Palvelut

by

Kauppahallikokeiluja, netissä tietenkin

Töissäkäyvän ja muutenkin menevän lapsiperheen arkeen ei kovin helpolla saada mahtumaan kauppakäyntiä. Viereisen kaupan ulko-ovelta kotiin on kolmisensataa metriä, mutta sekin on liikaa, kun täysiä kasseja on kaksi tai enemmän. Isoon kauppareissuun saa helposti menemään tunnin, mikä tuntuu kohtuuttomalta kun iltaisin aikaa lasten kanssa ennen iltapuuhien aloittamista on kolmisen tuntia.

Ostoksemme ovatkin keskittyneet nettiin. Tähän asti olemme testailleet kevyesti eri vaihtoehtoja, mm. luomukauppa.fi:tä, mutta ostosrutiinit ovat käyneet jo tutuiksi: pääostokset kerralla Alepan kotiinkuljetuksena, täydennykset viereisestä Lidlistä ja viikonloppuisin, kun aikaa on, vihannekset Tapiolan torimyyjältä. (Jota muuten suosittelen lämpimästi: hän löytyy Tapiontorilta, Tapiola Garden-hotellin vierestä arkisin sekä lauantaisin. Torikauppias ei osta tukusta vaan tekee diilit suoraan viljelijöiden kanssa.)

Vaikka Alepa ei valikoimaltaan olekaan paras mahdollinen, toimituksen ja tilauksen nopeus on pitänyt meidät koukussa. Vanha kauppalista on tallessa ja se on oletuksena valmiina seuraavaa ostosta varten, joten silloin kun kaappi on tyhjä eikä sinne kurkistaminenkaan huvita, voi klikata suoraan tilaa-nappia ja tietää saavansa saman satsin kuin viimeksikin. Pahimmillaan tästä on seurannut ylimääräinen satsi vessapaperia, mikä ei lapsiperheelle ole mikään katastrofi.

Erityisesti olematon tuorevalikoima myös lihan ja kalan osalta on ottanut kupoliin. Sen kummemmin Lidl kuin Alepakaan eivät tarjoa juuri muuta kuin vakuumilohta ja pakasteseitä. Kauppahalli24 on jäänyt kokeilematta, koska tilauksen tekeminen kaksi vuorokautta etukäteen on tuntunut vaikealta. Nyt he ovat kuitenkin aloittaneet verkkokampanjan fiksusti tuttujen blogistien kautta – niinpä minäkin päätin alekoodi kourassani kokeilla.

Kauppahalli24 on tullut nimenä tutuksi Suurpellosta: alueella ei ole ollut ensimmäisinä vuosina kaupallisia palveluja, joten siellä on rakennettu taloihin ”ostoseteiset” ja tehty diili Kauppahalli24:n kanssa ostosten toimittamisesta. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka suuri osa asukkaista on hyödyntänyt palvelua.

Kauppahallin valikoima on tosiaan laajempi ja parempi kuin vakikaupoissamme. Tuoretta kalaa saa myös irtona kalastajalta, lihaa löytyy luomuna ja muutakin kuin sikanautaa. Yrttien ja muiden vihannesten tuoreutta kehuttiin, mikä kuulostaa hyvältä sen jälkeen kun Alepan pussista on pari kertaa löytynyt sisältä ruskea munakoiso. Niinpä tilasimme niin tuoretta kalaa, yrttejä kuin aika paljon muutakin. Sivuilla voi myös helposti ehdottaa tuotetta, jonka haluaisi valikoimiin.

Itse sivut ovat melko käytettävät, mutta eivät niin helppokäyttöiset kuin verkkokaupan ulkoasuun ja käytettävyyteen rutkasti panostaneen Foodien (joka pyörittää ainakin S-ryhmän nettikauppoja). Maksuvaihtoehtona oli toistaiseksi vain luottokortti, mikä sekin häiritsee jos haluaisi tehdä ostoksensa pääasiassa ns. oikealla rahalla. Toisaalta etukäteismaksu on toki hyvä olla vaihtoehdoissa, ja tämä on tulossa myös Alepaan. Alepassa maksu on ollut mukava tehdä ruokaa tuodessa, jolloin on voinut toisinaan käyttää myös käteistä.

