by

KSL 13.8.2013 esityslista: Blominmäki, Perkkaa ja Tapiolan kirkko

Kaupsu aloittaa syksyn kevyellä listalla, jossa on kuitenkin painavaa asiaa. Infossa käydään läpi 4.9 lautakuntaan käsiteltäväksi tuleva pyöräilyn edistämisohjelma. Sisällöstä ei vielä ole paljon tietoa, reunakiviongelmista keskustelimme jonkin verran kaavoitusohjelman seurannan yhteydessä. Laatukäytäviä ja liityntä- sekä muita parkkeja pyörille tarvitaan lisää, näistä paperissa todennäköisesti löytyykin jotain.

Muuten infossa käydään tarkemmin läpi listan kolme pääasiaa.

Kohta 3, Tapiolan keskus II (pöydälle 12.6)

Tapiolan kirkon kaava jäi pöydälle edellisessä kokouksessa, koska lautakunnassa moni kritisoi saattoliikenteen järjestämistä. Liikennejärjestelyissä oli päädytty kiertämään kirkon takaa ja sivusta eteen, ja reitti näytti kieltämättä hankalalta. Esittelijä kuitenkin näytti myös muita harkittuja vaihtoehtoja joissa oli jokaisessa omat etunsa ja haittansa. Ydinkysymyksiä ovat se, että pyörä- ja jalankulkuliikenteen tulee sujua turvallisesti kirkon edessä, ja silti turvata saattoliikenne. Tervejalkaiset voivat jäädä kauemmaksi, mutta ruumisautot sekä vanhusten ja vammaisten saatto tarvitsee saada lähemmäs. Tästä ei vielä käsitystä miten ratkaistaan.

Ikävä oli myös yksi norminmukaisen parkkipaikan lätkäisy vanhemman taloyhtiön pihalle, metsän kohdalle: tätä kaavamuutosta perusteltiin taloyhtiölle (joka ei sitä halua tai tarvitse) sillä, että ko. parkkia ei tarvitse toteuttaa niin kauan kuin yhtiö ei tee muutostöitä. Onko tällaisessa kaavoituksessa järkeä – noudatetaan orjallisesti normia, vaikka ainut perustelu kaavamuutokselle on se ettei sitä käytännössä tarvitse noudattaa?

4 Gumböle et al: Blominmäen puhdistamo

Putsari palaa lausuntokierrokselta, seuraavana kohteena kaupunginhallitus.

Tästä saatiin juuri ennen viime kokousta (jossa käsiteltiin alueeseen liittyvä paljon pienempi kaava) ELY-keskuksen lausunto joka oli varovaisen myönteinen.
Lisäksi nyt saatiin Selvitys ekologisista yhteyksistä Espoon Blominmäen kohdalla -raportti.

Putsari on nyt ok saada eteenpäin kun ELY-keskus on lausunnossaan päätynyt myönteisemmälle kannalle. Huolehditaan vain siitä että toteutus tehdään kunnolla.

5 Leppävaara, Perkkaa IIB

Rovio-Tieto-kaava palaa myös nähtäviltä. HSL:n lausunto on olennainen, siinä kiinnitettiin myös huomio samaan mistä lautakunnassa oli puhetta eli kolmeen liittymään (kaksi voisi hyvin riittää), pyöräilyn laatukäytäväjärjestelyihin sekä Raide-Jokerin linjaukseen (muuttunut hieman). Pyöräkäytävän voisin vielä tarkistaa HePon kanssa.
Sinänsä hyvä että liikennevalot voidaan laittaa suosimaan raidejokeria vaikka risteyksiä ei saadakaan vähenemään.
Raide-Jokerille tämä asettaa entistä suuremmat paineet: ihmisvirroille on syytä tarjota laadukasta ja sujuvaa joukkoliikennettä alueelle. Tämä koskettaa koko rakentuvaa Perkkaan ja Vermon aluetta.

by

Ulkosaaristossa

Pikkumökki Utössä

Utö on läntisintä Suomea. Kävimme minilomalla majakkasaarella, jonne pääsee Nauvosta kahden ja puolen tunnin laivamatkalla. Yhden yön lomailu tuntui kokoaan pidemmältä, ja jollei tosissaan halua pysähtyä, riittää myös mainiosti visiitille: saari on pieni, karu ja kaunis ja parissa puolikkaassa päivässä ehtii jo koluta niin saarta kuin majakkaakin. (Talveksikin saareen pääsisi: alueella vuokrataan mökkejä vuoden vuokrasopimuksilla.) Majakkakierrosta voi lämpimästi suositella: oppaamme saattoi kertoa vuosisadan alun ja vaihteen haaksirikoista oman sukunsa tarinoin, Utössä kun on pelastettu useammankin laivan miehistöä ja matkustajia.

Saarella on ollut vakituista asutusta jo 1700-luvulla. Kuten muuallakin saaristossa, elämä oli karua: elanto saarella tuli käytännössä valtion viroista luotseina ja majakanvartijoina, mutta kalastus oli lähiseudun elinkeino. Enimmillään saarella asui vajaa 150 asukasta.

Utö vapautui armeijakäytöstä 2004 ja silloiset kasarmit muutettiin hotelliksi. Armeija pitää edelleen hallussaan paria länttiä saarella, ja niitä ei ympäröidä edes aidoin, toisin kuin luonnonsuojelualuetta jonne pääsee ihmettelemään pesintää. Yöpyä voi myös saaren yhteysaluksella Aspöllä, mutta menimme itse kasarmihotelliin. Illallisbuffetti oli erinomainen, maukas ja merihenkinen: lohet, katkaravut ja salaatit tosin muistuttivat siitä, että käytännössä kaikki ruoka tuodaan mantereelta. Ammattilaisten suosimien kalavesien vieressä syödään mantereelta tuotua, muualla kalastettua kalaa.

utö4

Täysin omavarainen saari ei ole ollut koskaan, vaikka kaupankäynti onkin ennen 1900-lukua ollut hyvin rajattua. Pienellä saarella ei riittänyt laidunta edes parille lehmälle, vuohia siellä saattoi elättää mutta lehmät – joita statusmielessä alettiin hankkia kun eräs mantereelta saareen muuttanut nuorikko ei sopeutunutkaan vuohenmaidon makuun – jouduttiin viemään naapurisaariin ja tuomaan talveksi rehu mantereelta.

