24 maaliskuun, 2014 by Kirsi Louhelainen

Pieni puhe investoinneista

Valtuustossa keskustellaan talous- ja tuottavuusohjelmasta sekä siihen liittyvästä lisäsopeutuksesta. Päädyin pitämään spontaanin puheenvuoron investoinneista ja niihin liittyvistä harhakäsityksistä. Yleinen kuvitelma kun on, että investointi on mikä tahansa asia, joka maksaa paljon rahaa. Näin se ei ole, vaan investoinnin tulee tuottaa konkreettisia taloudellisia tai muita hyötyjä, muuten se on huono investointi tai vielä todennäköisemmin pelkkää kulutusta.

Espoon talous- ja tuottavuusohjelma ei ole seurausta pelkästään taloustilanteesta – joka on tällä hetkellä ennakoitua parempi – vaan kasvun luomasta investointitarpeesta. 4000 ihmistä vuodessa tarvitsevat palveluita, kouluja, päiväkoteja, teitä ja kunnallistekniikkaa.

Alla puheen rekonstruktio alkuperäisistä lippulappusista.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

olemme yhtä mieltä siitä, että vahva talous on kuntalaisen paras ystävä. Tästä ei olekaan ollut erimielisyyttä. Tänäänkin valtuustossa nähty draama ja erimielisyys on ennemminkin seurausta siitä, että käsityksemme siitä, mikä säästää ja mikä kurjistaa pitkällä aikavälillä on erilainen. Kenties pääsemme tästäkin parempaan yhteisymmärrykseen, kun jatkamme keskustelua tuottavuusohjelman merkeissä.

Espoon tämänhetkinen sopeuttamistarve ei ole seurausta pelkästään taloustilanteesta, joka on odotettua parempi. Se on myös seurausta kasvavan kaupungin vaatimista investoinneista. Investointi puolestaan on sanana valitettavan väärinkäytetty.

Nykyään sanaa ”investointi” käytetään monella tapaa väärin. Jos ostaa 3000 euron polkupyörän tai tuhannen euron laukun, on tyypillistä kutsua sitä investoinniksi. Polkupyörä tai laukku eivät kuitenkaan ole investointeja, ne ovat kulutustavaroita. Kallis hinta ei tee ostoksesta investointia.

Samaa logiikkaa näkee myös kuntataloudessa. Jos jokin asia on maksanut paljon, sen täytyy olla investointi. Kallista hanketta kutsutaan investoinniksi riippumatta siitä, saadaanko siihen käytettyjä rahoja takaisin tai olisiko niitä rahoja voinut käyttää paremmin johonkin aivan muuhun.

Investointeja on toki monenlaisia. Tyypillisin hyvä investointi maksaa itsensä takaisin rahallisesti. Toisentyyppinen hyvä investointi maksaa itsensä takaisin jollain toisella, hankalammin mitattavalla tavalla: parantuneena terveytenä, suurempana työllisyytenä tai houkuttelevampana kaupunkina. Parhaimmillaan nämä kaksi yhdistyvät.

On myös mahdollista käyttää paljon rahaa, olla saamatta hyötyjä ja olla saamatta käytettyä rahaa takaisin.

Investointi ei kuitenkaan aina ole välttämätön. Annan tässä pienen esimerkin päivähoidon saralta.

Oletetaan, että meillä on tarve saada päivähoitopaikkoja 50 lapselle. Mitä teemme? Tyypillisin ensimmäinen ratkaisu on lähteä suunnittelemaan uutta päiväkotia.

Tässä kallein ratkaisu on tehdä uusi, pramea ja palkintoja voittava päiväkoti, jota tullaan katsomaan kaukaa. Heitän tässä hatusta arvion, että tällainen päiväkoti maksaa kymmenisen miljoonaa euroa.

Jos toteamme, että pramea päiväkoti ei ehkä sittenkään ole tarpeen, voimme lähteä suunnittelemaan ihan tavallista päiväkotia. Tässä saatamme säästää hyvinkin kolmanneksen hinnasta. Se tarkoittaa, että myös maksuerät ovat alle kolmanneksen kalliimmasta versiosta. Tämä kolmannes on budjetissa käytössä johonkin muuhun.

Kolmas vaihtoehto on, että kehitämme perhepäivähoitoa. Teemme perhepäivähoidosta parempaa ja houkuttelevampaa vaihtoehtoa, mainostamme alueella tätä vaihtoehtona ja saamme 50 paikkaa perhepäivähoitoon. Jos alun mahdollisia mainoskustannuksia ei lasketa, investointikustannukset ovat tällöin pyöreä nolla. Emme maksa tulevaisuudessa seinistä lainkaan.

Esimerkin tarkoituksena ei ole väittää, että tämän laskelman pohjalta kannattaisi lakata kokonaan rakentamasta päiväkoteja. Tosin näkisin itse tämän vaihtoehdon mieluusti nykyistä käytetympänä keinona omassa keinopussukassamme. Tarkoitus on osoittaa, että niin sanotut välttämättömätkään investoinnit eivät aina ole ole välttämättömiä halutun asian, tässä tapauksessa palvelun toteuttamiseen.