Itse kaupasta, valikoimasta ja kuljetuksesta ei ole moitittavaa. Tosin mistään ”tilatoimituksesta” ei Kauppahalli24:n kanssa ole kyse: he käyvät yksinkertaisesti ostamassa tavarat tukusta. Ilmeisesti osa tuotteista voi olla eri tukuista, en tiedä onko esim lihatuottajien kanssa erillissopimuksia.

Eräs todella kummallinen seikka jäi kuitenkin häiritsemään: ostosvaiheessa oli mahdollista klikata ylimääräinen 89 sentin ”pussitusmaksu”. Päätin olla klikkaamatta, koska halusin tietää mikä oli oletusarvoinen toimitustapa. Lisäksi en erityisesti pitänyt siitä, että kaupankäynnin yhteydessä lisätään ylimääräisiä maksuja joita ei ole mainittu alunperin.

Tavarat siis saapuivat. Kahdessa isossa styroksilaatikossa ehkä 5 kassillisen verran ruokaa. Tyhjennettyäni laatikkoa jo kymmenen minuuttia kuski totesi ”ensi kerralla kannattaa ehkä valita se pussitus.” Annoin samantien palautetta, että heidän ehkä kannattaa harkita bisnesmalliaan uudestaan: tuhlaamalla vartti tavaroiden purkamiseen joka asiakkaalla kulutetaan varmasti moninkertaisesti se 89 senttiä, ja näin itsestäänselvän palvelun tulisi muutenkin kuulua palvelun hintaan. Nostakaa vaikka hintaa eurolla, mutta älkää hämätkö ostajaa. Toivottavasti tämä pieni ongelma korjataan mahdollisimman nopeasti.

Noin muuten voin vain toivottaa kaikki ruokaa ostavat netin ihmeelliseen maailmaan. Toimitus kestää kaupasta riippuen muutamasta tunnista muutamaan päivään. Kotona pitää olla yleensä parin tunnin toimitusikkunan ajan, mekin laitoimme viimeksi vain oveen lapun jossa kehotettiin soittamaan kun kauppias on ovella. En hevillä keksi miksi enää lähtisin ruuhka-aikaan ahdistumaan marketin tungokseen.

by

Bussiyhtiöt ja kilpailun vääristymät

Kauppalehti raportoi Helsingin seudun bussiyhtiöiden huonosta tilasta. Vain pari yhtiötä oli niukasti plussalla: suurin osa on tehnyt persnettoa vuositolkulla.

Suuri yksittäinen syy tähän on poliittinen. Helsingin kaupungilla on myös oma bussilinjansa, johon pumpataan rahaa vuosittain miljoonia euroja. Näillä rahoillakin HelB roikkuu jatkuvasti konkurssirajalla. Tämän summan avulla on mahdollista tehdä tarjoukset jatkuvasti alle tuotantokustannuksen, mikä pakottaa muutkin bussilinjat tarjoamaan epärealistisia summia.

Syytä tähän on äärimmäisen vaikea arvata. Pyritäänkö tällä kenties pitäään lippujen hinnat alhaalla? Tai tietoisesti pitämään bussilinjat mahdollisimman huonolaatuisina, kun liikennöitsijöillä ei ole varaa pitää kalustoa kunnossa? Tuntuuko mukavalta, kun kaupungilla on sentään ihan oma bussiyhtiö – jos vaikka kaikki muut joku vuosi kyllästyisivät paskaan duuniin, laittaisivat lapun luukulle ja muuttaisivat riksakuskeiksi Thaimaaseen?

Jos lipunhinta haluttaisiin saada alas, siihen olisi merkittävästi helpompi keino: käyttää ne miljoonat HSL:n kautta lipunhintojen alentamiseen.  Jos tätä ei haluta tehdä, koska rahat menisivät koko pääkaupunkiseudulle, voi todeta vain että daa – HelB kuljettaa kyllä nytkin sekä espoolaisia että vantaalaisia.

Ihan koko totuus tämä ei ole. HelB on myös hävinnyt paljon kilpailuja. Todennäköisesti meneillään onkin peli, jossa tiputetaan kilpailijoita niin, että yhtiöt joiden omistajilla on syvimmät taskut jäävät jäljelle. Kannattaako kuitenkaan veronmaksajien moiseen kisaan osallistua?

Yleensä en ole ensimmäisenä vaatimassa, että valtion tai kunnan ei tulisi omistaa yrityksiä tai palveluntarjoajia. Joissain tilanteissa se voi olla perusteltua. Tässä tapauksessa se ei kuitenkaan sitä ole, ainakaan silloin jos omistettu yritys voi toimia vain tekohengityksellä.

