Suurenmoinen Seinäjoki

Kävimme kaupunkisuunnittelulautakunnan kanssa Seinäjoella asuntomessuilla.

Lautakunnan perinteisen asuntomessumatkan paras ja osuvin anti on yleensä ollut messuisäntien esittelyssä ja kaupungin kiertoajeluissa, eikä tämäkään matka ollut poikkeus.

Esittelyissä toki aina kerrotaan parhaista puolista, onnistumisista ja suurista suunnitelmista, mutta tämän suodattimen läpi katsoenkin voi kertoa, että Seinäjoki tuntuu onnistuneen toiminnassaan hyvin. Jopa niin, että meillä isoilla kaupungeilla voisi olla siinä opittavaa.

Kaupungin esittelystä jäi mieleen optimismi. Suomen maaseutu tyhjenee, mutta Seinäjoki ei ole maaseutua vaan seudullinen keskus. Ympäröivä maakunta on tyhjenemässä, mutta Seinäjoen asukasluku kasvaa. Alue on myös virkeä ja kasvava kaupallinen keskus ja siellä on myös opetus- ja tutkimustoimintaa.

Mikään ylläolevista ei ole kuitenkaan syntynyt sattumalta.

Tutkimus- ja koulutus keskiöön

Alunperin Seinäjoki havitteli itselleen omaa yliopiston toimipistettä. Kun alkoi käydä selväksi, ettei se ole realistista, he lähtivät tavoittelemaan tätä toista kautta. Siellä on ennestään vireä AMK ja sinne rakennettiin myös uusi pramea tutkimuskeskus. Yliopiston sijaan Seinäjoki lähti rakentamaan yhteistyötä useamman eri yliopiston, AMK:n ja yrityksen kesken, ja nykyään siellä onkin kaupungin, yliopistojen ja yritysten tuella rahoitettu tutkimuskeskus jossa on jatkuvasti vierailevia tutkimusryhmiä ja pysyvämpiäkin virkoja. Tutkimusryhmät ja -työ tuovat oman piristysruiskeensa niin opiskelulle kuin yrityksillekin.

Kaupungistuminen

Meneillään oleva kaupungistumisen trendi puolestaan ei ole jäänyt vain isojen kaupunkien leikkikentäksi. Vuosien levittäytymisen jälkeen Seinäjoki on saanut uutta puhtia ja innostusta keskustan kehittämiseen. Kevyillä kokeiluilla on saatu aikaan mm. pienen korttelin pituinen kävelykatu kukkaruukuilla rajaamalla, ja sinne onkin syntynyt terassia ja miellyttävää oleskelutilaa. Nyt kävelypätkästä ollaan tekemässä pysyvää ja laajentamassa sitä. Pyöräilymahdollisuuksia kehitetään ja ne otetaan keskustan uudisrakentamisessa huomioon. Keskustaa ollaan myös tiivistämässä: aikaisemmin kasvu oli pääasiassa lähialueiden omakotitaloja, mutta nyt jo puolet rakentamisesta on kerrostaloja keskustassa ja sen liepeillä. Myös tiivistämispotentiaalia on huimasti sekä keskustassa että sen tuntumassa, kuten kiertoajelulla huomasimme.

Kunnon iso tori Seinäjoelta puuttuu ja se ollaan tekemässä nyt kohtaan, jossa on tällä hetkellä parkkipaikkaa. Keskustassa on ilmeisesti melko vähän hallipysäköintiä joten torin alle rakennetaan nyt parkkiluola, jolloin kaikki nyt maan päällä olevat paikat saadaan sinne – sekä osa viereen rakennettavien uudisrakennusten pysäköinnistä. Hanke ei ole nimestään huolimatta juuri mitään sukua Turun surullisenkuuluisalle toriparkille, vaan vaikuttaa järkevältä ja käytännön sanelemalta ratkaisulta.

Seinäjoella on toki taskussaan monta aiemmin hankittua valttikorttia. Kompakti koko tarkoittaa, että vaikka liikkuminen lienee (en tarkistanut lukemia vaan tämä on oletus) autovaltaisempaa kuin isommissa kaupungeissa, se ei aiheuta samanlaisia ongelmia kuin isommissa kaupungeissa. Pienet panostukset pyöräilyyn ja julkiseen liikenteeseen auttavat paljon ja pienellä paikkakunnalla autoilun viemä tila ei ole niin suuri ongelma. (Isäntäväki vitsailikin meille, että ruuhkaa on vartti aamulla ja vartti iltapäivällä.) Alueella on myös paljon tunnettuja tapahtumia, joista Provinssi lienee omalle ikäpolvelleni tutuin. Laakereille ei ole kuitenkaan jääty lepäämään vaan tapahtumia hankitaan järjestelmällisesti lisää. Kuluneena kesänä olikin niiden suhteen ennätysvuosi.

Fiksu julkisrakentaminen

Aallon suunnittelema julkisrakennusten keskus, jossa on kaupungintalo, kirjasto ja Lakeuden Risti on kokonaisuutena ainutlaatuinen. Sattumaa ei tosin ole se, että siitä on pidetty hyvää huolta. Kun kirjasto – suunniteltu aikanaan lähes neljä kertaa pienemmälle asukasmäärälle – alkoi käydä auttamattomasti pieneksi, järjestettiin arkkitehtuurikilpailu jossa rakennettiin kirjastolle laajennusosa. Paikka löytyi samalta tontilta, ja rakennukset yhdistettiin maanalaisella tunnelilla.
Uusi rakennus on upea, ja voin rehellisesti sanoa että se on hienoimpia uudisrakennuksia mitä olen vuosiin nähnyt. Samalla vanha kirjasto on restauroitu pieteetillä. Seinäjokelaiset voivat syystä olla ylpeitä.

Valmis rakennus on upea, arkkitehtooninen taidonnäyte sekä todellinen kaupunkilaisten olohuone. Mainio osoitus siitä, että joskus kannattaa satsata.

