Kaupunki

by

Espoon parhaat puolet

Eräs Espoon suurimpia rakenteellisia ongelmia on asumisen hajanaisuus. Kun kaupunkirakenne hajoaa, kaikki on heti astetta hankalampaa: palveluiden järjestäminen, kauppojen ja liikkeiden etäisyydet sekä liikkuminen paikasta toiseen. Sekä kunnalliset palvelut, liiketilat että julkinen liikenne tarvitsevat tuekseen kriittistä massaa: kun asukastiheys on riittävä, myös palveluille, kaupoille ja julkiselle liikenteelle riittää käyttäjiä.

Espoota pidetään autokaupunkina, ja se sitä onkin. Pääkaupunkiseudun kasvun sekä metroratkaisun myötä Espoossakin on tapahtumassa muutoksia parempaan. Leppävaaran alueen sekä metroradan keskusten – Tapiolan, Keilaniemen sekä muiden – tiivistäminen on hyväksi kaupungille ja ihmisille.

Kärjistäen voidaankin todeta, että ihmiset, jotka asuvat Espoossa eivät mitenkään erityisesti halua käyttää autoa. Ihmiset ajavat Espoossa autoa, koska se on  – ehkä Tapiolan ja Leppävaaran seutua lukuunottamatta –  liki välttämättömyys. Vaikka asuinpaikkansa valitsisi kuinka huolellisesti, pienetkin kömmähdykset palvelurakenteessa rankaisevat. Oma asuntomme on 10 minuutin bussimatkan päässä työpaikoista Helsingin keskustassa. Silti suurimman osan vuotta kuljemme ainakin yhden suunnan kolmen kilometrin päiväkotimatkasta autolla, se kun arvottiin meille kaukaisimmasta mahdollisesta suunnasta. Ironista tässä on, että kyydittyämme lapset päiväkotiin hyppäämme joko bussiin tai pyörän selkään – nämä kun ovat keskustaan mennessä paljon autoa näppärämmät.

Miksi ihmiset asuvat Espoossa?

Uskaltaisin väittää, että Espooseen ei tyypillisesti muuteta siksi, että siellä on paremmat motarit. Muuten syitä muuttaa Espooseen riittää.

Näistä tärkeimpiä ovat asumisen hinta: tärkeimpiä keskuksia lukuunottamatta hinnat ovat kohtuullisia, niin kerrostaloissa kuin omakoti- ja rivitaloissakin. Tähän liittyy kääntäen myös tilantarve: perheen kasvaessa ei välttämättä ole varaa hankkia tarvittavaa määrää neliöitä keskustasta (toisaalta, kuten keskustaan jääneet perheet ovat todenneet, osa tilantarpeesta on usein yliarvioitua).

Toinen on oma rauha, joka koskee etenkin omakotitalon ja rivarin valinneita: jos harrastaa rumpujen- tai pianonsoittoa, on turvallisinta valita asunto jossa on mahdollisimman vähän yhteistä pintaa naapureihin.

Kolmas, rivitalo- ja omakotitaloasujien juttu on oma piha: oma äitini, joka asuu Keski-Suomessa, ei voisi kuvitellakaan asuvansa kerrostalossa. Hänelle oma piha on henkireikä, harrastus ja intohimo,  mikä näkyy myös pihassa. Kaikille piha ei kuitenkaan ole ”se juttu”: piha on monelle myös ihan kiva asia, jonka hoitoon ei kuitenkaan ole erityistä intohimoa.

Neljäs on rauhallisuus ja luonnonläheisyys, itselleni erittäin tärkeä asia. Tiedän, että keskustassa – jopa Kalliossa – asuu monia onnellisia lapsiperheitä. He nauttivat palvelujen ja ystävien läheisyydestä ja ovat valmiit maksamaan siitä asunnon koossa. Itse en muuttaisi sinne suurin surminkaan: toki Espoossakin on omat juopponsa, kuten läheisen Otaniemen kaikille tuttu, opiskelijoiden nimeämä ”laulava lintukoira”, mutta olen oikein tyytyväinen, ettei vieressä ole baareja tai muuta häiriötä. Sen sijaan haluan päästä kotiovelta lenkkeilemään, hiihtämään ja luistelemaan sekä kävelemään metsäisissä maisemissa.

Kehitetään Espoon parhaita puolia

Espoota tulee kehittää niin, että nämä Espoon parhaat puolet, ne syyt joiden vuoksi tänne tullaan ja tänne jäädään, voidaan säilyttää. Ihmiset eivät muuta Espooseen, koska täällä on päheimmät motariliittymät. Ihmiset muuttavat Espooseen, koska täällä on luontoa kodin vieressä, täällä on varaa asua tarvittaessa myös väljemmin ja täältä silti pääsee näppärästi töihin. Huonoihin puoliin kuuluvat toisinaan hankalasti saavutettavat palvelut ja pitkät välimatka.

Onneksi meillä on yksinkertaisia keinoja korostaa Espoon parhaita puolia ja samalla parantaa Akilleen kantapäitä. Jotta asuminen ei kallistuisi, meidän täytyy kaavoittaa lisää: lisäkaavoitus tulee tehdä erityisesti kaupunkikeskuksiin hyvien julkisten liikenneyhteyksien varrelle. Näin parannamme samalla palvelutasoa, kun palvelut saadaan useamman ulottuville ja kääntäen palveluille riittää tiheämmässä keskustassa käyttäjiä.  Myös omakotitaloalueet hyötyvät keskusten parantuvista palveluista ja yhteyksistä.

Meidän ei tarvitse rakentaa Kalliota: voimme tehdä tiivistä, viihtyisää ja vihreää. Ja mikä tärkeintä, näin emme joudu kaavoittamaan espoolaisille rakkaita virkistysalueita vaan voimme säästää ne kaikkien iloksi liki kotipihalta alkavana virkistysalueena.

by

(Päivä)kodittomat lapset

Espoossa puhutaan säännöllisin väliajoin pienten päiväkotien lakkauttamisesta. Oma päiväkotimme on ollut säännöllisesti vihjailujen kohteena. Onhan lähellä paljon isompi päiväkoti, jonne kuulemma saisi helposti neljäkymmentä lasta lisää. (Vinkki: ei saa.) Samalla päiväkotipaikat ovat jatkuvasti kortilla.

Päiväkodit ovat yksi asia, jossa isompi skaala ei tuota parempaa lopputulosta. Päivähoidossa on hoitajakiintiöt, jotka tulee täyttää. Koska lasten määrä ei vähene päiväkodin kasvaessa, henkilöstökulut eivät pienene. Ruoka tulee pääasiassa keskuskeittiöstä, ja sen kuljetuskustannukset ovat marginaalisia. Niissä paikoissa, joissa on vielä omaa keittiöhenkilökuntaa, voidaan saada apua keittiöhenkilökunnalta. (Tunnustan, että meillä kotona ei juuri leivota. Sen sijaan lapset ovat leiponeet pullaa päiväkodissa useamminkin.)

Kun puhutaan säästöistä, jäljelle jäävä säästö on tilakustannukset. Teoriassa päiväkodin kustannukset ovat vähäisemmät, kun yksikkö on isompi. Lämpöä ei mene haaskiolle, samoilla huoltokuluilla huolletaan suuremman lapsimäärän vaatima rakennus, ja niin edelleen.

Valitettavasti tämäkin säästö on marginaalinen. Ensinnäkin, unohdetaan että kunnan rakennukset eivät lakkaa olemasta tai huoltokulut juoksemasta kun rakennus poistuu käytöstä. Toimivan rakennuksen purkaminenkin on järjetöntä, jos miettii paljonko rahaa vastaavien tilojen jälleenrakennus maksaa.

Tämä ajattelukulku ei myöskään ota huomioon muunlaisia ratkaisuja kuin erilliset päiväkotirakennukset. Entä jos päiväkoti olisikin jonkin muun kunnan rakennuksen yhteydessä? Entä jos päiväkoti olisi kerros- tai rivitalossa? Entä jos päiväkoti olisi iltaisin harrastekäytössä?

Nämä kaikki vaatisivat hieman työtä: asunto-osakkeen muuttaminen määräyksiä vastaavaksi, tilojen siistiminen ja valvonta harrastekäytössä. Mutta niiden vaatima lisätyö on pientä saatuihin etuihin nähden. Sitä paitsi lastenhoito ei muutenkaan ole helppoa, tai vähätöistä. Siihen verrattuna lisäpanostus päiväkodin perustamisen alkuvaiheessa on pientä.

