Vahinkominimalismia

Kevään 2016 asuimme Suur-Tukholman alueella Solnassa, ja muutimme takaisin Espooseen heinäkuun lopussa. Puran tänne blogiin satunnaisesti Ruotsin muistikuvia.

Perheemme muutti työtarjouksen perässä tammikuussa kevääksi Ruotsiin. Politiikan saralla se tarkoitti hetkellistä taukoa valtuustotyöstä ja kevennettyä osallistumista kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksiin, töiden puolesta taas sitä että ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen saatoin keskittyä täysillä töiden tekoon.

Eräs merkittävä muutos, jonka seurauksia emme olleet edes tulleet ajatelleeksi ennen muuttoa, oli kuitenkin puolivahingossa tapahtunut ”downshiftaus”.

Tukholman vuokra-asuntotilanne on katastrofaalinen. Niinpä asuntoa etsiessämme meillä oli tasan kaksi kriteeriä: alle 10 kilometriä keskustasta ja kooltaan vähintään 50 neliön kaksio. Meillä kävi lopulta suorastaan tuuri: ensimmäinen ja ainoa tärppi oli suorastaan tilava, muutaman vuoden vanha 58 neliön kaksio vain viisi kilometriä keskustasta metroaseman lähellä.

Onneksemme asunto oli myös pohjaltaan hyvä ja valmiiksi kalustettu. Niinpä muutimme uudenvuoden jälkeen hyvin perinteisin menetelmin, klassisella laivamatkalla. Mukana meillä oli kolme suurta ja kaksi pienempää matkalaukkua: nelihenkisen perheen vaatteet sekä joitain kirjoja ja leluja. Molemmille lapsille riittivät vaatteille omat hyllyt, ja oli hauska nähdä miten tärkeä pienemmälle tuokin oma tila oli: nelivuotias viikkasi jokaisen matkalaukusta otetun paitansa särmästi yksi kerrallaan hyllylle.

Alunperin ajatuksena oli ollut laivata loput tavarat muuttofirman kautta. Näin ei kuitenkaan koskaan käynyt: kolmesta firmasta kaksi eivät palanneet asiaan ja kolmannen tarjous oli posketon. Kahden Solnassa vietetyn viikon kuluttua totesimme yhteen ääneen, että Suomeen ei oikeastaan jäänyt mitään erityisen tarpeellista. Pakolliset saisimme tuotua Suomessa käydessämme. Näistä merkittävimmät olivat perheen polkupyörät, jotka toimme erikseen. Ainut iso hankinta oli kerrossänky, jotta saimme koko perheen mahtumaan makuuhuoneeseen.

Ensimmäisellä viikolla satoi paljon lunta. Vietimme runsaasti aikaa pulkkamäessä (pulkat jouduimme hankkimaan paikan päältä) ja löhöilimme vuokra-asunnon suurella sohvalla yhdessä. Lapset leikkivät olohuoneen nurkassa, lähellä aikuisia samalla kun me laitoimme ruokaa tai puuhastelimme muuten.

Merkittävin muutos oli siinä, miten lapset leikkivät vapaa-ajallaan. Kun he valittelivat tekemisen puutetta, ei lähellä ollutkaan akuja luettavaksi tai leekoja kasattavaksi. Niinpä piirsimme ja maalasimme paljon yhdessä ison keittiönpöydän ääressä ja melkein joka ilta lapset kinusivat ”iltakoulua”: äiti laittoi lapsille matikantehtäviä, isin kanssa kirjoitettiin päiväkirjaa. Lähipihan leikkipuistot olivat huikeita ja mäet pitkiä, joten ulkonakin riitti tekemistä.

Legoleikit jatkuivat, kun Suomessa vietettyjen synttärien jälkeen toimme mukanamme laukullisen leluja. Isoa sotkua pieneen asuntoon ei kuitenkaan tullut, ja siivous oli pienissä tiloissa helppoa. Lapsiperhettä ilahdutti myös tilava wc- ja suihkutila: sinne mahtuivat kuivumaan niin lasten kuravaatteet kuin pyykitkin. Neliöitä tärkeämpää onkin asunnon pohja ja tilojen suunnittelu.

Myös aikuisia stressasi paljon vähemmän: vieraan asunnossa ei tullut turhia sisustuspuuskia tai pohdintoja siitä, kuinka tuokin paikka pitäisi kohta rempata.  Vuokra-asuntomme oli nätisti sisustettu ja lähinnä siirsimme herkimmät koriste-esineet piiloon muuttohetkellä. Pienen asunnon täysi siivouskaan ei vienyt aikaa. Ylimääräistä stressiä toi toki se, että vuokranantajamme, lapsettoman pariskunnan kiiltovalkoiselta pöydältä sai kerran viikossa puhdistaa kynsilakanpoistoaineella ns. elämän jälkiä…

Vaatteita mukana oli todella vähän, mikä helpotti sekin sekä aamulähtöjä että pyykkihuoltoa. Auton olimme myyneet ennen lähtöä (siitä lisää myöhemmin) joten sen siivoukset, tankkaukset ja huollot jäivät pois. Pidemmille reissuille vuokrasimme auton ja enimmäkseen liikuimme lähiseudulla koko perheen voimin pyörällä tai matkasimme junalla lähikaupunkeihin. Aikaa jäi liikkumiseen, yhdessäoloon ja löhöilyyn. Sekä tietysti jalkapalloon, mitä ei Zlatanin kotimaassa voinut välttää.

Kotiin palatessamme oli hauska havaita miten vähän kotona olleita tavaroita oli kaivannut. Eniten oli kaivannut joitain harrastusvälineitä – hiihtäminen oli Tukholmassa jäänyt kun välineitä ei viitsinyt epävarman sään vuoksi tuoda. Koti-Suomeen palattuamme karsimmekin ensimmäisenä muuttolaatikoissa odottaneita vaatteita. Niitä oli kaksi kertaa enemmän kuin olisi mitenkään ollut tarpeen. Suomeen jääneitä tavaroita on muutenkin tullut karsittua paljon vielä muuton jälkeen, kun remontoimme vanhaa rivitaloamme pala kerrallaan.

Suomessa tilaa on taas kaksinkertaisesti, ja vähän ihmettelimmekin alkuun mitä kaikkea sillä tekee.Vähän kerrallaan perhe kuitenkin otti taas tilan haltuun, ja huomasimme myös miten tärkeä etu vaikkapa riittävän väljä pyörävarasto oli – täällä kun perheen pyörät eivät mahdu taloyhtiön varastoon ja ne vievät kellarista kokonaisen huoneen. Kallis säilytystila, joka olisi mahdollista käyttää muuhunkin.

Suurta puhdistusta emme ole kotona kuitenkaan tehneet vaikka huomasimmekin miten vähällä pärjää. Nyt on trendikästä tehdä KonMarin hengessä iso kertaraivaus, mutta toisin kuin kirja väittää, olen sitä mieltä että on ihan mahdollista elää elämäänsä putsaamatta jokaista kellarikomeroa. Niitä karsitaan kun osutaan kohdalle tai aloitetaan remontti, mutta sotkuinen sukkalaatikko ei ole tähänkään asti perheessämme estänyt mielenkiintoisten ja mukavien asioiden tekoa. Tukholman reissu kuuluu ehdottomasti näihin ja muistutti samalla taas kerran siitä, että joskus vähemmän on enemmän.

Tukholman kevät, Espoon syksy eli vuosi 2016 paketissa

Vuosi 2016 oli monella tapaa hieno. Työntäyteinen, mutta myös täynnä seikkailuja ja yllätyksiä.

Perheen kevät

Tammikuussa, heti uudenvuoden jälkeen, nousimme Ruotsinlaivaan tuhansien muiden suomalaisten kera. Perheellämme tosin oli vain menolippu: edessä odotti seitsemän kuukautta expat-elämää rakentamassa työnantajani uutta Tukholman-toimistoa. Mies oli neuvotellut itselleen etätöitä ja lapsille oli löytynyt paikat paikallisesta päiväkodista ja esikoulusta. Koti meillä oli ollut odottamassa jo pari kuukautta, kun olin jo syksyn suhannut säännöllisesti Tukholmassa projektitöissä; oli iso helpotus jättää vihdoin tiivis työmatkailu, joka oli ollut vaikea yhdistää luottamustehtäviin ja syönyt ikävästi perheen yhteistä aikaa.