640px-Seinajoki_new_library_2012.jpg

Kuva kirjaston takapuolelta (lähde Wikipedia).

Kaunis kuvasarja kirjastosta löytyy esim. CopperConceptin sivuilta. Talvinen näkymä yo. lasiseinän vastakkaiselta puolelta on huima.

Näin espoolaisesta näkökulmasta häkellyttävintä oli kuitenkin rakennusprosessi ja rakennuksen hinta. Viimeistelyineen ja huonekaluineen kaikkineen uudisrakennus maksoi noin 11 miljoonaa euroa. Se on toki paljon rahaa, mutta merkittävästi vähemmän kuin mitä vastaava rakennus maksaisi Espoossa. Tämän lisäksi matkaan tulleita mutkia – rakentaja meni konkurssiin kun ulkokuori alkoi olla valmis ja sisätilojen viimeistelyn piti alkaa – ratkottiin kerrassaan fiksusti. Seinäjoki ei nimittäin lähtenyt viivästyttämään ja hankaloittamaan valmistumista uusilla kilpailutuksilla, vaan otti rakennuksen viimeistelyprosessin omaan haltuunsa. Tämän lisäksi se palkkasi listoilleen kaikki konkurssipesästä työttömiksi jääneet rakentajat, jolloin tietotaito ei kadonnut eikä kaupungille tullut turhaan työttömiä. Hinta ei noussut eikä katkoksia tullut.

Tässä on tietysti monta asiaa jotka auttavat. Seinäjoella on valmiiksi enemmän hankinta- ja projektiosaamista. Näitä ei ole ulkoistettu. Pieni kaupunki on ketterämpi kuin iso. Palkat lienevät pienemmät Pohjanmaalla – mutta se ei todellakaan vielä selitä massiivisia kustannuseroja. Tässä tapauksessa olisi kuitenkin fiksua käydä ottamassa oppia Pohjanmaalta ja selvittää, missä on heidän tarkan markkansa salaisuus.

Liikkumista vai urheilua?

Päivitetyt lasten liikuntasuositukset ovat odotetusti kirvoittaneet kommentteja. Eräs kritiikkiin liittynyt oli eilen Yle Uutisissa puhunut psykologian professori Anu-Katriina Pesonen.

Olen sinänsä professorin kanssa samaa mieltä. Aina ei tarvitse paahtaa sata lasissa, se ei ole lasten kanssa järkevää eikä johda sen kummemmin vanhempien kuin lastenkaan hyvinvointiin. Lapsilla – koko perheellä – pitää olla joutilasta aikaa ja lukuisten harrastusten sijaan kannattaa välillä rauhoittua olemaan vain perheen kesken.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että professori – ja varmaan suurin osa niihin jyrkästi reagoinneista – on tulkinnut suositukset väärin.

Jo vanhoista suosituksista – 2h reipasta liikuntaa – kommentoitiin, että aikuisellakin hajoaisivat paikat jos kaksi tuntia päivässä urheilisi.

No niin hajoaisivatkin. Ainakin jos ei tiedä mitä tekee.

Mutta eihän näissä suosituksissa kyse ole urheilusta. Itse asiassa nimenomaan ne treenaavatkin nuoret ovat vaarassa, koska treenien ulkopuolella liikutaan niin vähän. Ongelmana on nimenomaan arkiliikunnan ja -tekemisen määrän romahtaminen, liikkumisen yksipuolistuminen ja toisaalta se, että nykyään istutaan paikallaan ja löhötään paljon pidempiä aikoja.

Toisaalta nämä urheilutulkinnat on helppo ymmärtää. Urheilusta puhutaan ja sitä harrastetaan enemmän kuin pitkään aikaan, tai ainakaan sitten kahdeksankymmenluvun. Yritysjohtajan pitää näyttää treenatulta vinttikoiralta (lainaus ulkomuistista jostain lehdestä) ja jos ei voi esitellä salilla treenattuja vatsalihaksia, on ainakin kerrottava mihin aikaan on kympin juossut. Innokkaana kuntoilijana olen osaltani tässä buumissa osana ja siis ’syyllinen’ mutta toisaalta en pidä sitä myöskään pahana – pahana pidän sitä, jos arkiliikunta häipyy kuvioista ja ne, joita tavoitteellisuus ei kiinnosta luopuvat liikkumisesta kokonaan.

lapset-nacka

Lapsia luontaisessa ympäristössään

Professori Pesonenkin totesi, että lasten eri kiinnostusten kohteet ja temperamentit vaihtelevat, kaikkia ei urheilu kiinnosta. Kahden pienen nörtin äitinä voin allekirjoittaa tämän täysin. Lasten (5 ja 7) mielestä kivinta puuhaa on laskea äidin kanssa matikantehtäviä, lukea ötököistä tai avaruudesta ja kaivella mutaa kepillä. Olemme toistaiseksi vieneet vanhempaa lasta sählyyn, jossa hän ei ole kovin hyvin viihtynyt – aiomme kuitenkin vielä antaa joukkueurheilulle mahdollisuuden, koska se opettaa myös muuta kuin liikuntaa. Tunnin liikuntavuorolla viikossa ei paljoa pullisteltaisi.

Huolimatta siitä, että omat lapseni eivät automaattisesti juokse joka paikkaan, eivät juuri harrasta ohjattua urheilua, ovat temperamentiltaan rauhallisia ja voivat istua pitkiä aikoja paikallaan kiinnostavan asian parissa, he todennäköisesti saavat suositusten mukaisen määrän liikuntaa.

Vaikkapa eilen lapset olivat pihalla pitkiä aikoja. Välillä istuttiin hiekkalaatikolla, välillä juostiin spontaanisti jonnekin. Yhdessä kävimme pyörällä rantakahvilassa. Siitä tuli varmasti kolme tuntia ilman treenin treeniä.