Saaren asukkaat oppivat nopeasti varjelemaan asuinympäristöään. Piskuisella saarella tekemisen seuraukset on helppo nähdä eikä niitä pääse karkuun. Vierailijaa muistutetaan nytkin herkästä saaristoluonnosta ja siitä, että sen tasapaino järkkyy herkästi. Vaikka Utö ei ole koskaan täysin pystynytkään elättämään asukkaitaan, luonnon kiertokulku on otettu huomioon kuin suljetussa systeemissä.

Karuudella on siis myös hopeareunuksensa. Meillä mantereella ja kaupungeissa elävillä ei ole sitä luksusta, että näkisimme mitä oikeasti kulutamme tai miten omat valintamme ympäristöön vaikuttavat.

utö5Vaikka arvostankin kovaa työtä, jota ulkosaaristossa jouduttiin selviämisen eteen tekemään ja pidän tarinoita saariston historiasta kiehtovina, en osaa pienimmässäkään määrin romantisoida saariston elämää saati kuvitella asuvani siellä. Toki saaristossakin elämä on muuttunut radikaalisti hyvien yhteyksien ja sähkön myötä: tosin oppaamme muisti hieman vinoilla viimeviikkoisesta sähkökatkosta, että hänen koko lapsuudessaan ei ollut toista niin pitkää katkoa kuin nyt kun sähkö tulee kaapelilla mantereelta. Sähkönkin suhteen oltiin saarella omavaraisia 90-luvulle asti.

Majakkasaaret ovat kiehtova osa Suomen historiaa, suosittelen lämpimästi.

by

Valtuusto 10.6: Keilaniemi-puheenvuoro

Demarit olivat tehneet kysymyksen Keilaniemen taloudellisista realiteeteista. Kohdan käsittely venyi pitkälle tiistaihin, kävin kuitenkin pitämässä puheenvuoron jossa vedän myös yleisempiä johtopäätöksiä ja opetuksia Keilaniemen tapauksesta.

Keilaniemessä on edessä isoja muutoksia. Pelko mustan pekan jäämisestä käteen on aiheellinen.

Tulin tänne vielä viemään hyvää nukkuma-aikaa, koska tässä hankkeessa on periaatteellisia kysymyksiä joita tulee ottaa huomioon tulevaisuudessa vastaavissa projekteissa.

Suunnitelmassa on monia aukkoja. Näistä yksi on rahoituksen toteutuminen. Toinen on se, että olemme tekemässä mittavia parannuksia valtion teihin ilman, että valtio pistää tähän senttiäkään. Kolmas on se (osa)syy, miksi valtio ei laita näihin niin sanottuihin parannuksiin rahaa: suunnitellut tieinvestoinnit eivät perustu tarpeeseen.

Keilaniemen tornien viihtyvyyttä parannetaan kannella, joka menee Karhusaaren tien yli. Ko. kansi on 500 metriä pitkä, täsmälleen EU-säädösten rajalla joka määrää pitkien tunnelien liikennejärjestelyistä. Osin näiden säädösten sekä Otaniemen ja Tapiolan yhdistävän kannen vuoksi ollaan tekemässä eritasoliikenneympyrää Otaniemen risteyksen kohdalle ja lisäliittymä Länsiväylälle.

Keilaniemen kannen hintaa on kauhisteltu. Se mitä ei ole useinkaan purettu auki on se, mistä hinta oikeasti koostuu. Kansi itsessään on toki messevät 70 miljoonaa. Mutta nämä siihen linkitetyt liikennejärjestelyt ovat toisen mokoman. Uhka siitä, että kannen rakentamisessa pihistellään väylähankkeiden kustannusten kasvun vuoksi on todellinen.

Muistuttaisin kuitenkin, että jotta viherkansi olisi käytettävä ja viihtyisä, tarvitaan rahaa. Emme voi tehdä kompromisseja asuinympäristön kanssa vain siksi, että raha riittäisi vielä yhteen eritasoliittymään paikassa, jossa ei ole koskaan ruuhkaa.

Jos ollaan huolissaan hinnoista, kannattaa miettiä, tarvitaanko lisäliittymiä länsiväylälle tilanteessa, jossa ainoasta suunnasta mistä länsiväylää pitkin tuonne tullaan saadaan jo kulkemaan miljardin metro.

Haluaisinkin vetää tässä Keilaniemen projektin vähän laajempaan tarkastelukulmaan. Tämänkaltaisissa kalliissa projekteissa tulee jo suunnitteluvaiheessa varautua siihen, että projektia voidaan vaiheistaa ja priorisoida ja tarvittaessa tarkastella yksityiskohtien osalta uudelleen. Myös kustannusten kasvuun tulee suhtautua realistisesti eikä katsella lukuja ruusunpunaisin lasein.

Keilaniemen kansi voitaisiin saada paikalleen vähemmälläkin rahalla.

 

by

Keran asukastilaisuus 11.6

Eilen Espoon valtuustotalolla pidettiin Keran osayleiskaavaprosessin asukastilaisuus. Keran osayleiskaavaahan on alettu valmistella vajaa vuosi sitten Inexin ilmoitettua, että he ovat siirtymässä pois Kerasta. Logistiikkakeskuksen lähdettyä alueelle voidaan alkaa vihdoin suunnitella juna-aseman ympäristöön sopivaa viihtyisää kaupunkikeskusta. Toimin tilaisuuden puheenjohtajana ja toin samalla yleisölle lautakunnan terveiset esittelemällä prosessin pohjaksi tehdyt linjaukset. Tilaisuus oli mukava ja lämminhenkinen ja espoolaisia oli tullut hyvin paikalle, noin 35.

Kaupunkisuunnittelulautakunta linjasi Keran osayleiskaavan tavoitteita kokouksessaan 15.5 (raporttimme kokouksesta kaupsublogissa). Keran alueesta on jo aiemmin tehty diplomityö (Laura Kiijärvi) ja kuluneena keväänä konsulttitoimiston luonnos (Kimmo Rönkä). Tarkoitus on tehdä osayleiskaavaprosessia huolella asukkaita kuunnellen, ja lakisääteisten vaiheiden lisäksi prosessissa on myös ns. luonnosvaihe joka valmistuu noin vuoden kuluttua. Asukkailla on siis aito mahdollisuus vaikuttaa.

