Valtuusto 10.6: Keilaniemi-puheenvuoro

Demarit olivat tehneet kysymyksen Keilaniemen taloudellisista realiteeteista. Kohdan käsittely venyi pitkälle tiistaihin, kävin kuitenkin pitämässä puheenvuoron jossa vedän myös yleisempiä johtopäätöksiä ja opetuksia Keilaniemen tapauksesta.

Keilaniemessä on edessä isoja muutoksia. Pelko mustan pekan jäämisestä käteen on aiheellinen.

Tulin tänne vielä viemään hyvää nukkuma-aikaa, koska tässä hankkeessa on periaatteellisia kysymyksiä joita tulee ottaa huomioon tulevaisuudessa vastaavissa projekteissa.

Suunnitelmassa on monia aukkoja. Näistä yksi on rahoituksen toteutuminen. Toinen on se, että olemme tekemässä mittavia parannuksia valtion teihin ilman, että valtio pistää tähän senttiäkään. Kolmas on se (osa)syy, miksi valtio ei laita näihin niin sanottuihin parannuksiin rahaa: suunnitellut tieinvestoinnit eivät perustu tarpeeseen.

Keilaniemen tornien viihtyvyyttä parannetaan kannella, joka menee Karhusaaren tien yli. Ko. kansi on 500 metriä pitkä, täsmälleen EU-säädösten rajalla joka määrää pitkien tunnelien liikennejärjestelyistä. Osin näiden säädösten sekä Otaniemen ja Tapiolan yhdistävän kannen vuoksi ollaan tekemässä eritasoliikenneympyrää Otaniemen risteyksen kohdalle ja lisäliittymä Länsiväylälle.

Keilaniemen kannen hintaa on kauhisteltu. Se mitä ei ole useinkaan purettu auki on se, mistä hinta oikeasti koostuu. Kansi itsessään on toki messevät 70 miljoonaa. Mutta nämä siihen linkitetyt liikennejärjestelyt ovat toisen mokoman. Uhka siitä, että kannen rakentamisessa pihistellään väylähankkeiden kustannusten kasvun vuoksi on todellinen.

Muistuttaisin kuitenkin, että jotta viherkansi olisi käytettävä ja viihtyisä, tarvitaan rahaa. Emme voi tehdä kompromisseja asuinympäristön kanssa vain siksi, että raha riittäisi vielä yhteen eritasoliittymään paikassa, jossa ei ole koskaan ruuhkaa.

Jos ollaan huolissaan hinnoista, kannattaa miettiä, tarvitaanko lisäliittymiä länsiväylälle tilanteessa, jossa ainoasta suunnasta mistä länsiväylää pitkin tuonne tullaan saadaan jo kulkemaan miljardin metro.

Haluaisinkin vetää tässä Keilaniemen projektin vähän laajempaan tarkastelukulmaan. Tämänkaltaisissa kalliissa projekteissa tulee jo suunnitteluvaiheessa varautua siihen, että projektia voidaan vaiheistaa ja priorisoida ja tarvittaessa tarkastella yksityiskohtien osalta uudelleen. Myös kustannusten kasvuun tulee suhtautua realistisesti eikä katsella lukuja ruusunpunaisin lasein.

Keilaniemen kansi voitaisiin saada paikalleen vähemmälläkin rahalla.

 

Keran asukastilaisuus 11.6

Eilen Espoon valtuustotalolla pidettiin Keran osayleiskaavaprosessin asukastilaisuus. Keran osayleiskaavaahan on alettu valmistella vajaa vuosi sitten Inexin ilmoitettua, että he ovat siirtymässä pois Kerasta. Logistiikkakeskuksen lähdettyä alueelle voidaan alkaa vihdoin suunnitella juna-aseman ympäristöön sopivaa viihtyisää kaupunkikeskusta. Toimin tilaisuuden puheenjohtajana ja toin samalla yleisölle lautakunnan terveiset esittelemällä prosessin pohjaksi tehdyt linjaukset. Tilaisuus oli mukava ja lämminhenkinen ja espoolaisia oli tullut hyvin paikalle, noin 35.

Kaupunkisuunnittelulautakunta linjasi Keran osayleiskaavan tavoitteita kokouksessaan 15.5 (raporttimme kokouksesta kaupsublogissa). Keran alueesta on jo aiemmin tehty diplomityö (Laura Kiijärvi) ja kuluneena keväänä konsulttitoimiston luonnos (Kimmo Rönkä). Tarkoitus on tehdä osayleiskaavaprosessia huolella asukkaita kuunnellen, ja lakisääteisten vaiheiden lisäksi prosessissa on myös ns. luonnosvaihe joka valmistuu noin vuoden kuluttua. Asukkailla on siis aito mahdollisuus vaikuttaa.

