Kuukausi: kesäkuu 2011

by

Sinnikkyydelle ja muutokselle

Taannoisessa Hesarin Kuukausiliitteessä oli inspiroiva henkilökuva. (Kyllä, i-sana kerrankin sopii.) Christer Lybäck, entinen rangaistusvanki, oli kertonut lehdelle elämäntarinansa alkaen lapsuuden päihde- ja rikoskierteestä raitistumiseen, suunnan ja ammatin löytämiseen ja uuteen elämään arvostettuna kirurgina. Parasta tarinassa on sen tarjoama rehellinen muutoksen mahdollisuus: kukaan meistä ei ole tuomittu tilanteeseensa, jos löytää voimia, tahtoa ja tukijoita – ja päämäärän, joka Lybäckin tapauksessa oli alkuun nainen ja naisen arvostuksen herättävä ammatti.

Pidin tarinassa etenkin kahdesta merkitsevästä kohdasta.

Ensimmäinen oli kohta raitistumisesta. Lybäck tiesi itsekin, ettei rötöstellyt selvinpäin, ja että päästäkseen rangaistuskierteestä hänen pitäisi raitistua. Tavattuaan elämänsä naisen hän päätti lopettaa alkoholin juonnin siihen paikkaan.
Ja ratkesi.
Lybäck tajusi, ettei pärjäisi yksin, liittyi AA:han ja selvisi. Muitakin ratkeamisia tiellä vielä ilmeisesti tuli, mutta lopulta hän pääsi riippuvuudesta eroon.

Toinen  kohta oli se, kun Christer pääsi lääkärikouluun – Ruotsiin. Hän uskoi olevansa vahvoilla, olihan hän jo etukäteen lukenut asioita. Ensimmäisestä tentistä tuli reput. Hän oli kuitenkin päättänyt pärjätä, ja yksinkertaisesti teki töitä lujemmin, vietti illat solmien solmuja tuolinjalkoihin sorminäppäryyden kehittämiseksi, ja lopulta suoritti koulun.

Tarina liittyy vahvasti viime aikoina lukemieni kirjojen ja juttujen muutosteemaan ja näyttää hyvin keskeiset keinot päästä tavoitteeseen: ensimmäinen on sitkeys, toinen vertaistuki. Sitkeyttä tarvitaan, koska niin paljon kuin janoammekin kuulla niistä, jotka muuttivat elämänsä kertarysäyksellä – eräänä aamuna tumppasivat viimeisen tupakkansa, aloittivat joka-aamuisen lenkkeilyn tai taikaiskusta muuttuivat aamuvirkuiksi – se on muutokselle erittäin harvinainen tapa. Useimmiten inertia pitää meitä tiukasti vanhalla polulla, ja ratkeamiset ovat tavallisia. Juju on siinä, ettei anna ratkeamiselle periksi. Vaikka palaakin vanhoihin tapoihinsa, pitää ymmärtää, ettei ratkeaminen määritä sinua ihmisenä, ja nähdä ratkeamistilanne poikkeuksena, ei sääntönä. Vertaistukea taas tarvitaan lähes aina – julkisesti annettua lupausta on hankalampi rikkoa, ja kannustus on tärkeää päämäärään pyrkiessä.

Lybäck on toki lähtökohtaisesti fiksu, mutta se ei häntä pelastanut vankilasta. Sinnikkyys, periksiantamattomuus ja tuki veivät hänet sinne missä hän on nykyään.

Toivottavasti Lybäckin tarina auttaa niitä lukemattomia muita, jotka painiskelevat ylitsepääsemättömän tuntuisten ongelmien kanssa. Ja ehkä hänen esimerkkinsä auttaa silloinkin, kun ongelmat ovat arkisempaa laatua. Muutos on aina mahdollinen.

—

Täällä on aloitettu nautiskelu mökkielämästä (luonnollisesti laajakaistan kera). Tämän tarinan myötä Virrassa toivottaa hyvää juhannusta!

by

Ydinvoimamietintöjä

Uutisviikko on ollut lievästi sanottuna mielenkiintoinen. Hallitustunnustelujen lopputulosta ei uskalla enää edes arvailla (moni alkaa jo epäillä uusintavaaleja ja perussuomalaista pääministeriä, mutta katsotaan ensin pääseekö SDP tai Keskusta vielä mukaan peliin ja pysyykö uusi mahdollinen hallitus pystyssä), Nokian osake tippuu sellaista kyytiä että ihmetyttää, ehtiikö uusi puhelin uloskaan ennenkuin firma on vallattu, ja Saksassa päätetään (tosin ei ensimmäistä kertaa) luopua useammasta kymmenestä ydinvoimalasta.

