Hesarissa kerrottiin juuri eräässä brittisairaalassa kuolleen 2000-luvulla 400-1200 ihmistä enemmän kuin tilastollisesti olisi odottanut. Vaikka yksilötasolla onkin jälkikäteen mahdotonta kertoa, kuinka moni ja mitkä näistä todennäköisesti tarpeettomista kuolemista johtuivat huonosta hoidosta, varmaa on että kaikki sairaalassa ei ole ollut kunnossa.

Staffordin sairaalassa tuntui arvioiden mukaan olevan kaikki pielessä: kouluttamatonta tai huonosti koulutettua henkilökuntaa, liian pieni miehitys, ei päivystävää kirurgia jne. Syypääksi todettiin sairaalan hallinnon väkisin läpiviemät säästötoimet, joissa ei oltu pohdittu lainkaan hoidon laatua vaan ainoastaan numeroita viivan alla. Karuin yksityiskohta säästöissä oli, että niihin yhdistettiin nimelliset laatukriteerit: potilas mm. piti saada hoitoon näistä liian vähäisistä resursseista huolimatta alle neljän tunnin, mistä seurasi virheellisiä diagnooseja ja lisää komplikaatioita muutenkin ylitäysillä osastoilla.

Jos huonoon hoitoon kuolleiden määrän voisi laskea, voisikin sairaalan vuosien varrella tekemistä ’säästöistä’ laskea näppärästi ihmishengen hinnan. Tosin veikkaan että lisääntyneet komplikaatiot veivät suurimman osan näistä rahoista.

Artikkelin valossa tuntuu ironiselta samaan aikaan julkaistu arvio, että kunnat Suomessa alkavat jo varautua palvelujen leikkaukseen.