Tässä ei myöskään oteta huomioon palvelun ja hoidon laatua. Päiväkodeissa on eroja. Mainitsemani suurempi päiväkoti on 70-luvun halliarkkitehtuureineen paikka, jossa kaikki lapset eivät ole viihtyneet. Uudempi, kodinomainen päiväkotimme taas on lapsille turvallisempi, viihtyisä paikka. Myös pihalta löytyy muutakin kuin asfalttia, jopa kalliota kiipeiltäväksi. (Mielestäni turvallisuus ei tarkoita lapsien laittamista pehmustettuun koppiin.) Tällaista arkkitehtuuria saa skaalattua isompaankin yksikköön. Mutta sen ei tarvitse tarkoittaa nykyisen purkamista.

Päiväkoteja siirretään suurempiin yksiköihin pienten säästöjen nimissä, ja unohdetaan samalla, että myös vanhempien aika on rahaa. Ironista tässä on, että autoilijoiden autoissaan viettämää aikaa lasketaan ja kytätään sekuntikello kädessä, mutta huoletta lisätään päivittäinen puolituntinen vanhempien päiväkotimatkoihin. Autoilijoiden kohdalla ollaan valmiita kymmenien miljoonien investointeihin minuutin parin säästön vuoksi. Samalla säästetään joitain kymmeniä tuhansia ja lisätään sadalle vanhemmalle työmatkaan puoli tuntia. Vaikka pari minuuttia voidaankin kertoa suuremmalla pääluvulla, on järjetöntä olla ensin miettimättä, miten ajelun tarvetta voitaisiin vähentää. Jos näiden vanhempien ei tarvitsisi ajella ruuhkan seassa päiväkotiin päivittäin, ehkä jollakulla muullakin säästyisi ajoaikaa? Meiltä kuluu päiväkodin huonon sijainnin takia päivittäin ylimääräiset 45 minuuttia päivähoitomatkoihin. Onko tämä hyvin käytettyä aikaa?

Erilaisia paikkoja päiväkodeille

Kun suuryksiköiden lumosta päästään eroon, huomataan että päiväkoteja voisi lisätä lopulta hyvinkin vähällä vaivalla. Eräs esimerkki löytyy kotikulmilta. Otsolahdella erään rannan lähellä sijaitsevan liiketilan huoneisto on muutettu asuintilaksi. Entä jos isoikkunaisen yksikerroskodin sijaan siitä tehtäisiin pieni päiväkoti? Alueella on jo nyt päiväkodille hurja kysyntä, ja tarjontaa ei näytä olevan tulossa. Jos ei muuta, niin ostopalvelupäiväkoti tai yksityinen täyttyisi varmasti nopeasti.

Vieressä on seudun lasten käyttämä leikkikenttä, vähän kauempana toinen. Leikkikenttä on suojatien ylityksen takana: laittaisin vielä suojatien toiselle puolelle hidasteen, sillä osa autoista tulee nurkan takaa vaarallisen lujaa. Muuten paikka on valmis lastentarhalle. Ja jos seutu joskus taas mummoutuu ja vaariutuu, niin päiväkodista saa helposti asuinrakennuksen. Kysynnästä ei tule asunnonkaan kanssa olemaan pulaa.

Tapiolassa oli viime vuodenvaihteessa 80 lasta ilman hoitopaikkaa. Ongelma ratkaistiin tilapäisesti ottamalla isommissa päiväkodeissa käyttöön jumppasaleja: omassamme muutettiin neljälle uudelle lapselle varastohuone leikkitilaksi. Tapiolassa ongelma on kärjistynyt samoista syistä kuin Helsingin keskustassa. Ennusteet ovat sanoneet vuosia, että lapsiperheiden määrä vähenee: näitä lukuja on tuijotettu silloinkin, kun jonossa on ollut jo 80 lasta ja päiväkotien seinät ovat alkaneet pullistella. Tapiolaan ei ole rakennettu uusia päiväkoteja samaan tahtiin kuin lähialueille. Päiväkotimme johtaja on tätä harmitellut ääneen: kuulemma päiväkodista on useampaan otteeseen laitettu viestiä, että tilanne alkaa olla kestämätön, ja silti takaisin päin tulee vain eioota.

Uusia konsteja

Tapiolan päivähoitopalvelut tulee saattaa ajan tasalle. Mietin kuitenkin, millä keinoin tätä voitaisiin hoitaa odottelematta tulevaisuudessa hitaita kunnallisia prosesseja? Tällaisessa voisi auttaa tiedon avaaminen kansalaisille.

Entä jos olisi sivusto, jossa kartalla näkisi vireillä olevat päiväkotiprojektit, lasten määrät ikäkausineen per asuinalue ja valmiit päiväkodit. Samalla voisi nähdä senhetkisen väestöennusteen, ja sitä peilaamaan todellisen tilanteen sekä jonossa olevat lapset paikkakunnittain ja ennustetut vapautuvat paikat. Tällaisella palvelulla voisi vaikkapa yksityisen päiväkodin pitäjä suunnitella minne kannattaisi perustaa uusia päiväkoteja tai missä voisi olla kysyntää perhepäivähoidolle.

Suuri osa näistä tiedoista on jo nyt saatavilla, vaikkei ehkä kaikki helposti sovelluksen hyödynnettävässä muodossa. Tarjoamalla tiedon käyttöön järkevässä muodossa voitaisiin saada uutta liiketoimintaa ja konkreettista hyötyä.

Epäilen myös, että kun tällaista tietoa on saatavilla riittävästi, keksitään myös tätä heittämääni ideaa vielä paljon villimpiä ja fiksumpia ideoita. Osa niistä saattaa olla molempia.

Ja kaikkein villein idea: ehkä lopulta saataisiin niitä päiväkoteja.

by

Vastaukseni Länsiväylän vaalikoneeseen

Vastasin Länsiväylän vaalikoneeseen. Tässä vastaukseni koottuna. Vaalikoneeseen vastaaminen on yllättävän hankalaa: useamman väitteen kohdalla oli vaikeuksia päättää, olenko hieman samaa vai hieman eri mieltä. Perustelut kertovatkin vaalikoneissa yleensä eniten.

1. Vanhempien pitää maksaa lastensa päivähoidosta nykyistä enemmän: Eri mieltä
Lasten päivähoitomaksut ovat nykyiselläänkin korkeita. Kahden lapsen perheessä maksu on jo yli neljäsataa euroa, mikä on tuntuva summa kahden työssäkäyvän palkassa.

2. Kaupungin on satsattava vanhusten hoitoon lisää rahaa vaikka veroja korottamalla: Osittain samaa mieltä
Vanhusten hoitoon tulee kiinnittää nykyistä parempaa huomiota. Suurimmat ongelmat eivät aina liity rahaan. Samalla rahalla saadaan kahdessa eri paikassa aikaiseksi täysin erilaista hoitoa.

Vanhusten hoidon parantamista tulisi miettiä myös muuten kuin kulujen kautta. On hyvä ajatus lisätä henkilökuntaa, mutta tämä ei johda automaattisesti parempaan hoitoon.

Paikoista, joissa on toimiva vanhustenhoito ja vaikkapa tavallista tehokkaampi ja paremmin kuntouttava vuodeosasto tulee ottaa esimerkkiä. Malliesimerkki tästä on Lempäälän vuodeosasto: https://virrassa.wordpress.com/2010/08/24/turhia-passaamatta-ihmista-vaheksymatta.

Hyväksi havaittuja käytäntöjä ja hoidon järjestelyä voi vaatia käyttöön myös kunnan laajuudella.

3. Maahanmuuttajien saamien sosiaalitukien ehdoksi on asetettava pakollinen suomen/ruotsin kielen opiskelu.: Osittain eri mieltä

Maahanmuuttajat opiskelevat jo nyt suomen kieltä. Ongelmana ei ole niinkään ollut halukkuus vaan opetuksen hankala saatavuus ja toisaalta huonot järjestelyt.

Mitä tässä toisaalta tarkoitetaan sosiaalituilla? Työttömyyskorvausta vai lapsilisiä? Kysymyksestä kuultaa ajatus, että maahanmuuttaja on sosiaalitapaus, nettokulujen aiheuttaja. Haluttaisiinko kurssille suomea osaamaton it-ammattilainen, joka käyttää kunnallista päivähoitoa?

