Kuukausi: toukokuu 2014

by

Valtuustoaloite perhepäivähoidon kehittämiseksi

Toin kokoukseen valtuustoaloitteen perhepäivähoidon kehittämisestä. Ilokseni  sen allekirjoitti lisäkseni 34 muuta valtuutettua yli puoluerajojen.

Asia on itselleni hyvin tärkeä ja olen iloinen, että sitä pitää tärkeänä myös iso osa valtuutetuista.

Aloitteen taustalla on konkreettinen ongelma. Lakimuutosten ja monen muun asian summana perhepäivähoidon osuus Espoossa on pienenemässä, vaikka perheiltä löytyy halukkuutta perhepäivähoitoon paljon tarjontaa enemmän. Nämä ovat ratkottavissa olevia ongelmia. Perhepäivähoitoa kehittämällä ratkaistaisiin myös kroonista tilapulaa ja mahdollistettaisiin nopeampi reagointi hoidon tarpeeseen.

Perhepäivähoito, päiväkodit ja kotihoito eivät ole keskenään ristiriitaisia asioita vaan muodostavat yhdessä tärkeän perheitä ja työssäkäyntiä tukevan kokonaisuuden.

Aloite kuuluu seuraavasti:

Valtuusto esittää, että Espoossa tulisi parantaa perhepäivähoidon lähtökohtia yhtenä ratkaisuna polttavaan päivähoidon tilaongelmaan. Espoossa tulee selvittää keinot, joilla perhepäivähoidon osuuden nostamista ja kehittämistä häiritseviä asioita voidaan korjata ja lieventää sekä saada lisää perhepäivähoitopaikkoja ja lisää halukkaita perhepäivähoitajiksi.

Espoossa vallitsee kroonistunut pula päivähoitopaikoista. Päiväkoteja ei rakenneta riittävällä tahdilla ja nykyiset tilat ovat jo ylitäynnä. Päiväkotirakennus on iso investointi, mutta saman palvelun voisi tarjota perhepäivähoitona ilman isoa alkupääomaa.

Perhepäivähoitoa haluaa moni perhe, mutta suurin osa jää paikkaa vaille. Sekä kehityspsykologian että varhaiskasvatuksen tutkimus korostavat tuetun perhepäivähoidon olevan erityisesti alle kolmevuotiaille erittäin hyvin soveltuva hoitomuoto. Perhepäivähoito on myös kunnalle edullista hoitoa, mm. koska tilavuokria ei synny.

Perhepäivähoidon edellytyksiä voi parantaa monin tavoin. Perhepäivähoitajan työn houkuttelevuutta parantaisi mm. korvaus myös omien lasten hoidosta omassa ryhmässä mikä nostaisi palkan yhtenevälle tasolle. Myös mahdollisuudesta ryhtyä perhepäivähoitajaksi voisi tiedottaa aktiivisesti esim. neuvolatyön yhteydessä.

Työaikalain muutoksesta aiheutuvia ongelmia voidaan pyrkiä ratkomaan mm. yhdistämällä erityisesti osa-aikaista hoitoa tarvitsevia perheitä, tarjoamalla perheille vaihtoehtoa, jossa esim. hakuaika olisi rajattu tai lisäämällä ryhmäperhepäivähoidon määrää. Keinoja voi löytää mm. ottamalla mallia kunnista, jotka ovat satsanneet perhepäivähoitoon myös lakimuutoksen jälkeen.

by

Suunnistamassa digiajalle: Espoolle digitaalinen strategia?

Pidin valtuustossa puheenvuoron talous- ja tuottavuusohjelmaan liittyvästä IT-muutoksesta. Nostin myös esille digitaalisen strategian: vaikka en suuresti pidäkään hienoista papereista, joita kirjoitetaan pöytälaatikkoon, digitaalisen strategian miettiminen auttaisi paljon palvelujen kehittämisessä ja kankean kaupunkimme viemisessä takaisin ihmisten keskelle.