3b9a0622

Valtuustoon olin ilmoittanut pysyvän esteen noille kuukausille, vaikka tarpeen mukaan tuinkin erityisesti kaupsukysymyksissä sivusta. Kaupunkisuunnittelulautakunnassa sovimme varajäseneni Rainer Lahden kanssa aikatauluista, ja kun kävin noin kerran kuussa joka tapauksessa työasioissa Suomessa, oli se helppo sovittaa lautakunnan aikatauluihin. Toki valitettavasti väliin jäi sitten mm. asukastilaisuuksia ja muita epävirallisia menoja. Poissaoloistani kirjoitettin mm. Ylen verkkosivuilla, jossa tiivistettiinkin olennaiseen:

”Vihreiden Kirsi Louhelainen oli Espoossa poissaolotilastojen kärjessä. Kun hän vielä toissa vuonna oli poissa vain yhdestä kokouksesta, nyt väliin jäi kymmenen.

Diplomi-insinööri Louhelainen oli keväällä seitsemän kuukautta Tukholmassa perustamassa sinne työnantajalleen uutta toimipistettä ja ilmoitti siitä tammikuussa kaupungille.

– On erittäin hienoa, että tällainen mahdollisuus tehdä töitä on, koska viime kädessä kokouspalkkioilla ei asuntolainaa makseta. Luonnollisesti pidempi poissaolo tarkoittaisi, että luottamustehtäviä pitäisi harkita uudelleen.

Louhelainen on ollut peri tunnollinen kokousosanottaja. Kolmelta edellisvuodelta hän on ollut yhteensä poissa vain 4,5 kokouksesta.”

Ihan helppoa tämä ei ollut, varsinkin kun mies kävi töiden vuoksi Suomessa minua enemmän: oli kuitenkin hienoa, miten  kivuttomasti kaikki lopultasujui. Siitä iso kiitos on isolle tuurille arjen järjestymisen kanssa. Työmatkani Kungsgatanille kesti pyörällä vain parikymmentä minuuttia, viereiseltä metroasemalta saman verran; nuoremman lapsen hoitopaikka näkyi parvekkeeltamme ja eskarilaisenkin matka oli vain kilometri metroaseman suuntaan; ja vaikka mahduimmekin lopulta mukavasti tilavaan kaksioon, siellä ei ollut mitään turhaa.  Erityisesti hoitopaikkojen läheisyys oli suunnaton helpotus sen jälkeen, kun edellissyksyn olimme Espoossa joutuneet ajamaan autolla päivittäin 18 kilometriä pelkästään hoitomatkoja.

Minun piti kirjoittaa vuodelta useitakin postauksia niin Tukholmassa asumisesta kuin siitäkin, kuinka elämä sujui puolta pienemmissä neliöissä ja vain viiden matkalaukullisen kera. Ne odottavat vielä luonnoksissa, ehkä saankin ne vielä julki näinä välipäivinä. Siinä kuitenkin konkretisoitui hyvin se, miten tärkeää on arjen sujuvuus ja se, että palvelut ja työt ovat lähellä ja joukkoliikenne toimii.

Politiikan vuosi

Vuoden aikana kaupunkisuunnittelulautakunnassa vietiin eteenpäin monia tärkeitä kaavoja. Osa näistä oli vaikeita, ristiriitaisiakin: Niihin kuuluvat Finnoon osayleiskaava (josta lopulta rajattiin toistaiseksi pois eniten ristiriitoja herättänyt sataman osuus), Kaitaan osayleiskaava ja iso joukko metrokaavoja. Pohjois-Espoon osayleiskaava ei edennyt odotettua tahtia ja ei välttämättä ehdi luonnoksena nähtäville tämän valtuustokauden aikana, mikä on monen epävarmuudessa elävän pohjoisespoolaisen harmi.

Keväällä lautakunta kävi vihdoin myös opintomatkalla. Amsterdamin, Amsteren, Haagin ja Brysselin reissu oli aikataulultaan tiukka mutta antoisa ja herätti kysymyksen, pitäisikö meidänkin Espoossa miettiä joskus hieman vähemmän kerrosneliömetrejä ja normituksia ja enemmän sitä, mitä toimintoja ja palveluja haluamme kaupunginosalta – mikä on sen henki? Brysselin-tuliaisina oli myös lautakunnan puheenjohtajan järjestämä osallistuminen nyt alkavaan EU-projektiin, jossa Espoossa pyritään hyödyntämään entistä paremmin tieteellistä tietoa ja tutkimustuloksia kaupungin kehittämisessä.

Olen myös iloinen siitä, että pysäköinnin kehittämisohjelma saatiin vihdoin eteenpäin: sitä säädettiin vielä hieman kaupunginhallituksen elinkeino- ja kilpailukykyjaoksessa ja edessä on vielä kaupunginhallituksen hyväksyntä, mutta muuten ohjelma on loppusuoralla. Tässä olin itse mukana neuvotteluissa, kun ohjelmaan haluttiin vielä tarkennuksia EKY:ssä. Ensimmäistä kertaa pysäköintiin otetaan kaupungin tasolla strateginen ote: toteutusta kokeillaan yhtiömuodossa, paikkamääriä pyritään sopeuttamaan eri tyyppisille alueille nykyistä fiksummin ja otetaan myös käyttöön tilaa ja rahaa säästäviä keinoja, kuten vuoropysäköinti ja nimeämättömät paikat. Samalla kehitetään tähän asti lapsenkenkiin jäänyttä pyöräpysäköintiä ja otetaan käyttöön uutta teknologiaa esimerkiksi paikkojen löytämistä ja maksamista varten.

Hallituksen monet päätökset ovat näkyneet ikävinä yllätyksinä myös kuntapolitiikan puolella. Olen iloinen siitä, että Espoossa ei vielä ole lähdetty rajulle leikkauslinjalle, mutta hilkulla on menty: laskenkin yhdeksi isoimmista saavutuksistamme päivähoidon leikkausten torjumisen jälleen kerran ja päivähoidon rajauksen torjumisen (nyt syksyllä toistamiseen budjettineuvotteluissa). Laadukas päivähoito ja työ- ja perhe-elämän yhdistäminen on ollut itselleni tärkeä asia ja yksi syy jonka vuoksi olen mukana politiikassa.

Valtuustossa tein myös yhden valtuustoaloitteen, pienen mutta mielestäni tärkeän: aloitteen lähiretkipaikkojen rakentamisesta. Nuuksion kestokyky on jo luonnon sietorajoilla ja pienten lasten kanssa on liikaa joutua ajamaan kymmeniä kilometrejä pienen kävelylenkin ja makkaranpaiston vuoksi. Olin keskustellut aiheesta jo aiemmin kaupunkisuunnitteluvirastossa ja saanut ajatukselle vastakaikua, mutta kun nämä henkilöt lähtivät virastosta muualle töihin, päätin edistää asiaa vielä ”virallisempaa” reittiä.

Sisäilmaongelmien ratkominen on edennyt, mutta valitettavan hitaasti. Edelleen vallalla on laastarimeininki, jossa lykätään tärkeitä isoja korjauksia vaikka viime kädessä nyt tehtävät pienemmät korjaukset jäävät tehottomiksi ja haaskaavat ylimääräistä rahaa. Malliesimerkki tästä on puolellatoista vuodella venyvä Tapiolan uimahallin remontti, jossa on jälkikäteen todettu, että jo se edellinen remontti olisi ehkä pitänyt tehdä perinpohjaisemmin.

Korjausasioissa taistelu jatkuu ensi vuodella ja -kaudella, mutta ainakin vihreät ovat tehneet tila- ja asuntojaoksen pj Tiina Elon johdolla todella paljon työtä näiden eteen.

Raide-Jokerin etenemisestä olen innoissani. Linjaus on kuitenkin aiheuttanut myös paljon huolta asukkaille. Olen antanut palautetta virkamiehille siitä, että keskustelua asukkaiden kanssa on vielä parannettava – asukastilaisuuksissa näkyy että vielä olisi kehittämisen varaa.

Vihreän ryhmän saavutuksista ja edelleen jatkuvista väännöistä ovat kirjoittaneet erinomaiset raportit mm. Tiina Elo sekä Saara Hyrkkö, suosittelen lämpimästi tutustumaan!