En näe pakollisuutta sinänsä tarpeellisena. On kuitenkin hyvä asia, että maahanmuuttaja oppii kieltä. Tämä mahdollisuus on tarjottava välittömästi, ei vasta pitkän ajan kuluessa. Mutta myös koulutuksen tarjonnan tulee olla riittävää ja laadun tulee olla hyvää. Kannattaa myös muistaa että kansalaisuuteen meillä on jo kielitaitovaatimus.

4. Olen valmis ottamaan päihdehuollon kuntoutusyksikön lähinaapurustooni: Osittain eri mieltä

Päihdehuolto on sijoitettava jonnekin. Siksi se pitää periaatteessa pystyä laittamaan minne tahansa.

Tarkempi sijoittelu on kuitenkin mietittävä: esimerkiksi omalla, lapsivaltaisella esikaupunkialueellani päihdehuoltoyksikkö voisi aiheuttaa merkittävää haittaa huonosti sijoitettuna. Mutta jos ko. alueella katsoo muutaman sata metriä kauemmas tien toiselle puolelle, saadaan paikka löytymään pääosin toimistovaltaiselta alueelta. Aivan leikkipaikkojen, koulujen ja päiväkotien viereen päihdehuoltoa ei kannata sijoittaa.

5. Työttömältä on voitava ottaa pois toimeentulotuet, mikäli hän kieltäytyy yhteiskunnan tarjoamasta työ- tai koulutuspaikasta: Osittain eri mieltä

Nykyinen järjestelmä, jossa työttömälle voidaan tarjota lähes mitä tahansa työtä, ei ole tarkoituksenmukainen. Suuri osa työkkärin tarjoamaa koulutusta ei ole työttömälle hyödyksi, ja toisaalta harjoittelua hyödynnetään yrityksissä ilmaisena työvoimana.

Vaikka siis periaatteessa kuulostaisi hyvältä, ettei ”työtä vieroksuva” saisi ”ilmaista rahaa”, ongelma on enemmän sosiaaliturvan rakenteiden ja byrokratian aiheuttama. Tämä jatkuva kouluttaminen olisi mietittävä rakenteellisella tasolla uusiksi. Perustulo, jonka päälle voi tehdä ilman suurta lisäbyrokratiaa myös pienempiä ja lyhyempiä töitä olisi merkittävästi parempi työhön kannustaja kuin etujen leikkaus.

6. Joukkoliikenteen on oltava matkustajille ilmaista kaupunkien sisällä: Osittain eri mieltä

Kannatan ehdottomasti lisäpanostusta joukkoliikenteeseen. Se on kaupunkialueilla tärkein liikkumisen muoto, ja etenkin työmatkoilla paras lääke työmatkaliikenteen ruuhkiin.

Nykyisellään joukkoliikenteen lipputulot ovat kuitenkin merkittävä osa liikenteen tuloja. 150-200 miljoonan euron lovi kaupungin budjettiin on iso, ja vaikka periaatteessa voitaisin ajatella, että se voidaan jakaa kaikkien kesken verotuksen kautta, käytännössä pienituloisimmat kaupunkiasujat tarvitsevat joukkoliikennettä vähän.

Tärkeintä on panostaa joukkoliikenteen laatuun ja kattavuuteen sekä asutuskeskusten, erityisesti metroasemien seudun tiivistämiseen, mikä takaa hyvän liikenteen palvelutason. Myös poikittaisyhteydet kuten Jokeri 2 on saatava toimimaan.

En maininnut tätä vaalikoneessa, mutta mielestäni lipunhintoja ei pidä kuitenkaan nostaa tai mieluiten tulisi laskea.

7. Opettajia saa lomauttaa tai irtisanoa, jos kunnan säästötavoitteet sitä vaativat: Osittain eri mieltä
Kunnilla on opetusvelvoite, ja opettajien lomauttaminen ei ole järkevää koska opetuksen tarve ei vähene.

Jos taas lomautetaan opettajia kesäksi, säästöt ovat kohtalaisen pienet.

8. Kaupungin pitää tuottaa terveyspalvelut itse, eikä ostaa niitä yksityisiltä yrityksiltä: Osittain samaa mieltä
Yksityisiltä ostamisessa on monia ongelmia. Näistä yksi on palvelun laadun määrittely ja valvonta. Tämä kuitenkin koskee myös kunnan itse tuottamia palveluja. Suurempi ongelma on, että yksityistäminen usein lisää kustannuksia, mikä tuskin on ollut alunperin tarkoitus.

Periaatteessa yksityistämällä voidaan helpottaa painetta kunnallisissa palveluissa, mutta pääosa hoidosta tulee pitää kunnan järjestämänä. Tämä puolestaan on tilannekohtaista.

9. Kuntatyöntekijöitä on voitava irtisanoa kuten yksityisissä yrityksissä: Samaa mieltä

Kunnan työpaikan ei tule olla suojatyöpaikka. Toisaalta kunta ja valtio voivat tasapainottaa lamakaudella yksityisten tekemien supistusten vaikutusta tarjoamalla tai jopa lisäämällä työn tarjontaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että päämäärätöntä tai turhaa työtä tarvitsee tehdä – tällaisiin tilanteisiin todennäköisesti löytyy kyllä projekteja joista on oikeastikin iloa niin tekijälle kuin lopputuloksen käyttäjillekin.

Lisäksi kunnalla on mahdollisuus tarjota työtä ihmisille, jotka muuten työllistyisivät huonosti mutta voivat silti tehdä töitä: vammaiset, tai sellaiset jotka vaikkapa sairauden vuoksi eivät voi tehdä täysipäiväistä työtä. Tämä on kuitenkin eri asia, kuin se, että byrokratiaa ei voisi vähentää koska sen hoitajaa ei saa irtisanoa.

Erityisesti kuntaliitosten yhteydessä pidettävät suojatyöpaikat ovat käsittämättömiä. Jos kuntaliitoksen yhteydessä ei tehdä rakennemuutosta samantien, jäävät vanhat byrokraattiset prosessit elämään entistä monimutkaisempina. Jos halutaan pitää siirtymä pehmeänä, voidaan etukäteen miettiä vaihtoehtoisia paikkoja kunnan alueelta niille, jotka siirtyvät tehtävistä syrjään yhdistyttäessä. Toinen, parempi vaihtoehto olisi tarjota fiksua työnhakuapua, à la Nokia.

10. Johtaville kuntapoliitikoille on maksettava kuukausipalkkaa, jotta he voivat paneutua nykyistä paremmin päätösten valmisteluun: Osittain samaa mieltä

Kunnallispolitiikassa, etenkin kaupunginhallituksessa, asioihin perehtyminen vie paljon aikaa. Nykyisellään vaativimmissa luottamustoimissa menee niin paljon aikaa, että perheelliset, tavallisessa päivätyössä käyvät eivät helposti pysty yhdistämään luottamustointa ja muuta työtä.

11. Espoon tulee perustaa tavallisten lukioiden rinnalle eliittilukioita, jotta lahjakkaat espoolaisnuoret eivät karkaa muualle: Eri mieltä

Espoon nykyisetkin lukiot ovat hyvätasoisia. Jos parempaa laatua halutaan, miksi ei panosteta nykyisiin?

Ajatus lahjakkaiden nuorten karkaamisesta muualle on absurdi. Lukiopaikkakunta ei määrää tulevaa asuinpaikkaa. Vasta lukion jälkeinen opiskelupaikkakunta vaikuttaa jonkin verran.

12. Poikittaisiin liikenneyhteyksiin tarvitaan lähivuosina Espoon oma pikaraitiotie, jonka rakentamisen kaupunki voi itse maksaa.: Samaa mieltä

Pikaraitiotie on kiinteänä hyvä ratkaisu kaupunkikeskusten väliseen liikennöintiin. Se määrittää alueen, jonka liikennöintiin kaupunki on valmis panostamaan. Sen sijaan bussiyhteydet eivät ole pysyviä – tämän ovat vaikkapa Haukilahden asukkaat saaneet huomata metroratkaisun myötä. Se on myös merkittävästi nopeampi ratkaisu, koska muu liikenne ei häiritse raitiotietä.