Uutiset eivät ole ihan rohkaisevia. Erityisen mielenkiintoinen rinnastus tuli sinä päivänä kun Saksa ilmoitti luopuvansa ydinvoimasta ja samaan aikaan uutisoitiin hiilidioksidipäästöjen nousseen räjähdysmäisesti. Osittain ehkä otettiin kiinni vielä taantuman aikoja, mutta viimeistään kohta mennään nopeasti ohi.

En ole suuri ydinvoiman ystävä – riskit ovat suuria, ottaen huomioon vaarat kun harvinainen ydinturma sattuu. En kuitenkaan ymmärrä ydinvoiman periaatteellista vastustamista; kaikessa pitää ottaa huomioon kokonaisuus. Ydinvoiman riskit ovat ydinturmissa, ydinjätteen varastoinnissa ja ydinaseissa. Ydinvoiman vaikutuksiin kuuluvat myös uraanin louhinnan aiheuttamat ympäristöongelmat sekä louhintaan ja kuljetukseen liittyvät hiilidioksidi- ja muut päästöt. Pitkällä aikavälillä uraanin riittävyys on myös ongelma – suuret unelmat ydinvoiman riittävyydestä kariutuisivat siihen, että uraani vähenisi aikaa myöten niin että louhinta kävisi kannattamattomaksi.

Fossiilisten polttoaineiden korvaajana se on tällä hetkellä kuitenkin tarpeellinen. Ydinvoima on siirtymäajan teknologiaa (en tässä nyt puutu mahdollisiin neljännen sukupolven ja fuusioreaktoreihin, niitä kun ei vielä ole olemassa) odoteltaessa riittävän tehokkaita uusiutuvia.

En tiedä mikä Saksan ydinvoimaloiden tilanne on – onko esim. moni voimala jo sulkemassa oviaan siirtymäajalla vanhenemisen vuoksi – mutta varsinkin toimintakuntoisen voimalan sulkeminen ennen elinkaaren päätä on tyhmyyttä. En maininnut vielä yhtä riskiä edellä olleessa listauksessa, koska se ei ole varsinainen ydinvoiman ongelma: jos ei voi tuottaa sähköä itse, joutuu ostamaan sen, ja esimerkiksi Suomessa yksi ostopaikka on Venäjä. Menneisyydestä muistanemme esimerkkejä siitä, miten turvallisia ydinvoimalat naapurissa voivat olla ja kuinka paljon ne voivat myös meidän tontillamme vaikuttaa.

Suomen ydinvoimalupien määrät kuulostivat varsin isoilta kun niitä myönnettiin viimeksi – oletan nimittäin että vanhoille voimaloille kyllä löytyy näiden päälle luvat korvaaviin voimaloihin. Se lienee ollut suurin syy myös siihen,ettei Fortum saanut erillistä lisälupaa. En ole nähnyt tarkkoja laskelmia, mutta kuulin jopa väittämän että tällä kapasiteetilla Suomesta tulisi energian nettoviejä. Se muuttaa hieman pakkaa.

Kotoisessa energiankulutuksessa tulee pyrkiä säästöön silloinkin, kun energia on halpaa. (Tästä pitänee kirjoittaa erikseen, joku kuitenkin haluaa sanoa että ”jos se on halpaa eikä siitä ole haittaa, totta kai pitää käyttää”. Ei pidä – alkaen siitä, että energiankäyttö tuottaa mm. hukkalämpöä ja siitä, että energiaa kuluttavat prosessit usein syövät myös paljon raaka-aineita. Meillä on muitakin ongelmia kuin hiilidioksidi.) Jo siksi, että tilanteet elävät ja se, mikä oli viime vuosikymmenellä halpaa, voi kallistua tällä vuosikymmenellä. Lyhyt tähtäin harvoin ratkaisee ongelmia, näin myös energiataloudessa. Saksan päätöksen myötä omamme ei ehkä enää vaikuta ihan niin absurdilta, mutta mahdollisten uusien ydinvoimaloiden innossa ei pidä unohtaa muiden energiamuotojen kehittämistä.

—

Aiheeseen liittyen Discoveryllä oli mielenkiintoinen documentti, jossa etsittiin sopivaa vaihtoehtoa tulevaisuuden ”Ecopoliksen” energiamuodoksi. Auringoenergia voitti, dokumentissa esiteltyjen uuden sukupolven tehokkaampien aurinkokeräinten (ja parantuvan akkuteknologian) voimin. Dokumentissa käytiin läpi myös tehokkaita hiilidioksidin talteenottotekniikoita kivihiilivoimaloille sekä ydintekniikan mahdollisuuksia. Suomessa puolestaan on kehitetty erittäin mielenkiintoinen uusi tapa neutraloida hiilidioksidia – kirjoitan referaatin, kun pääsen kotiin pari viikkoa vanhan Tekniikka&Talouden ääreen.

Päivitetty 4.6: pikapostauksen jäljiltä jäänyt otsikkoluonnos muutettu aiottua vastaavaksi.