Arvoisa puheenjohtaja. hyvät valtuutetut

olen erittäin iloinen siitä, että olemme saaneet kunnianhimoisen ja järkevän tuottavuusohjelman vihdoin päätettäväksi. Ohjelma sisältää paljon hyviä, toimintaa parantavia ja laadullisesti hyviä toimia. 

Olen erityisen iloinen siitä, että tuottavuusohjelmassa on otettu huomioon myös IT:n järkeistäminen. Espoossa näyttää olevan IT-hallinnossa muihin kaupunkeihin vertailtuna paljon löysää, ja parempi organisointi voisi parhaimmillaan sekä säästää rahaa että parantaa palvelutasoa. Tiedossa myös on, että erityisesti ostamisen, juridiikan ja projektien hallinnan tasolla olisi omassa osaamisessa kehittämisen paikka.

Kannattaa kuitenkin varoa, ettei heitetä lasta pesuveden mukana: järkeistäminen ei saa tarkoittaa organisaation sementoimista ja palveluiden kehittämisen hankaloittamista. Saamme parhaan tuloksen, kun käsiä ei sidota odottamaan korkeimman hallintotason päätöksiä. Siksi muutoksia tehdessä tulee ottaa huomioon, miten eri organisaation osat käyttävät IT:tä, mitä erityisiä tarpeita organisaation osilla on ja mitä osaamista tulisi tukea ja säilyttää.

Valtuutettu Kasvi osoitti puheenvuorossaan hyvin, konkreettisin esimerkein, miksi minkään palvelun niin sanottu sähköistäminen ei riitä.

Espoossa on meneillään hyviä uudistuksia ja hyviä tavoitteita tietohallinnon ja tietojräjestelmien kehittämisen saralla. Tässä antaisin erityismaininnan onnistuneelle palveluväyläpilotille sekä fokukselle avoimessa datassa. 

Näistä hankkeista huolimatta Espoolta puuttuu paitsi kartta ja kompassi, jolla suunnistaa digiajalle, myös suunta, jonne mennä. Meillä on kyllä ymmärretty sähköisen asioinnin merkitys ja IT:n sisäisessä rakenteessa tapahtuu hyviä uudistuksia. Ne ovat kuitenkin vain perustaa, jotka mahdollistavat siirtymisen nykyaikaan. Varsinaisen muutoksen tulee tapahtua paljon laajemmin: koko kunnan palveluiden organisoinnissa, järjestämisessä ja toiminnan kehittämisessä.

Espoossa olisikin tarvetta digitaaliselle strategialle. Sille, että mietimme, missä nyt olemme, ja sille, että mietimme minne haluamme mennä. Sille, että yritämme ymmärtää, miten maailma on muuttunut ja muuttumassa.

Digitaaliseksi strategiaksi ei tässä maailmassa riitä, että päätämme tarjota lisää sähköisiä asiointipalveluita. Ne ovat toki tarpeen. Digitaalinen strategia tarkoittaa sitä, että mietimme miten muokkaamme palvelujamme niin, että ne ovat helpompia, nopeampia ja toimivampia kuin ennen ja toimivat myös sille jo melko isolle kansanosalle, jolle tietokoneet ja netissä liikkuminen ovat arkipäivää. Se tarkoittaa, että mietimme miten ottaa toiminnassamme huomioon uudet tavat kommunikoida, tehdä töitä ja viettää vapaa-aikaa.

Ilman tämän miettimistä teemme vain siten kuin valtuutettu Kasvi kuvasi: hienon sähköisen lomakkeen, jota käsitellään edelleen sisäisesti käsin. Emme mieti, miten saisimme palvelua parannettua ja nopeutettua, kun sähköisin menetelmin prosesseja voisi yhdistää ja nopeuttaa, vaan viemme nykyisen kömpelön paperiprosessin yksi osa kerrallaan nettiin ja ihmettelemme, kun kaikki hidastuu entisestään. Edistyksenä pidämme sitä, että prosessilla on nimi ja oma Facebook-sivu.

Nuoret ovat jo lähteneet Facebookista. Se tapahtui samoihin aikoihin kun tässä salissa istuvat vanhemmat ja isovanhemmat löysivät sinne tiensä. Digitaalinen tulevaisuus tulee näyttämään huomattavan erilaiselta kuin mitä osaamme sitä kuvitella. Se ei tarkoita, että ei kannata edes yrittää.