13. Lasten kotihoidontuen Espoo-lisää tulee korottaa reilusti (nyt 219 e/kk alle 3-vuotiaasta).: Eri mieltä
Kotihoidontuen Espoo-lisää ei tarvitse nykyisestään korottaa. Se on jo nyt avokätisempi kuin suurimmassa osassa muita kuntia. Käytännössä kunnan pääasiallinen syy korottaa tätä lisää on se, että kotihoidontuen lisäksi annettava kuntakohtainen lisä tulee kunnalle halvemmaksi kuin päiväkotipaikka.

Mielestäni on tärkeää tarjota kotona hoidettaville lapsille kunnan puolesta erilaisia lisäpalveluja ja ihan vain kokoontumispaikkoja, joista niin vanhemmat kuin lapsetkin saavat elintärkeitä kontakteja: asukaspuistoja, avoimia päiväkoteja ja kerhoja. Päivähoidossa puolestaan olisi hyvä saada päiväkodit lähelle ja tukea myös osapäivähoitoa. Tarvitsemme palveluja, jotka tukevat perheiden erilaisia ratkaisuja, olivatpa ne työssäkäynti, osapäivätyö tai kotihoito.

14. Espooseen pitää rakentaa lisää jäähalleja, koska jääurheilu on Espoossa hyvin suosittua.: Eri mieltä
Lasten ja nuorten, ja myös aikuisten, harrastuksia kannattaa tukea. Panostus liikuntaan maksaa itsensä takaisin terveempinä ja tyytyväisempinä ihmisinä. Jäähalli on kuitenkin erittäin kallis investointi, jota käyttää vain tietty osa nuorista ja aikuisista. Harrastusmahdollisuuksien tulee olla monipuolisia ja tarjota mahdollisuuksia kaikille, ja siksi tämä raha olisi ehkä fiksumpi käyttää johonkin muuhun.

15. Espoo tarvitsee asuntorakentamiseen omanlaisensa hintasäädellyn hitas-järjestelmän, jolla voidaan rajoittaa asuntojen hintojennousua: Eri mieltä

Espoo tarvitsee lisää järkevää asuntorakentamista, etenkin olemassaoleviin kaupunkikeskuksiin hyvien liikenneyhteyksien varrelle. Huolehtimalla asuntojen riittävästä rakentamisesta voidaan huolehtia riittävässä määrin hintojen noususta.

Tämän lisäksi tarvitaan järkevästi hinnoiteltuja vuokra-asuntoja hyvien yhteyksien varrelle. Toistaiseksi näiden ratkaisujen pitäisi riittää hintaongelmaan.

16. Espoon tulee kaavoittaa etenkin metron varteen tontteja 30-40 -kerroksisille asuintorneille ja profiloitua pilvenpiirtäjäkaupunkina.: Osittain eri mieltä
Korkea rakentaminen sopii etenkin suurempiin kaupunkikeskuksiin. Espoossa voitaisiin rakentaa korkeampaa rakennusta valikoituihin keskuksiin enemmänkin. Jotkin metroalueet ja Leppävaara voivat toimia tällaisina keskuksina. Alueilla pitää kuitenkin miettiä myös katutason viihtyvyys jalankulkijoiden näkökulmasta.

Rakennusten ei kuitenkaan kannata olla 40 kerrosta korkeita, jos se ei sovi lähiympäristöön. Korkeita taloja voi rakentaa myös hieman vähemmillä kerroksilla. Lisäksi tiiviillä, fiksulla rakentamisella päästään yhtä hyvään tonttitiheyteen kuin pistemäisillä tornitaloilla.

Eri keskuksissa kannattaa pyrkiä omaleimaiseen, persoonalliseen keskukseen, ei tornikaavan kloonaukseen. Pistemäiset tornit pientaloalueen keskustassa eivät myöskään ole hyvä ratkaisu.

17. Espoon on tehtävä oma sitova päätös henkilöstön vähimmäismäärästä vanhuspalveluissa.: Osittain samaa mieltä

Tämä on hankalampi kysymys kuin miltä näyttää. Periaatteessa kyllä. Valitettavasti henkilökunnan määrä ei ole useinkaan suorassa suhteessa hoidon laatuun.

Olen aiemminkin pohtinut hoidon laadun merkitystä (https://virrassa.wordpress.com/2010/08/24/turhia-passaamatta-ihmista-vaheksymatta), ja haluaisin että Espoossa lähestyttäisiin asiaa nimenomaan laadun parantamisen kannalta. Yksinkertaisillakin muutoksilla saatetaan voida esimerkiksi nopeuttaa potilaiden kuntoutumista, mikä pitkällä tähtäimellä vähentää kuluja.

18. Terveyskeskuslääkäreiden saamiseksi Espoon on oltava valmis maksamaan lääkäreille naapurikaupunkeja korkeampia palkkoja.: Osittain samaa mieltä

Lääkäripula on saatava hellittämään. Pitkällä tähtäimellä hintakisa ei ole kuitenkaan paras ratkaisu. Lääkäreiden työskentelyolosuhteita tulee parantaa – kiire on itseään ruokkiva ongelma, kun lääkäreitä on vaikea saada paikalle jossa työssä on jatkuva kiire ja ylityöt painavat päälle.

Samoin vaikkapa uudet tietojärjestelmät, jotka toimisivat nykyisiä paremmin, voisivat lyhentää vastaanottoon kuluvaa aikaa mikä osaltaan helpottaisi lääkäripulaa. Tästä syystä HUSin järjestelmähankintaa on syytä seurata tarkasti – vaikka hankinta on tarpeellinen, sen onnistumisessa on valtavia riskejä joita ei ainakaan ensimmäisessä vaiheessa ole riittävästi huomioitu.

19. Taloustilanteen niin vaatiessa Espoo voi tulevan valtuustokauden aikana nostaa veroprosenttiaan 19:ään (nyt 17,75) varmistaakseen toimivat peruspalvelut kuntalaisille.: Osittain eri mieltä

En sinänsä vastusta pientä veroprosentin nostoa. Jos se on tarpeen palvelujen säilyttämiseksi, prosenttia voidaan jonkin verran nostaa.

Ehdotettu nosto on kuitenkin melko korkea, ja todennäköistä on että säästöä voitaisiin saada muilla tavoin. Esimerkiksi nykyiset kaavoituspäätökset perustuvat siihen, että kaavoituksesta saatavat rahat halutaan käyttää vain ja ainoastaan ko. alueella vaikkei todellista tarvetta esim. tieinfran parantamiseen olisi. Jakoperusteita muuttamalla kaavoituksestakin saatava yhteinen hyvä voitaisiin saada riittämään muihin asioihin.

20. Espoon on pidettävä tiukasti kiinni itsenäisyydestään ja torjuttava kaikki yritykset kuntien yhteenliittämiseksi.: Eri mieltä

Suora kuntaliitos naapurikuntien kanssa todennäköiseseti lisäisi byrokratiaa. Tarvitsemme toimivan seudullisen hallinnon, jotta kuntien välinen veronmaksajakilpailu loppuisi ja toisaalta seudulliset asiat kuten joukkoliikenne ja kaavoitus saataisiin toimimaan.

Kaikkea toimintaa ei kuitenkaan voi sälyttää seutuhallinnolle. Nykykuntien tasolla, tai jopa pienemmissä osissa, tulee olla paikallisempi hallnnon taso hoitamassa niitä asioita, joita ei tarvitse viedä ylimmälle tasolle asti.

Erityistä huolta kuntaliitosta mietittäessä tulee kiinnittää siihen, että se
a) vähentää byrokratiaa
b) ei kopioi huonoja hallintomalleja uuteen malliin vaan otetaan käyttöön toimivin tai kehitetään uusi
c) ei väkisin keksi tekemistä kaikille nykyisin kuntasektorilla toimiville, koska yksi syy liitokselle on vähentää byrokratiaa. Tämä ei tarkoita että väki laitettaisiin suoraan kilometritehtaalle, vaan koulutusta ja mahdollisia muita ratkaisuja kannattaa miettiä.

by

Triathlonia ja sirkushuveja kaikelle kansalle

Viikonloppuna järjestettiin neljättä kertaa Helsinki City Triathlon. Osuvasti nimettu Triforfun järjestää matalan kynnyksen tapahtumaa, jonne toivotetaan tervetulleiksi kokeilemaan kaikki joita laji kiinnostaa. Matka on liki puolet lyhyempi kuin virallinen sprintti (noin kahdeksasosatriathlon): 300m uintia, 10km pyöräilyä ja 3km juoksua. Lisäksi uinti tapahtuu epäortodoksiseen tapaan uima-altaassa parinkymmenen lähtijän erissä, mikä on mukavaa etenkin epävarmemmille uijille. Virallisten kisojen lähtö säikäyttää joskus paatuneemmankin uimarin, kun satapäinen joukko kauhoo toistensa päältä ja alta ensimmäiset sata metriä.

