Espoon tietohallinto mietittävä uusiksi – mistä sinä säästäisit 25 miljoonaa?

Valtuuston budjettikokouksessa puhutaan rahasta. Puhutaan vanhuksista, homekouluista ja tuottavuusohjelmasta. (Tiesittekö että budjetissa ei ensikään vuonna ole riittävästi rahaa ylläpitoon? Olemme vihdoin saaneet budjettiin rahaa homekoulujen korjauksiin, mutta uusia syntyy kuin homesieniä sateella.)

Kävin itse puhumassa IT:stä ja siitä, että Espoossakin tulee miettiä tietohallinnon työtä ja organisointia uusiksi. Puhuin alla olevista asioista, mutta muokkasin tekstiä vähän luettavammaksi ja lisäsin asioita, jotka puheeseen eivät mahtuneet.

Budjettineuvotteluissa tehtiin tuottavuusohjelmaa silmälläpitäen seuraava pöytäkirjamerkintä numerolla 5:

Talouden tasapainotusohjelmassa tehdään esitys Espoon kaupungin ICT-toimintatavasta.

Tämä tarkoittaa sitä, että mietitään, miten Espoon kallis ja levähtänyt tapa  hoitaa IT-palveluja ja -infraa voitaisiin korjata toimivammaksi ja kustannustehokkaammaksi.

Espoossa on itse asiassa jo viimeinen vuosi mietitty uutta IT-toimintamallia. Tässä tavoitteena on selkeyttää IT:n rooli, mitä halutaan saada ja miten prosesseja tulisi kehittää. Uudistuksen yleinen suunta ja sen vaikutukset ovat jo selvät. Eräs ongelma on, miten tämä muutos saadaan liikkeelle ja tehtyä organisaatiossa: käytännössä uudistuksessa pitäisi siirtää reippaasti henkilöstöä IT-hallinnosta toisaalle, mikä tekee muutoksesta hankalan. Kuten ryhmäpuheenjohtajamme Inka Hopsu myös muistutti erillisessä kommentissa, toimivia toimintatapoja ei saa hukata uudistuksessa.

Espoossa on eniten ulkoistettu IT-puoli koko maassa Tamperetta lukuunottamatta. Näen, että hyvin monissa asioissa ulkoistus ei välttämättä ole järkevin vaihtoehto: IT-hallinnossa se voi ehkä toimia paremmin kuin monessa muussa asiassa. Myös toisenlaisia trendejä on tällä hetkellä menossa yritysmaailmassa esimerkiksi IT-tuen kanssa, kun jotkin yritykset ovat palauttaneet IT-tuen takaisin omaan taloon tai samalle käytävälle.

Tässä Espoon IT-hallinnon toimintatapojen yhteydessä ei kannata kuitenkaan edes aloittaa keskustelua ulkoistuksen tai oman tuotannon paremmuudesta. Espoossa vaihtoehtoa ei tällä hetkellä oikeastaan edes ole: olemme jo ulkoistaneet IT:ssä kaiken mikä mahdollista on, ja nyt ongelmana on se miten tätä syntynyttä luomusta voisi parhaiten hallita.

Valitettavasti olemme ulkoistamisen yhteydessä ulkoistaneet liki kaiken osaamisen siitä, miten tätä ulkoistamista voisi hallita, ohjata tai ylipäänsä tehdä. Hankinta- ja sopimusosaamisen puute on johtanut toimittajaloukkuun monissa tilanteissa, myös terveydenhuollossa.

Kaikkein suurin ongelma on kuitenkin IT-hallinnon rakenne. Hallinto on laskentatavasta riippuen jakautunut neljään tai viiteen paikkaan: tästä aiheutuva päällekkäinen työ ja tiedonkulun puutteen aiheuttamat kulut ovat suuret. Alla kuva, joka valaisee asiaa tarkemmin. Kuva on ollut mm. tarkastuslautakunnan raportista, jossa Espoota on juuri suomittu korkeista IT-kustannuksista.

Vertailu kuuden kaupungin IT-hallinnosta

Vertailu kuuden kaupungin IT-hallinnosta

Yllä näkyy joitain vertailuja kuuden eri kaupungin kesken. Helsinki tsaarinaikaisine hallintorakenteineen painii omassa sarjassaan, mutta alarivin kunnat ovat mielenkiintoisia. Yhteistä näille neljälle kunnalle ja Espoolle on työntekijämäärä, kussakin noin 14 000 työntekijää.

Kiinnostavaa kuvassa on, mistä hinta EI ole riippuvainen: näihin kuuluu mm. ulkoistuksen/oman tekemisen aste sekä kaupungin koko.

X-akseli menee omasta tuotannosta ulkoistettuun IT-palveluun. Kuten nähdään, ulkoistamisella ei ole käytännössä suurta merkitystä vaan kaikki neljä kuntaa painivat vajaassa 30 miljoonassa.

Olennaista kustannuksille on kuitenkin hajautuksen aste. Y-akseli kertoo keskittämisen ja hajautuksen eroista:  akselin yläsuuntaan kasvaa hajautuksen aste. Kaikki ”30 miltsin” kunnat ovat samalla suoralla lähellä Y-akselin minimiä eli keskittäneet tietohallintoaan.

Espoon IT:lle  maksaa nyt vajaa 52 me/vuosi (ja on ollut ilmeisesti enemmänkin). Neljässä muussa suuressa kaupungissa, ml. Oulu, Tampere, Vantaa ja Turku, summa on n. 30me vuodessa (esim. 26 me Oulussa).

Säästöpotentiaali on siis jopa 25 miljoonaa euroa vuodessa. Budjettineuvottelujen yhteydessä tuli varmaan kaikille selväksi 0,25 prosenttiyksikön korotuksen kassaan tuoma lisä, noin 25 miljoonaa euroa. IT:n säästöpotentiaali yksinään on siis koko nyt tehdyn veronkorotuksen verran. 

Henkilöstön osuus kuluista on vain 10%. Henkilöstövähennys yksinään ei tätä siis ratkaise. YT:t sovittiin jätettäväksi väliin ja ongelmaa tuskin on esimerkiksi siirtää osaa henkilöstöstä muihin tehtäviin.