Vanhempaa lasta haemme koulusta kävellen. En tiedä mitään parempaa hetkeä jutella lapsen päiväst ja kiinnostuksen kohteista kuin tuo kaksikymmenminuuttinen. Välillä lapsi spontaanisti hyppelee, juoksee vähän edemmäs koska se on niin kivaa ja palaa takaisin.

Nuoremman lapsen kanssa käymme välillä kahdestaan pyöräilemässä. Tasoero kahden lapsen välillä on toistaiseksi huima, ja kahdestaan voimme mennä rauhassa ilman verenmaku suussa tehtävää kilpailua (koska viisivuotias nyt ei vaan voi myöntää että kaksi vuotta vanhempi lapsi jonka isommassa pyörässä on seitsemän vaihdetta voisi mennä lujempaa kuin hän vaihteettomalla kuusitoistatuumaisella). Kas kummaa, liikuntaa siinäkin.

Kaksi kolme tuntia on siis määrä, jonka lapsi liikkuu ihan luonnostaan jos sitä ei erityisesti yritä estää. Ei sen tarvitse olla pois yhteisestä ajasta – päin vastoin. Enemmän kiireettömyyttä ja vaikkapa lukemisharrastusta syö tätä nykyä ruutuaika. Tämäkin on huomioitu suosituksissa. Ruutuaikakaan ei ole sopivasti rajattuna vaarallista, mutta erityisesti pelien addiktiivisuus on syytä tunnistaa ja tunnustaa ja opettaa myös lapsille, että sitä pitää pystyä kontrolloimaan.

Nämä suositukset voisivat olla tehokkaampia ja tulla paremmin ymmärretyksi, jos puhuttaisiin laadusta eikä määrästä. Kyllähän laadusta niissä puhutaankin, mutta uutisoinnissa kiinnostavat vain tunnit. Tuntimäärien sijaan tulee puhua arki- ja hyötyliikunnan sekä leikin (etenkin ulkoleikin) merkityksestä.

Pienillä valinnoilla voi olla iso merkitys.

KSL 29.9.2015 – Palokärki ja infoa Pohjois-Espoon osayleiskaavasta

Kaksi viikkoa sitten pidetyssä kaupsussa oli varsin kiintoisa ja painava info-osuus.

Tämän ja ensi keskiviikon kokouksen välissä on ollut myös viime viikolla Urban Millissä pidetty lautakunnan seminaari keskustojen kehittämisestä ja kehittämisperiaatteista. Kirjoitinkin jo tästä seminaarista Facebookin puolella: olen ilahtunut, että tällaisia periaatteita ollaan nyt tekemässä. Skeptikkona en ole itse lähtenyt ehdottamaan niiden tekemistä, joten on hienoa että asia on lähtenyt etenemään virkamiestasolla. Periaatteita kaivataankin, jotta saamme uusiin keskustoihin rotia. Täytyy toivoa, että periaatteet eivät jää sanahelinän tasolle, historiallisesti Espoossa kun on puhuttu kauniisti keskustoista mutta toteutus on ollut jotain ihan muuta – kunnianhimotonta lähiörakentamista.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan infossa käsiteltiin tällä kertaa lista-asia Palokärjen lisäksi Mankkaan keskuksen alustavia kehittämissuunnitelmia sekä Kehä I:n tunnelointisuunnitelmia Otaniemen ja Tapiolan välissä. Nämähän olivat EKY:ssä (kaupunginhallituksen elinkeino- ja kilpailukykyjaos) viikko sitten maanantaina, mutta jäivät tuolloin värikkään keskustelun jälkeen pöydälle vihreiden Mari Nevalaisen esityksestä.

Mankkaan keskus

Nykytilanne: väljää palvelurakentamista, puistoa, rakentamattomia tontteja kahden kadun risteyksessä. Asukkaat toivovat että rakentaminen pysyy pientalovaltaisena.
Mankkaan ostoskeskuksessa, vajaa 20 vuokralaista, lisäksi ravintola, rakentamaton Y-tontti, Alepa, asukaspuisto ja päiväkoti sekä puistoisella tontilla historiallinen makasiinirakennus.
Meille esiteltiin alueen kehittämisen taustaksi mm. viher- ja liikenneverkko. Liikenneverkossa ei oltu selvitetty esim. pyöräilyn laatureittejä, oli merkitty vain yleisesti kevyen liikenteen reittejä. Nämä olisi syytä jatkossa saada tällaisiin liikennekoosteisiin.

Entisen leipomon kohdalle on jo kaavoitettu pientaloja. Tämän lisäksi on pohdittu, miten pitkällä tähtäimellä saataisiin esim. parkkipaikat rakentumaan ja nykyiset väljät tontit rakennettua kaupunkimaisemmaksi (mutta ei kovin korkeaksi) keskukseksi. Nyt oli pohdittu
Y-tontille on senioriasumista, Lidlin tontille pienkerrostaloa jonka alakerrassa liiketiloja sekä ostarin eteläkulmaan asuinkerrostaloja pyöreään muodostelmaan ja parkkihallia ostarin taakse. Kaupan uutta sijaintia ei tässä oltu vielä mietitty, sekin tulee ottaa huomioon. (Kauppahan voisi olla vaikka kerrostalon alakerrassa?)

Nostimme esiin, että ensimmäinen kehitettävä tulee olla nykyisen ostarin avoparkki sekä ostarin jatkokehittäminen. Suunnitelmissa oli jo jonkinlainen parkkihalli, ja pienellä korotuksella avoparkin pysäköinnin saisi kokonaisuudessaan siirrettyä halliin. Olennaista on nyt miettiä alueen kokonaisuus valmiiksi, ei että miten saisi lyhyellä tähtäimellä jotain rakennettua. Jos rakentumiseen menee aikaa, niin sitten menee, mutta mieluummin hyvää kymmenen vuoden kuluttua kuin huonoa nyt.