Kisassa kaikki on vähän tavallista helpompaa. Uimastadionin ympäristö on keskustan lähellä, helposti saavutettavissa. (Paria viime aikojen uutta tulokasta lukuunottamatta triathlon-kisat on tyypillisesti järjestetty kaukana pääkaupunkiseudusta.) Uima-altaan ansiosta märkäpukua ei tarvita. HCT:llä tehdään selväksi, että kisaan saa osallistua millä tahansa välineillä. Jopot on erityisesti mainittu suotavina osallistumisvälineinä. Välineillä ei ole pakko urheilla, vaikka kilpasarjassa näkeekin sitten jo päheitä pyöriä ja triathlonpukuja. Myös juontajat muistivat erikseen kehua kovaäänisiin jokaista pyörää, jossa näkyi vaikkapa persoonallinen etukori kukilla varustettuna.

Kaiken tämän seurauksena – ja kahden pääkaupunkiseudun triathlonseuran vapaaehtoisvoimin – on saatu aikaa riemukas, iloinen tapahtuma jota moni tulee seuraamaan ihan huvikseen. Laji itse taas saa ansaitsemaansa mainosta: kun kerran on kokeiltu, ehkä päähänpistosta, on helpompi osallistua uudestaan ja ehkä jo johonkin muuhun kisaan. Jos laji on kutkutellut pidempään, HCT tarjoaa helpon tavan kokeilla.

Tämä mainos olisi ehkä kannattanut kirjoittaa ennen kisaa. HCT on tehnyt melkoisen palveluksen sekä lajille että kaupunkilaisille, ja tapahtuma on varmasti antanut panoksensa lajin viime vuosina kokemaan nosteeseen. (HelTrin jäsenmäärä on kuulemma tuplaantunut parissa vuodessa.) Tämän ei kuitenkaan ollut tarkoitus olla yhden kisan, tai edes yhden lajin puffi.

On hienoa, että kaikissa kisoissa ei tarvitse olla veren maku suussa. Pidän itse paljon urheilutapahtumista, nautin siitä kun väkeä on paljon koolla tekemässä jotain yhteistä ja silti omaa. Moni ystäväni on todennut juoksutapahtumien olevan se suola, jonka ansiosta lajia jaksaa treenata. Tosin juoksua harrastavia on hemmoteltu pitkillä perinteillä ja monilla erilaisilla tapahtumilla: erilaiset juoksutapahtumat ovat helppoja osallistua ja joissain niissä on vielä toisia enemmän keskitytty yhdessä tekemiseen ja hauskanpitoon, jotta saadaan liikkeelle mahdollisimman paljon väkeä. Näistä erityisesti Naisten kymppi tulee mieleen tapahtumana, johon itse olen useasti osallistunut.

Liikkumisen pitää olla hauskaa. Kaikki eivät halua olla tavoitteellisia tai kilpailla. Toisille kilpailu on taas piste iin päällä, toisille ainut ja tärkein syy liikkua. Urheilutapahtumat ovat kuitenkin niitä, joiden avulla voidaan saada ehkä vähemmänkin liikkuvat mukaan. Mitä matalampi kynnys, sen useamman on helpompaa kaivaa lenkkarit esiin ja kokeilla ehkä monenkin vuoden tauon jälkeen, miten hyvä fiilis, niin kropalle kuin mielelle, voi tulla liikkumisesta ja liikkumisesta yhdessä. Myös terveys kiittää: emme halua istumatyön koulimia paikalleen jämähtäviä sukupolvia.

—

Kun itse kävin pitämässä hauskaa Uimastadionilla, perheen miesväki nautti Espoo-päivästä Nesteen tornissa ja Sellosalissa lastenkonsertissa. Tapiolassa oli myös Makujen maailma koko viikonlopun, ja pomppulinnat ja pehmotennikset vetivät pienimpiä puoleensa. Tällaisina hetkinä sitä ihmettelee, miksi joka viikonloppu ei ole samanlaista. Väki ei ehkä riittäisi ihan joka viikonlopulle, mutta jotain näistä hetkistä voisi tuoda myös arkeen. Tapiolassa on osanotosta päätellen tilausta keskuksen elävöittämiselle: vastaavat tapahtumat ovat aina tupaten täynnä väkeä. Onneksi luistinrata on tulossa vihdoin talveksi kahluualtaalle: saisikohan ensi kesäksi sinne polkuveneet parin hassun tapahtumapäivän sijaan koko kesäksi?

by

Bussiyhtiöt ja kilpailun vääristymät

Kauppalehti raportoi Helsingin seudun bussiyhtiöiden huonosta tilasta. Vain pari yhtiötä oli niukasti plussalla: suurin osa on tehnyt persnettoa vuositolkulla.

Suuri yksittäinen syy tähän on poliittinen. Helsingin kaupungilla on myös oma bussilinjansa, johon pumpataan rahaa vuosittain miljoonia euroja. Näillä rahoillakin HelB roikkuu jatkuvasti konkurssirajalla. Tämän summan avulla on mahdollista tehdä tarjoukset jatkuvasti alle tuotantokustannuksen, mikä pakottaa muutkin bussilinjat tarjoamaan epärealistisia summia.

Syytä tähän on äärimmäisen vaikea arvata. Pyritäänkö tällä kenties pitäään lippujen hinnat alhaalla? Tai tietoisesti pitämään bussilinjat mahdollisimman huonolaatuisina, kun liikennöitsijöillä ei ole varaa pitää kalustoa kunnossa? Tuntuuko mukavalta, kun kaupungilla on sentään ihan oma bussiyhtiö – jos vaikka kaikki muut joku vuosi kyllästyisivät paskaan duuniin, laittaisivat lapun luukulle ja muuttaisivat riksakuskeiksi Thaimaaseen?

Jos lipunhinta haluttaisiin saada alas, siihen olisi merkittävästi helpompi keino: käyttää ne miljoonat HSL:n kautta lipunhintojen alentamiseen.  Jos tätä ei haluta tehdä, koska rahat menisivät koko pääkaupunkiseudulle, voi todeta vain että daa – HelB kuljettaa kyllä nytkin sekä espoolaisia että vantaalaisia.

Ihan koko totuus tämä ei ole. HelB on myös hävinnyt paljon kilpailuja. Todennäköisesti meneillään onkin peli, jossa tiputetaan kilpailijoita niin, että yhtiöt joiden omistajilla on syvimmät taskut jäävät jäljelle. Kannattaako kuitenkaan veronmaksajien moiseen kisaan osallistua?

Yleensä en ole ensimmäisenä vaatimassa, että valtion tai kunnan ei tulisi omistaa yrityksiä tai palveluntarjoajia. Joissain tilanteissa se voi olla perusteltua. Tässä tapauksessa se ei kuitenkaan sitä ole, ainakaan silloin jos omistettu yritys voi toimia vain tekohengityksellä.

En tiedä onko Helsingissä luonnostaan suurempia kupruja vain seurataanko sitä vain tarkemmalla seulalla. Mielenkiintoista olisi nähdä, millaisia vastaavia järjestelyjä Espoosta löytyy.

by

Ehdolla

Minut on hyväksytty Vihreän puolueen kunnallisvaaliehdokkaaksi Espoossa.

Olin pitkään pohdiskellut ehdokkuutta, puolitosissani. Kunnallispolitiikan imago häiritsi, se kun ei ole kaksinen: kuivaa, pölyistä työtä, lehmänkauppoja ja kompromisseja virkaintoisten virkamiesten puristuksissa. Silti kuntatasolla voidaan monesti valtiota paremmin vaikuttaa ihmisten elämään, huolehtia että sekä yksilö että yhteisö voivat hyvin.