Tätä asiaa toivon meidän pitävän mielessä jatkossa, kun Espoossakin mietitään miten yhteisiä varoja suunnataan.

Noin muuten nostaisin vielä esiin IT- ja organisaatiomuutoksen tarpeen. TATU-lista on melkoinen toiveiden tynnyri ja toivon, että siinä esitetyt hyvät uudistukset eivät jää tekemättä. Onneksi jo näitä neuvotteluja varten on otettu mukaan myös toimialojen työntekijöitä – näin sen tulisi toimia. Meillä on hyviä esimerkkejä siitä, miten yksinkertaisilla muutoksilla voidaan parantaa toimintaa – yksinkertaisimmillaan työvuorolistoja uudelleentarkastelemalla voi vähentää jonoja ja säästää henkilötuovuosia palveluista leikkaamatta.

Lopuksi totean, että organisaation toimintaa tulee kehittää joka päivä. Siihen ei tarvita valtuuston lupaleimaa. Lupaan henkilökohtaisesti, ettei virkamiesten tarvitse tulla kysymään, kun toimintaa parannetaan vastaisuudessakin.

4 joulukuun, 2013 by Kirsi Louhelainen

Espoon tietohallinto mietittävä uusiksi – mistä sinä säästäisit 25 miljoonaa?

Valtuuston budjettikokouksessa puhutaan rahasta. Puhutaan vanhuksista, homekouluista ja tuottavuusohjelmasta. (Tiesittekö että budjetissa ei ensikään vuonna ole riittävästi rahaa ylläpitoon? Olemme vihdoin saaneet budjettiin rahaa homekoulujen korjauksiin, mutta uusia syntyy kuin homesieniä sateella.)

Kävin itse puhumassa IT:stä ja siitä, että Espoossakin tulee miettiä tietohallinnon työtä ja organisointia uusiksi. Puhuin alla olevista asioista, mutta muokkasin tekstiä vähän luettavammaksi ja lisäsin asioita, jotka puheeseen eivät mahtuneet.

Budjettineuvotteluissa tehtiin tuottavuusohjelmaa silmälläpitäen seuraava pöytäkirjamerkintä numerolla 5:

Talouden tasapainotusohjelmassa tehdään esitys Espoon kaupungin ICT-toimintatavasta.

Tämä tarkoittaa sitä, että mietitään, miten Espoon kallis ja levähtänyt tapa hoitaa IT-palveluja ja -infraa voitaisiin korjata toimivammaksi ja kustannustehokkaammaksi.

Espoossa on itse asiassa jo viimeinen vuosi mietitty uutta IT-toimintamallia. Tässä tavoitteena on selkeyttää IT:n rooli, mitä halutaan saada ja miten prosesseja tulisi kehittää. Uudistuksen yleinen suunta ja sen vaikutukset ovat jo selvät. Eräs ongelma on, miten tämä muutos saadaan liikkeelle ja tehtyä organisaatiossa: käytännössä uudistuksessa pitäisi siirtää reippaasti henkilöstöä IT-hallinnosta toisaalle, mikä tekee muutoksesta hankalan. Kuten ryhmäpuheenjohtajamme Inka Hopsu myös muistutti erillisessä kommentissa, toimivia toimintatapoja ei saa hukata uudistuksessa.

Espoossa on eniten ulkoistettu IT-puoli koko maassa Tamperetta lukuunottamatta. Näen, että hyvin monissa asioissa ulkoistus ei välttämättä ole järkevin vaihtoehto: IT-hallinnossa se voi ehkä toimia paremmin kuin monessa muussa asiassa. Myös toisenlaisia trendejä on tällä hetkellä menossa yritysmaailmassa esimerkiksi IT-tuen kanssa, kun jotkin yritykset ovat palauttaneet IT-tuen takaisin omaan taloon tai samalle käytävälle.

Tässä Espoon IT-hallinnon toimintatapojen yhteydessä ei kannata kuitenkaan edes aloittaa keskustelua ulkoistuksen tai oman tuotannon paremmuudesta. Espoossa vaihtoehtoa ei tällä hetkellä oikeastaan edes ole: olemme jo ulkoistaneet IT:ssä kaiken mikä mahdollista on, ja nyt ongelmana on se miten tätä syntynyttä luomusta voisi parhaiten hallita.

Valitettavasti olemme ulkoistamisen yhteydessä ulkoistaneet liki kaiken osaamisen siitä, miten tätä ulkoistamista voisi hallita, ohjata tai ylipäänsä tehdä. Hankinta- ja sopimusosaamisen puute on johtanut toimittajaloukkuun monissa tilanteissa, myös terveydenhuollossa.