Perheen syksy

Kotiinpaluun jälkeen elämässämme konkretisoituivat aika raskaasti Espoossa pinnalla olevat ongelmat niin homekoulujen kuin pieleen menneiden remonttienkin osalta. Ekaluokkalaisen koulu, Aarnivalkea, paljastui homeongelmaiseksi ja remontit venyivät muutenkin. Lopulta – kiitos vanhempien sitkeän työn, luottamushenkilövääntöjen ja virkamiesten nopean reagoinnin – väistötilat löytyivät suhteellisen nopeasti Järvenperästä.

Vitsailinkin jossain vaiheessa, että olimme päättäneet tulla syksyksi takaisin Suomeen, koska ekaluokkalaisen koulu on muutaman sadan metrin päässä, uimahallikin on lähellä ja metrokin alkaa kulkea. No, kävikin niin että lapsi kulkee päivittäin bussilla kouluun Järvenperään, uimahallin remontti venyi vuoden 2017 loppuun ja metronkaan kanssa ei ihan putkeen mennyt.

Syksyllä olin lopulta pitkään myös sairaslomalla. Vaikka olinkin mukana vihreiden omissa budjettiriihissä ja vedin teknisen toimialan vihreän budjettiriihen, en siis lopulta päässyt valtuuston budjettikokoukseen. Sen verran olen kuitenkin jo kuluneena neljänä vuonna oppinut, että terveyden kanssa en leiki: siinä missä ensimmäisen valtuustovuoden innolla odottelin kuumeessa ryhmähuoneessa pötkölläni omaa puheenvuoroani minulle tärkeässä asiassa, nyt ymmärrän jo lähettää puheenvuoroni sähköpostitse ryhmän jäsenelle luettavaksi.

Edessä on vaalivuosi ja olen päättänyt asettua ehdolle myös ensi kaudelle. Tavoitteena edelleen parantaa lapsiperheiden elämää, työn ja perheen yhteensovittamista, rakentaa parempaa kaupunkia ja korjata paitsi koulut myös Espoon selvästi virheellinen ja kallis tapa rakennuttaa ja korjata.

Uskon että vuodesta 2017 tulee monella tapaa hyvä: erinomaista vuotta 2017 itse kullekin!

Kaupunkisuunnittelulautakunnan kokousraportti 30.11.2016 – Suinonsalmi, Laurinlahti ja liikennebarometri

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista oli harvinaisen vaikea, mutta yllätyin itsekin siitä että vain kaksi kaavaa yhdeksästä jatkoi eteenpäin. Tästä huolimatta kokous kesti noin puoli kymmeneen illalla. Kokouksessa olivat paikalla Kirsi ja Henna.

Pääasiassa kaavoja pöydättiin lisätietoja varten, myös palautuksia tehtiin pari.

Infossa esiteltiin muiden kokousasioiden lisäksi tiedoksi merkittävä neljän vuoden välein tehtävä liikennebarometri. Hyvä, että asukkaiden mielipiteitä liikkumisesta seurataan pitkällä aikavälillä. Yleinen tyytyväisyys liikennejärjestelmään, joukkoliikenteeseen ja autoliikenteen sujuvuuteen on hieman heikentynyt, erityisesti suur-Matinkylän ja suur-Tapiolan alueella. Tämä voi hyvinkin selittyä alueiden keskeneräisellä rakentamisella, joka on ollut hyvin häiritsevää erityisesti joukkoliikenteen mutta myös muunkin kannalta. Seuraavassa barometrissä nähdään. Ilahduttavaa oli että valtaosa (jopa 90%) kannatti lämpimästi pyöräilyn ja jalankulun kehittämistä.

Toinen mielenkiintoinen infoasia oli PienTaloPilotti – täydennysrakentamisen kokeiluohjelma, jossa etsitään erityisesti Friisilän ja Nöykkiön alueelta maanomistajia jotka ovat halukkaita tiivistämiseen ja tutkitaan uusia vaihtoehtoja tiivistämiseen (kahden tontin väliin kaavoitus, normien höllentäminen jne.)
2500 korttia joissa kysyttiin mielenkiintoa jaettiin talouksiin, 120 kiinnostunutta, 13 tonttia jatkosuunnittelussa. Yleisiä periaatteita voi harkita kun nämä todelliset poikkeamistarpeet on selvitetty pilottitalouksien osalta. Esteitä nykyään: etäisyys tontin rajoista, rakennusoikeuden ylittäminen, poikkeaminen asuntomäärärajoituksesta jne.

Kaupunkisuunnittelun työohjelma oli myös listalla ja pöydättiin ennalta sovitun mukaisesti. Liikennesuunnittelun projekteissa on mielestäni hyvin kunnianhimoa, Länsiväylän laatureitti eli pohjoispuolen pyöräväylän jatke on ensi vuoden ohjelmassa. Nostin esiin että keskustojen kehittämisen periaatteita tulisi edistää ja samoin tulisi jo alkaa pohtia, miten selviämme siirtymäajan robottiautoihin. Ne ovat nyt tulossa aikataululla, joka on nopeampi kuin nyt hyväksyttävien metronjatkojen kaavojen toteutuminen.
Pientaloista puhuttiin paljon, ja totesin että omasta mielestäni nykyinen strategia on hyvä: pientaloalueet nojautuvat läheisiin kasvukeskuksiin ja mitä lähemmäksi mennään, sen sallivampaa täydennysrakentamisen tulisi olla. On melko noloa, että esim. Yksiö puutarhassa-konsepti meni Vantaalle, koska rakentaminen Espoossa osoittautui byrokratian vuoksi mahdottomaksi.

Eniten palautetta herättäneet asiat olivat Suinonsalmi, Karakallion kaavat ja Laurinlahti.

Suinonsalmesta olin alunperin muotoillut mahdollista kompromissiesitystä. Totesimme kuitenkin että se voisi antaa liikaa pikkusormea Hanikan rakentamiselle ja olimme saaneet paljon huolestunutta palautetta Hanikan kohtalosta kentältä. Niinpä vihreät (Henna Partanen esitti, Kirsi Louhelainen kannatti) esittivät kaavan rajausta Suvisaarentien eteläpuolelle ja tämän jälkeen hylkäystä. Nämä ehdotukset kaatuivat parin äänen enemmistöllä.

Läpimennyt ehdotus johon puheenjohtaja keräsi lautakunnan toiveita ei onneksi ollut mahdoton: siinä vaaditaan rakentamisen sijoittamista tiukemmin Suvisaarentien varteen, virkistysmahdollisuuksien säilyttämistä ja parantamista, eri mitoituksia (alkuperäisissä lähtökohdissa oli tiukka iso mitoitus) ja tiivismatalaa. Minulle tämä riittää toistaiseksi, nyt odotan mitä näillä ohjeilla selvitetään. Lisäksi Paula Pöntynen (sit) esitti alueesta puurakentamisen pilottikohdetta, joka äänestettiin mukaan.

Ehdotin myös että luonnokset näytetään lautakunnalle ennen asukastilaisuuksia (yleensä eivät tule lautakunnan kautta). Henna Partanen jätti Suinonsalmeen eriävän mielipiteen.

Alla vielä hyväksytty muutos pohjaesitykseen, johon siis lisättiin vielä että alueesta tehdään puurakentamisen pilottikohde.

”Asemakaavan laadintaa ohjaa ennen kaikkea tavoite uudistaa koko kaava-alue ja sen lähialueet merellisen Espoon yhdeksi merkittävimmistä virkistys- ja ulkoilualueista (uimaranta, kuntoilualue ja -reitti, tapahtuma-alue, hiihtoladut, luontoalueet yms.) sekä saada tätä varten tarvittavat ja alueen muuhun infrarakentamiseen tarvittavat määrärahat toteutettavasta asuntotuotannosta. Esillä olleisiin luonnoksiin verrattuna tämä tarkoittaa rakennusoikeuden pienentämistä ja muuttamista luontoon paremmin sopivaksi laadultaan korkeatasoiseksi ja moni-ilmeiseksi massoitteluksi. Tämä toteutetaan ainakin pääasiassa yleiskaavan aluemerkintää paremmin vastaavasti tiivis-matala pientaloalueena. Rakentaminen sijoitetaan pääasiassa Suvisaarentien varteen reunustamaan katua siten, että virkistysalue säilyy mahdollisimman eheänä ja siten, että virkistysalueen saavutettavuus pysyy hyvänä. Erityisen huolellisesti suunnitellaan virkistyspalvelut ja -reitit, joita koskeva kokonaisuus tuodaan lautakunnalle luonnoksena linjattavaksi. Näiden linjauksia vastaava luonnoskuva tai -kuvat valmistellaan ennen asukastilaisuutta.