Kehä I:n tunnelointi

Mielestäni tämän tunnelin voisi jättää rakentamattakin, mutta jos se tehdään niin sen voi tehdä hyvin ja sitä sitten meidän täällä pitää ajaa. Liikenteen sujuvoittamiseen en tässä usko: sen näkee Mestarintunnelissakin, että tunneli ei liikenteen pullonkaulaa ratko. Jos tietystä nopeusrajoituksesta siirrytään kymmenenkin km/h alhaisempaan, jono tulee ruuhka-aikaan väistämättä, eikä siinä auta parin liikennevalon poisto.

Tässä hankkeessa pitää erityisesti pitää mielessä taloudellisen ja kaupunkikuvallisen todellisuuden yhteensovittaminen: jos se ei onnistu, niin sitten pitää pystyä myös tyylikkäästi peruuttamaan.

Jos tunneli tehdään, se kannattaa sitten tehdä hyvin. esim. tunnelia ei ainakaan kannata tuosta lyhentää, nytkin tunnelin suut tulevat haittaamaan nykyisiä asukkaita.

Tunnelin päälle on esitetty bulevardia jonka kautta Kehältä pääsee pohjoisesta ajamaan Tapiolantielle. Tässä on tietysti se kummallisuus että ko. kohdalla nostetaan tällä ratkaisulla kapasiteettia 50% – onko se tarpeen?
Bulevardi ei saa olla läpiajokatu eli sen kanssa pitää olla tarkkana, jo turvallisuussyistä. Siinä on suotavaa olla esim. valot ja hidasteita – puhumme nyt alueesta jonne varmaan tavoitellaan juuri lapsiperheitä. Itse näkisin että säästäisimme sekä rahaa että maa-alaa (Maarinsolmu vie näissä suunnitelmissa yhtä paljon tilaa kuin koko Tapiolan keskus) jos bulevardin pohjoisosa jätettäisiin rakentamatta ja yhdistettäisiin Tekniikantiehen. Tässä säästyisi rahaa, saataisiin rauhallisempi katu ja tuossa luonnoksessa bulevardin vienti noin pohjoiseen ei tuo lainkaan lisärakentamista. Virkamiehet vetosivat tosin siihen, että bulevardin ideana on nimenomaan tarjota helppo vaihtoehto ajaa Tapiolantien, ei Pohjantien kautta.

Sitten kokousasioihin.

Viherlaakso (KH:lle, KH-asia)

Esityksen mukaan. Aika pieni kaava Kavallinmäessä. Muutos liike-ja toimistotalojen korttelista asuinkortteleiden osaksi (maanomistajan aloitteesta). Yksi uudisrakennus, suojellaan samalla pienen toimistorakennuksen vanhin osa (sen uudemmat osat voidaan purkaa ja käyttää neliöt toisaalla tai kunnostaa asuinkäyttöön).

Palokärki (nähtäville)

Palokärki herätti linjattaessa paljon keskustelua: alueella on nyt teollisuus- ja toimistotilaa ja siellä mm. sijaitsee jopa kymmenien bändien soittotilat. Alunperin linjauksissa lautakunta korosti että korvaavia tiloja tulisi löytää ja että pientaloalueeseen liittyvät osat olisivat 2-3-kerroksisia.

Kaava on paljon parantunut ensimmäisistä massiivisista suunnitelmista ja sen päästi ihan mielellään nähtäville. Yhtymäkohta pientaloalueeseen on parantunut kolmekerroksisilla kerrostaloilla. Bänditiloille etsitään korvaajia mm. Kerasta ja saadaan osa pysäköintitiloihin.

POKE

Yleiskaavaa käytiin läpi pitkään ja hartaasti.
Aikataulu on seuraava: visio 2014-2015, luonnos 15-16, ehdotus 17-18.
Kaavan tavoitteet ja rajaus tulevat 28.10 päätettäväksi ja jatkavat kaupunginhallitukseen.

Toivoimme karttoja keskeneräisistä asemakaavoista + tietoa niistä, joita edistetään poke-työn yhteydessä (espoonkartano, kalajärvi ym). Nämä merkittänee työohjelmaan.
Asukasyhdistysten tilaisuuksia ja virkamiesneuvotteluja on vielä 2015. Asukkaiden kanssa on tehty paljon yhteistyötä. Esim. asukaskyselyssä 2014 lopulla saatiin vajaa 900 merkintää hyvistä paikoista ja alueista: hiljaiset, tärkeät, viihtyisät, kohtaamispaikat jne.

Tulossa noin 120-sivuinen, A3-kokoinen raportti päätöksiä pohjustamaan. Toivoimme, että sen saisi mahdollisimman nopeasti luettavaksi, ja paperilla.

KSL-raportti 3.9.2015. Infossa Merituulentietä, kokouksessa seurantaraportti

Tämänkertaisen kokouksen kiinnostavimmat asiat olivat infossa, mitään hirveän tunteita herättävää ei nimittäin itse kokouksessa ollut.

Infossa näimme nyt ensimmäistä kertaa vaatimamme Merituulentien levennyksen kokonaisuutena. Meille esiteltiin kokonaissuunnitelmat Merituulentien melusuojaukseksi Tapiolan vieressä, ja se yllätti ainakin minut täysin: Merituulentien pohjoispuolelle oli piirretty pieniä katkoja lukuunottamatta meluaidat Urheilupuistosta Tapiolan kävelykeskustan sillalle asti.

Monimetristen aitojen taakse jäisivät mm. pienet kivijalkaliiketilat, joiden toimintaedellytykset loppuisivat siihen. Kerrostalojen edessä ne suojaisivat niinkin ”herkkiä” paikkoja kuin kolmen auton parkkipaikkaa tai parimetristä nurmikonkaistaletta kerrostalon ja kevyen liikenteen väylän välissä. Samalla Tapiolan käytetyin jalankulun ja pyöräilijöiden sisääntulo muuttuisi kuilumaiseksi. Jotain käsitystä meluaidan vaikutuksesta voi saada ko. jalankulkusillan vieressä nyt olevasta metrotyömaa-aidasta.

