Minut on hyväksytty Vihreän puolueen kunnallisvaaliehdokkaaksi Espoossa.

Olin pitkään pohdiskellut ehdokkuutta, puolitosissani. Kunnallispolitiikan imago häiritsi, se kun ei ole kaksinen: kuivaa, pölyistä työtä, lehmänkauppoja ja kompromisseja virkaintoisten virkamiesten puristuksissa. Silti kuntatasolla voidaan monesti valtiota paremmin vaikuttaa ihmisten elämään, huolehtia että sekä yksilö että yhteisö voivat hyvin.

Olen saanut viimeisen vuoden aikana kaupunkisuunnittelusta innostuneiden ihmisten tapaamisissa silmäyksen siitä, mitä asioita kunnassa voisikaan saada aikaan. Kiinnostus versoi alunperin arkkitehtuurista, kasvoi laajemmaksi kun ymmärsin että yksittäisen rakennuksen suhde ympäristöönsä voi olla merkittävämpi kuin rakennuksen itsensä suunnittelu, ja laajeni lopulta käsittämään kokonaisen kaupungin yhdyskuntana, jonka tehokkuuteen ja viihtyisyyteen voidaan oikealla suunnittelulla ratkaisevasti vaikuttaa. Innostus versoi toiminnaksi, kun oman kodin naapuriin suunniteltiin puolivillaisia ratkaisuja: silloin viimeistään huomasin, että lähivaikuttaminen voi olla todella kiinnostavaa. Lopulta ratkaisu oli helppo: haluan jatkaa asioihin vaikuttamista, mieluummin ennen kuin suunnitteluprosessi on jo lopuillaan.

Vaaliteemoista esiin nousee ymmärrettävästi vahvimmin kaupunkisuunnittelu. Siitä ja ihannekaupungistani kirjoitan vielä jatkossa lisää. Nurkkakuntaisuutta en siedä, ja pääkaupunkiseudun rajoja vahditaan mielestäni liian tiukasti, omien etujen katoamista peläten. Kilpailu hyvistä veronmaksajista johtaa huonoihin ratkaisuihin koko pääkaupunkiseudun kannalta, ja pääkaupunkiseudun etu on kaikkien siellä asuvien etu. Olen valmis katsomaan erilaisia ratkaisuja joilla epäterveen kilpailun tarve saadaan loppumaan ja pääkaupunkiseutu puhaltamaan yhteen hiileen.

Toinen itselleni tärkeä asia on palvelut. Omalla asuinseudullani Tapiolassa on parhaillaan nähtävissä, mitä tapahtuu kun kunnassa katsellaan vanhentuneita väestöennusteita eikä suostuta uskomaan, että lapsiperheet eivät aio muuttaa täältä pois. Väestöennusteet väittävät Tapiolan mummoutuvan, mutta Tapiolaan muuttaa lapsiperheitä ja nuoria pareja jatkuvalla syötöllä. Joudumme kuljettamaan lapsiamme päivittäin hoitoon kolme kilometriä suuntaansa, kun sadan metrin säteellä olisi lapsia varmaan kolmeen päiväkotiin – niitä löytyy alueelta yksi, yksityinen, 12 lapselle. Omien lasteni päivähoidossa otettiin varastohuone käyttöön, naapuripäiväkodissa muutettiin jumppasali lastenhuoneeksi. Ei pitäisi olla kohtuuton vaatimus lisätä päivähoitoa siellä, missä sille on tarvetta. Samalla voi miettiä muutakin järkeistämistä kaupungin tilankäytössä: julkisen puolen tiloja voisi suunnitella muuntuvammiksi, jotta ennustamattomat väestömuutokset eivät pistä koko pakkaa sekaisin.

Kolmas tärkeä asia on yrittäjyyden ja yritteliäisyyden tukeminen. Yhtenä startupin perustajista ja osakkaana minua kiinnostaa yrittäjyys ja se, miten ihmisiä saa innostettua toteuttamaan omia ideoitaan. Etenkin näinä Nokia-uutisten aikoina se on tärkeä pitää mielessä. PK-yritykset työllistävät Suomessa enemmän kuin Nokiat, ja niistä myös voi kasvaa uusia suuryrityksiä. Rehellisyyden nimissä silti väittäisin, että AaltoES on tehnyt Suomen yrittämiskulttuurille enemmän kuin yksikään kunnan tai valtion toimenpide.

Odotan mielenkiinnolla syksyä. Täällä blogissa parannellaan kesälomalla ehkä tahtia, kun keskeneräiset postaukset saisi viimeisteltyä työkiireiden hellittäessä. Kampanjoimaan saa tulla mukaan, ja keskustelua avata niin täällä kuin kasvotustenkin! Kuulen mielelläni mielipiteitä ja visioita siitä, mitä Espoossa saisi tehtyä vieläkin paremmin.