Lisäksi kohdasta 1.1. Poistetaan virke: Alueen mitoituksen lähtökohtana on noin 50 000 k-m² uutta rakentamista. Sen sijaan kirjataan: Alueen mitoituksessa arvioidaan eri vaihtoehtoja.”

Karakallion kaavat (Karakallio §10 ja Karakallio II §5), pöydättiin tarkempaa tarkastelua varten, asukaspalautetta tuli sen verran myöhään lähellä kokousta. Pohdimme Hennan kanssa myös sitä, tulisiko kokonaissuunnitelma hyväksyä lautakunnassa ohjaavana ennen näitä ja onko kokonaissuunnitelmassa riittävän hyvin otettu asukaspalaute vastaan. Erityisesti mietityttää tiivistyksen ja nykyisen asutuksen suhde: Näkisin, että alueen keskustaan voisi tuoda rakentamista myös tien varteen pieneksi tiiviiksi keskusta-alueeksi, mutta toisaalta täydennysrakentamisessa tulee varjella esim. alueen kallioita ja luontopolkuja ja välttää esim. merkittäviä louhintoja.

Ymmersta meni esityksen mukaan.

Maarinaukio herätti keskustelua. Itse olin erityisen huolissani siitä, että tässä yhdistettiin kaksi asiaa: teknisluonteinen, kiireellinen Raide-Jokerin kaava ja toisaalta vahvasti koko Otaniemeen vaikuttava hanke, jossa yhdistettiin hotellia ja iso kauppa. Hotelli on alueelle varmasti tervetullut, mutta 1000 neliön kauppa vaikutti kummalliselta: se söisi potentiaalin Otaniemen keskustan kaupallisten palvelujen kehittämiseltä ja veisi kummallisella tavalla suur-Tapiolan painopistettä tulevan eritasoliittymän kohdalle. Otaniemestä puuttuu vieläkin riittävä keskustan kauppapalvelu: Väreeseen tulee enemmänkin ruokalaa ja pientä myymälätilaa, ja varsinainen kaupallinen tila isoine ruokakauppoineen saadaan ehkä Kivimiehen kaavassa.

Eritasoliittymien lähelle voi toki rakentaa ja sillä hyvin tehtynä voi olla nykyistä asutusta suojaava vaikutus, mutta tienristeys ei ole keskusta-alue eikä itsenäinen kaupunginosa. Virkamiehet olivat hyvin nihkeitä ehdotukselleni erottaa kaavan kaksi eri asiaa eli lisärakentaminen ja Jokerin katutilamuutokset toisistaan. Niinpä keskustelun päätteeksi asia pantiin ehdotuksestani vielä pöydälle.

Ahertajankulma II, joka siis olisi purettavan rakennuksen tilalle tuleva asuintalo ja näyttelytilaa WeeGeen lähelle, päätettiin puheenjohtajan esityksestä
”palauttaa asian uudelleen valmisteltavaksi siten, että ratkaisun pääperiaatteet ratkaistaan osana teatteritilojen vaatimaa asemakaavoitustarkastelua välilllä Tapiolan keskusta – WeeGee”

Finnoon keskus laitettiin ennalta sovitun mukaisesti pöydälle lisätarkasteluja varten. Tämä on monella tapaa vaikea pala: olemme koko viimeisen kolme vuotta kritisoineet kaavan olennaisia lähtökohtia, joita ei kuitenkaan ole valmistelussa kuultu. Tämän toki ymmärtää siinä mielessä että lähtökohtainen rakennusmuoto eli tornirakennukset oli päätetty edellisen lautakunnan aikana kilpailun perusteella. En ole päättänyt kantaani vielä, mutta olen erityisen huolissani katutilasta ja siitä, onko se aidosti miellyttävä käyttää asujan näkökulmasta, riittämättömästä liiketilasta, alueen imagon ja viihtyvyyden takaamisesta monivuotisen rakennusprojektin aikana sekä siitä, että kunnianhimoinen tavoite ilmastonmuutoksen torjunnan mallikaupunginosasta on kadonnut valmistelussa kuin pieru saharaan. Hyvää alueessa on se, että valmistelussa siitä on tullut vähän paremmin vaiheistettava, eli valtavasta megakannesta on siirrytty muutamaan paloissa tehtävään halliin.

Hyökyvuorenrinne meni esityksen mukaan.

Laurinlahti palautettiin pientä lisätutkiskelua varten sekä sitä varten että kaavaprosessin aikana tehdyt muutokset selkeästi myös visualisoitaisiin. Tämä on mielestäni myös hieman vaarallista koska se riskeeraa uudelleen alueelle saadut suojavihervyöhykkeet ja viheralueen, joista asukkailta oli tullut positiivista palautetta. Siksi toivoin että vaihtoehdoissa pysyy mukana nyt nähty versio. (Merkitsevä rakennusoikeuden poisto tuskin onnistuu koska alueella on jo vahva kaava.)

”Palauttaa asian valmisteltavaksi siten, että vielä arvioidaan onko toteutettavissa muutoksia, joilla esitetyn kritiikin perusteella saadaan lisää parannuksia. Samalla valmistellaan asemakaavaprosessin ydinkohtia havainnollistava viitesuunnitelma, jossa havainnollisesti osoitetaan mitä on muutettu ja miten laatutavoitteet varmistetaan.”

Korostin että mahdolliset muutokset on esitettävä rinnakkaisina nyt meille esitettyyn vaihtoehtoon, koska jos meille tuodaan suoraan uusia vaihtoehtoja vertaamatta sitä nykyiseen, voi esimerkiksi nyt puistoksi jätetty kaavan alue lipsahtaa rakentamiselle.

Tiistilän rakennuskieltoa jatkettiin esityksen mukaan ja kaupunkisuunnittelulautakunnan kuukausiraporttimerkittiin tiedoksi.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan kokousraportti 16.11.2016 – Keran osayleiskaava ja Karakallion täydennysrakentaminen

Infossa (paikalla koko vihreä kaupsutiimi eli Kirsi, Risto, Henna ja Rainer sekä Tiina valvojana) käytiin läpi lista-asioiden lisäksi Karakallion täydennysrakentamissuunnitelmia. 

Asukastilaisuudessa oli yli sata ihmistä ja somekampanja palautteen keräämiseksi on vielä meneillään. Asukkailta tuli aiheesta etukäteen yhteydenottoja, joiden mukaan esim. asunto-osakeyhtiöiden toiveita ei ole vielä kerätty: osa toivoisi reippaampaa lisärakentamista kuin esitetyt rivitalotäydennykset. Samoin kuvassa ei näkynyt valmisteilla olevat projektit. Valmistelijakin korosti että asemakaavat tehdään sitten postimerkkeinä erikseen eikä kokonaiskuvassa vielä päätetä yksittäisien rakennusten tarkkoja piirteitä. Nostimme esille, että täydennysrakentamista tulee edistää aktiivisesti, ei vain mahdollistaa (eli viestiä mahdollisuuksista ja aktiivisesti tarjota tukea.)

3 Suinonsalmi, asemakaavan muutos, kaavan lähtökohdat ja tavoitteet, alue 412009, 33. kaupunginosa Soukka

Jätettiin toistaiseksi pöydälle. Muutosehdotuksia tavoitteisiin tehdään vielä pöydälläolon aikana, konkreettisia asioita on jo esitettykin. Oma ensisijainen ehdotuksemme on asian jättäminen jäihin vielä muutamaksi vuodeksi, kunnes metroasema rakentuu. Varmuudeksi vaikutamme tietysti myös lähtökohtiin ja tavoitteisiin.
Tausta oli kuten epäilinkin, eli alue on kaupungin maanomistuksessa. Rakentamisella rahoitettaisiin uusi ranta-alue ja päiväkoti (jopa kymmenen ryhmää) sekä sitä jäisi ylikin. Ymmärrän paineen, mutta eurot edellä tässä ei voi mennä. Harmi kun kaikki kaupungin maanomistus on käytännössä viheralueilla. Joitain ihan mielenkiintoisia ehdotuksia tuli lautakunnan keskustelussa siitä, että sopivalla sijoittelulla asumista sallittaisiin jonkin verran mm. tien varteen jolloin se ei haittaisi virkistysaluetta, ja tällaista ratkaisua en tyrmäisi suoralta kädeltä.