Rivitalojen kohdalla aidat eivät olleet niin brutaaleja, koska ne oli vedetty käytännössä yhtiöiden rajaan asti eli metsikköön kauemmas kevyen liikenteen väylästä. Suunnitelmien materiaaleissa oli silti aikamoista laudoitettua neuvostobetonia.

Rakenteellisia esteitä perusteltiin terveydellä: parinkymmenen vuoden päästä nämä aidat alentaisivat pihoilla melua 5 desibeliä. Melu on toki tärkeä asia ottaa huomioon, mutta täytyy muistaa että meidän täytyy miettiä kokonaisuutta. Melua voi vähentää nopeusrajoituksin, hiukkaspäästöjä yksinkertaisimmillaan riittävällä tien puhdistuksella. Melun oletettu lisääntyminen perustuu siihen, että toteutettaisiin Merituulentien levennys, josta ei siis vielä ole päätetty.
Osa asukkaista on toki varmasti toivonutkin suojaa. Faktahan on, että Merituulentien varrella olevilla rivitaloilla ei ole käytännössä oleskeltavaa pihaa, koska näiden talojen pihat aukeavat kadulle. Tielle ja vilkkaalle kevyen liikenteen väylälle avautuvat pihat ole sen enempää yksityisiä kuin suojaisiakaan. (Olen itse katsellut tuosta asuntoa, joten tiedän aika hyvin millaista realismia ostajalla on.) Kuitenkin nämä talot on varmasti ostettu ymmärtäen pihan rajoittet.
Jos meluaidat tehdään, sen jälkeen pihoilla ehkä oleskellaankin – ja enemmän siksi, että niihin tulee yksityisyyttä, ei niinkään melun vuoksi. Tämä voi olla joillekin asukkaille varmasti tervetullutta. Kuitenkaan melun suhteen muutosta terveyteen ei tule, koska ennen näkösuojan lisäämistä pihoilla ei oleskella nimenomaan yksityisyyden vuoksi.

Meluaidat ovat myös melkoinen isku Tapiolan klassista avointa suunnittelua kohtaan, jota muuten on varjeltu hyvin tarkasti (esim. niin, että kaavamääräyksin on uudisrakennuksissa kielletty kerrostalon pihan sulkeminen jalankulkijoilta). Näkisin, että ensisijaisesti täytyisi nyt tehdä selvät suunnitelmat melun – ja myös pienhiukkasten – vähentämiseen esimerkiksi liikenteenohjauksella tai nopeusmerkinnöillä. Vasta sitten voidaan realistisesti tarkastella myös rakenteellisia muutoksia.

Olarista valmistui Kuitinmäen ostarin kivijalkakauppojen tutkimus, jota lautakunta oli vaatinut. Tutkimuksessa kartoitettiin, mitkä tilat on mahdollista muuttaa asunnoiksi ja mitä kannattaisi säilyttää nykyisellään. Mainio pohjatyö joka tekee helpommaksi päätöksenteon kun taloyhtiöt haluavat muutoksia.

Ja sitten katsottiin vielä Merituulentietä lisää: Kuitinmäentien varren kehityssuunnitelmia. Viisi eri projektia on käynnissä, lisää asumista ja hieman toimistotaloja. Useissa projekteissa oltiin aika hienosti tuotu rakentaminen Kuitinmäentien varteen. Jos jokin tie, niin juuri Merituulentie/Kuitinmäentie on potentiaalinen bulevardisoitava. Siksikin erilaiset meluaitaratkaisut ovat niin häkellyttäviä sen varrella. Tuntuu skitsofreeniselta, että virastossa varaudutaan jopa Kehä II:n bulevardisointiin samalla, kun meillä on tässä katu, joka paitsi sijaitsee usean metroaseman ja olevan tai tulevan kaupunkikeskuksen vierellä ja jonka nopeusrajoitus on jo valmiiksi bulevardiin sopiva. Tästä annettiin ihan hyviä evästyksiä, toivottavasti paranee vielä esitellystä.

Sitten lista-asiat.

Karhuniitynmäki (KH:lle)

Esityksen mukaan. Mahdollistetaan Karhusuon koulun laajentaminen koulukeskukseksi sekä päiväkoti- ja kirjastotiloiksi.

Lintulaakso 1A nähtäville

Esityksen mukaan nähtäville. Muutetaan liike- ja toimistotilakortteli asuinkortteliksi ja lisätään samalla rakennusoikeutta. Kokoomuksen Lintunen teki pj:n kannattamana palautusesityksen, jossa ehdotettiin ”Palautetaan valmisteluun siten, että Sininärhentien/Lintulaaksontien myötäinen rakennusmassoittelu porrastetaan selvemmin ja kohtuullisemmin huomioiden massoittelun suhde alueen pientaloasutukseen ja alueen pohjoisosassa sijaitsevaan kevyen liikenteen siltaan.” Esitys kaatui äänin 11-2.

Kaava oli jo kertaalleen palautettu, ja vaadittu että
– pysäköinti siirtyy kadun puolelle (jotta saataisiin kunnon piha ja vehreyttä omakotialueen puolelle)
–  että rakennuksen korkeus porrastettaisiin, mikä oli tehty (kerroskorkeus vähenee nyt viidestä kolmeen niin, että se oli matalin lähellä kaksikerroksista omakotialuetta, viisikerroksinen olemassaolevan viisikerroksisen kerrostalon vieressä).

Se oli siis lautakunnan päätöksen mukainen, ja tällä alueella (Kehän lähellä, omakotialueen laidalla) on varmaan järkevämpi antaa kerrostalon suojata muuta kuin yrittää tehdä omakotitaloja joissa ei haluta asua.

