Ei ihan pyörien kaupunki

Tällä kertaa aiheena Helsinki, tai oikeastaan pääkaupunkiseutu. Luulen, että aika monelle pääkaupunkiseutulaiselle Helsinki tarkoittaa keskustaa, oma koti taas voi olla missä tahansa Kontulasta Olariin tai Martinlaaksoon.

Itse kukin voi arvata, olenko ehtinyt vielä avata Kööpenhaminassa hankkimaani kirjaa. Pyörät tulivatkin mieleeni toista reittiä – lueskelin Otso Kivekkään blogista perusteluja parin päivän takaisen Kriittisen pyöräretken vaatimuksille (jossa kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota ajatukseen ajokaistojen käytettävyydestä), ja muistin sitä edellisen retken aiheen josta oli pitänyt kirjoittaakin. Vaikka tästä on moni kirjoittanutkin, aihe ansaitsee tulla jaetuksi uudellekin yleisölle.

Moottoritiet bulevardeiksi on iskevä ja vähän turhankin kärjistetty slogan – omat niskavillani nousivat ensikuulemalta pystyyn. Kun varsinaisen asian kuulee, lausahduskin saa järkevämmän merkityksen, joka pituutensa vuoksi ei tosin oikein enää kuulosta iskevältä: keskustan viereen, asutuksen lähelle tulevat moottoritienpätkät kaduiksi, jotta saadaan asuinympäristö viihtyisämmäksi ja merkittäviä määriä lisää kerrosneliöitä majoittamaan pääkaupunkiseudun kasvua. (Kiitokset Mikko Särelälle aiheeseen tutustuttamisesta – Mikon blogista löytyy aiheesta enemmänkin.)

Viimeistä edellinen Kriittinen pyöräretki ajettiin Länsiväylällä ja sai mukavasti otsikoita. Ei, tarkoituksena ei ollut saattaa Länäriä pyöräfanaatikkojen työmatkaetapiksi, vaan tehdä jotain sille kummallisuudelle, että moottoritie tulee Ruoholahteen saakka ja halkaisee mennessään kahtia Lauttasaaren – halutun ja jo liki niin täyteen rakennetun alueen kuin olla voi.

Vaatimuksen pihvinä on, että jos moottoritie päättyisi jo Lauttasaaren alkuun – ei siis hirveän paljon aiemmin kuin nykyinenkään loppupää – moottoritielle vaadittavia suojavyöhykkeitä ei tarvittaisi. Tien varteen voisi tehdä lisää asutusta, kymmeniä tuhansia kerrosneliöitä, ja toisaalta tehdä samalla Lauttasaaresta taas astetta miellyttävämpi paikka elää. (Ja kyllä, samalla helpotettaisiin ihan vähän myös pyöräilijöiden elämää. Olen itse aikanaan pyöräillyt aktiivisesti keskustaan Olarista ja se pätkä Lauttasaaren kohdalla nosti kyllä sekä sykettä että verenpainetta enemmän kuin ne edeltävät seitsemän kilometriä. Taisi kestääkin yhtä kauan, vain vähän liioitellen.)

Nykyrakennustekniikalla uusista taloista saataisiin hiljaisia, missä myös alemmat nopeusrajoitukset auttavat. Ne suojaisivat taakse jääviä taloja entistä enemmän. Autoilijoiden matka ei juuri hidastuisi – pätkä on lyhyt ja ruuhka-aikaan joka tapauksessa mateleva. Tapiolalainenkaan ei löydä tästä ongelmaa.

5 ajatusta artikkelista “Ei ihan pyörien kaupunki

  1. Tapiolalainenkaan ei löydä tästä ongelmaa.

    Kyllä muuten näyttää löytävän. Kirjoittelin itse Länsiväylän kriittisestä joku aika sitten ja jotenkin kommenttien vihamielisyys oli täysin käsittämätöntä:

    http://hannuoskala.fi/2011/09/17/lansivayla-ja-polkupyoraily/

    Kommenteista voisi luulla että olisin ollut kieltämässä autoilua ja pakottamassa jokaisen espoolaisen pyörän selkään satoi tai paistoi…

    Ja kun kyse on mun mielestä aivan järkeenkäyvästä ja hyvin perustellusta hankkeesta, joka ei edes vaikuttaisi autoiluun mitenkään hirmu paljon.

    • Hei, hivenen epäselvän kommentin tarkoitus olikin viitata tähän nimenomaiseen tapiolalaiseen – itse kun asun juuri sellaisessa Tapiolan mutkassa jossa bulevardin prosentuaalinen osuus keskustaan suuntautuvasta autokeikasta on suurin.
      Lueskelin postauksesi kommentteja, ja siinä oli ihan hyvää keskusteluakin – suurin ongelmahan julkisessa keskustelussa on aina se, että ihmiset perustavat ajatuksensa usein aika hataraan tietoon ennakko-oletuksilla ryyditettyinä. Olen itse asiassa miettinyt, että esim. pyöräily pitäisi ehkä jopa pitää kokonaan erillään bulevardihankkeesta (vaikka pyöräretki toikin kyllä kaivattua julkisuutta), se kun on tavallaan erillinen asia johon on helppo tarttua. Tämän totesin kun katsoin jotain Kriittisen pyöräretken uutisointiin liittyvää kommentointia, samaa luokkaa kuin kommentoimasi artikkeli, jossa koko asiaa pidettiin välittömästi hurahtaneiden itsekkäiden pyöräilijöiden ristiretkenä autoja vastaan ja unohdettiin kokonaan ne isommat syyt retken taustalla.

  2. Hyvin kirjoitettu. Viestintä median kautta on vaikeaa. Somen avulla jengi oivaltaa yllättävän paljon kirkkaammin.

    Vaatimuksena ”Keskustan viereen tulevat moottoritiet kaduiksi!” on niin kryptinen, että se tarvitsee rinnalleen alaotsikon ”Eli asuinympäristö viihtyisämmäksi ja merkittävästi lisää neliöitä” tullakseen oikein ymmärretysi.

    Miten viestisit toisen yhtä lailla median kautta erittäin hankalasti ymmärrettävän vaateen?

    • Viestinnän paradoksihan on, että tieto on puristettava mahdollisimman iskevään ja nopeaan muotoon, jonka pitäisi kuitenkin myös kuvata asia totuudenmukaisessa, helposti ymmärrettävässä muodossa. Internet on näiltä osin vielä hankaloittanut viestin perillesaamista: tämänhetkiset selviytymisstrategiat taitavat olla lähinnä Taloussanomien otsikoinnin tapaisia surkuhupaisuuksia.

      Somen vahvuus lienee viestin viraalisuudessa: kavereiden linkkeihin ja tykkäämisiin luotetaan ja näille uutisille kenties uhrataan myös se ratkaiseva minuutti enemmän aikaa.

      Tuohon Hämeentie-asiaan en ole ehtinyt Vesirajassa-blogissa olleen postauksen silmäilyä pidemmälle tutustua, pitänee ottaa haaste vastaan 🙂

      • Martti linkkas… No hyvin olet tutustunut, koska ainakin minun ensireaktio oli että olipa selkeästi ilmaistu ilman yhtään asiavirhettä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s