Ongelmia on siis päällekkäisyydessä, huonoissa ja turhissa hankinnoissa, tiedonkulussa ja yleisesti sekavassa organisaatiorakenteessa joka aiheuttaa tarpeettomia ja päällekkäisiä hankintoja. Supistuksen lisäksi pitäisi siis saada organisaatio yhteen paikkaan. Tämä tulee myös tehdä järkevästi, hyviä käytäntöjä hukkaan heittämättä.

Avoin data ja pilvipalveluiden kasvu ovat seuraavia isompia muutoksia joihin Espoon on syytä varautua. Espoossa kehitetään nyt myös kokonaisarkkitehtuuria, joka auttaisi tietojärjestelmien virtaviivaistamisessa.  Avointa dataa tulee hyödyntää nykyistä paremmin. Lisäksi muutoksia tehdessä tulee muistaa, että keskitetty IT-hallinto ei saa tarkoittaa kokeilun vapauden tukahduttamista. Esim. kaupunkisuunnittelukeskuksessa on tehty hienoja sovelluksia datan keräämiseksi ja visualisoimiseksi kaupunkilaisille ja avaamiseksi ja tästä on ollut suoraa hyötyä kuntalaisille ja myös kaupungille. 

IT on lakannut olemasta näkymätön osa kaupungin toimintaa. Se kiinnostaa kansalaisia nykyään liki samassa määrin kuin vaikkapa kaavoitusasiat, pyörätiet ja autokaistojen lukumäärä. Tästä syystä läpinäkyvyyden lisääminen esimerkiksi IT-jaoston kautta voisi olla hyödyllistä. Luottamushenkilöohjaus voisi tuoda läpinäkyvyyttä ja lisäpainetta, mutta ilman muita uudistuksia se ei riitä.

En väitä, että pääsisimme automaattisesti 25 miljoonan euron säästöihin, ja kuten kommenttipuheenvuoroissa Inka Hopsu sekä toinen valtuutettu hyvin nostivat esiin, meidän täytyy myös katsoa että emme heikennä palvelutasoa. Voimme oikein hyvin päättää tehdä asioita vähän paremmin kuin muut ja panostaa niihin enemmän. Eikö olisi melkoinen voitto,  jos säästäisimmekin vuositasolla ”vain” vaikkapa 15 me ja meillä olisi silti paras, erinomaisesti hyvinvointia tukeva IT-sektori?

Halpaa kuin saippua eli mitä Raide-Jokeri oikeasti maksaa

Muutama viikko sitten kaupunkisuunnittelulautakunnassa käytiin läpi Espoon raideliikennevisiota ja Raide-Jokerin tämänhetkistä tilaa. (Raide-Jokeri on tällä hetkellä viivästynyt koska sille selvitetään uutta reittiä – Jokerilinjan halutaan menevän Otaniemen kautta, mikä puuttui alkuperäisestä linjauksesta.) Samassa yhteydessä näytettiin projektin hinta-arvioita. Hinnat näyttivätkin suunnilleen samalta mitä muistelin: reilua pariasataa miljoonaa.

Kunnes lukuja purettiin vähän tarkemmin auki. Katselin niitä hetken aikaa ihmeissäni, ja totesin:

Raide-Jokeri maksaa saman verran kuin kaksi eritasoliittymää.

Raide-Jokerin tuorein arvio on noin 210 miljoonaa euroa. Se on paljon rahaa, eikä välttämättä vielä lopullinen summa. Toisaalta, se on saman verran kuin Keilaniemen tunneloinnin yllättäen liki kaksinkertaistunut hinta-arvio.

Jutun juju on tämä: kyseessä on Raide-Jokerin kokonaishinta-arvio. Siis ei vain Espoon osuus, vaan koko hankkeen hinta. Espoossa Raide-Jokerista kulkee noin kolmannes. Yksinkertaisella laskutoimituksella saamme raiteiden hinnaksi Espoossa siis 210/3 ~= 70me.

70 miljoonaa euroakin on iso raha. Se ei kuitenkaan ole lopullinen summa. Valtio on luvannut maksaa radasta 30%. Vaikka nykyään ihan kaikkeen valtion rahoitukseen ei voikaan enää luottaa – tällä hetkellä suunnittelemme metron jatkoa tietämättä, saadaanko alunperin luvattua valtion rahoitusosuutta lainkaan – tämä on niitä hankkeita, joissa rahoitus on melko varmaa. Olettaen, että saamme linjaukset ja raideleveydet vihdoin päätettyä, valtion osuuteen voi siis tällä hetkellä kohtalaisen varmasti luottaa.

Kun summasta jättää pois valtion osuuden, lopulliseksi kustannukseksi saadaan 70% 70 miljoonasta eurosta:

49 miljoonaa euroa.

Jotta hinta olisi helpompi asettaa mittasuhteisiinsa, kerrottakoon että lentokentälle menevällä reitillä ollaan korvaamassa liikennevaloja kahdella eritasoliittymällä. Näiden kustannusarvio on 45,7 miljoonaa euroa.Kehä I:lle taas valtio on rakentamassa Kivikontien eritasoliittymää. Samaan pakettihintaan lisätään kaistoja ja parannellaan toista liittymää. Kustannusarvio: 50 miljoonaa euroa.

Ongelma tässä kehien ja muiden väylien tilkkutäkkipaikkailussa on, että niiden vaikutus on usein vähäinen ja hankkeista tulee yhteen laskettuna lopulta todella iso lasku. Edellämainitut hankkeet voivat hieman nopeuttaa yksittäisen auton liikkumista, mutta tien kokonaiskapasiteettia ne eivät paranna.

Kehä I:sta on ”paranneltu” viimeisen kymmenen vuoden aikana sadoilla ja taas sadoilla miljoonilla euroilla. Tuloksena on kehätie, jonka ruuhkat eivät ole helpottaneet: autoliikenteessä heikoin lenkki määrittää sen, miten tie vetää ja yhtä kohtaa korjatessa seuraavasta tulee pullonkaula. Erityisen kriittisiä ovat kohdat, joissa tieltä poistutaan: ellei autoja panna hyperavaruuteen odottamaan, tien vetävyydelle tulee tulppa näiden sivuteiden kapasiteetista. Kehällä menee nyt 81000 autoa vuorokaudessa.