Laurinlahti nähtäville

Tämä pöydättiin.
Rakentamatonta rivarikorttelia ollaan muuttamassa kerrostalokortteliksi. Vilkkaassa virkistyskäytössä oleva (toki jo kaavoitettu) metsä ollaan muuttamassa asuinalueeksi, ja asukkaat ovat huolissaan.

Mielestäni tämä on ok etenkin verrattuna alkuperäiseen kaavaan (jota nyt ollaan muuttamassa), jossa puistoaluetta ei ole lainkaan. Pientä viilausta voi vielä tehdä ja onhan tämä pussinperällä, mutta nyt täsmälleen samat kerrosalat kuin aiemmin ollaan vain siirretty kerrostaloihin ja pystytty säästämään hieman viheraluetta.

Haukilahti hyväksyminen

Esityksen mukaan. Tekninen muutos: liitetään kerrostalotontille kuuluva, tarpeettomaksi jäänyt ajoyhteys rivitalojen korttelialueeseen. Ei vaikuta rakennusoikeuteen.

Kaupunkisuunnittelun seurantaraportti

Lukuja ja seurantaa tavoitteiden saavuttamisesta. Keskustelussa esiin nousi yllättäen kokoomuksesta mm. huoli vuokra-asuntojen riittävyydestä (liittyen ilmeisesti tovi sitten tulleeseen noottiin siitä, että työvoiman liikkuvuus on huonoa). Komppasin tätä mielelläni ja muistutin Espoon asuntojen uusista tavoitteista. Kysyin myös pyöräilysihteerien budjetista, rahaa haetaan vielä ensi vuodeksi ja saatetaan saadakin (puolet näiden konsulttien palkasta on kaupunkisuunnittelukeskuksen omaa rahaa, puolet muuta). Kaupunkisuunnittelukeskus on syystäkin ollut tyytyväinen konsulttien työhön – he ovat saaneet eri siilojen väen kokoontumaan saman pöydän ääreen ja ovat vieneet asioita eteenpäin positiivisella otteella.

Kokouksessa paikalla Kirsi Louhelainen ja Henna Partanen, kaupunginhallituksen valvojana Tiina Elo.

Keskustasta päästöjä vai ei eli tämä yksinkertainen niksi parantaa kaupungin hiilijalanjälkeä

Hesarin juttu ”Suomalaistutkimus haastaa ilmastopolitiikan” herätti kiivasta keskustelua. Tämä sama asia ja sama tutkimus on uutisoitu useampana vuonna myös Hesarissa tutkimuksen viimeistelyn eri vaiheissa (2012 käytiin edellinen isompi keskustelukierros, ks. kommentit mm. Mastomäki, Soininvaara), mutta nyt uutinen herätti selvästi enemmän keskustelua. Soininvaara ehtikin jo kommentoimaan tutkimusta parin postauksen verran, johon myös tutkijat vastasivat Hesarin puolella.

Aloitetaan siitä, että on hyvä että asioita tutkitaan. Tutkimuksissa voi selvitä monenlaisia asioita, jotka eivät välttämättä ole ilmeisiä edes alustavista tuloksista. Korrelaatio ja kausaliteetti ovat vaikeita asioita, ja olisikin syytä tutkia tuloksia tarkkaan jotta niiden perusteella voisi tehdä suosituksia toimenpiteistä.

Olen itse keskustellut tutkijoiden kanssa kun he esittelivät tuloksiaan Espoon kaupunkisuunnitteluluatakunnassa tammikuussa 2014 ja tutkimuksessa on tosiaan joitain hevosen kokoisia aukkoja. Esitelmän aikana ja siitä kysellessä paljastui mm. se, että asuinpaikan tiheysluokituksia ei ole juurikaan käytetty (Espoon lähiö ja kantakaupunki ovat samassa tiheysluokassa) eli kyseessä ei tosiaankaan ole vertailu tiiviin ja harvan vaan harvan ja harvemman välillä.

Toinen mielenkiintoinen asia oli että tutkimuksessa kulutuksen arvioidaan lisääntyvän lähes lineaarisesti tulojen suhteessa. Siis jos olet kaksi kertaa varakkaampi kuin naapurisi, et suinkaan osta kaksi kertaa kalliimpaa luksuslaukkua vaan kaksi kertaa niin monta laukkua kuin naapurisi.

Nämä puutteet eivät tee tutkimuksesta pahaa. Olisin kuitenkin toivonut, että tutkijat olisivat pyrkineet oikeasti tulkitsemaan tuloksia siten, että siitä olisi jotain hyötyä. Tällaisella tiivistyksellä ja uutisoinnilla kun päästöjen tila ei parane. Valitettavasti tutkijatkin tuntuivat vain innostuneen ”kontroversiaalista” tuloksesta ja totesivat ettei heidän tehtävänsä ole kuin tarjota dataa, johtopäätökset ovat muiden heiniä.

Samaan aikaan toisaalla Euroopassa on tehty vastaavia tutkimuksia ja saatu päinvastaisia tuloksia.

Soininvaarakin viittaa lämmitysmuotoihin ja niiden laskentaan. On yleisesti tiedossa, että Espoossa kaukolämpö on erittäin saastuttavaa. Mm. Mastomäki toteaa jo vuoden 2012 kritiikissään, että Tampereella eri tavoin tuotetulla kaukolämmöllä keskusta voitti haja-asutusalueen kirkkaasti.

Itse asiassa kaukolämmön tuotantotapa on isoin este sille, että Espoo saavuttaisi omat päästövähennystavoitteensa. Kaukolämpöä taas käytetään kerrostaloissa, kun taas omakotitaloissa on valinnanvaraa energiamuodoissa. Ratkaisu ei ole muuttaa kaikkia asukkaita kehä kolmosen ulkopuolelle vaan tehdä jotain sille kaukolämmölle (ja muutamalle muulle typeryydelle, kuten sille että aurinkopaneelit ovat luvanvaraisia). Tällaisiin kysymyksiin pitää saada ratkaisu.