Ensimmäisessä luonnoksessa asumista ehdotettiin merkittävä määrä, noin 50 000 k-m2 eli parikymmentä kerrostaloa, uutta asuinrakentamista Suvisaarentien pohjoispuolelle, Hanikan kalliomännikköalueelle. Nyt päätetään siis kaavan lähtökohdista ja tavoitteista: päätösesityksessa tarjotaan hyvin perinteisen oloista metsälähiötä 3–8-kerroksisilla asuintaloilla.  Yleiskaavassa tyypiksi on määrätty tiivis-matala eli ihan ei osu kohdalleen. Päätösesityksessä sanotaan, että metsää säästyy paljon, mutta havainnekuvasta voi nähdä, miten tuhlaavaista tilankäyttö on. Nykyiselle kuntopolulle tulisi uusi linjaus. Esityksessä on myös päiväkoti, samoin pari kourallista pientaloja Suvisaarentien eteläpuolelle. Soukan tulevalle metroasemalle on 2-3 kilometriä.
 
4 Keran osayleiskaavan hyväksyminen, alue 132700, (Kh- Kv- asia)

Hyväksyttiin yksimielisesti.

Ei liene toista osayleiskaavaa, josta koko lautakunta olisi yhtä innostunut. Kera tuntuu aidolta mahdollisuudelta luoda uutta, hyvää kaupunkirakennetta. Lautakunnan edellisen kokouksen yhteydessä pidettiin pieni miniseminaari Kerasta ja nyt päätetään osayleiskaavasta, joka toisi alueelle vähintään 14000 asukasta ja 10000 työpaikkaa ja siis oman pienen kaupungin kaupungin sisään.
Infossa kerrottiin vielä että virkamiehiltä oli tullut ELY-keskukselta paineita tehdä liikennesuunnitelma hieman isommalle asukasmäärälle. Vielä 20000 meni alueelle liikenteen puolesta mukavasti. Toivottavasti tämä ei aiheuta paineita ylitiiviiseen rakentamiseen, toistaiseksi lautakunta on ollut yhtä mieltä siitä että alue saa olla tiivis mutta pienimuotoinen (ei hyperkorkeita torneja, mutta kadut voivat olla kapeampia erityisesti ydinkeskustassa). Alustavat asemakaavaluonnokset ovat olleet hyviä ja niitä on katsottu mm. viime miniseminaarissa.

5 Haukilahti, ehdotus kaupunginhallitukselle asemakaavan muutokseksi, alue 230961, 14. kaupunginosa Haukilahti (Kh-asia)

Hyväksyttiin esityksen mukaan.

Kaava muuttaisi Haukilahden ostarin pohjoispuolella olevan liike- ja toimistorakennusten korttelialueen asumiseen ja liiketilaksi. Neljä- ja viisikerroksiset asuintalot, autopaikat kansipihan alle kuten viime vuosina tapana on ollut, ja lisää pysäköintiä sekä ”kevyen liikenteen” reitit tulevat katualueelle. Rakennusoikeus kasvaa, mutta lopputulos näyttäisi olevan ihan kelvollinen. Ollut jo nähtävillä, seuraavaksi menee kaupunginhallitukselle.
 
6 Muuttolinnunmäki I, ehdotus kaupunginhallitukselle asemakaavaksi, alue 117800, 51. kaupunginosa Lintuvaara (Kh-asia)

Hyväksyttiin esityksen mukaan.

Tässä hieman mietitytti se, kuinka mahdollinen Kehä II:n maanpäällinen jatke sivaltaisi kaava-alueen eteläpuolelle jäävää viheryhteyttä. Käytännössä ko. yhteys on nyt jo olemassaolevan asutuksen rajaama eikä tämä pohjoispuolen kaava muuta sitä. Tunnelivaihtoehto menee tämän kaavan alla. Saimme koko alueen kuvan vielä ennen päätöksentekoa, hieman kapeaksi viheralue menee jos siitä menee vielä katu mutta leveyttä jää kapeimmassa kohdassa ainakin kymmeniä metrejä.

Tarkoitus on asemakaavoittaa lähinnä poikkeusluvilla rakentunut 33 hehtaarin omakotivaltainen alue, jotta sitä voitaisiin täydennysrakentaa. Hyväksytty nähtäville elokuussa 2010, minkä jälkeen kaavaa on muokattu luontoarvoja (mm. pähkinäpensaslehto) paremmin huomioivaksi. Luontokartoitus on päivitetty viime vuonna. Ympäristökeskus huomauttaa, että koska kaava on jaettu kahteen osaan, arvokkaista luontokohteista ja mm. viheryhteyksien säilymisestä huolehtiminen on hankalampaa – kaupunki vastaa, että ”maakunnallinen viheryhteys ja arvokkaiden luontokohteiden suojelu esitetään myöhemmin laadittavassa eteläosan kaavassa”. Vastaus on erikoinen. Voimassa olevassa yleiskaavassa alueen läpi kulkee tunnelissa Kehä II.

7 Lippajärvi, asemakaavan muutosehdotuksen hyväksyminen nähtäville (MRA 27 §), alue 150712, 62. kaupunginosa Lippajärvi

Nähtäville kahdella lisäyksellä:

– nähtäville asetettavaa materiaalia täydennetään laatimalla dokumentti lähialueen kehittymisestä jossa esitetään laajemmalta alueelta alueen potentiaali ja tämänhetkiset vireillä olevat suunnitelmat
– että pysäköintipaikkojen mahdolliseen lisärakentamiseen on varauduttava ja nämä merkinnät tarkistetaan ennen seuraavaa käsittelyvaihetta.

Nostimme itse esiin mm. kaupunkikuvallisten seikkojen tarkistamista. Siitä ei innostuttu keskustelemaan, mutta pysäköinnistä kyllä. Toisaalta lisäys ei ollut mitenkään huono: koska alueella oli melko iso maantasopysäköintialue, jossa oli sallittu myös pysäköinti kahteen tasoon tarvittaessa, tämä mahdollistaminen tehdään yksinkertaisesti sallimalla kaksitasoinen pysäköinti koko pysäköintialueella. Olennaista on, että pysäköinnin lisäämismahdollisuus ei aiheuta isoja kuluja tai ongelmia kaupunkirakenteessa ilman että sitä olisi edes tarvittu. Tässä siis lisäys on OK.

Tiivistetään kaupunkikuvaa Kolkekannaksentiellä: uutta rakennusoikeutta 8500 k-m2 ja kerrosluvut nousevat kahdesta neljään ja viiteen. Alueen omistaa Espoon Asunnot, jonka nykyiset, huonokuntoisiksi luonnehditut talot purettaisiin uuden rakentamisen alta. Lähialueen asukkaat ja asukasyhdistys vastustavat ja vetoavat mm. siihen, että pientalovaltaiselle alueelle tulevan rakentamisen ”maisemahaitta olisi melkoinen”. Aivan älytöntä on se, että Espoon Asunnoilla on tällaisia kohteita, jotka ovat purkukunnossa vaikka ikää ei ole paljonkaan.

8 Laajalahti pohjoinen, asemakaavan muutosehdotuksen hyväksyminen nähtäville (MRA 27 §), alue 120324, 17.kaupunginosa Laajalahti

Hyväksyttiin nähtäville.

Raide-Jokeria koskeva kaava: tilaa ratikalle ja välttämättä tarvittavalle varikkoalueelle ja tämän kulkuyhteyksille. Paikalliset asukkaat suhtautuvat varikkoalueeseen nyrpeästi. Huolta on myös virkistysalueen säilymisestä. Kaupungin mukaan muuta paikkaa varikolle ei ole. Sijainti on sikäli hyvä että Turunväylän vieressä ei juuri muutakaan voi olla. Keskustelua käytiin koirapuiston kohtalosta, erikoista ettei sille löydy paikkaa.

