Pojillamme on kolmen kilometrin päivähoitomatka. Päiväkoti on täsmälleen päinvastaisessa suunnassa kuin työpaikkamme, jonne pääsemme parhaiten julkisilla tai pyörillä. Kesäaikaan viemme poikia pyöräkärryissä, talvisin matkat taitetaan autolla, jonka jälkeen auto ajetaan kotipihaan ja siirrytään julkisiin. Tämä on sekä ajan että rahan haaskausta.
Alueellamme on tapahtunut viidessä vuodessa sukupolvenvaihdos. Vanhusten kansoittama Otsolahden alue on muuttunut lapsiperheiden lintukodoksi: onhan siinä asumista meren rannalla, niittyjen, metsien ja leikkipuistojen äärellä kymmenen minuutin bussimatkan päässä keskustasta.
Ainut ongelma ovat päivähoitopaikat. Otsolahden alueella on tasan yksi päiväkoti. Se on yksityinen, joka hoitaa 14 yli 3-vuotiasta lasta. Seuraavaksi lähimmät paikat ovat kilometrin-parin päässä. Ne eivät riitä: lapsia on alueella paljon. Monet ovat vielä kotihoidossa, ja parin vuoden sisällä päivähoidon tarve kasvaa entisestään.
Tapiolan alueella on laajemminkin sama ongelma. Tämä johtuu siitä, että alueelle aikanaan tehdyt väestöennusteet väittivät, että Tapiolasta tulee seniorien valtakuntaa. Ennusteet ovat sittemmin jääneet ajastaan jälkeen eikä niitä ole päivitetty ottamaan huomioon sukupolvenvaihdosta tai yleistä muutosta ilmapiirissä. Lapsiperheet näet jäävät yhä useammin asumaan keskustaan tai sen liepeille, ja monet valitsevat suosiolla kerrostaloasumisen omakotitalon ja päivittäisen ruuhkassa ajamisen sijaan. Yhä useampi arvostaa lyhyempää työmatkaa ja palveluja. Itse asiassa ne, jotka muuttavat pois lasten vuoksi keskustasta ”maaseudun rauhaan” muuttavat yhä useammin Tapiolaan ja muille Helsingin luonnonläheisille mutta tiheään asutuille, hyvin liikennöidyille liepeille. Tästä seuraa että lapsiperheiden määrä on Tapiolassa kasvussa, ja sama ilmiö toistuu muuallakin.
Tapiolassa on valitettavasti seurattu vanhentuneita ennusteita pilkuntarkasti. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Tapiolan ympäristössä on joka puolelle rakennettu uusia päiväkoteja, mutta Tapiolan seudulle ei yhtäkään. Päiväkotimme johtaja kertoi, että he ovat yrittäneet säännöllisesti viedä viestiä poliitikoille ja virkamiehille, koska heillä on hyvä käsitys tilanteen muutoksesta ja tulevista päivähoitotarpeista. Heitä ei kuitenkaan ole kuunneltu, vaan vedottu vanhentuneisiin ennusteisiin. Niinpä viime vuodenvaihteessa oltiin taas tilanteessa, jossa 80 lasta oli Tapiolan seudulla ilman paikkaa, ja päiväkodeissa otettiin käyttöön varastohuoneita ja jumppasaleja.
Tapiolaan tulisi saada lisää päivähoitopaikkoja. Järkevä päivähoitomatka on yksi perheiden hyvinvoinnin edellytys. Vaikka tunnenkin omakohtaisesti lähinnä Tapiolan seutua, uskaltaisin väittää että samoja ongelmia voi olla muissakin osissa Espoota. Myös näissä tulee uskaltaa irroittaa nenä tilastosta ja katsoa, onko todellisuus mahdollisesti muuttunut muutamassa viime vuodessa.
Yleisesti sekä päivähoito- että muut tarpeet saadaan pidettyä paljon paremmin ajan tasalla kun asiaan kiinnitetään huomiota. Väestöennusteita tulee seurata, mutta myös päivittää. Asiantuntijoita, etenkin kentällä toimivia tulee kuunnella ja heidän mielipiteensä ottaa huomioon tila- ja muita tarpeita suunnitellessa.
Merkittävää on, että tässäkin tilanteessa ongelma ei ole ollut hoitajien saanti. Työvoimaa on tarjolla ja ihmiset myös liikkuvat vapaasti pääkaupunkiseudulla. Suurempi ongelma ovat nimenomaan tilojen puute: päiväkotiin ei ole helppo kiskaista tyhjästä uutta huonetta, ja valmiina ei ole rakennuksia, joihin voisi perustaa uuden. Eräs ratkaisu ongelmaan – niiden uusien päiväkotien perustamisen lisäksi – voisi olla muuntuvat julkiset tilat.