Tämän ensimmäisen asukastilaisuuden tarkoitus oli tuoda esiin lautakunnan tavoitteita alueelle ja pohjustaa asukkaille tulevaa sekä tarjota mahdollisuus niin huolien esiintuomiseen, kysymyksiin vastaamiseen ja toiveiden esilletuontiin. Kerahan tulee rakentumaan vasta 10-20 vuoden tähtäimellä, joten sopeutumisaikaa onneksi on. Tilaisuudessa kävikin ilmi, että vaikka alueen kehittäminen otettiin pääosin erittäin positiivisesti vastaan, myös pelkoja oli tuotiin esiin. Monelle tieto siitä, että Kerasta tehdään tosissaan kaupunkimainen keskus tuli uutena asiana, ja vaikka painotimmekin että nykyiset omakotialueet säilyvät, muutos on toki iso. Pääosin kuitenkin asiaa katsottiin positiivisesti: ajatus palveluiden tulosta lähelle ja asuinympäristön laadun paraneminen olivat tervetulleita. Aluehan onkin sikäli helppo, että emme joudu tekemään palapeliä nykyisten asukkaiden ympäristön ja uudisrakentamisen yhteensovittamisessa. Jonkin verran kritiikkiä esitettiin siitä, että Inex oli tullut alueelle verrattain hiljan ja asukkaita ei tuolloin kuunneltu vaan esimerkiksi lähimetsät lanattiin surutta ja toisaalta harvoja parannuksia kuten alikulkuja ei tehty. Onkin tärkeää nyt suunnitella alue siten, että se tehdään kestävästi, sekä niin että se kestää aikaa ja tarpeiden muuttumista että on myös toteutettu laadukkaasti.

Tilaisuuden aluksi kävin läpi osayleiskaavan tavoitteita. Tämän jälkeen yleiskaavasuunnittelija Ville Hokkanen KSK:sta kävi läpi osayleiskaavatyön lähtökohdat ja prosessin sekä osallistumis- ja arviointisuunnitelman joka prosessia ohjaa. Kimmo Rönkä Movense oy:stä esitteli Kera 2025-vision käyden läpi tulevaisuuden megatrendejä, kaupungistumista, lähiliikkumista, palveluiden ja töiden murrosta ja uutta yhteisöllisyyttä. Hän myös esitteli mitä nämä voisivat tarkoittaa Kerassa ja miten alueen brändiä voisi rakentaa.

Tämän jälkeen käytiin työpajatyöskentelyyn. Olimme lautakunnan linjauksista etsineet neljä kantavaa teemaa joiden alla ihmiset saattoivat keskustella ja tuoda esille toiveitaan ja ratkaisuehdotuksiaan:

1. Houkutteleva korttelikaupunki ja käveltävä ympäristö

2. Monimuotoiset työpaikat ja palvelut

3. Sujuva raideliikenne ja liikkuminen

4. Elämyksellinen vapaa-aika ja virkistysyhteydet

Keskustelu kävi vilkkaana ja asukkaiden toiveita ja näkökulmia kirjattiin runsaasti. Lopuksi vedimme keskustelun yhteen jokaisella työpajapisteellä.

Tilaisuuden loppusanoissa vedin vielä yhteen tilaisuuden antia ja totesin, että keskustelusta hahmottui hyvin selkeästi kolme eri teemaa: laatu, monimuotoisuus ja inhimillinen mittakaava. Laatua painotettiin niin kaavoituksen kuin toteutuksenkin osalta, toteutuksessa niin rakennusten kuin palveluiden ja ympäristönkin laatua painottaen. Monimuotoisuus tuli esiin lähes joka pisteellä: työpaikkojen ja palveluiden tulisi olla joustavia, haluttaisiin popup-toimitiloja, matalan kynnyksen harrastetiloja, ja toisaalta itse kaupungissa vaihtelevuutta korkean ja matalan välillä sekä kaupunkiluonnon näkymistä alueella. Inhimillinen mittakaava oli tärkeä: alueella halutaan kahviloita, pieniä kauppoja, aukioita ja viihtyisää oleskelutilaa, ei modernistisia torneja.

Virallisen osuuden jälkeen oli vielä vapaata keskustelua, ja harva lähti tilaisuudesta heti loppusanojen osalta. Viimeisissä kysymyksissä tuli vielä esiin erittäin hyviä kysymyksiä mm. nyt jo kaavoituksessa olevista alueista ja siitä, onko niitä otettu visiossa lainkaan huomioon. Lautakunnassakin on jo hyväksytty Nihtisillan alueelle lisää kaavaa, ja näitä ei varsinaisesti liene mietitty vielä visiossa, alueiden kaavoitushan on käynnistynyt ennen Keran hankkeen aloittamista. Näihin tulisi jatkossa kiinnittää entistä tarkempaa huomiota. Samoin toivottiin jatkuvampaa vuorovaikutusta esimerkiksi blogimaisen kommentointimahdollisuuden muodossa Espoon sivuilla. Huomionarvoista oli myös huoli, jota ei välttämättä osayleiskaavaprosessissa ratkota: aluetta voisi pyrkiä jollain tavoin parantamaan jo ennen sen rakentamista, sillä esimerkiksi rapistuvat autiorakennukset tuovat turvattomuutta.

Kimmo Rönkä tekee vielä työpajatyöskentelystä yhteenvedon joka julkistetaan Keran kaavasivuilla yhdessä mm. Ville Hokkasen esityksen kanssa.

by

Espoo Open Space eli ketteryyttä terveydenhuoltoon

Eilen Dipolissa pidettiin Ketterät terveydenhuollon tietojärjestelmät Espoossa -seminaari. Järjestäjinä toimivat Espoon vihreät valtuutetut, eli minä ja Jyrki Kasvi, Agile Finland sekä Houston, Inc.

Tilaisuuden pihvi oli osallistujien vuorovaikutus: ryhmätyöskentely, jolle oli varattu hyvin aikaa. Seminaarista jäikin parhaiten mieleen innostunut, syvällinen ja kattava keskustelu, jota oli todella harmi keskeyttää seminaarin loppusanoja varten. Onneksi keskustelu varmasti jatkuu muilla kanavilla. Keskustelusta teemme vielä tiivistelmän, joka laitetaan jakoon.

Kuinka se syntyi?

Kävin alkuvuodesta oman työnantajani Siilin kirjahyllyä läpi ja kollegani suositteli sieltä löytyvää Houston, Incin Vesa Teikarin kirjasta Ketterän kehittämisen ostajan opas. Luin kirjan kahdella bussimatkalla ja innostuin: yleistajuinen, tiivis ja kuitenkin kattava paketti ketterän kehityksen ja ennen kaikkea sen ostamisen perusperiaatteista. Yleensä ketterän kehityksen oppaat on suunnattu tekijöille – ostajat kulkevat sokkona. Vaikka kirjanen ei ollutkaan erityisesti suunnattu julkishallinnolle eikä siinä siis käsitelty vaikkapa hankintalain sudenkuoppia, soitin Houstonille ja kysyin itselleni ilmaiskappaleita jaettavaksi Espoossa. Tapasimme Teikarin kanssa lounaalla ja sain kaksi kassillista kirjasia, jotka vein ICT-johtaja Matti Franckille sekä peruspalvelujohtaja Juha Metsolle luettavaksi ja jaettavaksi organisaation sisällä.

