Hallitusta muodostetaan kovasti Säätytalolla. Tulossa on riemunkirjava sateenkaari, ja mielenkiintoinen hallitus. Vaan suurin seuraus tällä kokoonpanolla on kansan mielipiteeseen. Hallitusneuvotteluista poisjättäytynyt Perussuomalaiset on nyt jo suurin puolue.

Miksi perussuomalaiset jäi pois? Väitän, että tavalla jolla heidän hallitustunnustelujaan uutisoitiin, oli ratkaiseva merkitys. Kerrankin hampaattomaksi haukuttu lehdistö voi röyhistellä rintaansa ja kehua muuttaneensa politiikkaa. Menikö hyvään vai huonoon suuntaan, jää lukijan arvioitavaksi. Mediassa riemu repesi kun Soini alkoi varovasti muotoilla vaalien alla annettuja ehdottomia mielipiteitä vähemmän ehdottomaan suuntaan.  Lopulta vaihtoehtona oli vain pois jättäytyminen – huonoin mahdollinen annetuista vaihtoehdoista.

Mutta oliko kyseessä pelkkä ”median ajojahti”, kuten Väyrynen aikanaan valitteli. Kyllä kaikki muutkin puolueet kantojaan pyörsivät, ja kyllähän niillekin irvailtiin. Muut puolueet eivät kuitenkaan korvaansa lotkauttaneet. On sitä ennenkin kompromisseja tehty, ja olihan vaaliohjelmassa myös pientä joustoa esitetty. Niitä reunaehtoja, joilla sitten. Perussuomalaiset eivät tätä osanneet ennakoida, pokka ei kestänyt.

Perussuomalaiset on puolueena nuori, vaikka joukossa on myös eduskunnan konkareita. Puolue on pyrkinyt antamaan puhtoisempaa ja kirkasotsaisempaa, sanoisinko periaatteellisempaa vaikutelmaa kuin ”vanhat ja ryvettyneet” puolueet. Puhtoisuudesta ja kirkasotsaisuudesta en menisi perussuomalaisten arvoilla sanomaan mitään, mutta periaatteita heillä näyttää löytyvän ja ajatuskin siitä, että periaatteista tulisi joustaa kävi sietämättömäksi.

Vaan kumpi lopulta olisi ollut kannattajien mielestä parempi – joustaa hieman periaatteissa, mutta päästä tekemään edes vähän itsensä näköistä politiikkaa oppositiossa marmattamisen sijaan, vai esiintyä kirkasotsaisena sanansa mittaisena puolueena joka ei kykene yhteistyöhön tai oikeastaan mihinkään seuraavaan neljään vuoteen? En epäile kyllä perussuomalaisten kykyä olla äänekäs oppositio. Mutta itse vaikuttaminen jää silti vähäiseksi.