Samaan aikaan Jokeri-bussin suosio on räjähtänyt ja linjan kapasiteetti on ylitetty aikaa sitten. Seurauksena on linja, joka valojen ja hidastusten myötä ei pysty noudattamaan aikatauluja vaan viiden minuutin vuorovälin sijaan valittavana on kolme bussia joka 15 minuutti.

Bussilinjat eivät valitettavasti – edes tilanteessa, jossa niillä on omat kaistat – vedä kapasiteetissa ja palvelutasossa vertoja raideliikenteelle. Raide-Jokeriraportissa arvioidaan, että Raide-Jokerilla on vuonna 2030 48 000 matkustajaa arkivuorokaudessa. Tämä on 12 000 enemmän kuin Bussi-Jokerin matkustajaennuste. Nykyisellään Jokerilinjalla 550 matkustaa 30 000 matkustajaa vuorokaudessa.

Parin eritasoliittymän hinnalla olisi mahdollista poistaa 18 000 autoa vuorokaudessa Kehä I:ltä. Erityisen voimakkaasti tämä osuisi nimenomaan ruuhka-aikoihin eli työmatkalle. Vaikka tämä luku onkin teoreettinen, voin kysyä: Onko meillä varaa olla rakentamatta Raide-Jokeria ensi tilassa?

Ps. Palataan Raide-Jokerin tilanteeseen, kun linjauksista tulee lisää tietoa. Itse näkisin erittäin vakavana uhkana Tapiolalle, jos se tiputettaisiin Raide-Jokerin linjauksista pois. Toinen ongelma on Ruukinrannan linjaus, joka on erikoinen veto, kun Laajalahdesta saataisiin merkittävästi fiksummin matkustajia menemättä Natura-alueelle. Mutta palataan näihin myöhemmin.

Ruukinrannan asukastilaisuudessa 2.10

Olin tänään illalla Ruukinrannan asukastilaisuudessa. Tilaisuudessa esiteltiin viime lautakunnan päätöksen jälkeen tehdyt lisäselvitykset ja tarkennukset, mm. liikenne- ja  luontoselvitykset mukaanlukien muinaismuistoalueet, lepakko- ja liito-oravaselvitykset ja Natura-alueen rajaukset. Luontoselvitys oli ensimmäistä kertaa nyt julkisuudessa, se on juuri valmistunut.

Alueella on rikas luonto ja lajisto on monipuolista. Selvityksestä kävivät hyvin ilmi myös muinaismuistoalueet. Valitettavasti kaavaluonnosta ja selvityksen karttaa ei näytetty päällekkäin, jotta olisi nähty havainnollisemmin millä alueilla rakentamista on suunniteltu. Villa Elfvikin ympäröimällä Natura-alueella on vielä oikeaa metsää ja alueen eteläosissa on liito-oravia. Rantaraittia jatketaan vielä alueella, mutta se pidetään mahdollisimman luonnontilaisena: todennäköisesti osa reitistä kulkee pitkospuin. Pyörät ohjataan sisemmälle Ruukinrantaan ja itse laatureitit kulkevat pohjoisosan teiden kautta.

Jouduin lähtemään pian kysymysosion alkamisen jälkeen, ja näytti siltä että keskustelu jatkui pitkälle iltaan. Väkeä taisi olla satakunta – erittäin suuri määrä alueen pienen koon huomioonottaen. Ihmiset olivat yleisesti iloisia siitä, että alueelle ollaan vihdoin saamassa asemakaava. Kysymyksiä ja kommentteja herättivät ainakin alussa mm. pyöräilyjärjestelyt ja alueen luonnon säilyminen. Esille nostettiin myös vaihtoehtoinen tielinjaus (alustavissa suunnitelmissa ollut nykyisen Joel Rundtin tien kunnostus kokoojakaduksi), huoli läpikulkuliikenteestä ja alueen turvallisuus.

Osa asukkaista kokee asukasmäärän voimakkaan nostamisen (esitellyllä kaavavaihtoehdolla kolminkertaistuu) erittäin huolestuttavana. Uutena asiana minullekin oli uuden tielinjauksen alle jäävä lampi. Alueella olevaa lehtoa ei ole suunnitelmissa edes pyritty säilyttämään, ja tätä perusteltiin sillä, että lehdon koko on niin pieni ettei se ilmeisesti kuulu virallisten säädösten pariin jolloin sitä ei ainakaan virallisia teitä ”tarvitse” suojella. Tälle on toki myös se selkeä selitys että Helsingin kaupungin maat ilmeisesti ovat pitkälti ko. lehdon alueella. Lisäksi uusi tielinjaus menee lehdon läpi.

Samoin nostettiin esille se, että alueelta puuttuu tässä vaihtoehdossa puisto. Alueella on paljon luonnontilaista metsää, mutta varsinaista hoidetumpaa puistoaluetta ei: tämän voisi vielä kaavassa korjata. Autovaltaisesta alueesta tuskin tulee joukkoliikenteen suurkuluttajaa ja bussilinjatkin ovat tässä vaiheessa vain pysäkkivarauksia kokoojakadulla. On vaikea nähdä, miten Raide-Jokerin linjaus tällä alueella voisi olla järkevää, erityisesti kun Natura-alue vielä tekee luonnollista puskuria Kehän suuntaan.

Tällä hetkellä häiritsee hieman, että taivuimme jättämään vaihtoehtoisen tielinjauksen eli alkuperäisen tien parantamisen pois. Ko. vaihtoehtoa ei oltu mietitty käytännössä lainkaan vaikka päätöksen sanamuoto olisi sen mahdollistanut. Tässä taloustilanteessa on vaikea nähdä, mistä rahat revittäisiin kokonaan uuteen tiehen.