Keskutassa toki asuu varakkaampia ja kulutetaan enemmän. Sen muuttaminen ekologisempaan suuntaan on erittäin tärkeä asia. Ratkaisu ei ole se, että lopetetaan kaupungit vaan mietitään, miten löytyisi keinoja ohjata kulutusta ekologisempaan suuntaan.

Espoo on tässä varsinainen murheenkryyni. Tutkimuksen mukaan espoolaisilla on kolmanneksen isompi hiilijalanjälki kuin muulla Suomella. Ulkomaanmatkoja tehdään kolme kertaa enemmän. Isoimmat erot tulevat liikkumisesta (autoilun osuus), ulkomaanmatkoista ja jossain määrin asumisesta (em. energiankulutus).

Jos tutkimusta pyritään katsomaan objektiivisesti ja niin, että se voisi auttaa meitä ympäristön kannalta entistä parempiin käytäntöihin, voittajat ovat selvät.

  1. Muutetaan kaukolämmön tuotantotapaa ekologisemmaksi.
  2. Parannetaan liikkumismahdollisuuksia ilman autoa (joukkoliikenne, kävely- ja pyöräilyinfra).
  3. Pyritään vaikuttamaan kulutustottumuksiin – siihen, mitä pidetään luksuksena. Kehitetään kotimaan matkailua ja siirretään kuluttamista kertahyödykkeistä kestävämpiin.

Ei kun töihin.

Espoolaisen veneilijän suurin uhka: sekava päätöksenteko

Tänään valtuustossa on ollut vilkasta. Asialla on ollut monta kaupunkisuunnittelulautakuntaa liippaavaa asiaa. Kävin puhumassa veneiden talvisäilytyksestä, joka on ollut viime ajat vahvasti pinnalla. Valtuuston toiminta ja populistinen täsmälleen samansisältöisten ja pahimmillaan ristiriitaisten aloitteiden tehtailu aiheesta ei ole ollut omiaan herättämään luottamusta päätöksentekoon. Kaupunginjohtaja onneksi avasi keskustelun hyvällä puheenvuorollaan jolla hän kuvasi miten asia tullaan parin seuraavan vuoden aikana hoitamaan. Nyt tarvitaan rakentavaa vuoropuhelua asukkaiden ja kaupungin välillä. Kyllä tästä hyvä tulee. Ohessa puheenvuoroni. 

Kiitokset urheille veneilijöille, jotka ovat jaksaneet tämän, sanoisinko värikkään kokouksen tähän asti. Valitettavasti joudun toteamaan, että tämä kokous on valtuustolle aika tyypillinen. Kiitokset myös valtuutettu Konttakselle hyvästä puheenvuorosta. Emme aina ole samaa mieltä, mutta tämä oli asiaa. Meillä on prosessi nyt paikallaan ja asukkaita tullaan varmasti kuulemaan.

Tulin tänne tuomaan terveisiä kaupunkisuunnittelulautakunnasta. Ylihuomenna lautakunnassa käsitellään Finnoon osayleiskaavaa, jonka yhteydessä olemme käsitelleet laajasti myös veneiden säilytystä. Osayleiskaavasta oli seminaari viime viikolla jossa asia myös nostettiin vahvasti esiin.

Osayleiskaavassa veneiden säilytys on osoitettu voimalan suoja-alueelle, jota kaavaluonnosta kaupunginjohtajan kanssa kävimmeki läpi vielä ennen valtuuston kokousta. Tilat riittävät toistaiseksi isommalle määrälle veneitä kuin mitä liikuntalautakunta on kaupunkisuunnittelulautakuntaa tarpeesta evästänyt. Valitettavasti en muista lukemia, jotka seminaarissa käytiin läpi suullisesti.

Finnoon osayleiskaavaluonnos. TV/TP sekä LS/TV-merkinnät mahdollistavat veneiden talvisäilytyksen.

Finnoon osayleiskaavaluonnos. TV/TP sekä LS/TV-merkinnät mahdollistavat veneiden talvisäilytyksen.

Tämän lisäksi on erittäin hyvä, että mahdollistetaan palvelut ja säilytys myös muualle. Yleiskaavassa on jäljellä jopa vielä rakentumattomia potentiaalisia venesatamapaikkoja – ei Espoosta tila lopu.

Viime valtuuston kokouksessa, aloitetta “Valtuustoaloite veneiden talvisäilytyksen säilyttämisestä Suomenojalla” käsitellessä päätimme näin:

Kaavoituksessa osoitetaan Suomenojalta talvisäilytyspaikat niille Espoon satamissa pidettäville veneille, joita ei voida kuljettaa katuliikenteessä henkilöautotrailereilla. Mitoituksessa otetaan huomioon muiden satamien talvisäilytysalueiden pieneneminen. Vaihtoehtoisen rannassa sijaitsevan säilytysalueen etsimistä jatketaan.

Toivoisin nyt valtuustolta hieman malttia. On epärehellistä myös asukkaita kohtaan, että me tehtailemme täsmälleen samasta asiasta kokous toisensa jälkeen keskenään hieman erilaisia ja jopa ristiriitaisia aloitteita, joita sitten hyväksymme yksi kerrallaan. Onko tämä oikeasti sellaista läpinäkyvyyttä ja ymmärrettävää päätöksentekoa, jota asukkaamme ansaitsevat? Millaisen viestin antaa se, että vaikka kaavoitus on menossa ja toivomuksia ja aloitteita on tehty lukuisia, silti niitä tehdään lisää?

Vai onko tämä vain sekoilua, jolla peitetään se ettemme itse ymmärrä kaupungin omaa päätöksentekoprosessia?