Tämän ensimmäisen asukastilaisuuden tarkoitus oli tuoda esiin lautakunnan tavoitteita alueelle ja pohjustaa asukkaille tulevaa sekä tarjota mahdollisuus niin huolien esiintuomiseen, kysymyksiin vastaamiseen ja toiveiden esilletuontiin. Kerahan tulee rakentumaan vasta 10-20 vuoden tähtäimellä, joten sopeutumisaikaa onneksi on. Tilaisuudessa kävikin ilmi, että vaikka alueen kehittäminen otettiin pääosin erittäin positiivisesti vastaan, myös pelkoja oli tuotiin esiin. Monelle tieto siitä, että Kerasta tehdään tosissaan kaupunkimainen keskus tuli uutena asiana, ja vaikka painotimmekin että nykyiset omakotialueet säilyvät, muutos on toki iso. Pääosin kuitenkin asiaa katsottiin positiivisesti: ajatus palveluiden tulosta lähelle ja asuinympäristön laadun paraneminen olivat tervetulleita. Aluehan onkin sikäli helppo, että emme joudu tekemään palapeliä nykyisten asukkaiden ympäristön ja uudisrakentamisen yhteensovittamisessa. Jonkin verran kritiikkiä esitettiin siitä, että Inex oli tullut alueelle verrattain hiljan ja asukkaita ei tuolloin kuunneltu vaan esimerkiksi lähimetsät lanattiin surutta ja toisaalta harvoja parannuksia kuten alikulkuja ei tehty. Onkin tärkeää nyt suunnitella alue siten, että se tehdään kestävästi, sekä niin että se kestää aikaa ja tarpeiden muuttumista että on myös toteutettu laadukkaasti.

Tilaisuuden aluksi kävin läpi osayleiskaavan tavoitteita. Tämän jälkeen yleiskaavasuunnittelija Ville Hokkanen KSK:sta kävi läpi osayleiskaavatyön lähtökohdat ja prosessin sekä osallistumis- ja arviointisuunnitelman joka prosessia ohjaa. Kimmo Rönkä Movense oy:stä esitteli Kera 2025-vision käyden läpi tulevaisuuden megatrendejä, kaupungistumista, lähiliikkumista, palveluiden ja töiden murrosta ja uutta yhteisöllisyyttä. Hän myös esitteli mitä nämä voisivat tarkoittaa Kerassa ja miten alueen brändiä voisi rakentaa.

Tämän jälkeen käytiin työpajatyöskentelyyn. Olimme lautakunnan linjauksista etsineet neljä kantavaa teemaa joiden alla ihmiset saattoivat keskustella ja tuoda esille toiveitaan ja ratkaisuehdotuksiaan:

1. Houkutteleva korttelikaupunki ja käveltävä ympäristö

2. Monimuotoiset työpaikat ja palvelut

3. Sujuva raideliikenne ja liikkuminen

4. Elämyksellinen vapaa-aika ja virkistysyhteydet

Keskustelu kävi vilkkaana ja asukkaiden toiveita ja näkökulmia kirjattiin runsaasti. Lopuksi vedimme keskustelun yhteen jokaisella työpajapisteellä.

Tilaisuuden loppusanoissa vedin vielä yhteen tilaisuuden antia ja totesin, että keskustelusta hahmottui hyvin selkeästi kolme eri teemaa: laatu, monimuotoisuus ja inhimillinen mittakaava. Laatua painotettiin niin kaavoituksen kuin toteutuksenkin osalta, toteutuksessa niin rakennusten kuin palveluiden ja ympäristönkin laatua painottaen. Monimuotoisuus tuli esiin lähes joka pisteellä: työpaikkojen ja palveluiden tulisi olla joustavia, haluttaisiin popup-toimitiloja, matalan kynnyksen harrastetiloja, ja toisaalta itse kaupungissa vaihtelevuutta korkean ja matalan välillä sekä kaupunkiluonnon näkymistä alueella. Inhimillinen mittakaava oli tärkeä: alueella halutaan kahviloita, pieniä kauppoja, aukioita ja viihtyisää oleskelutilaa, ei modernistisia torneja.

Virallisen osuuden jälkeen oli vielä vapaata keskustelua, ja harva lähti tilaisuudesta heti loppusanojen osalta. Viimeisissä kysymyksissä tuli vielä esiin erittäin hyviä kysymyksiä mm. nyt jo kaavoituksessa olevista alueista ja siitä, onko niitä otettu visiossa lainkaan huomioon. Lautakunnassakin on jo hyväksytty Nihtisillan alueelle lisää kaavaa, ja näitä ei varsinaisesti liene mietitty vielä visiossa, alueiden kaavoitushan on käynnistynyt ennen Keran hankkeen aloittamista. Näihin tulisi jatkossa kiinnittää entistä tarkempaa huomiota. Samoin toivottiin jatkuvampaa vuorovaikutusta esimerkiksi blogimaisen kommentointimahdollisuuden muodossa Espoon sivuilla. Huomionarvoista oli myös huoli, jota ei välttämättä osayleiskaavaprosessissa ratkota: aluetta voisi pyrkiä jollain tavoin parantamaan jo ennen sen rakentamista, sillä esimerkiksi rapistuvat autiorakennukset tuovat turvattomuutta.

Kimmo Rönkä tekee vielä työpajatyöskentelystä yhteenvedon joka julkistetaan Keran kaavasivuilla yhdessä mm. Ville Hokkasen esityksen kanssa.