9 Keilaniemi, asemakaavan muutosehdotuksen hyväksyminen, alue 220829, 10. kaupunginosa Otaniemi
 
Pöydälle. Lautakunta on ollut tyytymätön annettuihin dokumentteihin – kaavassa ei esim. ollut selvää että se mahdollistaisi maanalaisen jalankulun metrolle. Lisäksi virkamiehet lupasivat ensi kokoukseen mennessä vihdoin selvittää esittelijällekin mysteeriksi jääneen asian: miksi Raide-Jokerin pysäkki ei voi olla metroaseman vieressä.
 
Toinen Raide-Jokeria koskeva kaava: muutetaan nykyisiä asemakaavoja siten noin kahden hehtaarin alueella, että Raide-Jokeri mahtuu katualueelle.

10 Leppävaaran liikekeskus, asemakaavan muutoksen hyväksyminen, alue 115604, 51. kaupunginosa Leppävaara

Hyväksyttiin esityksen mukaan.

Kolmas Raide-Jokeri-kaava: ratikan läpikulku ”muuten osoitetulla jalankulku ja polkupyöräily kadulla”.

11 Kilonpuisto, asemakaavan muutoksen hyväksyminen, alue 131003, 54. kaupunginosa Kilo

Hyväksyttiin esityksen mukaan.

Kas! ”Asemakaavan muutoksen tavoitteena on muuttaa yleinen pysäköintialue asuinkerrostalojen korttelialueeksi.” Ollaan Kilon aseman tuntumassa ja Espoon omilla mailla. Ihmeellistä kyllä, kaavamuutoksesta ei jätetty ensimmäistäkään muistutusta nähtävilläolon aikana.

12 Ennakkokatsaus asemakaavoituksen työohjelmaan 2017 esitettäviin uusiin kohteisiin

Esityksen mukaan tiedoksi.

Pari knoppia, kun samalla käytiin myös vähän läpi kaupsun toimintaa, henkilövaihdoksia sun muuta.
Ostopalveluja käytetään tukemaan kaavatyötä erityisesti selvityksissä. Kaavatyön ohjaus ja ohjelmointi on kuitenkin ksk:n käsissä. Kaavamuutoksen hakijan konsulteilla teetetään kaikki kaavamuutoksen edellyttämä suunnittelu- ja selvitystyö.
Kaavoituksen tämänhetkisestä tilasta tuli varsin hyvä kuva. Lautakunnan jäsenet kysyivät pientalokaavoista ja vastaus oli, että vähentyneen kysynnän vuoksi varantoa on itse asiassa päässyt kertymään ja jatkossa otetaan myös kaavatalous paremmin huomioon eli tiivistetään myös pientaloalueita keskusten lähellä. Tämä on oikea suunta.

13 Kaupunkisuunnittelulautakunnan kokousaikataulun vahvistaminen kevätkaudelle 2017

Vahvistettiin kahdella muutoksella.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan raportti 6.10.2016 (Kaitaa-Iivisniemi, Lokirinne)

Viime keskiviikkona kaupunkisuunnittelulautakunnassa pääsi läpi harvinaisen vähän lista-asioita. Osa palautettiin valmisteluun, osa pöydättiin tarkempaa tutkimista varten.

Kokouksen esityslista ja pöytäkirja ovat nähtävillä Espoon verkkosivuilla.

Espoonlahden keskus (Lokirinne), nähtäville, pöydälle 14.9.2016

Nähtäville pienin lisäyksin ja muutoksin.

Viime kokouksessa osa lautakuntaa osoitti huolta alueen tornista ja siitä, onko rakennuksen ulkoasu sopiva tähän paikalle. Itsellänikin oli joitain kysymyksiä lähinnä viereisen puiston ja siellä sijaitsevan muuntajan sijoittelusta paraatipaikalle. Tämä on Espoon Asuntojen hanke, eli erittäin kannatettava ja hyvä saada eteenpäin.

Tähän kokoukseen saimme Espoon Asuntojen edustajan paikalle. Vakuutuin kyllä heidän esityksestään jossa tarkasteltiin rakennusta osana Espoonlahden kokonaisuutta ja olin erityisen iloinen siitä, että heillä oli myös ajatuksena tehdä osasta rakennusta (todennäköisesti tornirakennuksen ylimmästä osasta) ns. kovan rahan asuntoja, joiden avulle he voivat rahoittaa rakennusprojektia. Juuri tällaista sekoittunutta rakentamista tarvitsemme.

Lautakunta teki joitain pieniä lisäyksiä, joissa kaavamääräyksiä muutettiin vastaamaan meille näytettyä havainnekuvaa (koska projekti on ilmeisesti jo suunniteltu pitkälle, eli havainnekuva vastasi todellisuutta paremmin), oma lisäykseni koski katutason mielenkiintoisuutta. Lisäksi puheenjohtaja ehdotti vielä että nähtävillä ollessa tarkastellaan uudelleen massoittelua esim. kahdella hieman matalammalla tornilla tai lisäämällä rakennusoikeutta.

Näissä vastaan tulee se, että jälleen kerran asuntojen määrä on määräytynyt pysäköintipaikkojen, ei asuntotarpeen mukaan, ja tästä kytköksestä pitäisi nyt päästä eroon ensinnäkin löysemmällä vaatimuksella Espoon Asuntojen vuokra-asuntojen osalta sekä antamalla mahdollisuus hoitaa osa pysäköinnistä muualla kuin tontilla.

Näytti myös siltä, että Espoon Asunnoilla on todella monta olemassaolevaa ja alkavaa projektia Espoonlahdessa. Muistutin, että vuokra-asumista tulee saada tasaisesti koko Espooseen. Saataisiinkohan kohta Westendiin ensimmäinen Espoon Asuntojen hanke? Muualla kuulemma asuntoja jo onkin.

Kaitaa – Iivisniemi osayleiskaavaehdotus, nähtäville (pöydättiin) 

Menossa nähtäville, pöydättiin vielä infotilaisuuden jälkeen. Paljon etukäteiskeskustelua on herättänyt niin rakentamisen laajuus kuin yksityiskohdatkin kuten Hannusjärven itäpuolelle esitetty polku. Mahdollisista tarkennuksista yleiskaavaan keskustellaan ensi kokouksessa ja todennäköisesti päätös siirtyy vielä sitä seuraavaan kokoukseen.

Minusta on hyvä pohtia julkisia virkistysreittejä, joita uudet asukkaatkin tulevat tarvitsemaan, mutta esitetty linjaus on varsin iso lohkaisu ja nyt lautakunnan edellisen käsittelyn jäljiltä myös maanomistajien kannalta hankala, kun eteläreunalta reitti poistettiin. Tätä täytyy tarkastella vielä tarkemmin. Vaihtoehtona voisi tutkia laatureittiä myös Hannusrannan kautta, mutta se puolestaan nipsaisisi tonteista paloja – postilaatikoita, aitaa ja roskakatoksia. Ongelmana tässä on, että tällä kertaa yleiskaavassa mennään yllättävän detaljitasolle ja tämän seuraukset täytyy ymmärtää. Nyt isot linjaukset vaikuttavat aika pieniin detaljeihin.

Havaitsin myös asukkaiden kanssa keskustellessani, että monelle ei ole selvää mitä yleiskaavasta seuraa, ja yleinen pelko oli että kaavan hyväksyminen tarkoittaisi sitä, että oma koti kohta joutuu puskutraktorin alle. Näinhän se ei ole. Viestintää asukkaiden kanssa tulisi siis vielä kehittää virastossakin.

Keilaniemi (Raide-jokerin päätepysäkki), asemakaavan muutosehdotuksen hyväksyminen

Ei hyväksytty vielä, vaan tulee ensi kokoukseen parannetun havainnemateriaalin ja perustelujen kera. Ajatuksena siis, että vaikka muutos onkin teknisluontoinen, lautakunta ei pystynyt kaavakarttojen perusteella näkemään selvästi miten muutos asettuu Keilaniemeen. Linjaus on hyväksytty hankesuunnitelmassa, mutta ongelmana on että nyt asemakaavojen myötä vasta aletaan nähdä mitä linjaukset käytännössä tarkoittavat. Oletuksena on projektissa ollut, että nämä voitaisiin hyväksyä nyt teknisluonteisina muutoksina, mutta totta kai lautakunta haluaa varmistaa että laatu on hyvä. Muutoksia tehtiin myös Alberganesplanadin Raide-Jokerikaavaan.

Harmillinen detalji on myös se, ettei pysäkki mene ihan metroaseman viereen. Tästä on ollut puhetta jo hankesuunnitelman aikana, mutta olisi hyvä nähdä perustelut vielä mustaa valkoisella.