Tuolla alkuperäisellä lounaalla puhuimme pitkään Espoosta, terveydenhuollosta ja ketterästä kehityksestä ja Teikari heitti ilmaan idean nimenomaan Espoolle suunnatusta ketterän kehittämisen seminaarista. Kun ideaa myöhemmin jalostettiin ja lähdimme toteuttamaan tilaisuutta, Houston ja Agile Finland ottivat hoitaakseen tilaisuuden organisoinnin ja minä ja Jyrki vieraslistan ja kutsut. Haluaisinkin vielä tässä erikseen kiittää niin Vesa Teikaria, Antti Kirjavaista kuin muitakin fasilitaattoreita ja puhujia tilaisuuden mahdollistamisesta. Erityinen kiitos myös Matti Franckille, jonka kalenterista löytyi tilaa osallistua sekä Juha Metsolle, joka antoi tärkeää evästystä tilaisuuden valmisteluun vaikkei valitettavasti ehtinytkään itse paikalle. Samoin kaikille osanottajille, niin virkamiehille, luottamushenkilöille kuin asiantuntijoillekin, jotka tekivät tilaisuuden.

Mitä siellä tapahtui?

Tilaisuuden aluksi Jyrki Kasvi sekä Espoon ICT-johtaja Matti Franck puhuivat terveydenhuollon tietojärjestelmien haasteista yleisesti sekä Espoon tilanteesta erityisesti. Yleisöä huvitti Franckin heitto ”teitä varmaankin mietityttää, mitä Espoo oikeastaan tekee ketterien järjestelmien tilaisuudessa?” Tätä puitiinkin sitten sekä Franckin jatkossa että tilaisuudessa myöhemminkin. Yleisö otettiin mukaan heti alustuksen jälkeen, kun kaikki saivat pohtia, mikä olisi omassa roolissa tärkein kysymys ratkottavaksi.

Antti Kirjavainen sekä Marko Taipale alustivat ketteristä menetelmistä sekä niiden ostamisprosessista, jonka jälkeen case-esimerkkinä Maanmittauslaitoksen kehittämiskeskuksesta johtava asiantuntija ja hankepäällikkö Jorma Turunen kertoi kokemuksia ketterästä kehittämisestä. Puhe oli suoraa ja hankintalaki taisi jo hetkeksi lentää roskiin – positiivisena esimerkkinä Turunen kuitenkin mainitsi neuvottelumenettelyn.

Pohjustusten jälkeen erillisessä Open Space-osuudessa käytiin konkreettisemmin pienryhmissä osallistujien kanssa läpi tilaisuuden aluksi esitettyjä kysymyksiä: Espoon sosiaali- ja terveyspuolen haasteita ja niiden ratkaisuja. Sessioita oli kaksi, joissa oli kolme ryhmää eri teemojen ympärillä: ensimmäisessä sessiossa ajatuksena oli purkaa asioita auki yleisemmällä tasolla, purkaa keskustelut ja sen jälkeen käydä kustakin aihepiiristä läpi konkreettisia ensiaskeleita ja ratkaisuja.

Sessio 1: Keskustelua, ideoita ja konkretiaa

Istuin ensimmäisessä sessiossa asiakas-ryhmässä, jossa mietittiin tuotteen käyttäjiä eli lääkäreitä, hoitohenkilökuntaa ja myös meitä palvelujen käyttäjiä. Apotti-hankkeen edustaja kertoi, että heillä käyttäjiä on pyritty kuuntelemaan menetelmällä, jossa käyttäjäryhmät pohtivat käytettävyyttä myös muiden näkökulmasta. Tämän avulla ristiriitoja voidaan välttää ja ihmiset ymmärtävät paremmin myös muiden vaatimuksia. Pohdimme paljon myös IT:n klassista ongelmaa eli sitä, että lähdetään tekemään it-järjestelmää miettimättä, miten se oikeasti parantaisi toimintaa. Espoon Sote-puolen virkamies puolestaan muistutti, että me emme voi miettiä pelkästään itse hoitoprosesseja vaan järjestelmän tulee tukea myös johtamista. Lonkkaliukumäki – joka toimii tällä hetkellä puhtaasti paperilapuilla – osoittaa että prosesseja on itse asiassa paras tyypatakin ensin muuten kuin tekemällä mallinnusta suoraan softaan tai hienoilla kaavioilla. Jo fyysisesti pöydän ääressä prosessia kokeilemalla usein löydetään toimivampia ratkaisuja.

Samaan aikaan muissa ryhmissä puhuttiin IT:n hankinnasta ja erityisesti ketterän hankinnan ongelmista. Miten ketterää voi oikeasti ostaa? Tässä ryhmässä oli pohdittu muun muassa vaihtoehtoa, jossa pitkäkestoisemmassa sopimuksessa olisi jatkuva katkaisukohta, esimerkiksi kuukauden tai parin välein, jolloin toimittajan kyky evaluoitaisiin. Emme olleet päästä purkamaan kaikkia ryhmiäkään, koska kysymys herätti niin kiivasta keskustelua: erityisesti puhutti kysymys siitä, millaisilla kriteereillä sopimuksen voisi purkaa jos tällaisen sopimuksen haluaisi tehdä.

Sessio 2: Hankintaa, osaamista ja hankintaosaamista

Toiseen sessioon vaihdoin ryhmää ja menin keskustelemaan julkisen hankinnan sudenkuopista. Edellisestä sessiosta oli jäänyt kummittelemaan yksi iso kysymys: miten hankintaosaamista voisi vahvistaa kuntapuolella? Kuntien Tiera pyrkii ratkomaan hankintalain ja yhteishankintojen ongelmia tarjoamalla hankintaosaamisen ja toteutuksen valmiissa paketissa: Tiera kuitenkin ainakin tällä hetkellä on erikoistunut tekemään nimenomaan kunnille yleisiä ratkaisuja, kuten tarjoamaan räätälöityjä mutta pohjatekniikaltaan samoja www-sivuja. Pelkkää hankinta-apua siis Tiera ei tällä hetkellä tarjoa: lähtökohtanahan Tieralle on osittain ollut, että pienten kuntien ei ole ollut järkevää tehdä samoja ohjelmistoja satoja kertoja uudelleen.