Varmaa epäonnistuminen on vain, jos jätämme yrittämättä.

by

Mielipidekirjoitus: Lähivirkistysalueet kannustavat liikkumaan

Kirjoitin oheisen tekstin alunperin Hesarin kommenttipalstalle. Sitä ei tuolloin julkaistu, mutta asia ei vanhene.

HS 7.4 oli hyvä kirjoitus siitä, miten ympäristö vaikuttaa liikkumiseen ja terveyteen (Asvalttipihat ja kelvottomat pyörätiet lannistavat kulkijan). Samaan aikaan 5.4 Suomen Kuvalehdessä (verkkouutinen 5.4) kuvattiin, kuinka ihmiset harrastavat enemmän liikuntaa kuin koskaan ennen – ja ovat rapakuntoisempia kuin koskaan. Avain tähän ongelmaan on arkiliikunnan puute.

Arkiliikunnan houkuttimia kuvattiin kirjoituksessa hyvin. Kunnolliset pyörätiet ja riittävät pyöräparkit houkuttavat pyöräilemään. Tiheävuoroinen, toimiva joukkoliikenne houkuttaa joukkoliikenteen käyttäjäksi, missä yhteydessä on usein helppo kävellä muutama askel lisää. Olennaista arkiliikunnan lisäämiseksi on myös viihtyisä ja monipuolinen elinympäristö. Nukkumalähiöistä puuttuvat niin palvelut kuin lähiliikuntamahdollisuudetkin, eikä suuria joukkoja saa liikkumaan pelkillä urheiluareenoilla.

Tarvitsemme tasa-arvoisia, helppoja ja miellyttäviä tapoja lisätä arkiliikuntaa, ulkona liikkumista ja aktiivisuutta.

Tutkija oli joutunut HS:n artikkelissa valitsemaan lähiviheralueiden ja luonnontilaisen merenrannan tai asutuksen välillä. Oikeasti asia ei ole näin mustavalkoinen. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että läheiset viheralueet ja viihtyisä ympäristö korreloivat paitsi hyvän terveyden myös henkisen hyvinvoinnin kanssa. Tiivis rakentaminen tarkoittaa, että viheralueillekin jää tilaa. Merenranta taas on upea henkireikä asukkaille, eikä sitä kannata rakentaa täyteen.

Espoon rantaraitti on erinomainen esimerkki luonnonläheisestä, rakastetusta lähivirkistysreitistä joka tavoittaa valtavan määrän ihmisiä. Rantarakentamisella asuntoja olisi saatu lisää vain marginaalisesti. Rantaraitin virkistyskäyttö on ollut voitto koko Espoolle.

by

Kieli määrää maailmaa

Kielellä on meihin suurempi vaikutus kuin usein ymmärrämme. Se vaikuttaa siihen, miten ajattelemme ja asettaa rajoja joista on joskus vaikea olla tietoinen. Näistä rajoista voi saada jotain käsitystä, kun lukee listaa sanoista joita ei ole kuin yhdessä kielessä tai seuraa, miten joissain kielissä sanojen suku vaikuttaa käsitykseen niistä.

Kielellä voidaan myös etäännyttää. Tästä mainio esimerkki on politiikka ja hallinto, yritysmaailmasta puhumattakaan. Joskus kieli muuttuu kankeaksi ja byrokraattiseksi, etäännyttää työntekijät resursseiksi tai kuntalaiset asiakkaiksi. Tämä on suurempi ongelma kuin ehkä ymmärrämmekään. Jos asioita ei osata sanoa ymmärrettävästi,  lyhyesti, ihmisten kielellä, sitä ei ymmärretä. Mutta on toinenkin vaikutus, huomaamattomampi ja isompi. Vaikutus niihin, jotka näitä sanoja käyttävät.