Ajelin tilaisuudesta pyörällä Kampin suuntaan. Samalla oli tilaisuus katsastaa tarkemmin kaava-aluetta. Joel Rundtin tie on kapea, mutkainen ja hyvin maalaismainen. VIeressä kulkee vuoroin taloja, vuoroin tiettömän näköistä korpea. Ymmärrän hyvin niitä asukkaita, jotka pelkäävät tonttinsa puolesta: osa taloista menee hyvin läheltä. Toisaalta uuteenkin katulinjaukseen joudutaan käytännössä laittamaan kavennuksia tai hidasteita läpiajon estämiseksi, en ymmärrä miksi näitä ei voisi ottaa käyttöön jo nyt. Tällaisten keinojen tulisi olla helposti saatavissa ilman suurempaa byrokratiaa.

Odotan mielenkiinnolla asukkaiden kirjallisia kannanottoja.

Autopaikat, matematiikka ja markkinatalous

Yleisesti ottaen virkamiestyö Espoossa on laadukasta ja luottamushenkilöitä kuunnellaan. Virkamieskunnassa on paljon asiantuntemusta ja halua venyä vähän parempaan kuin mitä odotettaisiinkaan. Aina toisinaan koneisto tuottaa kuitenkin käsittämättömiä sutkauksia, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Ei ehkä täysin yllättävää, että näistä viimeisin liittyi pysäköintiin.

Taustalla on alkuvuodesta / viime kaudella Sanna Lauslahden (kok) tekemä varsin mainio valtuustokysymys autopaikoista ja niiden vaikutuksesta asuntojen hintoihin. Valtuustokysymyksessä pyydettiin selvittämään, voidaanko lisätä nykyistä enemmän joustoa autopaikkavaateiden kanssa, kun liike- tai muita tiloja muutetaan asumiskäyttöön, sekä voidaanko erityisesti uudisrakentamisessa erottaa autopaikan hinta asunnon hinnasta.

Kysymys tuli maanantaina 12.8 kaupunginhallituksen käsittelyyn. Nuivassa, hätäisen oloisesti laaditussa vastauksessa tyrmättiin täysin hintaerottelun harkintakin ja käytettiin perusteluna mm. väitettä, että Espoo on niin iso ettei täällä ole pulaa parkkitilasta. Kaupunginhallitus palautti viisaasti vastauksen yksimielisesti takaisin valmisteluun.

Alla vastauksen parhaita paloja sekä kommentit niiltä osin kuin vaikkapa matematiikkaa tai markkinatalouden lainalaisuuksia on hieman uudistettu. Vastaus ja kysymys ovat kokonaisuudessaan luettavissa Espoon sivuilla.

Jos autopaikkamäärästä joustetaan niin, että kaikille kiinteistön autoille ei ole riittävästi paikkoja, ylimääräiset autot pysäköidään paikkoihin, joissa ne voivat aiheuttaa vakavia ongelmia. Pahimmassa tapauksessa pelastustielle pysäköity auto voi estää pelastusajoneuvon pääsyn onnettomuuspaikalle. Tästä syystä autopaikkamääristä ei tule tinkiä ilman huolellisia selvityksiä.

Pelastustielle pysäköinnin ei tule estää parkkipaikkanormin tarkastelua. Pelastustielle pysäköinti ei ole sallittua, ja jos sille joku pysäköi, ratkaisu on sakotus, ei koko kaupungin laajuinen varmuusvarasto parkkipaikkoja.

Autopaikan hinnan erottaminen asunnon hinnasta

Autopaikkojen erikseen myyminen on nykyisinkin mahdollista, jos rakennuttaja niin haluaa ja autopaikkaosakkeilla on kysyntää. Autopaikan hinnan eriyttämisellä ei kuitenkaan vaikuteta asuntojen hintaan, koska asuntojen hinnat määräytyvät markkinoilla.

Autopaikan hinnan erottamisesta seuraa pahimmillaan, että asunnon hinta ei laske yhtään, vaan ostaja joutuu maksamaan vielä autopaikan hinnan verran lisää.

Tämä on markkinatalouden toimintaperiaatteiden vastainen johtopäätös. Autopaikan hinnan eriyttäminen vaikuttaa asuntojen hintaan, koska markkinoilla toimijat ovat ihmisiä jotka ottavat huomioon eri tekijät (kuten merkittävät ylimääräiset kustannukset autopaikasta) huomioon kokonaismaksukykyään laskiessaan. Yhtä lailla voisi väittää, että asuntolainan takaisinmaksuajan muutos tai valtion omistusasumisen tuki ei vaikuta asuntojen hintaan, koska asuntojen hinnat määräytyvät markkinoilla.

Toki hinta voi joillain alueilla nousta samalle tasolle kuin parkkipaikan kanssakin. Tämä johtuu siitä, että ko. alueelle on paljon tunkua, ja nykyinen korkein hinta vastaa sinne haluavien korkeinta maksukykyä, mutta asukkaat eivät todellisuudessa tarvitse autoa (esim. metroasemien luona). Toisilla alueilla tämä puolestaan voi alentaa asuntojen hintaa merkittävästikin.

Meidän ei tule kuitenkaan suojella tällaisia varakkaita, selvästikin autopaikkaa tarvitsemattomia asukkaita itseltään. Hekin osaavat käyttää laskinta. Sen sijaan normin höllentämisellä voidaan vaikuttaa asuntojen rakentamishintaan, joka voi laskea asuntojen myyntihintaa etenkin järkevässä kilpailutilanteessa, ei yksittäisen rakennusliikkeen asemanseutumonopolissa. Myös alueen kokonaisviihtyvyys ja joukkoliikenteen houkuttavuus kasvaa, kun parkkinormi ei estä järkevää tilankäyttöä joukkoliikennekeskittymien lähellä.

Osakkeina myytävät autopaikat ovat joissain tapauksissa päätyneet muiden kuin asunto-osakeyhtiön osakkaiden omistukseen, jolloin ne eivät ole enää asukkaiden käytettävissä.

Hirvittävää! Pyhäinhäväistys! Joku KIERTÄÄ parkkinormia!