Lahnus-Korpilampi, asemakaavan muutoksen hyväksyminen

Omakotitaloja Lahnukseen. Hyvää kaavassa on, että se on salliva eikä turhan pikkutarkka tällaiselle omakotialueelle. On ihan turhaa säädellä omakotirakentamista pilkuntarkasti.

Muuten vähän hirvittää, kun Lahnuksesta ja Ketunkorvesta ollaan oltu paljon yhteydessä mm. vaarallisen Lahnuksentien osalta, josta puuttuu jalkakäytävä (lapsia on ko. tiellä jo jäänyt auton alle). Nyt alueen eteläpuolelle tulee lisää asukkaita, mutta tällä rakentamisella ei vielä saada palveluita saati kevyen liikenteen väyliä rakentumaan.

Saunalahdenportti, asemakaavan muutosehdotuksen hyväksyminen, palautettu 25.5.2016

Piirustukset eivät olleet ihan ajantasalla eikä teksteistä selvinnyt miten muutoksia oli tehty, joten esittelijä veti asian listalta ja tuosen uudelleen kun nämä muotoseikat on korjattu. Viime käsittelyssä oli jo melko yksimielistä miten tästä eteenpäin. Pieniä muutoksia siis yhteen murheenkryynikortteliin, jossa kerrostaloja laitetaan kallioleikkauksen viereen ja nykyisiä asukkaita huolettaa kerrostalojen tulo lähelle.

Rakennuskiellon jatkaminen Kaupunginkalliossa rakennuskieltoalueella 120

Hyväksyttiin pienellä lisäysesityksellä, jossa korostettiin Pohjois- ja Keski-Espoon osayleiskaavan merkitystä alueelle.

Vastauksen antaminen asemakaavan muutoshakemukseen koskien korttelin 21166 tontin 6 laajentamista Tuurinmäen lähivirkistysalueelle, 21. kaupunginosa Henttaa, (pohjaesityksessä kielteinen päätös)

Pöydälle. Hakemuksen syynä ovat esteettömäksi haluttu talo (yksitasoinen tai hissillinen) sekä näkymät – tontilla on kaksi talon paikkaa, mäen alla ja päällä, ja päälle ei mahtuisi yksitasoinen iso rakennus johon rakennusoikeudesta isoin osa olisi ilmeisesti tarkoitus käyttää.

Puheenjohtaja ehdotti että tässä voitaisiin sallia hieman pyydettyä pienempi laajennus puistoalueelle, johon tontin omistaja on jo suostunut. Ongelmana on jo rakennettu naapuritalo ja puistosuunnitelmat – näiden muuttamisen kustannuksista ja talon tarkasta sijainnista haluaisin lisätietoa, koska pohjaesityksen vastainen esitys tuli vasta edellisiltana. Toki tässä täytyy myös miettiä tasapuolisuutta maanomistajien kesken. Toisaalta pieniä poikkeuksia pitäisi pystyä sallimaan jos se ei aiheuta haittaa.

Suurenmoinen Seinäjoki

Kävimme kaupunkisuunnittelulautakunnan kanssa Seinäjoella asuntomessuilla.

Lautakunnan perinteisen asuntomessumatkan paras ja osuvin anti on yleensä ollut messuisäntien esittelyssä ja kaupungin kiertoajeluissa, eikä tämäkään matka ollut poikkeus.

Esittelyissä toki aina kerrotaan parhaista puolista, onnistumisista ja suurista suunnitelmista, mutta tämän suodattimen läpi katsoenkin voi kertoa, että Seinäjoki tuntuu onnistuneen toiminnassaan hyvin. Jopa niin, että meillä isoilla kaupungeilla voisi olla siinä opittavaa.

Kaupungin esittelystä jäi mieleen optimismi. Suomen maaseutu tyhjenee, mutta Seinäjoki ei ole maaseutua vaan seudullinen keskus. Ympäröivä maakunta on tyhjenemässä, mutta Seinäjoen asukasluku kasvaa. Alue on myös virkeä ja kasvava kaupallinen keskus ja siellä on myös opetus- ja tutkimustoimintaa.

Mikään ylläolevista ei ole kuitenkaan syntynyt sattumalta.

Tutkimus- ja koulutus keskiöön

Alunperin Seinäjoki havitteli itselleen omaa yliopiston toimipistettä. Kun alkoi käydä selväksi, ettei se ole realistista, he lähtivät tavoittelemaan tätä toista kautta. Siellä on ennestään vireä AMK ja sinne rakennettiin myös uusi pramea tutkimuskeskus. Yliopiston sijaan Seinäjoki lähti rakentamaan yhteistyötä useamman eri yliopiston, AMK:n ja yrityksen kesken, ja nykyään siellä onkin kaupungin, yliopistojen ja yritysten tuella rahoitettu tutkimuskeskus jossa on jatkuvasti vierailevia tutkimusryhmiä ja pysyvämpiäkin virkoja. Tutkimusryhmät ja -työ tuovat oman piristysruiskeensa niin opiskelulle kuin yrityksillekin.

Kaupungistuminen

Meneillään oleva kaupungistumisen trendi puolestaan ei ole jäänyt vain isojen kaupunkien leikkikentäksi. Vuosien levittäytymisen jälkeen Seinäjoki on saanut uutta puhtia ja innostusta keskustan kehittämiseen. Kevyillä kokeiluilla on saatu aikaan mm. pienen korttelin pituinen kävelykatu kukkaruukuilla rajaamalla, ja sinne onkin syntynyt terassia ja miellyttävää oleskelutilaa. Nyt kävelypätkästä ollaan tekemässä pysyvää ja laajentamassa sitä. Pyöräilymahdollisuuksia kehitetään ja ne otetaan keskustan uudisrakentamisessa huomioon. Keskustaa ollaan myös tiivistämässä: aikaisemmin kasvu oli pääasiassa lähialueiden omakotitaloja, mutta nyt jo puolet rakentamisesta on kerrostaloja keskustassa ja sen liepeillä. Myös tiivistämispotentiaalia on huimasti sekä keskustassa että sen tuntumassa, kuten kiertoajelulla huomasimme.

Kunnon iso tori Seinäjoelta puuttuu ja se ollaan tekemässä nyt kohtaan, jossa on tällä hetkellä parkkipaikkaa. Keskustassa on ilmeisesti melko vähän hallipysäköintiä joten torin alle rakennetaan nyt parkkiluola, jolloin kaikki nyt maan päällä olevat paikat saadaan sinne – sekä osa viereen rakennettavien uudisrakennusten pysäköinnistä. Hanke ei ole nimestään huolimatta juuri mitään sukua Turun surullisenkuuluisalle toriparkille, vaan vaikuttaa järkevältä ja käytännön sanelemalta ratkaisulta.

Seinäjoella on toki taskussaan monta aiemmin hankittua valttikorttia. Kompakti koko tarkoittaa, että vaikka liikkuminen lienee (en tarkistanut lukemia vaan tämä on oletus) autovaltaisempaa kuin isommissa kaupungeissa, se ei aiheuta samanlaisia ongelmia kuin isommissa kaupungeissa. Pienet panostukset pyöräilyyn ja julkiseen liikenteeseen auttavat paljon ja pienellä paikkakunnalla autoilun viemä tila ei ole niin suuri ongelma. (Isäntäväki vitsailikin meille, että ruuhkaa on vartti aamulla ja vartti iltapäivällä.) Alueella on myös paljon tunnettuja tapahtumia, joista Provinssi lienee omalle ikäpolvelleni tutuin. Laakereille ei ole kuitenkaan jääty lepäämään vaan tapahtumia hankitaan järjestelmällisesti lisää. Kuluneena kesänä olikin niiden suhteen ennätysvuosi.

Fiksu julkisrakentaminen

Aallon suunnittelema julkisrakennusten keskus, jossa on kaupungintalo, kirjasto ja Lakeuden Risti on kokonaisuutena ainutlaatuinen. Sattumaa ei tosin ole se, että siitä on pidetty hyvää huolta. Kun kirjasto – suunniteltu aikanaan lähes neljä kertaa pienemmälle asukasmäärälle – alkoi käydä auttamattomasti pieneksi, järjestettiin arkkitehtuurikilpailu jossa rakennettiin kirjastolle laajennusosa. Paikka löytyi samalta tontilta, ja rakennukset yhdistettiin maanalaisella tunnelilla.
Uusi rakennus on upea, ja voin rehellisesti sanoa että se on hienoimpia uudisrakennuksia mitä olen vuosiin nähnyt. Samalla vanha kirjasto on restauroitu pieteetillä. Seinäjokelaiset voivat syystä olla ylpeitä.

