Kuukausi: helmikuu 2010

by

Syitä syrjintään

Pohdiskelin taannoin, mitkä kaikki vanhoihin työntekijöihin liittyvät kulut saavat työnantajat välttämään iäkkäiden palkkaamista. Osmo Soininvaara purki juuri työsuhteisiin liittyviä sosiaalimenoja, ja mainitsi siinä, että nykyjärjestelmässä työnantaja on käytännössä vastuussa sairaseläkkeelle jäävän ihmisen kustannuksista  (vaikka teoriassa kustannus lasketaankin jotenkin mutkan kautta). Vanhoista ihmisistä taas varsin suuri osa lähtee sairaseläkkeen kautta eläkepäiville.

Hyvä kysymys on, millä tapaa työnantajan voi kannustaa pitämään työntekijänsä kunnossa ilman, että sen tarvitsee pelätä raskasta laskua pitkäaikaissairauden sattuessa.

by

Pidätämme oikeuden omaisuutesi tuhoamiseen ilman erillistä varoitusta

Google on poistanut kuuden musiikkiblogin koko sisällön heille saapuneiden tekijänoikeusrikkomusilmoitusten vuoksi. Blogien sisällöt (useimmat ilmeisesti hostattu blogspotissa) on poistettu ilman erillistä varoitusta, ja kukin bloginpitäjä on saanut vain tiedon siitä, että blogin sisältö on tuhottu.

Ikävämmäksi tämän tekee se, että ainakaan useimmat noista blogeista eivät ole rikkoneet mitään tekijänoikeussopimusta. Musiikkoblogeilla on nykyään hyvät kytkökset levy-yhtiöihin, ja he jakavat yhtiöiden promomateriaalia, artistien levitykseen antamia kappaleita ja muuta laillista materiaalia. Surkuhupaisaksi asian tekee se,  että tekijänoikeusrikkomussyytökset on lähetetty ilmeisesti samaisten levy-yhtiöiden lakimiesten taholta, jotka materiaalin ovat antaneet jaettavaksikin. Lisäksi syytteissä ei tyypillisesti ole täsmennetty edes, mikä kappale oletetusti tekijänoikeuksia on rikkonut.

Paras esimerkki taisi olla se, että erään muusikon oma saitti sai samaisen uhkauksen – muusikon oman biisin julkaisemisesta.

Näyttää siltä, että tästä saattaa tulla vedenjakaja uusien pelisääntöjen luomisessa blogaajien ja tekijänoikeustahojen kesken. Lisäksi selvästi tarvitaan myös pelisääntöjä hostauspalveluille – millään tavallisella elämänalueella ei tulisi kysymykseenkään asiakkaan omaisuuden tuhoaminen kysymättä tai ylipäätään palvelun lopettaminen ilman etukäteisvaroitusta. Käytäntö on täysin analoginen vaikkapa sille, että olet varastoinut ylimääräiset tavarasi pienvarastoon, mutta eräänä päivänä pienvarastoyhtiö lähettää sinulle kirjeen:

Poliisilta on tullut tieto että varastoissamme on mahdollisesti säilytetty varastettua tavaraa. Tästä syystä tuhosimme kaiken mitä varastossa säilytit. Varastosopimuksenne on nyt lopetettu.  Kiitämme ymmärryksestä.

Rikolliset saitit tulee toki pystyä sulkemaan. Täytyy olla kyse kuitenkin todella vahvasta keissistä, ennen kuin saittia voi sulkea varoituksetta. Lisäksi tässä tapauksessa blogin sisältö on hyvin selvästi pääosin ei-rikollista materiaalia, ja sen tuhoaminen vastaa omaisuusrikosta. Tavallaan toivoisin, että bloggaajilla olisi kykyä ja kapasiteettia haastaa Google oikeuteen – kenties tarvitaan ennakkotapausta siitä, että myös blogaajan tuottama materiaali on paitsi tekijänoikeuden alaista, myös rinnastettavissa konkreettiseen omaisuuteen. Pelimaailmasta esimerkkejä on jo – virtuaalinen esine on omaisuutta siinä missä konkreettinenkin. Jos kyseessä olisi todella ollut tekijänoikeusrikkomus, olisi voitu poistaa ainoastaan se yksi kappale, josta ilmoitus on tehty (jos sitä ei toistuvasta varoituksesta huolimatta ole tehty).

Jossain tilanteessa voisi olla mahdollista edes lähettää koko materiaali tekijälle takaisin: tässä saittinne zip-pakettina, voitte siirtyä toiselle hostaajalle. Tämä vastaisi sitä, että muuttopalvelu ilmaantuisi ovellesi ja toteaisi: pienvarasto ei enää voi säilyttää tavaroitanne, minne nämä kuusi kuutiota jätetään? Ei edelleenkään miellyttävää, muttei enää ilmiselvä rikos.

Blogaajilla on myös ongelma siinä, kenelle voi valittaa virheellisestä syytöksestä? Tässä on mainio esimerkki siitä, että kaikki järkevät käytännöt puuttuvat vielä. Vaikka olisikin laki tekijänoikeuksia suojelemassa, tarvitaan myös laki suojelemaan kansalaista. Käytännössä tässä tulee olla samanlaiset pelisäännöt kuin missä tahansa toiminnassa: määrätään, mitä kaikkea esimerkiksi rikkomusilmoituksessa tulee mainita. Ensimmäisenä tulee mieleen seuraavat asiat: mikä kappale tarkalleen ottaen rikkoo tekijänoikeutta, kuka ilmoituksen on tehnyt, ja jokin helppo tapa vastata syytökseen (esimerkiksi linkki webilomakkeeseen, joka menee suoraan takaisin syytöksen tekijälle). Lisäksi tarvitaan jokin aika jonka aikana vastine tulee tehdä – välittömästi ei saa ryhtyä toimenpiteisiin. Samoin pitää määrätä kenelle tuo ilmoitus tulee laittaa – palveluntarjoaja on väärä osoite.