Totesimme, että markkinoilla on itse asiassa tyhjiö hankintaosaamisen tarjonnassa: jokunen yritys tarjoaa tätä, mutta tilaa olisi kokonaan uudelle toimijalle. Vaikka hankintaosaamisesta on vuosia puhuttu, etenkin julkisella puolella sen merkitys on alkanut selvitä laajemmin vasta viime vuosina. Tätä osaamista ei vielä monellakaan kunnalla ole.

Yksityiselle puolelle helpointa olisi saada mukaan toimija, joka ei myisi toteutusta, jolloin se voisi tuntua kumppanina luotettavammalta. Uusi julkishallinnon toimija, joka keskittyisi hankintaosaamisen kehittämiseen ja tarjoamiseen voisi kuitenkin myös olla erittäin toimiva: konkreettisena askeleena esim. Sitra voisi seuraavassa kuntaohjelmassaan tutkia tällaista vaihtoehtoa.
Samalla keskustelimme myös osaamistyhjiöstä. Mikä on kunnan ydinosaamista, ja mitä asioita voidaan ulkoistaa? Nyt on välillä menty reilustikin metsään ulkoistamalla myös hankinnan kannalta tarpeellista substanssiosaamista. Onnistunut projekti, erityisesti ketterä projekti vaatii vahvaa omistajuutta ja osaamista oman talon sisällä. Kuinka tätä osaamista voisi vahvistaa ja miten sitä voi määritellä? Ulkoistuskysymyksissä on ideologisia rintamalinjoja, mutta it on niistä onneksi ainakin suurimmaksi osaksi vapaa. Hyvä kysymys kuitenkin on, voiko virkamieheltä kysyä, oletko tarpeellinen – tällaisen asian kartoittamisessa ulkopuolinen apu voisi itse asiassa olla tarpeen.

Mitä seuraavaksi?

Terveydenhuollon tietojärjestelmien ongelmat eivät vielä kokonaan ratkenneet, mutta keskustelussa syntyi myös konkreettisia avauksia jatkolle. Vaikka sessiot purettiinkin lopuksi auki, paljon tietoa jäi myös keskustelijoiden päähän. Tässä postauksessa avasin vain niitä paria keskustelua joissa itse olin mukana. Puramme näitä vielä järjestäjäporukalla muistioon, jotta saamme myös konkreettisia jälkiä keskustelusta ja mahdollisia avauksia jatkolle.

Tällaisessa osallistuvassa tilaisuudessa kaikkein jännittävintä on aina se, miten tilaisuus lähtee muokkautumaan: ennalta ei voi tietää, mille poluille juuri tämä porukka keskustelun vie. Tavoitteena oli tuoda yhteen ihmisiä, joilla on aiheesta sanottavaa mutta jotka eivät ehkä muuten kohtaisi, ja tässä uskoakseni onnistuimme. Haluankin lopuksi kiittää kaikkia osallistujia erinomaisesta, innostavasta ja rakentavasta tilaisuudesta!

by

Mielipidekirjoitus Hesarissa: Asuntoja on kaavoitettava lähelle hyviä yhteyksiä ja palveluja

Oheinen teksti julkaistiin tänään HS:n mielipidesivulla. Tekstistä poistettiin huomautus Nurmisen blogikirjoituksen matemaattisesta laskuvirheestä: hän kun vertasi kertaluonteisen tapahtuman todennäköisyyttä koko elämän aikana sattuvan tapahtuman todennäköisyyteen.

(Helsingin Sanomat 3.5.2013) Ti­mo Nur­mi­nen kir­joit­ti pää­kau­pun­ki­seu­dun ja eri­tyi­ses­ti Es­poon tont­ti­po­li­tii­kas­ta se­kä pien­ta­lo­tont­tien pu­las­ta (HS Mie­li­pi­de 29. 4.).
Pien­ta­lo­asu­mi­sel­la ei rat­kais­ta nii­tä mo­nia polt­ta­via asu­mi­seen liit­ty­viä ky­sy­myk­siä, jot­ka Es­pool­la on edes­sään. Esi­mer­kik­si lap­si­per­heil­le ja opis­ke­li­joil­le osoi­tet­tua koh­tuu­hin­tais­ta asu­mis­ta tar­vi­taan li­sää.

Li­säk­si Nur­mi­sen esit­tä­mät lu­vut ker­to­vat vain osa­to­tuu­den. Vas­taa­vaa lis­taa ei ole vaik­ka­pa sii­tä, kuin­ka mo­ni ha­luai­si asua kau­pun­ki­kes­kuk­ses­sa, mut­ta ei pys­ty sii­hen ta­lou­del­li­sis­ta syis­tä. Hel­sin­gin Hi­tas-jo­nois­ta voi pää­tel­lä on­gel­man laa­juu­den.

ERÄS SYY oma­ko­ti­asu­mi­sen ja oma­toi­mi­sen ra­ken­ta­mi­sen suo­sioon Es­poos­sa on juu­ri asu­mi­sen hin­ta. Unel­ma omas­ta pi­has­ta on edel­leen voi­mis­saan. Yhä useam­mat – per­heel­li­set mu­kaan lu­kien – pai­not­ta­vat kui­ten­kin asu­mi­ses­saan pal­ve­lui­ta ja help­poa liik­ku­mis­ta. Tä­mä nä­kyy esi­mer­kik­si lap­si­per­hei­den mää­rän voi­mak­kaa­na kas­vu­na kau­pun­ki­kes­kuk­sis­sa.

KER­ROS­TA­LO­ASUN­NON hin­nal­la voi hel­pos­ti saa­da enem­män ne­liöi­tä ja oma­ko­ti­ta­lon, kun on val­mis jous­ta­maan lii­ken­neyh­teyk­sis­sä, pal­ve­luis­sa ja työ­mat­kas­sa. Rat­kai­su tä­hän ei ole, et­tä kaa­voi­te­taan li­sää oma­ko­ti­ta­lo­ja. Sen si­jaan on mie­tit­tä­vä, mi­ten voi­daan li­sä­tä asu­mis­ta asu­tus­kes­kuk­sis­sa. Asun­to­jen kal­leus ker­too sii­tä, et­tä kiin­nos­tus pal­ve­lu­jen ää­res­sä asu­mi­seen on suu­ri.

