Iso muutos vai monta pientä? – Kysymyksiä ilmastonmuutoksesta

Jatkoa kirjoitukseen Tarkoittaako yhteiskunnan vastuu diktatuuria?.

Iso muutos vai monta pientä? Mitkä ovat tehokkaimmat tavat ilmastonmuutoksen ratkaisemiseen?

Tiedämme, että 10% maapallon rikkaimmista ihmisistä tuottavat puolet maapallon päästöistä. Tiedämme myös, että me suomalaiset tuotamme neljä kertaa enemmän päästöjä per nuppi mitä maapallo tämän hetken tiedon mukaan kestäisi. Yksinkertaistaen, meidän pitäisi supistaa päästömme neljännekseen. Vuoteen 2050 mennessä päästöt pitäisi saada kymmenesosaan, jos haluamme pitää lämpenemisen 1,5 asteessa. Mutta millä keinoin se pitäisi tehdä?

Paljon puhutaan arjen pienistä valinnoista. Muovikasseista, lihansyönnistä, matkailusta, kierrätyksestä, liikkumisesta. Samalla tuntuu, että nämä valinnat ovat kokonaisuudessa kovin pieniä. Muovikassien merkitys on lähes häviävän pieni, ison vaikutuksen tekeminen tuntuu vaativan niin monta pientä muutosta että pää ei meinaa pysyä perässä, ja samaan aikaan uutisoidaan kuinka yksittäinen tehdas saa aikaan niin paljon päästöjä, että niillä lentäisimme kaikki lomille pari kertaa vuodessa. Se tuntuu epäreilulta – miksi minä joudun tekemään ikäviä kompromisseja, kun yksi iso muutos kuittaisi kerralla niin paljon enemmän?

Lähtökohta: mistä kulutus koostuu?

Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on noin 10300 hiilidioksiditonnia, ja sen pääpalikat ovat asuminen, liikenne ja matkailu, ruoka sekä muu kulutus. Muu kulutus on pääosin tavara- ja palveluhankintoja. Sinänsä joukossa on periaatteessa selkeitä isoja kohteita, joista esimerkiksi autoilu, lentomatkailu ja lihansyönti erottuvat selkeinä isoina kokonaisuuksina. Vaatteiden hiilijalanjäljestä puhutaan paljon ja vaikka suomalaisilla ne eivät yllä ihan yhtä isoksi, kansainvälisesti vaateteollisuuden hiilijalanjälki on yhtä iso kuin lento- ja laivaliikenteen yhteensä.
(Tässä muuten on huomioitava, että ei ole lopputuloksen kannalta väliä, lopetetaanko tai vähennetäänkö jotain päästölähdettä, vai muutetaanko sitä yleisesti päästöiltään vähäisemmäksi. Ei siis ensimmäisenä säikähdetä sitä, että jostain kivasta asiasta joutuu nyt luopumaan.)

Toisaalta, vaikka lentämisen lopettaminen tiristäisikin suomalaisen hiilijalanjäljestä 6%, ollaan vielä kaukana kolmesta neljäsosasta, saati 90 prosentista. Lento- ja laivaliikenteen osuus kansainvälisesti on vain 2% kaikista päästöistä. Samaan aikaan uutisoidaan, että Suomen kaikista kokonaispäästöistä 7% tulee yhdestä ainoasta tehtaasta, Raahen terästehtaasta. Siis vaikka kaikki suomalaiset lopettaisivat lentämisen, säästöt eivät olisi yhtä isoja kuin tuon yhden tehtaan tuotantoprosessin päästöjen nollaus.

On myös hyvä huomata, että suomalaisen hiilijalanjälki on eri asia kuin Suomen hiilijalanjälki. Näitä kahta on välillä hankala yhdistää ja ne sekoittavatkin toisiaan. Raahen terästehdas ei ole suuri osa suomalaisen hiilijalanjälkeä, ehkä pieni hippunen osana asumisen ja rakentamisen osuutta – mutta kiinalainen vaatetehdas muodostaa siitä kyllä osan vaikkei Suomen päästöjä olekaan. Tätä laskutapojen hämäävyyttä voisi käsitellä erikseen toisaalla, mutta ei piitata nyt siitä, että nämä kaksi eivät ole täysin yhteismitallisia, vaan puhutaan siitä, että mitä meidän oikeastaan pitäisi tehdä – lätkiä monta pientä kärpästä vai yksi iso härkänen?

