Tällä kertaa aiheena Helsinki, tai oikeastaan pääkaupunkiseutu. Luulen, että aika monelle pääkaupunkiseutulaiselle Helsinki tarkoittaa keskustaa, oma koti taas voi olla missä tahansa Kontulasta Olariin tai Martinlaaksoon.

Itse kukin voi arvata, olenko ehtinyt vielä avata Kööpenhaminassa hankkimaani kirjaa. Pyörät tulivatkin mieleeni toista reittiä – lueskelin Otso Kivekkään blogista perusteluja parin päivän takaisen Kriittisen pyöräretken vaatimuksille (jossa kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota ajatukseen ajokaistojen käytettävyydestä), ja muistin sitä edellisen retken aiheen josta oli pitänyt kirjoittaakin. Vaikka tästä on moni kirjoittanutkin, aihe ansaitsee tulla jaetuksi uudellekin yleisölle.

Moottoritiet bulevardeiksi on iskevä ja vähän turhankin kärjistetty slogan – omat niskavillani nousivat ensikuulemalta pystyyn. Kun varsinaisen asian kuulee, lausahduskin saa järkevämmän merkityksen, joka pituutensa vuoksi ei tosin oikein enää kuulosta iskevältä: keskustan viereen, asutuksen lähelle tulevat moottoritienpätkät kaduiksi, jotta saadaan asuinympäristö viihtyisämmäksi ja merkittäviä määriä lisää kerrosneliöitä majoittamaan pääkaupunkiseudun kasvua. (Kiitokset Mikko Särelälle aiheeseen tutustuttamisesta – Mikon blogista löytyy aiheesta enemmänkin.)

Viimeistä edellinen Kriittinen pyöräretki ajettiin Länsiväylällä ja sai mukavasti otsikoita. Ei, tarkoituksena ei ollut saattaa Länäriä pyöräfanaatikkojen työmatkaetapiksi, vaan tehdä jotain sille kummallisuudelle, että moottoritie tulee Ruoholahteen saakka ja halkaisee mennessään kahtia Lauttasaaren – halutun ja jo liki niin täyteen rakennetun alueen kuin olla voi.

Vaatimuksen pihvinä on, että jos moottoritie päättyisi jo Lauttasaaren alkuun – ei siis hirveän paljon aiemmin kuin nykyinenkään loppupää – moottoritielle vaadittavia suojavyöhykkeitä ei tarvittaisi. Tien varteen voisi tehdä lisää asutusta, kymmeniä tuhansia kerrosneliöitä, ja toisaalta tehdä samalla Lauttasaaresta taas astetta miellyttävämpi paikka elää. (Ja kyllä, samalla helpotettaisiin ihan vähän myös pyöräilijöiden elämää. Olen itse aikanaan pyöräillyt aktiivisesti keskustaan Olarista ja se pätkä Lauttasaaren kohdalla nosti kyllä sekä sykettä että verenpainetta enemmän kuin ne edeltävät seitsemän kilometriä. Taisi kestääkin yhtä kauan, vain vähän liioitellen.)

Nykyrakennustekniikalla uusista taloista saataisiin hiljaisia, missä myös alemmat nopeusrajoitukset auttavat. Ne suojaisivat taakse jääviä taloja entistä enemmän. Autoilijoiden matka ei juuri hidastuisi – pätkä on lyhyt ja ruuhka-aikaan joka tapauksessa mateleva. Tapiolalainenkaan ei löydä tästä ongelmaa.