Olen saanut viimeisen vuoden aikana kaupunkisuunnittelusta innostuneiden ihmisten tapaamisissa silmäyksen siitä, mitä asioita kunnassa voisikaan saada aikaan. Kiinnostus versoi alunperin arkkitehtuurista, kasvoi laajemmaksi kun ymmärsin että yksittäisen rakennuksen suhde ympäristöönsä voi olla merkittävämpi kuin rakennuksen itsensä suunnittelu, ja laajeni lopulta käsittämään kokonaisen kaupungin yhdyskuntana, jonka tehokkuuteen ja viihtyisyyteen voidaan oikealla suunnittelulla ratkaisevasti vaikuttaa. Innostus versoi toiminnaksi, kun oman kodin naapuriin suunniteltiin puolivillaisia ratkaisuja: silloin viimeistään huomasin, että lähivaikuttaminen voi olla todella kiinnostavaa. Lopulta ratkaisu oli helppo: haluan jatkaa asioihin vaikuttamista, mieluummin ennen kuin suunnitteluprosessi on jo lopuillaan.

Vaaliteemoista esiin nousee ymmärrettävästi vahvimmin kaupunkisuunnittelu. Siitä ja ihannekaupungistani kirjoitan vielä jatkossa lisää. Nurkkakuntaisuutta en siedä, ja pääkaupunkiseudun rajoja vahditaan mielestäni liian tiukasti, omien etujen katoamista peläten. Kilpailu hyvistä veronmaksajista johtaa huonoihin ratkaisuihin koko pääkaupunkiseudun kannalta, ja pääkaupunkiseudun etu on kaikkien siellä asuvien etu. Olen valmis katsomaan erilaisia ratkaisuja joilla epäterveen kilpailun tarve saadaan loppumaan ja pääkaupunkiseutu puhaltamaan yhteen hiileen.

Toinen itselleni tärkeä asia on palvelut. Omalla asuinseudullani Tapiolassa on parhaillaan nähtävissä, mitä tapahtuu kun kunnassa katsellaan vanhentuneita väestöennusteita eikä suostuta uskomaan, että lapsiperheet eivät aio muuttaa täältä pois. Väestöennusteet väittävät Tapiolan mummoutuvan, mutta Tapiolaan muuttaa lapsiperheitä ja nuoria pareja jatkuvalla syötöllä. Joudumme kuljettamaan lapsiamme päivittäin hoitoon kolme kilometriä suuntaansa, kun sadan metrin säteellä olisi lapsia varmaan kolmeen päiväkotiin – niitä löytyy alueelta yksi, yksityinen, 12 lapselle. Omien lasteni päivähoidossa otettiin varastohuone käyttöön, naapuripäiväkodissa muutettiin jumppasali lastenhuoneeksi. Ei pitäisi olla kohtuuton vaatimus lisätä päivähoitoa siellä, missä sille on tarvetta. Samalla voi miettiä muutakin järkeistämistä kaupungin tilankäytössä: julkisen puolen tiloja voisi suunnitella muuntuvammiksi, jotta ennustamattomat väestömuutokset eivät pistä koko pakkaa sekaisin.

Kolmas tärkeä asia on yrittäjyyden ja yritteliäisyyden tukeminen. Yhtenä startupin perustajista ja osakkaana minua kiinnostaa yrittäjyys ja se, miten ihmisiä saa innostettua toteuttamaan omia ideoitaan. Etenkin näinä Nokia-uutisten aikoina se on tärkeä pitää mielessä. PK-yritykset työllistävät Suomessa enemmän kuin Nokiat, ja niistä myös voi kasvaa uusia suuryrityksiä. Rehellisyyden nimissä silti väittäisin, että AaltoES on tehnyt Suomen yrittämiskulttuurille enemmän kuin yksikään kunnan tai valtion toimenpide.

Odotan mielenkiinnolla syksyä. Täällä blogissa parannellaan kesälomalla ehkä tahtia, kun keskeneräiset postaukset saisi viimeisteltyä työkiireiden hellittäessä. Kampanjoimaan saa tulla mukaan, ja keskustelua avata niin täällä kuin kasvotustenkin! Kuulen mielelläni mielipiteitä ja visioita siitä, mitä Espoossa saisi tehtyä vieläkin paremmin.

by

Infotilaisuuden satoa

Kävin infotilaisuudessa, joka koski Keilaniemen, Otaniemen ja Tapiolan alueen suunnitelmia. Lähinnä siis Otsolahden tien muutoksia, joista viikon päästä tulee tehdä päätös.

Kauniita ajatuksia ja hienoja suunnitelmia. T3 eli tekniikan, talouden ja taiteen liitto. On hienoa nähdä että Espoossa pyritään tällaiseen. Alueessa on potentiaalia olla yhtä aikaa edistynyt että luonnonkaunis.

Mitä enemmän olen tuohon Keilaniemen suunnitelmaan tutustunut, sitä vähemmän siitä pidän. En kuitenkaan väitä, että hyppisin riemusta jos kaava kaatuisi, vaikka tyytyväinen olisinkin. (Todellinen lose-lose?)  Kaavaluonnoksessa on  monien ihmisten vuosien työ, kunnianhimoa ja hyviä ajatuksia. Minusta viherkansi on ajatuksena kaunis, Keilaniemi ehdottomasti hvyä korkealle rakentamiselle, ja asuinalueiden yhdistäminen niitä halkovien moottoriteiden yli kädenojennus käveltävälle kaupungille. Jos jotain nillittäisin torneista, niin siitä että niiden kanssakin on pelattu varman päälle, kuten lähes koko Keilaniemessä: missä on innovatiivinen rakentaminen, kun kerrankin päästään tekemään modernia aluetta tyhjästä?

Ja kuitenkin. Katson suunnitelmaa lähempää, ja totean että viherkannet saadaan kompromissilla, jossa tehdään pari kaistaa lisää muutenkin ylimitoitettuun motarin liittymään ja eritasoliittumä lähelle asuintaloja. Kuulemma sitä voi vielä hyväksynnän jälkeen siirtää, vaan näinköhän käy. Kokonaisuutena saadaan pari tunnelia, jotka kattavat pahimmat päästöt, mutta niiden ulkopuolella ympäristö muuttuu motarihelvetiksi, joka ei ympäristöä rauhoita.

Hinta

Infotilaisuudessa tieto hinnasta oli mystisesti muuttunut. Meille esiteltiin näppärä laskelma, jolla neljästä tornista saataisiin melkein millilleen tunnelin ja liittymien tekoon vaadittava hintalappu. Neliöhinta kaupungille olisi 1600 euroa/neliä, kuulemma satasen enemmänkin on saatu jostain toisesta rakenteilla olevasta paikasta. Riskit voitaisiin minimoida velvoittamalla rakentaja hoitamaan myös viherkansi, tai maksimoida tuotto rakentamalla se itse. Riskeistä ei tullut hirveän selkeää kuvaa – todettiin esim. että jos tornit tulevat tulee myös kansi ja päinvastoin, mutta käytännössä tässä toki voi käydä myös niin että tornit jäävät tekemättä jos jotain tapahtuu.

Tämänhetkiset arviot neliöhinnoista heiluvat kymppitonnissa per neliö.

Ketjureaktio

Suunnitelman pahimmat puolet ovat mitoituksen aivopieruja: valtavan korkeat tornit, liian suuret liittymät. Näihin tilaisuudessa tuli selvitystä. Kyseessä on erilaisten vaatimusten ja säädösten ketjureaktio, jolla pienestä hyvästä ideasta saadaan melkoinen monsteri. Tielaitoksen ja ELY-keskuksen hellässä huomassa Espoo on ollut myös pakotettu tekemään ratkaisuja joita se ei muuten olisi halunnut tehdäkään.

Eräs suunnitelman omituisuuksista on valtavat eritasoliittymät, etenkin eritasoliikenneympyrä toisella puolella ja toisella lisäkaistat Karhusaarentien Länsiväylän puoleiseen liittymään (jossa on ennestäänkin kolme kaistaa per suunta). Nämä järjestelyt ovat täysin ylimitoitetut nykyisille ja tulevillekin liikennemäärille tienpätkällä, joka on nykyiselläänkin vajaakäytössä.

Nämä liikennejärjestelyt olivat Tielaitoksen (?) vaatimukset sille, että Karhusaaren puoli tiestä voidaan kattaa. Nykyisten turvallisuusmääräysten vuoksi on varmistettava, ettei tunnelissa joudu pysähtymään, jolloin mm. liikennevalot sen päässä ovat mahdottomat ja tunnelin molemmin puolin on varmistettava ylikapasiteetti.