Monesti väitetään, että asia joka sopii kaikkeen, ei sovi mihinkään. Näin voi käydä myös monikäyttöisten tilojen kohdalla, jos niitä ei suunnitella kunnolla. Kuitenkin muuntuvat tilat, joissa esimerkiksi sama rakennus voisi palvella vanhuksia ja lapsia, niin että jomman kumman palvelun tilantarpeen kasvaessa voitaisiin helposti siirtää tiloja toisen puolen käyttöön, voisi olla erinomaisen toimiva ja toisaalta myös kunnalle edullinen. Samalla osa tiloista voisi toimia esim. nuorten harrastetiloina iltaisin – lasten tiloissa voi kokoontua partiolaisia, jumppasalissa voi järjestää liikuntaa, vanhusten askarteluhuoneessa käsityökerhoja. Yksittäisen rakennuksen huolto- ja ylläpitokustannukset ovat vähäisempiä kuin kahden pienen erillisen. Tällaisista tiloista voisi pitää myös suunnittelukilpailuja, tai etsiä ratkaisuja olemassaolevien tilojen muuntelukelpoisiksi muuttamiseen.
Tässä voisin vielä mainita, että oma lapseni kävi taannoin päiväkodin kanssa laulamassa vanhainkodissa. Retki oli suuri ilo sekä lapsille että vanhuksille. Ei ole mitään syytä, miksi tämä ilo ei voisi jatkua jos vanhukset ja lapset pysyvämminkin käyttäisivät samoja tiloja.
Luonnollisesti tulee myös miettiä muita ratkaisuja lievittämään siirtymävaiheen pulaa. Monet tuttavamme ovat ottaneet kotihoitajan yksin tai yhdessä naapurin kanssa – merkittävin yksittäinen syy tälle on nimenomaan ajansäästö, kun lapsien kuskaamiseen ei mene tuntia päivittäin. Yksityisiä päiväkoteja voisi tulla lisääkin. Mutta tärkeää on myös miettiä uudenlaisia ratkaisuja, jotta emme taas lukitse pitkän aikavälin palveluja pian vanhentuviin ennusteisiin.
Kuulisin myös mielelläni muiden kokemuksia Espoon päivähoidosta. Onko vastaavia ongelmia ja pitkiä matkoja muualla Espoossa?
Kirsi Louhelainen 
Etelä-Leppävaarassa on ihan sama tilanne kuin Tapiolassa, vaikka tuskin tätä on ennustettu missään vaiheessa vähälapsiseksi kaupunginosaksi. 🙂 Kuopukselle olisi löytynyt paikka Kilon päivähoitoalueelta. Samoin siis poispäin kaupungista ja työpaikoista.
Etelä-Leppävaaran alueella toimii myös kaksi yksityistä päiväkotia, kolmas lopetti. Yhtä uutta kunnallista päiväkotia ollaan rakentamassa, mutta taitaa silti olla täyttä alueella jatkossakin.
Äitini kommentoi jo joskus 80- tai 90-luvulla, että Espoossa on niukasti päiväkoteja. Lieneekö ollut tapana, että niitä ei suunnitella ennakoiden, vaan vasta kun on ihan pakko?
Päiväkodit ovat varmasti niitä, joiden rakentamisessa pihtaillaan, rakentaminen kun on kallista. Mitä vähemmän rahaa käytetään, se on kotiinpäin…näinhän se taitaa kunnassakin mennä. Sitä omituisempaa, miten paljon rahaa välillä ollaan valmiit hassaamaan vaikkapa tarpeettoman liikennejärjestelyn rakentamiseen – kymmeniä tai satoja kertoja enemmän kuin päiväkotitilanteen korjaus maksaisi. (Vaikka toki näitä ei ihan näin suoraviivaisesti voi verrata, jotain pitää rakentaakin.)
Ihmisethän liikkuvat helpommin, hoitajista ei ole ollut pulaa kun ensin on Tapiolassa otettu varastot (meidän pojan päikkärihuone) ja jumppasalit (naapuripäiväkodissa) käyttöön. Tätä helpottaisi monikäyttöisten tilojen teko. Ongelmana osittain on varmaan sekin, että eri rakennukset ovat eri byrokraattisen osan hallussa jolloin ainut taho joka suht helposti voi rakentaa päiväkoteja on päiväkodeista vastaava yksikkö.
Kaikkein kumminta on, että perhepäivähoidonhan voi perustaa helposti, jos sattuu olemaan koti ja vähän koulutusta. Voisi siis kuvitella että ihan ison kerrostaloasunnonkin saisi helposti päiväkodiksi, eikä tulisi niin kalliiksi. Näin osa yksityisistä päiväkodeista toimii.