Palataanpa asialinjalle: Tällainen marginaalinen tapaus ei voi estää asian järjellistä tarkastelua. Sillä, onko parkkipaikka taloyhtiön ulkopuolisella henkilöllä tai taloyhtiön sisällä, ei ole mitään väliä sille henkilölle, joka paikan haluaa. Taloyhtiö voi helposti järjestää etuosto-oikeuspykälän asukkailleen, eikä mikään velvoita myymään paikkaa ulkopuoliselle. Jos paikka myydään ulkopuoliselle, voidaan oikeutetusti kysyä, oliko taloyhtiössä paikalle loppujen lopuksi niin suurta tarvetta?

Helsingin keskustassa asukaspysäköinnillä on pyritty ratkaisemaan tilannetta, jossa autopaikkoja on erittäin niukasti. Helsingissä on todettu, ettei nykyinen asukaspysäköintimaksu kata järjestelmän kustannuksia, vaan hintaa aiotaan korottaa asteittain moninkertaiseksi. Vastaavan järjestelmän ottaminen käyttöön Espoossa ei ole tarkoituksenmukaista.

Espoossa ei ole merkittävästi enempää tilaa autopaikoille kuin Helsingissäkään. Asemanseuduilla ja asutuskeskuksissa painimme jatkuvasti sen kanssa, että autot vievät tilan sekä asunnoilta että virkistysalueilta. Puistot joudutaan laittamaan kansien päälle, joka vähentää viihtyvyyttä ja on kallista. Esimerkiksi Matinkylän alueelle suunnitellusta puistosta suurin osa joudutaan rakentamaan kannen päälle, ja suunniteltu Finnoon alue on liki kokonaan täynnä autokansien alla olevia paikkoja. Alueen suurimmat suunnitteluhuolet ovatkin, miten saada nämä naamioitua – ja välttää Itä-Pasilaefekti, jossa kävelykansitaso on autio, tyhjä ja pelottava.

Jos nämä alueet kaavoitetaan järkevästi eli riittävän tiiviisti pitämään yllä laadukasta joukkoliikennettä ja riittävää palvelua, autopaikkoja on väkisinkin niukasti. Pitämällä yllä korkeaa normia kalliin maan kohdalla teemme alueista vähemmän viihtyisiä ja myös vähemmän houkuttelevia joukkoliikenteen kannalta, joka johtaa heikkotasoisempaan kaupunkirakenteeseen.

Onko parkkipaikkojen maksulliseksi muuttaminen se midaksen kosketus, joka muuttaa Espoon kaupunkikeskukset Eiraksi ja Punavuoreksi? Tuskin. Mutta ne ovat hyvä alku matkalla aikaan, jolloin asukasmäärä on nykyistä merkittävästi suurempi ja keskukset nykyistä väkirikkaampia. Niihin kytkeytyy myös mahdollinen uudistus, jossa kaupunkimaisimmissa, parhaimmin joukkoliikenteen tavoitettavissa olevissa keskuksissa voitaisiin tarkastella parkkinormia uudestaan. Ei ole kerta kaikkiaan järkevää vaatia samaa autopaikkamäärää joka puolella. Tällaisessa vaihtoehdossa autopaikkojen hinnan selkeä erottelu helpottaisi normin pienentämisen toteuttamista.

Valtuusto 10.6: Keilaniemi-puheenvuoro

Demarit olivat tehneet kysymyksen Keilaniemen taloudellisista realiteeteista. Kohdan käsittely venyi pitkälle tiistaihin, kävin kuitenkin pitämässä puheenvuoron jossa vedän myös yleisempiä johtopäätöksiä ja opetuksia Keilaniemen tapauksesta.

Keilaniemessä on edessä isoja muutoksia. Pelko mustan pekan jäämisestä käteen on aiheellinen.

Tulin tänne vielä viemään hyvää nukkuma-aikaa, koska tässä hankkeessa on periaatteellisia kysymyksiä joita tulee ottaa huomioon tulevaisuudessa vastaavissa projekteissa.

Suunnitelmassa on monia aukkoja. Näistä yksi on rahoituksen toteutuminen. Toinen on se, että olemme tekemässä mittavia parannuksia valtion teihin ilman, että valtio pistää tähän senttiäkään. Kolmas on se (osa)syy, miksi valtio ei laita näihin niin sanottuihin parannuksiin rahaa: suunnitellut tieinvestoinnit eivät perustu tarpeeseen.

Keilaniemen tornien viihtyvyyttä parannetaan kannella, joka menee Karhusaaren tien yli. Ko. kansi on 500 metriä pitkä, täsmälleen EU-säädösten rajalla joka määrää pitkien tunnelien liikennejärjestelyistä. Osin näiden säädösten sekä Otaniemen ja Tapiolan yhdistävän kannen vuoksi ollaan tekemässä eritasoliikenneympyrää Otaniemen risteyksen kohdalle ja lisäliittymä Länsiväylälle.

Keilaniemen kannen hintaa on kauhisteltu. Se mitä ei ole useinkaan purettu auki on se, mistä hinta oikeasti koostuu. Kansi itsessään on toki messevät 70 miljoonaa. Mutta nämä siihen linkitetyt liikennejärjestelyt ovat toisen mokoman. Uhka siitä, että kannen rakentamisessa pihistellään väylähankkeiden kustannusten kasvun vuoksi on todellinen.

Muistuttaisin kuitenkin, että jotta viherkansi olisi käytettävä ja viihtyisä, tarvitaan rahaa. Emme voi tehdä kompromisseja asuinympäristön kanssa vain siksi, että raha riittäisi vielä yhteen eritasoliittymään paikassa, jossa ei ole koskaan ruuhkaa.

Jos ollaan huolissaan hinnoista, kannattaa miettiä, tarvitaanko lisäliittymiä länsiväylälle tilanteessa, jossa ainoasta suunnasta mistä länsiväylää pitkin tuonne tullaan saadaan jo kulkemaan miljardin metro.

Haluaisinkin vetää tässä Keilaniemen projektin vähän laajempaan tarkastelukulmaan. Tämänkaltaisissa kalliissa projekteissa tulee jo suunnitteluvaiheessa varautua siihen, että projektia voidaan vaiheistaa ja priorisoida ja tarvittaessa tarkastella yksityiskohtien osalta uudelleen. Myös kustannusten kasvuun tulee suhtautua realistisesti eikä katsella lukuja ruusunpunaisin lasein.