En tiedä onko Helsingissä luonnostaan suurempia kupruja vain seurataanko sitä vain tarkemmalla seulalla. Mielenkiintoista olisi nähdä, millaisia vastaavia järjestelyjä Espoosta löytyy.

by

Ruokakortilla digitaalisessa leipäjonossa

Vielä nytkin, kun netistä voi tilata lähes kaikkea parhaimmillaan päivän toimitusajalla, leffat voi vihdoin striimata laillisesti ihan siedettäväntasoisista palveluista ja kirjat saa digitaalisesti siinä ajassa minkä kotiverkko niitä ehtii ahnehtia, iso osa palveluista on jäänyt näennäisdigitaaliseen tilaan jossa kyllä näyttää siltä että tietoverkkoja käytetään, mutta käytännössä niistä on saatu vain ylimääräistä riesaa ja lisäaskeleita käyttäjälle.

Viimeisin tempaus tapahtui S-ryhmän etukortin tilauksen kanssa. Luovuin vihdoin bonuksettomuudestani, kun totesin hotellivarausta tehdessäni yöpymisen tulevan merkittävästi halvemmaksi. Näitä etuja on riittävän tiheään tarjolla että kortti kannattaisi.

Alku oli helppo: menin S-ryhmän korttisivuille ja täytin hakemuksen. Luin netistä ”Liity asiakasomistajaksi verkkopalvelussamme” ja vaivautumatta lukemaan pientä pränttiä klikkasin jatkoa. Olin hieman odottanut, että nettitilauksella voisi saada kortin saman tien, edes väliaikaisen numeron jota voisi käyttää saman tien nettiostoksissa. Osasin kuitenkin arvata että näin ei välttämättä kävisi, ja minulle ilmoitettiinkin että saisin kortin postitse viikossa parissa käsittelyn jälkeen.

Kirje tuli ajallaan, ja avasin sen odottaen saavani kortin lompakkooni. Naureskelin hieman sille, että nimi oli kirjoitettu korttiin käsin: eikö niillä ole kunnon kortintekovälineitä? SItten vilkaisin saatekirjettä.

”Tämän kirjeen liitteenä saat väliaikaisen S-etukortin –. Käy kuukauden kuluessa S-ryhmän asiakaspalvelupisteessä — [jossa] sinulle tilataan varsinainen S-Etukortti –.”

Nettisivuilla ilmoitetaan näin:

Palvelun kautta asiakasomistajaksi liittyneen on käytävä kuukauden kuluessa väliaikaisen S-Etukortin saamisesta asioimassa jossain S-ryhmän asiakaspalvelupisteessä (Prisma, suurimmat Sokokset ja S-marketit) tunnistautumassa ja hyväksymässä tilisopimuksen ja -ehdot sekä tilaamassa varsinainen S-Etukortti.

Mitä ihmettä?

Täytin siis pitkän korttihakemuksen netissä, ja sain postitse paperin, joka minun pitää viedä henkilökohtaisesti palvelupisteeseen, jossa allekirjoitan sen henkilökunnan nähden, näyttäen ajokorttiani. Tämän jälkeen hakemus lähetetään, käsitellään, ja lopulta valmis kortti postitetaan minulle.

Tässä vaiheessa on pakko kysyä: mitä etua kortin tilaamisella netistä on, kun se ainoastaan hidastaa kortin saamista sillä viikolla tai parilla minkä kestää saada postitse ohjeet? Kyllä, siksi ajaksi saan väliaikaisen kortin. Tyhmempi voisi kuitenkin kuvitella, että jos saan väliaikaisen kortin, olen jo muutenkin kykeneväinen saamaan pysyvän version. Olen jo saanut sähköpostia, jossa minut toivotetaan tervetulleeksi asiakkaaksi. Ainut etu nettitilauksesta on siis se, että saa täyttää lomakkeensa koneella. (Oletan että toimistolla joutuu täyttämään paperilomakkeen.)