It­se ra­ken­net­tu ta­lo on juur­tu­nut sy­väl­le suo­ma­lai­seen mie­len­mai­se­maan. Em­me sil­ti voi ha­jaut­taa ra­ken­ta­mis­ta jo­ka puo­lel­le Es­poo­ta ”pel­loil­le, nii­tyil­le ja met­si­köi­hin”, ku­ten Nur­mi­nen kir­joi­tuk­ses­saan esit­ti. Näin ei syn­ny eko­lo­gi­ses­ti kes­tä­vää kau­pun­ki­ra­ken­net­ta. Jo­ka puo­lel­le ha­jaan­tu­va ra­ken­ta­mi­nen tar­koit­taa väis­tä­mät­tä myös tär­kei­den luon­to­ar­vo­jen tu­hoa­mis­ta ja li­sää en­ti­ses­tään yh­tei­ses­tä kas­sas­ta mak­set­ta­via kus­tan­nuk­sia, kun sa­ma inf­ra­struk­tuu­ri pal­ve­lee en­tis­tä har­vem­pia.
Voi­daan to­ki miet­tiä, voi­si­ko kau­pun­ki har­joit­taa pien­ta­lo­alueik­si so­pi­vil­la alueil­la ak­tii­vis­ta maa­po­li­tiik­kaa, jot­ta suu­rem­pi osa ton­teis­ta oli­si pien­ra­ken­ta­jien käy­tös­sä. Nä­mä­kin alueet on jär­ke­vin­tä si­joit­taa ny­kyis­ten alue­kes­kus­ten lai­ta­mil­le ja et­siä en­nak­ko­luu­lot­to­mas­ti myös tii­viim­piä oma­ko­ti­mai­sen asu­mi­sen muo­to­ja. Pien­ta­lo­asu­mi­sen li­sää­mi­nen läh­ti­si rat­kai­se­maan on­gel­maa vää­räs­tä pääs­tä.

LAA­DUK­KAAS­TA ja koh­tuu­hin­tai­ses­ta asu­mi­ses­ta on pu­la, mut­ta pu­la rat­kais­taan en­si­si­jai­ses­ti kaa­voit­ta­mal­la hy­vien yh­teyk­sien ja pal­ve­lu­jen ää­reen se­kä toi­saal­ta li­sää­mäl­lä ak­tii­vi­ses­ti kil­pai­lua asun­to­tar­jon­nas­sa.

Es­poon ny­kyi­nen lep­su maa­po­li­tiik­ka hei­ken­tää kil­pai­lua ja nos­taa hin­to­ja siel­lä, mis­sä asun­to­jen tar­ve on suu­rin.

Kirsi Louhelainen
Kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja (Vihr.)

by

Pyöräilystä, nopeasti ja hitaasti

Hidas ja nopea pyöräily on ollut keskustelun kohteena viime aikoina monessa paikassa.

Facebookissa pyöri muutama päivä sitten sarjakuva, jossa rikottiin pyörämyyttejä. Kuvassa muistutettiin, että pyöräillessä ei tarvita hienoa pyörää tai erikoisvarusteita. Eihän pyöräily ennen mitään välineurheilua ole ollut, mutta viime vuosien pyörätrendi yhdistettynä urheilutapahtumien uuteen suosioon on kasvattanut erityisesti trikooasujen määrää liikenteessä. Pyöräily ei tässä käyttäjäryhmässä usein ole pelkkä keino päästä paikasta toiseen vaan yksi treenimuoto lisää. Kuitenkin jos pyörän halutaan olevan väline kaikille, se ei saa leimautua erityisvarusteita vaativaksi urheilumuodoksi, jota ei voi harjoittaa hikoilematta.

Olisinkin voinut hyvin jakaa kuvan seuraavalla evästyksellä: älkää tehkö niinkuin minä teen, vaan niinkuin minä sanon. Espoossa asujana pyörää ei tarvitse usein kaupunkiajoon. Kahden kilometrin säteellä kodista ei oikeastaan ole mitään tekemisen arvoista, ja suhtaudunkin ajamiseen treenimuotona: jokainen minuutti tiellä on pois erillisestä treeniajasta eli lisää aikaa perheelle.

Kuvan kanssa samaan aikaan keskusteltiin pyöräbaanojen lisäämisestä ja työmatkapyöräilijänä kannatin ajatusta lämpimästi. Silti mielessäni pyöri ajatus, jonka Martti Tulenheimo erinomaiosesti konkretisoi kirjoituksessaan kukista ja …polkupyöristä.

Pyöräbaanat ovat tarpeen ja hyviä tiettyihin tarkoituksiin – siis nopeaan ja sujuvaan etenemiseen keskipitkillä kaupunkimatkoilla. Ilman pyöräbaanaa – sekä sitä Länärin viereistä että Helsingin Baanaksi ristittyä – en päihittäisi bussia nopeudessa kymmenen kilometrin päivittäisellä työmatkallani. Säästän nopeakulkuisen väylän ansiosta päivittäin puoli tuntia. Nämä väylät ovat tarpeen, mutta ne eivät riitä. Baanat ovat pyöräliikenteen Länsiväylä ja Turun motari. Tarvitsemme niitä pidempien matkojen helpottamiseksi, mutta emme tarvitse niitä massiivisissa määrin keskustaan. Helsingin ”Baana”, joka auttaa poikittaisliikenteessä Mannerheimintien ali on itse asiassa vielä eri asia: sen ei tarvitse maksimoida nopeutta vaan sujuvuutta ja turvallisuutta.

Pyöräily on helppo ja miellyttävä tapa liikkua niin kaupungissa kuin esikaupunkialueellakin. Se peittoaa autot lyhyillä ja keskipitkilläkin matkoilla. Lujempaakin pääsee, mutta tärkeintä on että pyöräilyn kynnys on matala ja se koetaan helpoksi. Tämä tarkoittaa, että urheilukulttuuri ei voi dominoida kaupunkioloissa.

Tarvitsemme keskustoissa turvallista, muttemme liian nopeaa pyöräreittiä. Autojen vaaroista puhutaan, mutta myös pyörä voi tappaa. Tänään lounaalla keskustelimme nopeasta pyöräilystä ja kuulin, että kollegani tuttava oli aikanaan aiheuttanut jalankulkijan kuoleman keskusta-alueella. Liian suuri tilannenopeus yhdistettynä jalkakäytävällä ajoon voi olla turmiollista – eikä pyöräilijä välttämättä tunnista vaarallisuuttaan. Itsekin olen joskus ylitellyt teitä ajatellen, että oman nahkanihan tässä vain vaarannan. Viimeksi tänään todistin suoritusta, jossa pyöräilijä huitaisi neljän autokaistan yli tien toiselle puolelle kohdassa, jossa oli suora tienpätkä.