Kielellä voidaan myös valita, mikä on ajattelun keskiössä. Mietin tätä asiaa itse usein, kun kirjoitan valtuustopuhetta, blogausta tai keskustelen asioista. Olen valinnut esitystavakseni usein hieman insinöörimäisen etäisen lähestymistavan: puhun paljon faktoista, tilastoista, taloudesta ja pitkän tähtäimen vaikutuksista. Nämä ovat toki tärkeitä asioita. Olen myös kokenut tärkeäksi sen, että kun keskustelu pyörii talouden, niukkuuden ja resurssien ympärillä, voin muistuttaa että inhimilliset valinnat – ennaltaehkäisevä hoito, viihtyisä ympäristö, riittävä turvaverkko – ovat asioita, jotka kustannuksistaan huolimatta näkyvät myös taloudellisena hyvinvointina pitkällä aikavälillä. Kun keskustelu on talouslähtöistä, tämän painottaminen toivon mukaan tuo esille numeroiden taustaa ja päätösten laajempia vaikutuksia.

En voi kuitenkaan olla miettimättä, teenkö tällä esitystavalla toisinaan myös asioille hallaa. Valitsemalla insinöörimäisen, analyyttisen ja lukuihin keskittyvän lähestymistavan – vaikka sen tarkoitus olisikin osoittaa pehmeiden arvojen tärkeys – jatkan keskustelua samassa laatikossa, samoin rajoittein missä sen lähtökohdat on määritelty. Keskustelusta puuttuu silloin ulottuvuuksia joita siinä pitäisi olla, pohdintaa taloudellisen raamin ulkopuolelta. Keskustelusta puuttuvat arvot.

Nykyään ideologiaa, jonkin asian kiihkeää ajamista pidetään ehkä jopa nolona. Kiihkeus ja ehdottomuus kuuluvat nuoruuteen, mutta myöhemmin ihmisen tulee saada suhteellisuudentajua, ymmärtää asioiden eri puolet, asettua myös toisen asemaan. Nämä kaikki ovat tarpeellisia asioita, mutta tästä puuttuu jotain.

Usko, kiihko ja tunteen palo eivät ole asioita, jotka sulkevat toisen ihmisen kuuntelun tai suhteellisuudentajun pois.

Ne ovat asioita, jotka toimivat kyynisyyden vastakohtana ja toimivat polttoaineena, kun halutaan luoda parempaa maailmaa. Edes parempaa omaa, pientä nurkkaa maailmassa.

En ole mukana politiikassa siksi, että haluan taloutemme pysyvän tasapainossa. Ymmärrän hyvin, että se on asia, joka mahdollistaa paremman yhteiskunnan rakentamisen. Siksi siitä puhunkin. Mutta se ei ole syy siihen miksi olen mukana, se ei ole lopullinen tavoite jonka eteen ponnistellaan. Olen mukana siksi, että haluan parempaa yhteiskuntaa. Elämme jo nyt todella hyvässä paikassa, mutta työ ei koskaan lopu. Haluan tasa-arvoisempaa, kestävämpää, onnellisempaa, kauniimpaa ja  inhimillisempää yhteiskuntaa. Enkä ole ainut. Jotkut rakentavat sitä perheen ja ystäväpiirin kesken, jotkut lähtevät vaikuttamaan politiikan tai yritysten kautta.

Mutta ehkä meidän tulee valita sanamme tarkemmin. Olla häpeämättä uskoa, kiihkoa ja tunnetta. Puhua siitä, minne lopulta olemme menossa ja siitä, miten reitti tulisi valita. Analyyttisyydelle on paikkansa reitin valinnassa, mutta suuntaa sillä ei saada selville.

by

Puurot, vellit ja sähköautot

KutsuPlus-palvelun ja sähköautojen esiinmarssin yhteydessä on alkanut esiintyä sen verran voimakkaita väärinymmärryksiä, että joudun hieman oikomaan käsityksiä. Ei ole kauaakaan kun joku taas julisti sosiaalisessa mediassa, että raitiovaunut ovat tarpeettomia, kun saamme sähköbusseja. Se, miten sähköbussi tekee dieselbussista raitiovaunun, jäi epäselväksi. Toinen yleinen ajatuskukkanen on, että autoilun ongelmat poistuvat, kun bensa-autot muuttuvat sähköautoiksi. Ja viimeinen, ehkä sitkein käsitys on, että automatisoidut autot korvaisivat joukkoliikenteen.