Selvitettävää: Vaaditaanko eritasoliikenneympyrä pelkän Hagalundin tunnelin tapauksessa? Hagalund lienee tulossa joka tapauksessa (ja voisi olla fiksumpi kuin tämä) joten jos se vaatii jo eritasoliittymän, bulevardiajatus ei toimi.

Toinen kysymys, joka esitettiin tilaisuudessa parina eri variaationa mutta jäi vastaamatta kunnolla: Mikä on tarkka mitta tunnelille, jotta ei vaadita eritasoliittymiä? Louko heitti ylimalkaisesti ”nyt on 500m ja 499:llä ei tarvita”. Ilmeisesti siis pelivaraa voisi olla. Osittain ongelma on ilmeisesti siinä, että kun näitä asioita kysytään, vastataan ”ehkä” jolloin kaava voi palata valitusvaiheessa takaisin.

Tunneli puolestaan vaadittiin, jos tien varteen halutaan rakentaa taloja. Tornitaloille siis vaatimuksena on tien kattaminen. Jos oikein ymmärsin, teoriassa voisi riittää yhdelle tornille tehdä katteesta neljäsosa jne. mutta tämä taisi olla niitä ”e hkä”-kategorian asioita.

Alunperin oli pohdittu myös syvää tunnelia kallion sisään. Tämä olisi liian kallis. Kuulemma pintatunnelisuunnitelmakin kallistui syvätunnelin hintaiseksi ratkaisun monimutkaistuessa. Tuli mieleen että olisiko sitten pitänyt kuitenkin tehdä kallioon jos tunneli tehdään – se ainakin tiettävästi pysyisi pystyssä yli 30 vuotta ja osan päällisestä voisi hyödyntää rakentamiseen. Viherkansikin olisi fiksumpi kun sitä ei tehtäisi betonin päälle.

 Valtion tiestä kaupungin kaduksi – kivikkoinen polku?

Suurin ongelma siis on seuraava ja se ratkaisee myös sen, onko mitään järkeä harkita kaavan palauttamista: Louko väitti, että Kehän muuttaminen kaduksi on mahdotonta, koska se avaisi keskustelun koko kehän muuttamiselle kaduksi. Hän myös sanoi, että kyseessä on pitkä prosessi joka lykkäisi rakentamista mahdollisesti kymmenellä vuodella. Louko itse kuulemma pitäisi katuratkaisusta enemmän, mutta kallistuu asiassa pragmaattisuuden puolelle. Esimerkkinä hän sanoi, että oli ollut mukana puuhaamassa Länsiväylän kaduksi muuttamista Ruoholahdessa 20 vuotta sitten, ja nyt vasta on päästy asiassa eteenpäin.

Käytännössä mitään tiedusteluja ei kuitenkaan ole tehty. Kysyin Helsingin puolen Mikko Särelältä aiheesta, ja hän kertoi kaksi mielenkiintoista asiaa Helsingin Länsiväylän katusuunnitelmista:

1) Lain mukaan, jos kaupunki haluaa muuttaa tien kaduksi, se on siihen oikeutettu. Sen jläkeen kaikki kustannukset siirtyvät kaupungille. Tämä on ilmeisesti yksiselitteistä eikä vaadi muita toimenpiteitä kuin kaavoituksen. Se ei kuitenkaan estä esim. oikeustoimia, joiden lopputuleman tosin pitäisi olla yksiselitteisesti kaupunkia puoltavia.

2) Helsingin kaupunkibulevardien tapauksessa aloite oli tullut Liikenneministeriöstä, jonka jälkeen asiaa oli lähdetty selvittelemään.

Tähän tuo kontrastia Loukon lausunto siitä, että Tielaitos on ollut hyvin mustasukkainen tiestään kun Espoo on alkanut sitä säätämään ja ollut erittäin tarkka säännöistä. Käytännössä eri instanssit, lähinnä ELY-keskus ja Tielaitos, voisivat siis pistää kapuloita rattaisiin tällaisessa tapauksessa.

Selvitettävää: Erityisesti tienvarsirakentaminen on tässä tapauksessa varmasti laitosten hampaissa. Jokaista rakennusta syynätään pilkuntarkasti. Onko tässä kompastuskiviä, esim. 50km/h rajoitus ei riitä tienvarsirakentamiselle?

Tätä kadun kompastuskiveä selvitän lisää vielä huoenissa,. Tarkistettava on ainakin lakipykälät ja niiden tulkinta, mahdolliset ennakkotapaukset, sekä mieluusti henkilöt, jotka voivat virkansa puolesta tähän ottaa kantaa. Siinäkään ei ole järkeä, että Keilaniemen rakentaminen jäätyy ja metroaseman alue jää joutomaaksi vuosien kiistelyiden ajaksi.

by

Karhusaaren bulevardi

Tässä esitetään vaihtoehtoinen ratkaisu Karhusaarentien tunneloinnille, joka ottaa huomioon asukkaiden toiveet alueen kehittämisestä. (Muistinvirkistukseksi tämänhetkinen Keilaniemen alueen tornitalokaava.)

Karhusaarentie bulevardiksi

Karhusaarentie tulisi muuttaa Länsiväylän ja Otaniemen sillan välillä bulevardiksi. Kaduksi, jonka varrella olisi istutuksia, asuintaloja ja liiketilaa. Tämä vaatisi nopeuden pientä alentamista ja tarjoaisi mahdollisuuden rakentaa kadun varteen rakennuksia, jotka olisivat metroaseman ja työpaikkojen vieressä, lähellä luonnonkaunista virkistysaluetta. Nämä rakennukset puolestaan suojaisivat Otsolahden puolen alkuperäisasutusta.

Muutos mahdollistaisi alueen kehittämisen myös jalankulkijan näkökulmasta, kunnioittaen viereisen Otsolahden alueen perinnettä ja tehden alueesta miellyttävän sekä asukkaille että työssäkäyjille. Liikennettä muutos ei haittaisi, sillä ko. tienpätkän liikennemäärät mahtuvat hyvin myös kadulle.

Bulevardivaihtoehto toisi runsaasti asuinneliöitä, enemmän kuin alueelle nyt suunnitellut tornit. Se sallisi myös tornirakentamisen (joka sinänsä sopii Keilaniemen alueelle) mutta mahdollistaisi myös matalammat tornit ilman asuinneliöiden menettämistä, jolloin ympäristö säilyisi tasapainoisena. Tämä ei siis ole kannanotto korkeaa rakentamista vastaan, vaan hyvän kaupunkirakenteen puolesta.

Tämä suunnitelma myös toisi kaupungille merkittävästi tuottoa. Nykyinen viherkansisuunnitelma maksaisi noin 120me, jota suunnitellut tornit eivät kata kuin murto-osaltaan. Lisäksi tunnelin ylläpitokustannukset nousevat miljoonaan vuosittain, ja sen elinkaari ei ole kuin joitain kymmeniä vuosia.

Alla tarkastellaan Karhusaarentien bulevardiksi muuttamisen (Keilaniemen/Otsolahden väli, mieluiten Karhusaaren sillalle saakka) ehtoja ja vaikutuksia.

Kadunvarsirakentaminen



Kuva muokattu Carlos Lamuelan diplomityösuunnitelmasta.  Kun Länsiväylä oletetaan nykyiselleen, punainen neliö rajaa muutosalueen. Myöskään torneja tuskin kannattaisi rakentaa tuossa muodossaan koko eteläpuolelle. Kuva päivittyy myöhemmin. Lisäksi liikenneympyrä ei ole kuvassa täysin oikealla kohdalla, vaan sen tulee sijaita hieman pohjoisempana, ja tunnelinsuun väh 70 metriä lähimmästä talosta (kuvassa pohjoinen oikealla)

Kadun varrelle mahtuisi runsaasti asutusta. Neljän huippukorkean tornin oletettu kerrosneliömäärä on noin 70 000. Bulevardille saataisiin asuntoja paljon enemmän:  noin 100 000-140 000 kerrosneliötä.