Mielestäni paljon selkeämpi viesti asukkaille olisi se, että lopettaisimme nyt asioiden vatvomisen tässä valtuustossa. Viesti on kuultu ja mielestäni kaupunginjohtajan viesti oli hyvä ja selkeä. Se, että mahdollistamme uudenlaisia palveluita ei ole veneilijöiltä pois. Se ei silti tarkoita, ettei satama-alueella tarvita palveluita ja säilytystä.

Osayleiskaava tulee pian julkiseen kommentointiin ja laajemmin venesäilytyksen kokonaisuus selkiytetään kaupunginjohtajan kuvaamalla tavalla seuraavien kahden vuoden aikana.

Vakuutan asukkaita: vaikka täällä valtuustossa vähän sekoillaankin, teitä on kuultu. Jatketaan rakentavaa yhteistyötä.

Otaniemen keskus, Otaniemen tulevaisuus

Valtuustossa käsiteltiin tänään Otaniemen ns. Arts-talon eli Väreen kaavaa. Saimme myös äänestää erikoisesta toivomuksesta, jossa haluttiin varmistaa että ennen Raide-Jokerin saapumista kaava-alueen läpi tai läheltä voisi edelleen ajaa autolla. Kuten valtuutettu Lehtinen lopulta laski, lähin olemassaoleva reitti oli vain 19m nykyistä pidempi, joten suurta huolenaihetta tästä ei olisi pitänyt tulla. Toivomusesitys hävisi lopulta 38-36. Kummallisiin puheenvuoroihin kuului myös perustelu, jonka mukaan se, että Otaniemessä on Teekkarien Autokerho todistaa, että autottoman kampusalueen läpi tulee voida ajaa. Entisenä Teekkarien Autokerhon jäsenenä voin kertoa, että ko. tienpätkällä ajelu ei kuulunut kerhon ydintoimintaan. Sen sijaan olen kyllä rassannut Corollaa kerhon autotallissa.

Ohessa kaavaa koskenut valtuustopuheeni.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Edessämme on vihdoin kauan odotettu Otaniemen keskuksen Väre-laitoksen kaava.

Kaava on täällä aika viime tingassa, sillä metro alkaa toivottavasti kulkea jo ensi vuonna. Väre on ensimmäinen palikka palapelissä, jolla Otaniemestä rakentuu uusi monitieteisen yliopiston keskus, pääkaupunkiseudun maamerkki ja entistä vahvempi asuinalue niin opiskelijoille kuin muillekin espoolaisille.

Kaavaa hiottiin pitkään, mutta lopulta siinä saatiin ratkaistua monet ongelmalliset yksityiskohdat. Espoolaisille tärkeä lehmuskuja säilyy entisenlaisenaan ja sen läpi ei sallita läpiajoliikennettä. Raitiotielle on esitetty varaus joka toivottavasti pian lähtee rakentumaan ja yliopistolla on kunnianhimoiset suunnitelmat saada uuteen rakennukseen paitsi paljon opiskelijoita palvelevia tiloja kuten ruokaloita ja kahviloita, myös turisteja houkuttelevaa näyttelytilaa.

Kaikkea ei kuitenkaan yhdessä kaavassa voida saada. Alunperin puhuttiin palveluista itse Väre-rakennukseen, mutta projektin edetessä tuli selväksi ettei yliopistolla ole halua pyörittää kauppakeskusta. Onneksi asiaan löytyi mainio ratkaisu: seuraavaksi, toivottavasti pian, päästään jatkokehittämään Väreen viereistä, kirjaston vastapäistä tonttia sekä Vuorimiehentietä. Tälle alueelle mahtuu paitsi palveluita myös uutta ns. kovan rahan asumista ja opiskelijoiden omia tiloja.

Tämän lisäksi kaavoituksessa ollaan käynnistelemässä Otakaaren varren rakentamista, johon mahtuu mainiosti opiskelija-asumista. Valitettavasti tällä hetkellä uuden hallituksen linjaukset saattavat hankaloittaa uusien opiskelija-asuntojen rakentamisen aloittamista, mikä on erittäin hankala tilanne pian Otaniemessä aloittavien tuhansien uusien opiskelijoiden kannalta.

Parista palikasta ei kuitenkaan vielä kummoista linnaa rakenneta. Otaniemi tulee pysymään kaavoituksen kartalla vielä pitkään, kun yliopisto tarkentaa ja miettii uusia tilatarpeitaan. Samalla meillä on edessä mielenkiintoiset ajat, kun lähes satatuhatta vapaata tai vapautuvaa kerrosneliömetriä – 10% koko pääkaupunkiseudun tyhjästä toimistotilasta – kartoitetaan ja selvitetään, mitä kaikkea sillä oikeastaan voitaisiin tehdä. Itse odotan tämän tuloksia innolla.

Otaniemeen on tavoitteena saada tuhansia uusia asukkaita, niin opiskelijoita kuin tavallisia espoolaisia. Tämän lisäksi kaavailuissa on saada alueelle uutta liiketoimintaa, palveluita ja tehdä paikasta Euroopan mittakaavassakin mielenkiintoinen keskus.

Tämän toteutuminen vaatii paljon muutakin kuin asuntoja. Otaniemessä on paljon mahdollisuuksia. Kokonaisuuden kannalta meidän täytyy kiinnittää huomiota myös siihen, miten asiat kytketään toisiinsa: jalankulku- ja pyöräreitistöt, Otaniemen sisäinen liikkuminen joka metron myötä nyt heikkenee, kytkeytyminen Keilaniemeen ja Otaniemeen, palvelut sekä alueen upean luonnon säilyttäminen ja virkistysmahdollisuudet.

On hienoa, että yliopisto on valmis satsaamaan kampusalueen kehittämiseen. Väreen kaavalla on jo kiire: sitä odottavat tuhannet opiskelijat ja metro tulee pysähtymään rakennustyömaalla vaikka se saataisiinkin heti käyntiin. Toivotan omasta puolestani kaavalle pikaista peruskiven muurausta.