Keilaniemen kansi voitaisiin saada paikalleen vähemmälläkin rahalla.

 

Keran asukastilaisuus 11.6

Eilen Espoon valtuustotalolla pidettiin Keran osayleiskaavaprosessin asukastilaisuus. Keran osayleiskaavaahan on alettu valmistella vajaa vuosi sitten Inexin ilmoitettua, että he ovat siirtymässä pois Kerasta. Logistiikkakeskuksen lähdettyä alueelle voidaan alkaa vihdoin suunnitella juna-aseman ympäristöön sopivaa viihtyisää kaupunkikeskusta. Toimin tilaisuuden puheenjohtajana ja toin samalla yleisölle lautakunnan terveiset esittelemällä prosessin pohjaksi tehdyt linjaukset. Tilaisuus oli mukava ja lämminhenkinen ja espoolaisia oli tullut hyvin paikalle, noin 35.

Kaupunkisuunnittelulautakunta linjasi Keran osayleiskaavan tavoitteita kokouksessaan 15.5 (raporttimme kokouksesta kaupsublogissa). Keran alueesta on jo aiemmin tehty diplomityö (Laura Kiijärvi) ja kuluneena keväänä konsulttitoimiston luonnos (Kimmo Rönkä). Tarkoitus on tehdä osayleiskaavaprosessia huolella asukkaita kuunnellen, ja lakisääteisten vaiheiden lisäksi prosessissa on myös ns. luonnosvaihe joka valmistuu noin vuoden kuluttua. Asukkailla on siis aito mahdollisuus vaikuttaa.

Tämän ensimmäisen asukastilaisuuden tarkoitus oli tuoda esiin lautakunnan tavoitteita alueelle ja pohjustaa asukkaille tulevaa sekä tarjota mahdollisuus niin huolien esiintuomiseen, kysymyksiin vastaamiseen ja toiveiden esilletuontiin. Kerahan tulee rakentumaan vasta 10-20 vuoden tähtäimellä, joten sopeutumisaikaa onneksi on. Tilaisuudessa kävikin ilmi, että vaikka alueen kehittäminen otettiin pääosin erittäin positiivisesti vastaan, myös pelkoja oli tuotiin esiin. Monelle tieto siitä, että Kerasta tehdään tosissaan kaupunkimainen keskus tuli uutena asiana, ja vaikka painotimmekin että nykyiset omakotialueet säilyvät, muutos on toki iso. Pääosin kuitenkin asiaa katsottiin positiivisesti: ajatus palveluiden tulosta lähelle ja asuinympäristön laadun paraneminen olivat tervetulleita. Aluehan onkin sikäli helppo, että emme joudu tekemään palapeliä nykyisten asukkaiden ympäristön ja uudisrakentamisen yhteensovittamisessa. Jonkin verran kritiikkiä esitettiin siitä, että Inex oli tullut alueelle verrattain hiljan ja asukkaita ei tuolloin kuunneltu vaan esimerkiksi lähimetsät lanattiin surutta ja toisaalta harvoja parannuksia kuten alikulkuja ei tehty. Onkin tärkeää nyt suunnitella alue siten, että se tehdään kestävästi, sekä niin että se kestää aikaa ja tarpeiden muuttumista että on myös toteutettu laadukkaasti.

Tilaisuuden aluksi kävin läpi osayleiskaavan tavoitteita. Tämän jälkeen yleiskaavasuunnittelija Ville Hokkanen KSK:sta kävi läpi osayleiskaavatyön lähtökohdat ja prosessin sekä osallistumis- ja arviointisuunnitelman joka prosessia ohjaa. Kimmo Rönkä Movense oy:stä esitteli Kera 2025-vision käyden läpi tulevaisuuden megatrendejä, kaupungistumista, lähiliikkumista, palveluiden ja töiden murrosta ja uutta yhteisöllisyyttä. Hän myös esitteli mitä nämä voisivat tarkoittaa Kerassa ja miten alueen brändiä voisi rakentaa.

Tämän jälkeen käytiin työpajatyöskentelyyn. Olimme lautakunnan linjauksista etsineet neljä kantavaa teemaa joiden alla ihmiset saattoivat keskustella ja tuoda esille toiveitaan ja ratkaisuehdotuksiaan:

1. Houkutteleva korttelikaupunki ja käveltävä ympäristö

2. Monimuotoiset työpaikat ja palvelut

3. Sujuva raideliikenne ja liikkuminen

4. Elämyksellinen vapaa-aika ja virkistysyhteydet

Keskustelu kävi vilkkaana ja asukkaiden toiveita ja näkökulmia kirjattiin runsaasti. Lopuksi vedimme keskustelun yhteen jokaisella työpajapisteellä.

Tilaisuuden loppusanoissa vedin vielä yhteen tilaisuuden antia ja totesin, että keskustelusta hahmottui hyvin selkeästi kolme eri teemaa: laatu, monimuotoisuus ja inhimillinen mittakaava. Laatua painotettiin niin kaavoituksen kuin toteutuksenkin osalta, toteutuksessa niin rakennusten kuin palveluiden ja ympäristönkin laatua painottaen. Monimuotoisuus tuli esiin lähes joka pisteellä: työpaikkojen ja palveluiden tulisi olla joustavia, haluttaisiin popup-toimitiloja, matalan kynnyksen harrastetiloja, ja toisaalta itse kaupungissa vaihtelevuutta korkean ja matalan välillä sekä kaupunkiluonnon näkymistä alueella. Inhimillinen mittakaava oli tärkeä: alueella halutaan kahviloita, pieniä kauppoja, aukioita ja viihtyisää oleskelutilaa, ei modernistisia torneja.

