvoitti kuittauksen eräässä myöhemmässä puheenvuorossa siitä, että analyyseistä ei tässä ole apua vaan jämäkästä johtamisesta. Vaan uskallanpa epäillä, että ilman hankkeiden kunnollista post mortemia niille ei tule tapahtumaan mitään vastedeskään.

Osaksi nämä ylitykset johtuvat muuttuneista tavoitteista (vaikkapa Leppävaaran uimahallin hyppytorni), osaksi siitä, että erityisesti korjausrakentamisessa alkuperäistä hintaa on vaikea arvioida. Osaksi ongelma voi olla myös julkisessa hankebudjetissa, joka ei rohkaise tarjoamaan ainakaan budjetoitua alempaa hintaa.

Myös tarjousten ajoituksella on merkitystä. Kuka tahansa tavallisen taloyhtiön putkiremonttia hoitaneista ihmisistä tietää, että joskus hinta saattaa alentua merkittävästikin kun maltetaan odottaa puoli vuotta ja odottaa toinen kierros.

Systemaattinen ja jatkuva budjetinylitys kielii kuitenkin ongelmista itse hankinta- ja kilpailutusprosessissa. Espoossa tulisi kiinnittää budjettikuriin tarkempaa huomiota investoinneissa, niin uudis- kuin korjausrakentamisessakin. Näissä luonnollisesti toimenpiteet voivat vaihdella urakan tyypin mukaisesti. Mieluusti näkisin myös vaihtoehdon, jossa it-alan mallia hyödyntäen pidettäisiinkin hankkeen ohjakset varmemmin omissa käsissä ja voitaisiin esim. kilpailuttaa hankkeen osasia (Leppävaaran uimahallin tapauksessa esimerkiksi maauimala erikseen).

Jotta tapahtuneista budjettiylityksistä voisi saada selkoa, tulee puolestaan valmistelumateriaalin kuten hankesuunnitelman olla saatavilla ja samoin käydä ilmi, mistä hankkeiden kustannukset koostuvat ja mistä mahdolliset ylitykset johtuvat.

Virheistä on syytä oppia ja esittämäni toivomus korostaa post mortemi tarvetta hankkeissa ja konkreettista muutoksen tarvetta rakennuttamis- ja korjaushankkeissa. Esittämäni toivomus hyväksyttiin valtuustossa yksimielisesti. Toivon todella, että tämä tulee näkymään myös käytännössä.

”Valtuusto toivoo, että korjausrakentamisen ja investointien jatkuvasti tapahtuviin budjettien ylityksiin puututaan, jotta merkittäviltä ylityksiltä vältytään jatkossa. Valtuusto toivoo, että budjetin ylittäneet hankkeet ja niiden hankintaprosessit analysoidaan sen selvittämiseksi, mitkä seikat ovat vaikuttaneet kustannusarvioiden ylittymiseen ja olisiko hintaa voitu (laadusta tinkimättä) saada alas. Tämän analyysin tuloksia hyödynnetään tulevissa hankkeissa ja ryhdytään sen vaatimiin toimenpiteisiin.

Toimenpiteisiin voisi kuulua esimerkiksi tiukka budjettikatto Espoon sairaalan esimerkin mukaisesti tai uudelleenkilpailutus, mikäli saadut tarjoukset systemaattisesti ylittävät budjetin.

Lisäksi valtuusto toivoo, että valmistelussa kiinnitetään huomiota siihen, että päättäjille päätöksenteon tueksi tuotettavassa materiaalissa käy selvästi ilmi, minkä vaiheen kustannusarviosta milloinkin puhutaan ja mitä se sisältää.”