Nämä väärinkäsitykset johtuvat siitä, että uudet teknologiat, niiden edut ja haitat sekä ominaisuudet menevät monella iloisesti sekaisin. Käyn tässä läpi muutamia yleisimpiä väittämiä ja niiden todenperäisyyttä.

Sähköautot ovat ekologisia. EHKÄ.

Tesla Roadster -sähköauto

Tesla Roadster -sähköauto

Mielestäni sähköautot ovat hieno keksintö. Niistä ei lähde pakokaasupäästöjä ja niiden käyttämä sähkö on parhaimmillaan paljon ekologisempaa kuin nykyisten polttomoottorien käyttämä bensa ja diesel. Niiden käyttämä sähkö ei kuitenkaan välttämättä ole ekologista vaan sähkön ekologisuus riippuu tuotantotavasta. Se on myös edelleen energiaa, jonka turha kuluttaminen on joka tapauksessa ympäristöongelma. Sähköntuotannon nykyisellä jakaumalla ainakin energiantuotannon osalta sähköautot ovat kuitenkin ympäristöystävällisempiä.

Tämän lisäksi on ongelmia mm. akkumateriaalien kierrätyksessä. Wikipedian artikkelissa sähköauton ympäristövaikutuksia käydään hyvin läpi.

Sähköautot poistavat liikenteen kapasiteettiongelmat. VÄÄRIN.

Syystä tai toisesta aina välillä sähköautoja esitetään ratkaisuksi nykyisiin liikenteen ongelmiin. Tässä uskoisin, että keskustelijoilla on pääosin mennyt sekaisin liikenteen automaatio ja sähköautot. Sähköautothan eivät välttämättä ole automatisoituja. Nyt markkinoilla olevat ja sinne tulossa olevat sähköautot erityisesti eivät sitä ole.

Liikenteen kapasiteettiongelmat (jotka siis koskevat pääosin tiheään asuttuja seutuja) johtuvat autojen suhteettoman suuresta tilantarpeesta kuljetettuihin ihmisiin nähden. Isoja ihmisjoukkoja ei yksinkertaisesti pysty liikuttamaan henkilöautoilla niin tehokkaasti, että ei saataisi aikaan ruuhkaa.

Sähköautot vievät liikenteessä yhtä paljon tilaa kuin tavallisetkin. Sähköauto on usein pienempi, mutta niin voisi olla bensa-autokin. Nykyiset autot eivät ole isompia siksi, että se olisi välttämätöntä, vaan siksi että ihmiset ovat halunneet isompia autoja (eikä auton isompi koko ole näkynyt riittävän kovana käyttökustannuksissa). Liikenteessä ei ole mitään väliä sillä, onko auto muutaman kymmenen senttiä lyhyempi tai kapeampi: liikenteen kapasiteetti määräytyy kaistojen leveydestä ja määrästä sekä nopeusrajoituksesta, ja siihen vaikuttaa mm. autojen tarvitsema turvaväli joka ei ole riippuvainen auton koosta.

Sähköautot poistavat liikenteen hiukkaspäästöt. VÄÄRIN (mutta hopeareunalla).

Hiukkaspäästöt ovat iso ja vaikea ongelma liikenteessä. Niitä pyritään estämään mm. suojaetäisyyksillä, mikä on kuitenkin ongelmallista, koska orjallinen suojaetäisyyksien noudattaminen hankaloittaa kaupungin rakentamista, hajauttaa kaupunkirakennetta ja näin ollen paradoksaalista kyllä lisää hiukkaspäästöjä. Helsingissä on uusittu keinovalikoimaa hiljattain, ja paletti sisältää nyt myös ennaltaehkäiseviä toimia.

Sähköautojen kiistaton etu on, että autojen pakokaasupäästöt poistuvat. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että liikenteen kaikki hiukkaspäästöt – tai edes niistä valtaosa – poistuisi sähköautojen myötä. Eräs suurimpia hiukkaspäästölähteitä ei suinkaan ole autojen pakoputkistaan tupruttelema savu, vaan maantiepöly. Maantiepölyn määrä saattaa keväisin jopa kymmenkertaistua. Sen merkittäviä lähteitä ovat mm. pesemätön katusora sekä nastarenkaiden käyttö.