Keskustassa autolla ei tarvitse ajaa lujaa. 30-40 km/h on varsin järkevä rajoitus autoliikenteelle, etenkin kun se usein lisää tien kokonaiskapasiteettia. Sama nopeus on pyörällä puolestaan sopiva motarin vieressä menevälle baanalle, mutta kaupunkiajossa hengenvaarallinen. Myös pyörä on ajoneuvo jonka tulee noudattaa järkevää tilannenopeutta. Pyörän todellinen, järkevä nopeus keskustaoloissa lienee monin paikoin lähempänä kymmentä kuin viittätoista kilometriä tunnissa. Pyörien nopeutta ei kuitenkaan tule säädellä kuten autojen: pyörissä ei ole nopeusmittareita.

Turvallisen ja sujuvan pyöräilyn takaamiseksi tarvitaan erillisiä pyöräkaistoja. Otso Kivekäs väänsi taannoin rautalangasta, miten hankalaa ihan vain etuajo-oikeuden määritys voi pyörän selässä olla ilman omaa kaistaa. Tulenheimon havainnollistama korotettu pyöräväylä on myös visuaalisesti havainnollinen. Kirjoituksessa mainitut kukat ja visuaaliset elementit ovat eräs tapa havainnollistaa, että tässä ei mennä ”moottoritiellä”: olemme kaupungissa, ja täällä on lupa hidastaa. Autokaistoilla vastaavia keinoja ovat kavennukset, hidasteet ja ne liikennemerkit.

Kun pyöräilyolosuhteita parannetaan, on tunnustettava näiden kahden erilaisen pyörällä liikkumisen tavan ominaispiirteet ja erityistarpeet. Tätä tarvitaan myös muualla kuin Helsingin keskustassa: Espoon uusissa keskuksissa  pyöräilijät kannattaa ottaa tosissaan. Keskuksissa tarvitaan fiksuja, sujuvia ja turvallisia ratkaisuja pyöräliikenteelle: niiden väliselle pyöräliikenteelle tärkeää on nopeus ja sujuvuus.

by

Kaupunkisuunnittelulautakunnan esityslista ja kaupsublogi

Jatkamme Vihreän kaupsutiimin kanssa Tiina Elon perinnettä kirjoittaa kaupsun asioista ennen ja jälkeen kokouksen. Kirjoitusvuoroja on tarkoitus jakaa, ja tämänkertainen tekstin onkin pääasiassa koonnut Risto Nevanlinna vihreän kaupsuryhmän keskustelun pohjalta.

Tekstit julkaistaan Espoon vihreiden sivujen alla ja kootaan erilliseksi blogiksi. Tämän päivän esityslista löytyy täältä: http://www.espoonvihreat.fi/kaupunkisuunnittelulautakunta-26-2-2013-esityslista/ .

by

Tarvitseeko yleiskaavaa noudattaa?

Valtuuston kokous saatiin tänään aloittaa ilman minua. Varajäsen Päivi Salli pääsi paikalle tuuraamaan kun hoidin pahemmaksi äitynyttä flunssaa kotona. Vaihdoimme kuitenkin vuoroa kokoustauolla: Burana auttoi sekä pää- että lihassärkyyn ja väsymys hoitui onneksi sopivalla määrällä adrenaliinia.

Valtuustossa oli alkukokouksesta lähinnä nimitysasioita sekä enemmän puheenvuoroja kirvoittanut talousarviokeskustelu. Pääsin paikalle jo keskustelun loppupuolella ja kuuntelin puheenvuoroja ryhmähuoneen kaiuttimista sohvalla maaten. Koska en ollut paikalla, tässä vielä kommentti herralle, joka ihmetteli mistä tämä kahdeksankertainen tuotto-odotus pyöräilyn investoinneille on saatu (”kun sitä joka puolella väitetään”): täällä. Jotkut naapurikaupungit oikeasti tutkivat asioita.

Kuntauudistuskeskustelu polveili vilkkaana ja välillä vähän asian vierestäkin. Ongelmana on, että meneillään on monta uudistusta jotka mahdollisesti vaikuttavat toisiinsa. Sinänsä eteenpäin lähtenyt muotoilu oli ok.

Mutta syy miksi tulin itse paikalle oli Turvesuontien asemakaava. Se oli hyväksytty yksimielisesti kaupunkisuunnittelulautakunnassa sekä kaupunginhallituksessa. Kaavassa oli tosin yksi pieni ongelma: se on yleiskaavan vastainen. Kaava-alue on yksiselitteisesti viher- ja virkistysaluetta ja muodostaa yhdyskäytävän itä-länsisuuntaiselle viherkäytävälle.

Alueessa on myös muita ongelmia, alkaen tavasta jolla hanketta on viety läpi pienissä osissa (alueella on yhteensä kolme asemakaavaa kaupalle, ja käsittelyssä oleva kaava on jo hyväksytyn hankkeen laajennus). Koko kuvaa tapauksesta saa postauksen lopussa olevasta puheenvuorostani. Lisäksi Johanna Karimäki sekä Henna Partanen puhuivat viheryhteyksistä paremmin kuin itse olisin osannut. Palautusesitykseni, jossa puolet alueesta olisi varattu viheralueelle, ei valitettavasti mennyt läpi: kannattajia oli noin kolmannes, mm. perussuomalaiset, vasemmistoliitto sekä osa RKP:sta. Tämän jälkeen perussuomalaiset tekivät palautusesityksen jota Johanna Karimäki kannatti. Tämäkin kaatui kutakuinkin samoin luvuin. Esittämäni toivomus meni yksimielisesti läpi: siinä pyydettiin kiinnittämään huomiota viheralueen jatkuvuuteen ja ulkoilureitteihin. Lopulta Vihreä ryhmä sekä perussuomalaisista Byman jättivät asiaan eriävän mielipiteen.

Yleiskaavan vastaisuus tarkoittaa paitsi sitä, että siitä valitetaan myöskin sitä, että valituksilla on hyvä sauma mennä läpi hallinto-oikeudessa. (Olin hivenen hämmästynyt siitä, että sekä demarit että kokoomus sinnikkäästi väittivät kaavaa yleiskaavan mukaiseksi. Suosittelen tutustumaan palveluun kartat.espoo.fi – siellä voi valita karttanäkymäksi yleiskaavan, jossa tämä on merkitty yksiselitteisesti viheralueeksi. Asemakaavaan jätetty Turunväylän varressa kulkeva latu ei tee siitä viheraluetta. ) Kaava-alueella ollaan jo aloittamassa – kaupungin kehitysbudjetin ulkopuolelta – alueelle uuden tien sekä eritasoliittymän rakentamista. Espoossa on tapana, että osa hankkeista tehdään projektirahoituksella, käytännössä saman alueen maankäyttömaksuilla. Nyt siis olemme aloittamassa tänä vuonna tietä, johon ei ole budjetoitu rahaa ja johon rahojen tulisi tulla kaavasta, joka hyvin suurella todennäköisyydellä ei toteudu. Jolloin budjettiin tulee miljoonien aukko. (Kaksi muuta kaavaa rahoittavat tiestä varmastikin osan, eritasoliittymähän maksaa kymmeniä miljoonia. Maankäyttömaksut tulisi kuitenkin tarkastella uudelleen jos tämä asemakaava kariutuu.)