Virallisen osuuden jälkeen oli vielä vapaata keskustelua, ja harva lähti tilaisuudesta heti loppusanojen osalta. Viimeisissä kysymyksissä tuli vielä esiin erittäin hyviä kysymyksiä mm. nyt jo kaavoituksessa olevista alueista ja siitä, onko niitä otettu visiossa lainkaan huomioon. Lautakunnassakin on jo hyväksytty Nihtisillan alueelle lisää kaavaa, ja näitä ei varsinaisesti liene mietitty vielä visiossa, alueiden kaavoitushan on käynnistynyt ennen Keran hankkeen aloittamista. Näihin tulisi jatkossa kiinnittää entistä tarkempaa huomiota. Samoin toivottiin jatkuvampaa vuorovaikutusta esimerkiksi blogimaisen kommentointimahdollisuuden muodossa Espoon sivuilla. Huomionarvoista oli myös huoli, jota ei välttämättä osayleiskaavaprosessissa ratkota: aluetta voisi pyrkiä jollain tavoin parantamaan jo ennen sen rakentamista, sillä esimerkiksi rapistuvat autiorakennukset tuovat turvattomuutta.

Kimmo Rönkä tekee vielä työpajatyöskentelystä yhteenvedon joka julkistetaan Keran kaavasivuilla yhdessä mm. Ville Hokkasen esityksen kanssa.

Espoo Open Space eli ketteryyttä terveydenhuoltoon

Eilen Dipolissa pidettiin Ketterät terveydenhuollon tietojärjestelmät Espoossa -seminaari. Järjestäjinä toimivat Espoon vihreät valtuutetut, eli minä ja Jyrki Kasvi, Agile Finland sekä Houston, Inc.

Tilaisuuden pihvi oli osallistujien vuorovaikutus: ryhmätyöskentely, jolle oli varattu hyvin aikaa. Seminaarista jäikin parhaiten mieleen innostunut, syvällinen ja kattava keskustelu, jota oli todella harmi keskeyttää seminaarin loppusanoja varten. Onneksi keskustelu varmasti jatkuu muilla kanavilla. Keskustelusta teemme vielä tiivistelmän, joka laitetaan jakoon.

Kuinka se syntyi?

Kävin alkuvuodesta oman työnantajani Siilin kirjahyllyä läpi ja kollegani suositteli sieltä löytyvää Houston, Incin Vesa Teikarin kirjasta Ketterän kehittämisen ostajan opas. Luin kirjan kahdella bussimatkalla ja innostuin: yleistajuinen, tiivis ja kuitenkin kattava paketti ketterän kehityksen ja ennen kaikkea sen ostamisen perusperiaatteista. Yleensä ketterän kehityksen oppaat on suunnattu tekijöille – ostajat kulkevat sokkona. Vaikka kirjanen ei ollutkaan erityisesti suunnattu julkishallinnolle eikä siinä siis käsitelty vaikkapa hankintalain sudenkuoppia, soitin Houstonille ja kysyin itselleni ilmaiskappaleita jaettavaksi Espoossa. Tapasimme Teikarin kanssa lounaalla ja sain kaksi kassillista kirjasia, jotka vein ICT-johtaja Matti Franckille sekä peruspalvelujohtaja Juha Metsolle luettavaksi ja jaettavaksi organisaation sisällä.

Tuolla alkuperäisellä lounaalla puhuimme pitkään Espoosta, terveydenhuollosta ja ketterästä kehityksestä ja Teikari heitti ilmaan idean nimenomaan Espoolle suunnatusta ketterän kehittämisen seminaarista. Kun ideaa myöhemmin jalostettiin ja lähdimme toteuttamaan tilaisuutta, Houston ja Agile Finland ottivat hoitaakseen tilaisuuden organisoinnin ja minä ja Jyrki vieraslistan ja kutsut. Haluaisinkin vielä tässä erikseen kiittää niin Vesa Teikaria, Antti Kirjavaista kuin muitakin fasilitaattoreita ja puhujia tilaisuuden mahdollistamisesta. Erityinen kiitos myös Matti Franckille, jonka kalenterista löytyi tilaa osallistua sekä Juha Metsolle, joka antoi tärkeää evästystä tilaisuuden valmisteluun vaikkei valitettavasti ehtinytkään itse paikalle. Samoin kaikille osanottajille, niin virkamiehille, luottamushenkilöille kuin asiantuntijoillekin, jotka tekivät tilaisuuden.

Mitä siellä tapahtui?

Tilaisuuden aluksi Jyrki Kasvi sekä Espoon ICT-johtaja Matti Franck puhuivat terveydenhuollon tietojärjestelmien haasteista yleisesti sekä Espoon tilanteesta erityisesti. Yleisöä huvitti Franckin heitto ”teitä varmaankin mietityttää, mitä Espoo oikeastaan tekee ketterien järjestelmien tilaisuudessa?” Tätä puitiinkin sitten sekä Franckin jatkossa että tilaisuudessa myöhemminkin. Yleisö otettiin mukaan heti alustuksen jälkeen, kun kaikki saivat pohtia, mikä olisi omassa roolissa tärkein kysymys ratkottavaksi.

Antti Kirjavainen sekä Marko Taipale alustivat ketteristä menetelmistä sekä niiden ostamisprosessista, jonka jälkeen case-esimerkkinä Maanmittauslaitoksen kehittämiskeskuksesta johtava asiantuntija ja hankepäällikkö Jorma Turunen kertoi kokemuksia ketterästä kehittämisestä. Puhe oli suoraa ja hankintalaki taisi jo hetkeksi lentää roskiin – positiivisena esimerkkinä Turunen kuitenkin mainitsi neuvottelumenettelyn.

Pohjustusten jälkeen erillisessä Open Space-osuudessa käytiin konkreettisemmin pienryhmissä osallistujien kanssa läpi tilaisuuden aluksi esitettyjä kysymyksiä: Espoon sosiaali- ja terveyspuolen haasteita ja niiden ratkaisuja. Sessioita oli kaksi, joissa oli kolme ryhmää eri teemojen ympärillä: ensimmäisessä sessiossa ajatuksena oli purkaa asioita auki yleisemmällä tasolla, purkaa keskustelut ja sen jälkeen käydä kustakin aihepiiristä läpi konkreettisia ensiaskeleita ja ratkaisuja.