Hyvä uutinen kuitenkin on, että vaarallisimmat, pienimmät (kokoluokan PM 2,5 hiukkaset) ovat pääosin peräisin pakokaasuista sekä puun poltosta. Näitä hiukkasia sähköautot siis vähentävät. Lisätietoa HSY:n sivuilta.

KutsuPlus-tyyppiset palvelut poistavat joukkoliikenteen tarpeen. VÄÄRIN.

Tähän samaan kategoriaan kuuluvat kutsuliikenteen lisäksi myös vuokrattavat CityCarClubin tapaiset palvelut.

Kutsuplus

Kutsuplus-auto

Harhaluulo siitä, että kutsupalvelu poistaisi joukkoliikenteen johtuu oikeastaan useammastakin eri asiasta. Pääosin varmastikin se johtuu siitä, että kutsuliikenne kuulostaa joukkoliikenteeltä jolla on yksityisautoilun etuja kuten vapaammin valittava aikataulu – siis houkuttelevammalta versiolta joukkoliikenteestä. (Käytännössä ainakaan nykyinen kutsuliikenne ei tosin mene mistä tahansa minne tahansa, vaan käyttää normaaleja bussipysäkkejä. Lisäksi hinta tulee aina olemaan korkeampi kuin vastaava isoille massoille suunniteltu runkolinja.)

Kriittistä kuitenkin on, riittäisikö kutsuliikenteen kapasiteetti joukkoliikenteen korvaajaksi. Vastaus on ei: kutsuliikenteellä ei päästä niin tehokkaaseen tilankäyttöön, että joukkoliikenteestä voitaisiin luopua.

Toki kutsuliikenne vähentää tilantarvetta monella tavalla. Käsitys paremmasta kapasiteetista voi osin syntyä siitä, että periaatteessa taksityyppinen, vuokrattava auto vähentää tilantarvetta kahdella tavalla:

  • parkkipaikkatarvetta asuntojen ja työpaikkojen yhteydessä, koska vuokra-auto voi olla parkissa missä tahansa eikä sen tarvitse odottaa siellä missä käyttäjä
  • säilytystilassa. Vaikka kutsuliikenteen kalusto täytyykin säilyttää jossain, on arvioitu että nykyistä käyttöä varten riittäisi noin kolmannes nykyisestä henkilöautojen määrästä.

Nämä ovat molemmat erittäin hyviä etuja, koska nimenomaan suuret parkkipaikkavaatimukset paitsi lisäävät asuntojen hintaan kymmeniä tuhansia euroja myös hankaloittavat tiiviin, palveluita tukevan kaupunkirakenteen kehittämistä.

Automatisoidut, kuljettajattomat on-demand-autot poistavat joukkoliikenteen tarpeen. VÄÄRIN.

Automatisoitu liikenne on käytännössä vielä askel eteenpäin kutsuplus- ja vuokra-autopalveluista. Automatisoidun liikenteen edut ovat parkkipaikkojen osalta samat kuin kutsuliikenteessäkin. Tämän lisäksi automatisoidusta liikenteestä on vielä yksi, merkittävä etu: se oikeasti parantaa väylien kapasiteettia.

Turvavälit voivat olla automaattiautojen välillä pienemmät mikä tarkoittaa enemmän autoja väylällä samalla nopeudella. Tämä puolestaan tarkoittaa, että sama määrä autoja voidaan saada kulkemaan paikasta A paikkaan B joko kapeammalla tiellä (esim. yksi kaista vähemmän). Tie siis vie vähemmän tilaa kuin nykyään.

Tästä (sekä edellisessä kohdassa esitetyistä syistä) moni olettaa, että automatisoitu liikenne korvaisi joukkoliikenteen. Tämä käsitys on väärä. Automatisoitu liikenne ei korvaa joukkoliikennettä, vaan henkilöautoliikenteen. Miksi kukaan enää säilyttäisi

Googlen automaattinen auto testiradalla. Pelkääjän paikalla apukuski.