Kaava sallisi edelleen erikoisia torneja. Tornien korkeutta voisi kuitenkin madaltaa hieman kun kerrosneliöitä ei tarvitse maksimoida, esim. Fortumin korkeuteen. Jokin voisi jopa olla hieman muita korkeampi, maltillisesti Fortumin tornia korkeampi.

Tornien katutasoa mietittäisiin tarkemmin. Katutasossa voisi olla matalaa rakentamista, joka suojaisi rakennusten pihaa itse kadulta. Lähelle metroaseman sisäänkäyntiä tähän matalaan osaan voisi kaavoittaa liiketilaa – esim. ruokakaupalle löytyisi tilausta tällä asukasmäärällä. Myös päiväkodeista on alueella huutava pula.

Tulisi myös miettiä, miten Keilaniemen puoleinen rakentaminen nivoutuu osaksi Keilaniemen olemassaolevaa rakennuskantaa? Tulipa kadun varteen torneja tai matalampaa rakentamista, olennaista asukasviihtyvyydelle ja toimivalle kokonaisuudelle on liittyminen olemassaoleviin rakenteisiin. Uudisrakennusten ja liiketilojen väliin jäävä kadunpätkä tulee muodostamaan luontevan paikan liiketiloille ja jalankululle, ja sen tulee olla mietitty loppuun asti myös tästä näkökulmasta.

Otsolahden puolella taloja mahtuisi kadunvarteen, kun pyörätie siirrettäisiin kadunvarteen ja meluaita poistettaisiin. Talot mahtuisivat siten kutakuinkin nykyisen pyörätien kohdalle, eli alkuperäistä asutusta suojaava metsä ei hupenisi liikaa. Lisäksi talot ennemminkin suojaisivat alkuperäistä asutusta. Tämä voi kuitenkin olla kova pala RKY-kaavassa.

Kannattaa kuitenkin huomioida, että nykyisellään Otsolahden tien puoleinen alue koostuu meluaidasta, joutomaasta ja pyörätiestä. Onko tämänkaltainen ”suojavyöhyke” todella kulttuuriympäristön arvon mukainen? (Valokuva tulossa.)

Nopeuden aleneminen suojaa asuinalueita liikennemelulta. Lisäsuojaa saadaan, kun meluaita korvataan asuinrakentamisella. Otsolahden puolella haastena on yhtenäisen talorivin aikaansaaminen. Katusuunnitelmassa tuleekin miettiä, miten tämä ratkaistaan. Pitäisikö talojen aukot täyttää aidalla tai viheristutuksella, joka antaisi lisäsuojaa? Tai entä jos tietä siirtäisi saman tien muutamia metrejä Keilaniemeen päin niin, että talorivistä saataisiin yhtenäinen? Sopivaa korkeutta tulee myös miettiä, niin että se suojaa nykyistä asutusta muttei häiritse liikaa. Käytännössä hyvä korkeus olisi Otsolahden puolella maksimissaan kolme kerrosta, ja tien varressa voisi olla vaihtelevaa korkeutta. Korkeampi rakentaminen sopii paremmin Keilaniemen puolelle tietä.

Liikennevaikutukset

Karhusaarentiellä on suhteellisen vähän liikennettä. Suurin liikennemäärä on luonnollisesti Kehä I:n ja Länsiväylän välillä,  38 000 autoa vuorokaudessa (2010 mittaus). Tämä vastaa suunnilleen Helsinginkadun liikennemääriä. Hieman vähemmän on Kehästä Otaniemeen päin, 28000 autoa vuorokaudessa. Tiellä ei ole ruuhkia, ja siellä on jo ennestään liikennevalot.

Kaupungin liikennesuunnittelijat ovat myös todenneet, että bulevardi riittäisi tuolle liikenteen voluumille mainiosti. (Vertailukohtana voi ottaa esim. moottoritiestä bulevardiksi muutetun Octavia-bulevardin, joka vetää 45 000 autoa päivässä).

Talot voidaan rakentaa tien viereen, kun nopeutta alennetaan katunopeuteen 50km/h. Karhusaarentien nopeusrajoitus on tällä hetkellä 60km/h ja tiellä on liikennevalot Keilaniementielle. Käytännössä nopeuden muutosta ei siis ajaja juuri edes huomaa kun liikennevalot säädetään uuden nopeuden mukaisesti.

Nykyistä Karhusaarentietä. Tie on kapeimmillaan 40m leveä, tila johon mahtuu hyvin katu jossa on kaksi kaistaa yhteen suuntaan.

Nykyisen tien hyviä oivalluksia on ollut busseille ja takseille järjestetty liikennevalojen ohituskaista (kuvassa alhaalla vasemmalla). Bulevardisuunnitelmassa tämä kannattaisi ehkä jättää pois. Tätä tukee metron rakentaminen: nykyisellään busseja menee ruuhka-aikaan vajaan viiden minuutin välein, mutta metro todennäköisesti syö suurimman osan tästä liikenteestä.

Tässä ehdotettu suunnitelma kattaisi myös Kehä I:n risteyksen, johon on nyt kaavailtu massiivista, todennäköisesti kapasiteetiltaan ylimitoitettua eritasoliikenneympyrää joka on ollut erityisesti Itärannan alkupään asukkaiden hampaissa. Bulevardivaihtoehdossa voitaisiin korvata se tavallisella liikenneympyrällä tai jopa nykyisenkaltaisella järjestelyllä. Jos ollaan valmiita käyttämään satoja miljoonia kaupungin rahaa liikenteen edistämiseen, eikö se kannattaisi tehdä jossain missä on liikenneongelmia?

Huomioitavaa

Alueen asukkaat ovat olleet erityisen huolissaan Otsolahden puolen erityisluonteen säilyttämisestä. He ovat mm. kannattaneet liikenneympyrän siirtämistä niin, että etäisyyttä lähimpään rakennukseen on vähintään 70 metriä sekä ympyrästä että Hagalundin tunnelinsuusta (muutos, jonka poliitikot ovat ottamassa huomioon). Tämä ehdotus lähtee siitä, että ko. muutos otetaan huomioon eli liikenneympyrän paikka on asukkaiden vaatimalla etäisyydellä.

Kysymyksiä päättäjille

Mitkä ovat tunneliratkaisun pitkäaikaiskustannukset? Kertaluonteisesti tunneli maksaa 120 miljoonaa euroa. Tunnelin ylläpito maksaa vuodessa miljoona euroa. Valtiolta ei saa suunnitelmaan tukea. Mikä on tunnelin elinikä: tuleeko seuraava 120me urakka jo 30 vuoden päästä?

Kuinka paljon kunnalle tuottaisi ympäristön rakentaminen yllä kuvatulla tavalla ilman tunnelointia? Vertailukohtana. kymmenien miljoonien menetykset tunneloinnilla.

Onko alueella lainkaan harkittu vaihtoehtoisia suunnitelmia?

Johtopäätökset

Nykyisen tornikaavan ongelmina on pidetty monien asukkaiden vastustamia erittäin korkeita torneja sekä erittäin korkeaa hintaa. Toisaalta suunnitelmasta on myös pidetty, koska siinä on ollut tarjolla hyviä maisemia kauniissa maisemissa rakennetun viherkannen vieressä. Sinänsä kaunis ajatus, viherkansi, ei todennäköisesti voi toteutua, koska 120 miljoonan hintalappua ei kata edes massiivisilla tornisuunnitelmilla. Jos nykysuunnitelma menee läpi, edessä saattaa siis olla läjä torneja tien varressa.

Ennenkuin kalliiden, liikenteen mittapuulla ylimitoitettujen liikennejärjestelyjen rakentamisesta päätetään, tulisi selvittää vaihtoehtoisia ratkaisuja kuten bulevardiksi muuttamista. Nykyinen ehdotus tulisi palauttaa suunnittelupöydälle ja pyytää ottamaan huomioon ym. seikat.

Päivitys 20120507 11:45: Siirretty huomautukset nykykaavan ongelmista loppukappaleeseen, muokattu ensimmäistä kappaletta esittelemään suunnitelma yleisellä tasolla. Korjattu liikennemääriä.

Päivitys 20120508 1:30: Lisätty kysymyksiä loppuun sekä muokattu tekstin osaksi ihmisiltä saatuja kommentteja mm. rakennusten sopeuttamisesta Keilaniemen rakennuskantaan.

Päivitys 20120511 11:30: Korjattu tekstiä, siirretty kappaleita. Poistettu liikennearviokuva tarpeettomana.