Sessio 1: Keskustelua, ideoita ja konkretiaa

Istuin ensimmäisessä sessiossa asiakas-ryhmässä, jossa mietittiin tuotteen käyttäjiä eli lääkäreitä, hoitohenkilökuntaa ja myös meitä palvelujen käyttäjiä. Apotti-hankkeen edustaja kertoi, että heillä käyttäjiä on pyritty kuuntelemaan menetelmällä, jossa käyttäjäryhmät pohtivat käytettävyyttä myös muiden näkökulmasta. Tämän avulla ristiriitoja voidaan välttää ja ihmiset ymmärtävät paremmin myös muiden vaatimuksia. Pohdimme paljon myös IT:n klassista ongelmaa eli sitä, että lähdetään tekemään it-järjestelmää miettimättä, miten se oikeasti parantaisi toimintaa. Espoon Sote-puolen virkamies puolestaan muistutti, että me emme voi miettiä pelkästään itse hoitoprosesseja vaan järjestelmän tulee tukea myös johtamista. Lonkkaliukumäki – joka toimii tällä hetkellä puhtaasti paperilapuilla – osoittaa että prosesseja on itse asiassa paras tyypatakin ensin muuten kuin tekemällä mallinnusta suoraan softaan tai hienoilla kaavioilla. Jo fyysisesti pöydän ääressä prosessia kokeilemalla usein löydetään toimivampia ratkaisuja.

Samaan aikaan muissa ryhmissä puhuttiin IT:n hankinnasta ja erityisesti ketterän hankinnan ongelmista. Miten ketterää voi oikeasti ostaa? Tässä ryhmässä oli pohdittu muun muassa vaihtoehtoa, jossa pitkäkestoisemmassa sopimuksessa olisi jatkuva katkaisukohta, esimerkiksi kuukauden tai parin välein, jolloin toimittajan kyky evaluoitaisiin. Emme olleet päästä purkamaan kaikkia ryhmiäkään, koska kysymys herätti niin kiivasta keskustelua: erityisesti puhutti kysymys siitä, millaisilla kriteereillä sopimuksen voisi purkaa jos tällaisen sopimuksen haluaisi tehdä.

Sessio 2: Hankintaa, osaamista ja hankintaosaamista

Toiseen sessioon vaihdoin ryhmää ja menin keskustelemaan julkisen hankinnan sudenkuopista. Edellisestä sessiosta oli jäänyt kummittelemaan yksi iso kysymys: miten hankintaosaamista voisi vahvistaa kuntapuolella? Kuntien Tiera pyrkii ratkomaan hankintalain ja yhteishankintojen ongelmia tarjoamalla hankintaosaamisen ja toteutuksen valmiissa paketissa: Tiera kuitenkin ainakin tällä hetkellä on erikoistunut tekemään nimenomaan kunnille yleisiä ratkaisuja, kuten tarjoamaan räätälöityjä mutta pohjatekniikaltaan samoja www-sivuja. Pelkkää hankinta-apua siis Tiera ei tällä hetkellä tarjoa: lähtökohtanahan Tieralle on osittain ollut, että pienten kuntien ei ole ollut järkevää tehdä samoja ohjelmistoja satoja kertoja uudelleen.

Totesimme, että markkinoilla on itse asiassa tyhjiö hankintaosaamisen tarjonnassa: jokunen yritys tarjoaa tätä, mutta tilaa olisi kokonaan uudelle toimijalle. Vaikka hankintaosaamisesta on vuosia puhuttu, etenkin julkisella puolella sen merkitys on alkanut selvitä laajemmin vasta viime vuosina. Tätä osaamista ei vielä monellakaan kunnalla ole.

Yksityiselle puolelle helpointa olisi saada mukaan toimija, joka ei myisi toteutusta, jolloin se voisi tuntua kumppanina luotettavammalta. Uusi julkishallinnon toimija, joka keskittyisi hankintaosaamisen kehittämiseen ja tarjoamiseen voisi kuitenkin myös olla erittäin toimiva: konkreettisena askeleena esim. Sitra voisi seuraavassa kuntaohjelmassaan tutkia tällaista vaihtoehtoa.
Samalla keskustelimme myös osaamistyhjiöstä. Mikä on kunnan ydinosaamista, ja mitä asioita voidaan ulkoistaa? Nyt on välillä menty reilustikin metsään ulkoistamalla myös hankinnan kannalta tarpeellista substanssiosaamista. Onnistunut projekti, erityisesti ketterä projekti vaatii vahvaa omistajuutta ja osaamista oman talon sisällä. Kuinka tätä osaamista voisi vahvistaa ja miten sitä voi määritellä? Ulkoistuskysymyksissä on ideologisia rintamalinjoja, mutta it on niistä onneksi ainakin suurimmaksi osaksi vapaa. Hyvä kysymys kuitenkin on, voiko virkamieheltä kysyä, oletko tarpeellinen – tällaisen asian kartoittamisessa ulkopuolinen apu voisi itse asiassa olla tarpeen.

Mitä seuraavaksi?

Terveydenhuollon tietojärjestelmien ongelmat eivät vielä kokonaan ratkenneet, mutta keskustelussa syntyi myös konkreettisia avauksia jatkolle. Vaikka sessiot purettiinkin lopuksi auki, paljon tietoa jäi myös keskustelijoiden päähän. Tässä postauksessa avasin vain niitä paria keskustelua joissa itse olin mukana. Puramme näitä vielä järjestäjäporukalla muistioon, jotta saamme myös konkreettisia jälkiä keskustelusta ja mahdollisia avauksia jatkolle.

Tällaisessa osallistuvassa tilaisuudessa kaikkein jännittävintä on aina se, miten tilaisuus lähtee muokkautumaan: ennalta ei voi tietää, mille poluille juuri tämä porukka keskustelun vie. Tavoitteena oli tuoda yhteen ihmisiä, joilla on aiheesta sanottavaa mutta jotka eivät ehkä muuten kohtaisi, ja tässä uskoakseni onnistuimme. Haluankin lopuksi kiittää kaikkia osallistujia erinomaisesta, innostavasta ja rakentavasta tilaisuudesta!