Yhden asian korjaaminen, isonkaan, ei riitä

Vaikka pienten muutosten tekeminen tuntuisikin hankalalta, on hyvä huomata, että mikään yksittäinen iso muutos ei yksinkertaisesti ratkaise koko ongelmaa. Vaikka saisimme yhdellä kertaiskulla 7% Suomen kokonaispäästöistä irti, se on silti kymmenesosa siitä, mitä meidän tulee saada tehtyä. Tämä ei tarkoita, että meidän pitäisi pukeutua säkkiin ja tuhkaan sekä siirtyä maakellareihin syömään lanttua ja valittamaan; mutta kylläkin sitä, että ei ole yhtä ainoaa selkeää ratkaisua tai muutosta, jonka kerralla tekemällä homma olisi hoidossa.

Maratonissa ei pääse hyvällä ajalla maaliin käymällä kerran ennen kisaa kovalla parinkympin lenkillä. Mutta jos käyt vuoden verran lenkillä kolme kertaa viikossa, niin saatat jo onnistua. Jos sen lisäksi teet jonkin eeppisen ison jutun – vaikka laihdutat 20kg, jos olet ollut selvästi ylipainoinen, tai käyt fysioterapiassa korjaamassa sen pitkään juoksua haitanneet polvivaivan – saat merkittävää lisäboostia, vaikka kumpikaan näistä isoista muutoksista ei sinua yksinään kanna edes viittä kilometriä.

Ihan samalla tapaa meillä ei ole yhtä ainutta taikakeinoa päästöjen kokonaisvaltaiseen vähentämiseen, vaan muutoksia täytyy tehdä joka osa-alueella. Mitä vähemmän yhdellä osa-alueella tehdään, sen enemmän on tehtävä jollain toisella – ja jos riittävän monella ei tehdä mitään, niin ei auta vaikka muut osa-alueet menisivät nollaan. Toisaalta, muutoksia ei kannata pelätä. Monet muutokset eivät vaikuta elämänlaatuun kuin korkeintaan parantavasti – mietitäänpä vaikka nyt paljon pinnalla ollutta minimalismia, kun ollaan havahduttu siihen, että roinaa on ollut varaa hommata nurkkiin enemmän kuin mistä ihmiselle on iloa. Mutta kirjoitetaan siitä toiste.

Oman postauksensa ansaitsisi se, mitä muutoksia kukin voisi ja mitä pitäisi tehdä. Tähän onneksi on jo hyviä laskureita ja lähteitä. Sitran hiilijalanjälkilaskuri auttaa oman kulutuksen hahmottamisessa, ja uusimpana työvälineenä Spark Sustainability, jonka saamasta rahoituskierroksesta Talouselämä juuri uutisoi. Nopeimmin vauhtiin pääseekin juuri oman kulutuksensa kanssa, mutta kannattaa huomioida, että joillain osa-alueilla – vaikkapa asumisen päästöjen kanssa – vaaditaan myös poliittisia päätöksiä mm.  kaukolämmön tuotannon muuttamisessa vähäpäästöisemmäksi. Yksilönä voit saada paljon aikaan – ja samaan aikaan tehdään yhdessä muutosta myös yhteiskunnan tasolla.

PS. Terästehtaalla on jo pantu tuulemaan. Viime uutisoinnin perusteella voimala muuttuisi sähkökäyttöiseksi jo 2026. Tämä siitä huolimatta, että tarvitaan todennäköisesti myös yhteispeliä julkisen vallan kanssa, sähkönsaannin varmistamista ja monta muuta pienempää asiaa. Raahen terästehdas on muuten myös esimerkki siitä, miten poliittiset päätökset heijastuvat yritystenkin toimintaan. Päästökauppa on tarkoittanut, että päästöjen radikaali vähentäminen tuottaa niin isot säästöt, että mittavakin uudelleenorganisointi ja uusi voimalaitos on investointina kannattava. Asioita ei tietenkään pidä kieltää siten, että ne katoaisivat suuremmin saastuttaviin maihin, mutta ilman sääntelyä meillä eivät asiat täällä myöskään parane.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s