Eräs Espoon suurimpia rakenteellisia ongelmia on asumisen hajanaisuus. Kun kaupunkirakenne hajoaa, kaikki on heti astetta hankalampaa: palveluiden järjestäminen, kauppojen ja liikkeiden etäisyydet sekä liikkuminen paikasta toiseen. Sekä kunnalliset palvelut, liiketilat että julkinen liikenne tarvitsevat tuekseen kriittistä massaa: kun asukastiheys on riittävä, myös palveluille, kaupoille ja julkiselle liikenteelle riittää käyttäjiä.

Espoota pidetään autokaupunkina, ja se sitä onkin. Pääkaupunkiseudun kasvun sekä metroratkaisun myötä Espoossakin on tapahtumassa muutoksia parempaan. Leppävaaran alueen sekä metroradan keskusten – Tapiolan, Keilaniemen sekä muiden – tiivistäminen on hyväksi kaupungille ja ihmisille.

Kärjistäen voidaankin todeta, että ihmiset, jotka asuvat Espoossa eivät mitenkään erityisesti halua käyttää autoa. Ihmiset ajavat Espoossa autoa, koska se on  – ehkä Tapiolan ja Leppävaaran seutua lukuunottamatta –  liki välttämättömyys. Vaikka asuinpaikkansa valitsisi kuinka huolellisesti, pienetkin kömmähdykset palvelurakenteessa rankaisevat. Oma asuntomme on 10 minuutin bussimatkan päässä työpaikoista Helsingin keskustassa. Silti suurimman osan vuotta kuljemme ainakin yhden suunnan kolmen kilometrin päiväkotimatkasta autolla, se kun arvottiin meille kaukaisimmasta mahdollisesta suunnasta. Ironista tässä on, että kyydittyämme lapset päiväkotiin hyppäämme joko bussiin tai pyörän selkään – nämä kun ovat keskustaan mennessä paljon autoa näppärämmät.

Miksi ihmiset asuvat Espoossa?

Uskaltaisin väittää, että Espooseen ei tyypillisesti muuteta siksi, että siellä on paremmat motarit. Muuten syitä muuttaa Espooseen riittää.

Näistä tärkeimpiä ovat asumisen hinta: tärkeimpiä keskuksia lukuunottamatta hinnat ovat kohtuullisia, niin kerrostaloissa kuin omakoti- ja rivitaloissakin. Tähän liittyy kääntäen myös tilantarve: perheen kasvaessa ei välttämättä ole varaa hankkia tarvittavaa määrää neliöitä keskustasta (toisaalta, kuten keskustaan jääneet perheet ovat todenneet, osa tilantarpeesta on usein yliarvioitua).

Toinen on oma rauha, joka koskee etenkin omakotitalon ja rivarin valinneita: jos harrastaa rumpujen- tai pianonsoittoa, on turvallisinta valita asunto jossa on mahdollisimman vähän yhteistä pintaa naapureihin.

Kolmas, rivitalo- ja omakotitaloasujien juttu on oma piha: oma äitini, joka asuu Keski-Suomessa, ei voisi kuvitellakaan asuvansa kerrostalossa. Hänelle oma piha on henkireikä, harrastus ja intohimo,  mikä näkyy myös pihassa. Kaikille piha ei kuitenkaan ole ”se juttu”: piha on monelle myös ihan kiva asia, jonka hoitoon ei kuitenkaan ole erityistä intohimoa.

Neljäs on rauhallisuus ja luonnonläheisyys, itselleni erittäin tärkeä asia. Tiedän, että keskustassa – jopa Kalliossa – asuu monia onnellisia lapsiperheitä. He nauttivat palvelujen ja ystävien läheisyydestä ja ovat valmiit maksamaan siitä asunnon koossa. Itse en muuttaisi sinne suurin surminkaan: toki Espoossakin on omat juopponsa, kuten läheisen Otaniemen kaikille tuttu, opiskelijoiden nimeämä ”laulava lintukoira”, mutta olen oikein tyytyväinen, ettei vieressä ole baareja tai muuta häiriötä. Sen sijaan haluan päästä kotiovelta lenkkeilemään, hiihtämään ja luistelemaan sekä kävelemään metsäisissä maisemissa.

Kehitetään Espoon parhaita puolia

Espoota tulee kehittää niin, että nämä Espoon parhaat puolet, ne syyt joiden vuoksi tänne tullaan ja tänne jäädään, voidaan säilyttää. Ihmiset eivät muuta Espooseen, koska täällä on päheimmät motariliittymät. Ihmiset muuttavat Espooseen, koska täällä on luontoa kodin vieressä, täällä on varaa asua tarvittaessa myös väljemmin ja täältä silti pääsee näppärästi töihin. Huonoihin puoliin kuuluvat toisinaan hankalasti saavutettavat palvelut ja pitkät välimatka.

Onneksi meillä on yksinkertaisia keinoja korostaa Espoon parhaita puolia ja samalla parantaa Akilleen kantapäitä. Jotta asuminen ei kallistuisi, meidän täytyy kaavoittaa lisää: lisäkaavoitus tulee tehdä erityisesti kaupunkikeskuksiin hyvien julkisten liikenneyhteyksien varrelle. Näin parannamme samalla palvelutasoa, kun palvelut saadaan useamman ulottuville ja kääntäen palveluille riittää tiheämmässä keskustassa käyttäjiä.  Myös omakotitaloalueet hyötyvät keskusten parantuvista palveluista ja yhteyksistä.

Meidän ei tarvitse rakentaa Kalliota: voimme tehdä tiivistä, viihtyisää ja vihreää. Ja mikä tärkeintä, näin emme joudu kaavoittamaan espoolaisille rakkaita virkistysalueita vaan voimme säästää ne kaikkien iloksi liki kotipihalta alkavana virkistysalueena.