Tässä prosessissa on mennyt väärin niin monta asiaa, että listasta tulee pidempi kuin S-etukortin hankkimiseen tarvittavien kommervenkkien listasta. Aloitetaan siitä, että etukortin voi ”tilata sähköisesti”. Samoin kuin olettaisin, että voidessani ostaa kengät netistä, täytettyäni tarvittavat tiedot ja maksettuani ostoksen saan kengät postissa viikkoa tai paria päivää myöhemmin, oletan myös, että saan S-etukorttia tilatessani kortin postitse jonka jälkeen asia on hallussa. Analoginen tilanne kengille olisi, että saisin postitse pahviset virsut ja lupauksen, että kun menen virsujen kanssa lähimpään kauppaan, ne vaihdetaan oikeisiin kenkiin – jotka saapuvat postissa jonkin ajan päässä visiitistä.

Miksi juoksuttaa asiakas kauppaan?

Näyttää siltä, että eräs tärkeimpiä syitä sille miksi paikan päällä pitää käydä henkilökohtaisesti on sopimuksen allekirjoitus. Samalla avataan tili, ja halutaan varmistaa henkilöllisyys. Allekirjoituksen ja henkilöllisyyden varmistuksen voi kuitenkin tehdä digitaalisesti. Ihan helppoa se ei vielä ole – klikkauksia riittää. Mutta mahdollista se on. Virallisesti tarvitaan se turkasen sähköinen henkilökortti. Monet yhdistykset ja muut kuitenkin hyväksyvät minkä tahansa vastaavan varmenteen, kun kyseessä ei ole mikään kriittinen järjestelmä vaan vaikkapa jäsenhakemus.

Jos tunnistautuminen voidaan jo tehdä pankkitunnuksilla, pitäisi myös allekirjoituksen onnistua samoin tein. Tai, utopistisesti, voitaisiin hoitaa vihdoin se sähköinen tunnistautuminen kuntoon. Vähimmilläänkin, parempia tapoja odotellessa (ja myönnytyksenä niille jotka kokevat digitaalisen allekirjoituksen vaikeaksi) voitaisiin antaa allekirjoitus postin hoidettavaksi – palautuskuori vain mukaan ja sopimus allekirjoituksineen postiin. Oikea kortti tulisi sitten ajallaan.

Toinen syy viivästelyyn voisi olla, että halutaan vielä tehdä tarkistuksia aiheesta. Miksi tätä prosessia ei voisi aloittaa saman tien kun hakemus on sisässä? SUPO-selvityksenkin taitaisi saada nopeammin kuin S-etukorttiselvityksen. Jos allekirjoitus on reilassa ja tarvittavat tarkistukset aloitetaan heti (ja ihmettelen jos näitä tarkistuksia ei voisi tehdä sähköisesti) niin lopullisen kortin voisi heittää postiin saman tien. Hupaisaa tässä on, että pankkitilinkin saa avattua helpommalla – uuden tilin olemassaolevan tilin rinnalle voi tilata nettipankista ja allekirjoitukset sopimuksiin lähettää postitse. Onko S-etukortti osa niin kriittistä kansallista järjestelmää, että sen hankkiminen on tehtävä vaikeammaksi kuin pankkitilin?

Luotan kuitenkin siihen, että ennen pitkää nämä viimeisetkin kopiot kolmena kappaleena vaativat byrokraattiset instituutiot pääsevät todelliseen eikä vain näennäiseen digiaikaan. Online-ostokset ovat jo helpottuneet huimasti viime vuosina, ehkä S-ryhmäkin pian pääsee kelkkaan.

Viimeisenä mainittakoon asia, joka ei ole pelkästään S-ryhmän asia: odotan kovasti aikaa, jolloin näitä erillisiä kortteja ei tarvitse raahata mukana. Vaikkapa se valtion toimittama henkilökortti voitaisiin hyvin helposti vain linkata eri palveluihin, jolloin samaa korttia näyttämällä saisi aina tarpeelliset palvelut bonuksista kirjalainauksiin. Ylipäänsä fyysinen kortti on lähinnä rasite – korttinumerollahan näissä jutuissa pelataan. Ja kun ottaa huomioon, että hetu on nyt jo kaikilla tahoilla tiedossa, olisiko niin paha asia saada bonukset vaikka ajokortilla? Tai pankkikortilla jolla teoriassa pystyisi varmasti tekemään samankaltaisen tunnistuksen kuin verkkopankilla. Näihin viimeisiin ratkaisuihin ei tarvitsisi odottaa valtion ikuisuusprojekteja.

Hotelliyön, jonka vuoksi tulin tuon kovan onnen kortin hankkineeksi maksoi lopulta kaveri, jolla kortti oli jo valmiina.