Valmis rakennus on upea, arkkitehtooninen taidonnäyte sekä todellinen kaupunkilaisten olohuone. Mainio osoitus siitä, että joskus kannattaa satsata.

640px-Seinajoki_new_library_2012.jpg

Kuva kirjaston takapuolelta (lähde Wikipedia).

Kaunis kuvasarja kirjastosta löytyy esim. CopperConceptin sivuilta. Talvinen näkymä yo. lasiseinän vastakkaiselta puolelta on huima.

Näin espoolaisesta näkökulmasta häkellyttävintä oli kuitenkin rakennusprosessi ja rakennuksen hinta. Viimeistelyineen ja huonekaluineen kaikkineen uudisrakennus maksoi noin 11 miljoonaa euroa. Se on toki paljon rahaa, mutta merkittävästi vähemmän kuin mitä vastaava rakennus maksaisi Espoossa. Tämän lisäksi matkaan tulleita mutkia – rakentaja meni konkurssiin kun ulkokuori alkoi olla valmis ja sisätilojen viimeistelyn piti alkaa – ratkottiin kerrassaan fiksusti. Seinäjoki ei nimittäin lähtenyt viivästyttämään ja hankaloittamaan valmistumista uusilla kilpailutuksilla, vaan otti rakennuksen viimeistelyprosessin omaan haltuunsa. Tämän lisäksi se palkkasi listoilleen kaikki konkurssipesästä työttömiksi jääneet rakentajat, jolloin tietotaito ei kadonnut eikä kaupungille tullut turhaan työttömiä. Hinta ei noussut eikä katkoksia tullut.

Tässä on tietysti monta asiaa jotka auttavat. Seinäjoella on valmiiksi enemmän hankinta- ja projektiosaamista. Näitä ei ole ulkoistettu. Pieni kaupunki on ketterämpi kuin iso. Palkat lienevät pienemmät Pohjanmaalla – mutta se ei todellakaan vielä selitä massiivisia kustannuseroja. Tässä tapauksessa olisi kuitenkin fiksua käydä ottamassa oppia Pohjanmaalta ja selvittää, missä on heidän tarkan markkansa salaisuus.

Liikkumista vai urheilua?

Päivitetyt lasten liikuntasuositukset ovat odotetusti kirvoittaneet kommentteja. Eräs kritiikkiin liittynyt oli eilen Yle Uutisissa puhunut psykologian professori Anu-Katriina Pesonen.

Olen sinänsä professorin kanssa samaa mieltä. Aina ei tarvitse paahtaa sata lasissa, se ei ole lasten kanssa järkevää eikä johda sen kummemmin vanhempien kuin lastenkaan hyvinvointiin. Lapsilla – koko perheellä – pitää olla joutilasta aikaa ja lukuisten harrastusten sijaan kannattaa välillä rauhoittua olemaan vain perheen kesken.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että professori – ja varmaan suurin osa niihin jyrkästi reagoinneista – on tulkinnut suositukset väärin.

Jo vanhoista suosituksista – 2h reipasta liikuntaa – kommentoitiin, että aikuisellakin hajoaisivat paikat jos kaksi tuntia päivässä urheilisi.

No niin hajoaisivatkin. Ainakin jos ei tiedä mitä tekee.

Mutta eihän näissä suosituksissa kyse ole urheilusta. Itse asiassa nimenomaan ne treenaavatkin nuoret ovat vaarassa, koska treenien ulkopuolella liikutaan niin vähän. Ongelmana on nimenomaan arkiliikunnan ja -tekemisen määrän romahtaminen, liikkumisen yksipuolistuminen ja toisaalta se, että nykyään istutaan paikallaan ja löhötään paljon pidempiä aikoja.

Toisaalta nämä urheilutulkinnat on helppo ymmärtää. Urheilusta puhutaan ja sitä harrastetaan enemmän kuin pitkään aikaan, tai ainakaan sitten kahdeksankymmenluvun. Yritysjohtajan pitää näyttää treenatulta vinttikoiralta (lainaus ulkomuistista jostain lehdestä) ja jos ei voi esitellä salilla treenattuja vatsalihaksia, on ainakin kerrottava mihin aikaan on kympin juossut. Innokkaana kuntoilijana olen osaltani tässä buumissa osana ja siis ’syyllinen’ mutta toisaalta en pidä sitä myöskään pahana – pahana pidän sitä, jos arkiliikunta häipyy kuvioista ja ne, joita tavoitteellisuus ei kiinnosta luopuvat liikkumisesta kokonaan.

lapset-nacka

Lapsia luontaisessa ympäristössään

Professori Pesonenkin totesi, että lasten eri kiinnostusten kohteet ja temperamentit vaihtelevat, kaikkia ei urheilu kiinnosta. Kahden pienen nörtin äitinä voin allekirjoittaa tämän täysin. Lasten (5 ja 7) mielestä kivinta puuhaa on laskea äidin kanssa matikantehtäviä, lukea ötököistä tai avaruudesta ja kaivella mutaa kepillä. Olemme toistaiseksi vieneet vanhempaa lasta sählyyn, jossa hän ei ole kovin hyvin viihtynyt – aiomme kuitenkin vielä antaa joukkueurheilulle mahdollisuuden, koska se opettaa myös muuta kuin liikuntaa. Tunnin liikuntavuorolla viikossa ei paljoa pullisteltaisi.

Huolimatta siitä, että omat lapseni eivät automaattisesti juokse joka paikkaan, eivät juuri harrasta ohjattua urheilua, ovat temperamentiltaan rauhallisia ja voivat istua pitkiä aikoja paikallaan kiinnostavan asian parissa, he todennäköisesti saavat suositusten mukaisen määrän liikuntaa.

Vaikkapa eilen lapset olivat pihalla pitkiä aikoja. Välillä istuttiin hiekkalaatikolla, välillä juostiin spontaanisti jonnekin. Yhdessä kävimme pyörällä rantakahvilassa. Siitä tuli varmasti kolme tuntia ilman treenin treeniä.

Vanhempaa lasta haemme koulusta kävellen. En tiedä mitään parempaa hetkeä jutella lapsen päiväst ja kiinnostuksen kohteista kuin tuo kaksikymmenminuuttinen. Välillä lapsi spontaanisti hyppelee, juoksee vähän edemmäs koska se on niin kivaa ja palaa takaisin.

Nuoremman lapsen kanssa käymme välillä kahdestaan pyöräilemässä. Tasoero kahden lapsen välillä on toistaiseksi huima, ja kahdestaan voimme mennä rauhassa ilman verenmaku suussa tehtävää kilpailua (koska viisivuotias nyt ei vaan voi myöntää että kaksi vuotta vanhempi lapsi jonka isommassa pyörässä on seitsemän vaihdetta voisi mennä lujempaa kuin hän vaihteettomalla kuusitoistatuumaisella). Kas kummaa, liikuntaa siinäkin.

Kaksi kolme tuntia on siis määrä, jonka lapsi liikkuu ihan luonnostaan jos sitä ei erityisesti yritä estää. Ei sen tarvitse olla pois yhteisestä ajasta – päin vastoin. Enemmän kiireettömyyttä ja vaikkapa lukemisharrastusta syö tätä nykyä ruutuaika. Tämäkin on huomioitu suosituksissa. Ruutuaikakaan ei ole sopivasti rajattuna vaarallista, mutta erityisesti pelien addiktiivisuus on syytä tunnistaa ja tunnustaa ja opettaa myös lapsille, että sitä pitää pystyä kontrolloimaan.

Nämä suositukset voisivat olla tehokkaampia ja tulla paremmin ymmärretyksi, jos puhuttaisiin laadusta eikä määrästä. Kyllähän laadusta niissä puhutaankin, mutta uutisoinnissa kiinnostavat vain tunnit. Tuntimäärien sijaan tulee puhua arki- ja hyötyliikunnan sekä leikin (etenkin ulkoleikin) merkityksestä.

Pienillä valinnoilla voi olla iso merkitys.