Tuliko yksityinen muuten paljon kalliimmaksi kuin kunnallinen, eikös teillä ollut siitä jotain kokemusta? Työkaveri valitteli, että erikoispäivähoito (heillä kielikylpy) maksaa melkein tuplasti normaalin. Mutta mites tavalliset yksityiset?
Tavallinen yksityinen oli Kelan yksityisen hoidon tuen (maksetaan suoraan päiväkodille) jälkeen saman hintainen kuin kunnallinen. Jossain vaiheessa hetken jopa hieman halvempi.
Yksityinen kielipäiväkoti sen sijaan oli muistaakseni hieman alle 100e kunnallista kalliimpi, mutta resurssit olivat myös eri luokkaa kuin kunnallisessa tai suomenkielisessä yksityisessä. Tilat, askartelumateriaalit, roolipuvut näytelmäleikkeihin ym., lelut olivat parempia. Hoitajien koulutukseen panostettiin myös enemmän. Mutta siis riippuu varmasti yksityisestä päiväkodista tuo hintataso ja kaikki muukin. 🙂 Tässä kokemus nyt siis kahdesta yksityisestä. Olen käynyt tutustumassa myös sellaisessa yksityisessä, jossa henkilökunta tuntui vaihtuvan tiuhaan, fiilis oli kiireinen ja kaoottinen ja kun ulkona luultiin, että vierailija ei näe, lapsia nosteltiin kiukkuisesti.
Markkinat osaavat vastata tarjontaan paljon tehokkaammin kuin kunta. Mikä vielä parempaa, jos mikään alueen yritys ei tajua lisätä paikkoja alussa, tarpeen tajuava voi perustaa uusia päiväkoteja ja tehdä sitä enemmän voittoa, mitä oikeammassa on ja mitä paremmin auttaa perheitä – vaikka sinä itse. Valitettavasti elämme sosialismissa. Palvelusetelit kaikkeen päivähoitoon.
Tässä olisi etua siitä, että tiedot väestökehityksestä olisivat kaikkien saatavilla. Päivähoidon ajantasaisuuteen saataisiin kummasti potkua, kun kaikki joita asia kiinnostaa pääsisivät vaikka kurkkaamaan webbisivulle päivähoitopaikkojen määrää, ennusteita ja rakenteilla olevia päiväkoteja.
Tästä olisi iloa myös yksityisille toimijoille.
Ylipäänsä tiedon lisääminen eri vaihtoehdoista auttaisi. Tunnen monia jotka ovat palkanneet yksityisen lastenhoitajan, etenkin naapurin kanssa jaettuna hoitaja ei tukien kanssa tule merkittävästi kalliimmaksi. Toki työtä hakemuksissa riittää. Jos byrokratiaa saisi vähennettyä, nämä erikoisvaihtoehdotkin olisi helpompi ottaa huomioon. Nyt (ja tässä liikun vesillä joita en ihan tunne) ymmärtääkseni on myös ostopalvelupäiväkoteja, joissa ostetaan kunnalliset palvelut yksityiseltä.
Tässä asiassa voisin kannattaa palveluseteleitä tai muita vastaavia keinoja, joilla yksinkertaisesti selkeytettäisiin ja helpotettaisiin sekä palvelun tarjontaa että sen käyttämistä. Mielestäni ihan kaikissa peruspalveluissa markkinaratkaisut eivät ole yksiselitteisesti parhaita, esim. terveydenhuollossa, jossa on vähän liian helppoa vetää välistä turhilla proseduureilla ja toisaalta kuoria kermat päältä kun vaikeat tutkimukset tehdään keskussairaaloissa. (Tuo on tosin melkoinen suo, edellisessä selityksessä vedän vähän mutkia suoriksi.) Päivähoidossa se voisi toimia.
Viime aikoina on ollut puhetta siitä, että joillain yksityisillä toimijoilla ei ole ollut kaikki paperit kunnossa (henkilökunnalla asianmukaista koulutusta). Toisaalta vanhemmat ja lapset ovat olleet ko. paikkoihin tyytyväisiä. Ja kotiin otettaessa hoitajalla tuskin tarvitsee olla erityispätevyyttä. Käytännönläheisesti ajateltuna tuntuisi, että onko se nyt ihan piirun päälle, mutta tässä on ehkä hyvä esimerkki rajanvedosta: vaatimalla tietty koulutus jää huomioimatta iso joukko sinänsä ihan päteviä ihmisiä, mutta ainakin voidaan korkealla tasolla varmistaa että kaikki hoitajat ovat ajan tasalla ja ymmärtävät perusasiat lastenkasvatuksesta. Siperiahan se kuitenkin lopulta lastenkin kanssa opettaa…