Kaikkein suurin ongelma on kuitenkin IT-hallinnon rakenne. Hallinto on laskentatavasta riippuen jakautunut neljään tai viiteen paikkaan: tästä aiheutuva päällekkäinen työ ja tiedonkulun puutteen aiheuttamat kulut ovat suuret. Alla kuva, joka valaisee asiaa tarkemmin. Kuva on ollut mm. tarkastuslautakunnan raportista, jossa Espoota on juuri suomittu korkeista IT-kustannuksista.

Vertailu kuuden kaupungin IT-hallinnosta

Yllä näkyy joitain vertailuja kuuden eri kaupungin kesken. Helsinki tsaarinaikaisine hallintorakenteineen painii omassa sarjassaan, mutta alarivin kunnat ovat mielenkiintoisia. Yhteistä näille neljälle kunnalle ja Espoolle on työntekijämäärä, kussakin noin 14 000 työntekijää.

Kiinnostavaa kuvassa on, mistä hinta EI ole riippuvainen: näihin kuuluu mm. ulkoistuksen/oman tekemisen aste sekä kaupungin koko.

X-akseli menee omasta tuotannosta ulkoistettuun IT-palveluun. Kuten nähdään, ulkoistamisella ei ole käytännössä suurta merkitystä vaan kaikki neljä kuntaa painivat vajaassa 30 miljoonassa.

Olennaista kustannuksille on kuitenkin hajautuksen aste. Y-akseli kertoo keskittämisen ja hajautuksen eroista: akselin yläsuuntaan kasvaa hajautuksen aste. Kaikki ”30 miltsin” kunnat ovat samalla suoralla lähellä Y-akselin minimiä eli keskittäneet tietohallintoaan.

Espoon IT:lle maksaa nyt vajaa 52 me/vuosi (ja on ollut ilmeisesti enemmänkin). Neljässä muussa suuressa kaupungissa, ml. Oulu, Tampere, Vantaa ja Turku, summa on n. 30me vuodessa (esim. 26 me Oulussa).

Säästöpotentiaali on siis jopa 25 miljoonaa euroa vuodessa. Budjettineuvottelujen yhteydessä tuli varmaan kaikille selväksi 0,25 prosenttiyksikön korotuksen kassaan tuoma lisä, noin 25 miljoonaa euroa. IT:n säästöpotentiaali yksinään on siis koko nyt tehdyn veronkorotuksen verran.

Henkilöstön osuus kuluista on vain 10%. Henkilöstövähennys yksinään ei tätä siis ratkaise. YT:t sovittiin jätettäväksi väliin ja ongelmaa tuskin on esimerkiksi siirtää osaa henkilöstöstä muihin tehtäviin.

Ongelmia on siis päällekkäisyydessä, huonoissa ja turhissa hankinnoissa, tiedonkulussa ja yleisesti sekavassa organisaatiorakenteessa joka aiheuttaa tarpeettomia ja päällekkäisiä hankintoja. Supistuksen lisäksi pitäisi siis saada organisaatio yhteen paikkaan. Tämä tulee myös tehdä järkevästi, hyviä käytäntöjä hukkaan heittämättä.

Avoin data ja pilvipalveluiden kasvu ovat seuraavia isompia muutoksia joihin Espoon on syytä varautua. Espoossa kehitetään nyt myös kokonaisarkkitehtuuria, joka auttaisi tietojärjestelmien virtaviivaistamisessa. Avointa dataa tulee hyödyntää nykyistä paremmin. Lisäksi muutoksia tehdessä tulee muistaa, että keskitetty IT-hallinto ei saa tarkoittaa kokeilun vapauden tukahduttamista. Esim. kaupunkisuunnittelukeskuksessa on tehty hienoja sovelluksia datan keräämiseksi ja visualisoimiseksi kaupunkilaisille ja avaamiseksi ja tästä on ollut suoraa hyötyä kuntalaisille ja myös kaupungille.

IT on lakannut olemasta näkymätön osa kaupungin toimintaa. Se kiinnostaa kansalaisia nykyään liki samassa määrin kuin vaikkapa kaavoitusasiat, pyörätiet ja autokaistojen lukumäärä. Tästä syystä läpinäkyvyyden lisääminen esimerkiksi IT-jaoston kautta voisi olla hyödyllistä. Luottamushenkilöohjaus voisi tuoda läpinäkyvyyttä ja lisäpainetta, mutta ilman muita uudistuksia se ei riitä.

En väitä, että pääsisimme automaattisesti 25 miljoonan euron säästöihin, ja kuten kommenttipuheenvuoroissa Inka Hopsu sekä toinen valtuutettu hyvin nostivat esiin, meidän täytyy myös katsoa että emme heikennä palvelutasoa. Voimme oikein hyvin päättää tehdä asioita vähän paremmin kuin muut ja panostaa niihin enemmän. Eikö olisi melkoinen voitto, jos säästäisimmekin vuositasolla ”vain” vaikkapa 15 me ja meillä olisi silti paras, erinomaisesti hyvinvointia tukeva IT-sektori?