Toivottavasti bloginpitäjät ovat riittävän valveutuneita (tai kaveripiiri on) jotta he saavat saittinsa materiaalin takaisin ja pääsevät fiksumman palveluntarjoajan hoteisiin. Onneksi internetistä on hankala hävittää tietoa kokonaan, vaikka ihan kaikkea ei saisikaan takaisin.

by

Monipuoliset kaupunginvaltuutettumme

Pitäisi varmaan kommentoida jotain tästä pääkaupunkiseudun kasvisruokapäiväfarssista. Valitettavasti tuntuu joskus turhalta edes kommentoida silloin, kun keskustelu käydään tällä tasolla – luulen että valtaosa väestöstä tajuaa miten järjetön tämä ideologinen lihansyöjien esiinmarssi ja paatos on.

Hupaisintahan on, että kaikki tyytyväiset sekasyöjät muuttuvat tällaisen aiheen parissa ideologisiksi lihansyöjiksi, joiden tulee saada lihaa joka aterialla. Pääasiallinen pelko keskustelussa tuntuu olevan, että yksi kasvisruokapäivä viikossa tarkoittaisi kaikkien Suomen lihantuotantolaitosten sulkemista. Tällaisessa tunteita herättävässä aiheessa hupaisinta on nähdä, kuinka vuosikymmenten takaiset kouluruokailutraumat nousevat esiin. Muistellaan tippa linssissä sitä kertaa, kun piti maistaa ruusukaalia, tai sitä kuinka pahalta keitetty kaali maistui. Hassua, sillä muistan itse miten kammottava ruoka kanaviillokki oli – se sai minut lopettamaan kanansyönnin toviksi tyystin, vaikka ennen kouluunmenoa se oli aina maistunut. Joku olisi tietysti voinut kysyä, päteekö valtuutetun raivomielinen toteamus siitä, ettei hän enää koskaan kaaliin koske, esimerkiksi mainioon lammaskaaliin. Keskustelua katsellessa tuntuu siltä, että valtuutettujen mielestä ruoasta tekee kasvisruoan se, että siinä on muutakin kuin lihaa.

En jaksaisi kirjoittaa tähän kovin kaunopuheisesti, joten listaanpa tässä vielä muutaman ilmeisen seikan jotka lienevät tämän blogin lukijoille itsestäänselviä (jostain syystä oletan, ettei joukossa ole yhtään hourupäätä):

– Yksi kasvispäivä ei tarkoita seuraavien asioiden kieltämistä: lihansyönti, tuotantoeläinten kasvatus, tai edes päivittäinen lihansyönti.
– Kasvisruoka todennäköisesti tulee edullisemmaksi (tosin en ihmettelisi jos brasiliasta roudattu tehobroileri maksaisi vähemmän kuin kotimainen porkkana, sen verran hullusti ruoka on välillä hinnoiteltu.) Tämä tarkoittaa sitä, että laatuun voidaan panostaa paremmin.
– Kasvisruoka ei tarkoita sitä, että ruoka on huonolaatuista. Kyllä, kenties lisäpanostus ruokalistan suunnitteluun ja toteutukseen on silti tarpeen.
– Ja bonuksena: se, että olet joskus syönyt pahoja kasviksia, ei tee niistä huonoa ruokaa. Vilkaisepa terveysministeriön lautasmallia – liha on siinä vähemmistössä.

Kaikkein hupaisin kysymys nousee esiin Espoon kouluruokailusta. Nyt kun kasvisruokapäivä on virallisesti Espoossa julistettu pannaan, tarkoittaako se sitä, että perinneruokaviikko (muistanette perunavellit ym.), pinaattiletut ja puuropäivät ovat historiaa? Julistettiinko nyt vahingossa, että koko koulujen ruokalista pitää laittaa uusiksi, koska siellä on vahingossa lipsunut jo useampi kasvisruokapäivä? (Ja kuvittelevatko päättäjät tosiaan, että puuropäivänä leivän päälle ainakin omana kouluaikanani saatu leikkele jotenkin merkittävsti muuttaisi ruoan koostumusta?)

Noin muuten olen sitä mieltä, että kasvisruoan pitäisi olla vastaisuudessa helpompi vaihtoehto. Nykyinen käytäntö, jossa pitää ilmoittautua erikseen kasvissyöjäksi kasvisruokaa saadakseen tekee sen syönnistä aina vain hankalampaa. Tämän taustalla voisi hyvinkin olla aivan käänteinen ideologia kuin mitä arvon valtuutetut pelkäävät: käytännössä tosin taustalla lienee kustannuskysymys, ruoan hävikkiä yritetään varmastikin tuolla minimoida.

Hyvää mouhua kannattaa tällä kertaa ehkä etsiä sarjakuvista: ”how about aivan-normaali-ruokapäivä?”. Suosittelen saittia aina, kun haluaa virkistyä hupaisan mouhuamisen parissa. (Piirtäjä onnistui saamaan samaan tekstiin myös maininnan maahanmuuttajista ja feministeistä, ehkäpä seuraavaksi ko. saitti kielletään. 😉