Googlen automaattinen auto testiradalla. Pelkääjän paikalla apukuski.

kallista henkilöautoa, kun vastaavan palvelutason saa edullisemmin automatisoidulla kutsuliikenteellä? (Sivumennen sanoen automaatio ja kutsuliikennekään eivät mene käsi kädessä. Ne kuitenkin tukevat hyvin toisiaan.)

Kuten edellisessä kohdassa, kaikki kilpistyy lopulta kapasiteettiin – ja vähän myös hintaan. Kapasiteetti on automatisoitujen autojen kohdalla parempi, mutta ei käytännössä riittävän. Mietitään ensin ei-automatisoitua liikennettä ja tiekapasiteettia.

Kapasiteetti on suurinta raideliikenteellä, mutta siinäkin tulee esiin liikennerajoitusten, liikennevalojen, risteävän tai samaa kaistaa käyttävän liikenteen ja vuorovälien aiheuttamat rajat. Periaatteessa raideliikenteellä voidaan kuljettaa jopa 40000 matkustajaa tunnissa, käytännössä esimerkiksi Helsingin metron kapasiteetti on 10500 matkustajaa/tunti. Kehä 1:n kapasiteetti olisi ideaalitilanteessa (ei valoja, ei ruuhkia, ei poistumisteiden aiheuttamia tulppia, kaikkialla kaksi kaistaa) noin 3600 autoa tunnissa. Konkreettisemmin, Kehä 1:llä menee nykyisellään 80000 autoa/vrk kun Raide-Jokerin alkukäyttäjämäärien on arvioitu olevan 60000 matkustajaa / vrk (ja kapasiteettia riittää runsaasti lukeman kasvattamiseen). Autoliikenteellä kapasiteetti on pitkälti kiinni viedystä tilasta, siis kaistoista, kun taas raideliikenteellä kapasiteetin kasvu ei vaadi lisää tilaa vaan lisää vaunuja.

Automatisoidun liikenteen on arvioitu vähentävän tilantarvetta kolmannekseen. Kun autoliikenteen lisäksi huomioidaan jo nyt käytössä oleva joukkoliikenne, automatisoitu liikenne ei siis edelleenkään riittäisi kuljettamaan kaikkia matkustajia.

Tämän lisäksi on hinta: automatisoitu liikenne ei ole ilmaista. Kustannuksillaan se asettunee lähemmäksi omaa autoa kuin joukkoliikennettä, toki silti omaa autoa reippaasti edullisemmaksi. Osa voi joka tapauksessa haluta maksaa vähemmän ja kävellä osan matkasta. Kansanterveydellisestikin tämä vaihtoehto on toivottava.

 

Toivotan lämpimästi tervetulleeksi uudet liikennemuodot ja ennen kaikkea fiksummat ja ekologisemmat ratkaisut. Meidän tulee pitää vain mielessä muutama avainasia:

  • Ekologisinta ja niin kansan- kuin mielenterveydellekin parasta on lihasvoimin tehty liikunta. Tarvitsemme siis alueita, jotka ovat sekä niin tiiviitä, että lihasvoimin liikkuminen on mielekästä, ja niin viihtyisiä, että niillä kävelee ja oleskelee mielellään.
  • Suurten massojen liikutteluun sopivinta on joukkoliikenne. Tässä raideliikenne päihittää kapasiteetissa muut muodot, mutta toimiva joukkoliikenne on yhdistelmä monta kulkumuotoa
  • Tulevaisuudessa henkilöautot korvaa todennäköisimmin jokin vuokrapalvelun tapainen järjestely. Automatisointi on myös lähempänä kuin arvaammekaan.
  • Kaikki liikkuminen kuluttaa energiaa, mutta liikkuminen on myös hyvästä ihmisten toimeliaisuudelle. Liikkuminen kannattaa siis järjestää fiksusti ja tuhlaamatta, ja hyvä kaupunkirakenne riittävine palveluineen ja viher- ja virkistysalueineen on tässä avainasemassa.