Kielellä on meihin suurempi vaikutus kuin usein ymmärrämme. Se vaikuttaa siihen, miten ajattelemme ja asettaa rajoja joista on joskus vaikea olla tietoinen. Näistä rajoista voi saada jotain käsitystä, kun lukee listaa sanoista joita ei ole kuin yhdessä kielessä tai seuraa, miten joissain kielissä sanojen suku vaikuttaa käsitykseen niistä.

Kielellä voidaan myös etäännyttää. Tästä mainio esimerkki on politiikka ja hallinto, yritysmaailmasta puhumattakaan. Joskus kieli muuttuu kankeaksi ja byrokraattiseksi, etäännyttää työntekijät resursseiksi tai kuntalaiset asiakkaiksi. Tämä on suurempi ongelma kuin ehkä ymmärrämmekään. Jos asioita ei osata sanoa ymmärrettävästi,  lyhyesti, ihmisten kielellä, sitä ei ymmärretä. Mutta on toinenkin vaikutus, huomaamattomampi ja isompi. Vaikutus niihin, jotka näitä sanoja käyttävät.

Kielellä voidaan myös valita, mikä on ajattelun keskiössä. Mietin tätä asiaa itse usein, kun kirjoitan valtuustopuhetta, blogausta tai keskustelen asioista. Olen valinnut esitystavakseni usein hieman insinöörimäisen etäisen lähestymistavan: puhun paljon faktoista, tilastoista, taloudesta ja pitkän tähtäimen vaikutuksista. Nämä ovat toki tärkeitä asioita. Olen myös kokenut tärkeäksi sen, että kun keskustelu pyörii talouden, niukkuuden ja resurssien ympärillä, voin muistuttaa että inhimilliset valinnat – ennaltaehkäisevä hoito, viihtyisä ympäristö, riittävä turvaverkko – ovat asioita, jotka kustannuksistaan huolimatta näkyvät myös taloudellisena hyvinvointina pitkällä aikavälillä. Kun keskustelu on talouslähtöistä, tämän painottaminen toivon mukaan tuo esille numeroiden taustaa ja päätösten laajempia vaikutuksia.

En voi kuitenkaan olla miettimättä, teenkö tällä esitystavalla toisinaan myös asioille hallaa. Valitsemalla insinöörimäisen, analyyttisen ja lukuihin keskittyvän lähestymistavan – vaikka sen tarkoitus olisikin osoittaa pehmeiden arvojen tärkeys – jatkan keskustelua samassa laatikossa, samoin rajoittein missä sen lähtökohdat on määritelty. Keskustelusta puuttuu silloin ulottuvuuksia joita siinä pitäisi olla, pohdintaa taloudellisen raamin ulkopuolelta. Keskustelusta puuttuvat arvot.

Nykyään ideologiaa, jonkin asian kiihkeää ajamista pidetään ehkä jopa nolona. Kiihkeus ja ehdottomuus kuuluvat nuoruuteen, mutta myöhemmin ihmisen tulee saada suhteellisuudentajua, ymmärtää asioiden eri puolet, asettua myös toisen asemaan. Nämä kaikki ovat tarpeellisia asioita, mutta tästä puuttuu jotain.

Usko, kiihko ja tunteen palo eivät ole asioita, jotka sulkevat toisen ihmisen kuuntelun tai suhteellisuudentajun pois.

Ne ovat asioita, jotka toimivat kyynisyyden vastakohtana ja toimivat polttoaineena, kun halutaan luoda parempaa maailmaa. Edes parempaa omaa, pientä nurkkaa maailmassa.

En ole mukana politiikassa siksi, että haluan taloutemme pysyvän tasapainossa. Ymmärrän hyvin, että se on asia, joka mahdollistaa paremman yhteiskunnan rakentamisen. Siksi siitä puhunkin. Mutta se ei ole syy siihen miksi olen mukana, se ei ole lopullinen tavoite jonka eteen ponnistellaan. Olen mukana siksi, että haluan parempaa yhteiskuntaa. Elämme jo nyt todella hyvässä paikassa, mutta työ ei koskaan lopu. Haluan tasa-arvoisempaa, kestävämpää, onnellisempaa, kauniimpaa ja  inhimillisempää yhteiskuntaa. Enkä ole ainut. Jotkut rakentavat sitä perheen ja ystäväpiirin kesken, jotkut lähtevät vaikuttamaan politiikan tai yritysten kautta.

Mutta ehkä meidän tulee valita sanamme tarkemmin. Olla häpeämättä uskoa, kiihkoa ja tunnetta. Puhua siitä, minne lopulta olemme menossa ja siitä, miten reitti tulisi valita. Analyyttisyydelle on paikkansa reitin valinnassa, mutta suuntaa sillä ei saada selville.