Irvokkaaksi tämän tilanteen tekee aiemmin talousarviosta käydyn keskustelun aikana esitetty puheenvuoro, jossa muistutettiin että Espoon tulee olla valmis leikkaamaan palveluista taloustilanteen vuoksi.

—

Turvesuolle ollaan esittämässä kaavaa tilaa vievälle kaupalle. Sekä nyt käsiteltävän alueen etelä- että pohjoispuolelle on jo hyväksytty tilaa vievän kaupan kaavat ja kyseessä on rakennuttajan laajennushakemus,

Ensimmäinen kaava alueen eteläpuolella olevalle RetailParkille on hyväksytty jo 2007, mutta rakentamista ei ole vielä aloitettu.

Aluksi hyvät puolet. Alue on tilaa vievälle kaupalle merkittävästi Lommilaa parempi. Meillä on nyt jo kaksi kaavaa, jotka tarjoavat turunväylän varressa lisää kauppatilaa esimerkiksi puutarha- ja huonekalumyymälöille. Eteläpuolelle hyväksytty kaava-alue ei myöskään sovi asuntorakentamiseen. Pidän hyvänä myös sitä, että alue tulee toivon mukaan olemaan raide-jokerin pysäkin lähellä, kun raide.jokeri valmistuu: vaikka sen linjauksia tällä hetkellä vielä tarkastellaankin, on epätodennäköisestä että laajalahden kohdalla ne enää muuttuisivat.

Olemme puhuneet tilaa vievästä kaupasta paljon viime aikoina. Kaupat uskovat siihen edelleen, ja myyntiluvut ovat voitollisia. Kun katsotaan koko kuvaa, näemme kutienkin alan murroksen. Kodinkoneista tilataan netin kautta jo merkittävä osa ja verkkokauppa kasvattaa suosiotaan jatkuvasti. Esimerkiksi Kesko lopettaa Mustan Pörssin ketjutoiminnan volyymien tipahdettua. Matkailu, viihde ja elektroniikka – siis myös tilaa vievät kodinkoneet – ovat verkkokaupan suurimmat tekijät, mutta huonekalu- ja puutarha-ala on seuraamassa hyvää vauhtia perässä.

Tietotekniikan alalla suurimmat kysymykset liittyvätkin tällä hetkellä käyttäjäkokemuksen virtuaaliseen lisäämiseen: kuinka syöttää liikkeessä kävijälle tarjouksia kännykkään ja ylipäänsä siirtyä enemmän showroom-tyyppiseen malliin, jossa asiakkaat käyvät fiilistelemässä paikanpäällä ja sen jälkeen tekevät ostoksensa suoraan netistä kotiin?

Tilaa vievä kauppa tulee muuttumaan ajan mukana, ja Turvesuon alueen sijainti mahdollistaa sen, että se voi paremmin kehittyä ajan mukana raideliikenteen läheisyyden myötä.

Turvesuon kaavassa on kuitenkin monia ongelmia. Niistä ensimmäinen liittyy myös isompaan periaatteelliseen kysymykseen eli tapaan, jolla aluetta on suunniteltu.

Meillä on Espoossa tapana käsitellä asemakaavat hankekohtaisesti pieninä paloina.

Yleiskaavassa asioita mietitään vielä vähän turhan korkealla tasolla: asemakaavassa taas kaavat on palasteltu niin pieniin osiin, että kokonaisuutta ei nähdä. Turvesuon kaavan tapauksessa kysymyksiä herättää se, että  Retail Park-kaavan tultua hyväksytyksi on rakennuttaja melko pian lähtenyt hakemaan lupaa hankkeen laajentamiselle.

Herääkin kaksi kysymystä:

– Miten rakennuttaja on herännyt vasta kaavan hyväksymisen jälkeen siihen, että tarvitaan vielä lisää tilaa jotta kauppa kannattaisi? Miksi tätä ongelmaa ei ole toisella rakennuttajalla tien toisella puolella?

– Tai jos alunperinkin on ihan tietoisesti lähdetty tekemään tähän kahden rakennuttajan ja kolmen asemakaavan suuruista  kauppakeskusta, (71000 kemmiä eli liki 2/3 Lommilaa), niin ovatko päättäjät olleet tästä tietoisia koko osaprosessin ajan?

Meidän tulee pystyä kehittämään alueita kokonaisuutena. Jos hyväksytään

ensin tilaa vievää kauppaa ja sitten todetaan että hups, nyt tarvitaan

vielä viheralue siitä välistä, emme tee kokonaisvaltaista

kaupunkisuunnittelua.

Toinen ongelmakohta on helpompi ymmärtää. Tämä kaava on sekä yleis- että maakuntakaavan vastainen. Se tarkoittaa sitä, että kaavan hyväksymällä kerjäämme valituksia ja käytännössä pitkitämme prosessia. Käsittelyssä oleva alue on merkitty virkistys- ja viheralueeksi, mutta käytännössä koko alue muuttuu kaupan alueeksi eli liiketiloiksi ja parkkipaikoiksi. Nykyinen suunnitelma on erittäin huono sekä virkistysalueiden, luontoyhteyden että ulkoilureittien kannalta, vaikka sitä onkin Tiina Elon aloitteesta hieman saatu parannettua.

Alkuperäisistä ulkoilureiteistä jää jäljelle vain Turunväylän varressa kulkeva pätkä, johon on kovalla väännöllä saatu väliin pari puskanleveyttä puskuriksi. Menisitkö itse lenkille Turunväylälle?

Kuten sanoin jo alussa, tämä alue sinänsä sopii ko. tyyppiselle kaupalle ja tarjoaa toivottavasti myös muuntautumismahdollisuudet kaupan murroksessa 10-20 vuoden tähtäimellä. Suunnitellut kauppakeskukset eivät kuitenkaan ole Turunväylän vuoksi mitenkään kiinteästi yhteydessä , ja siksi kaavojen ”yhdistäminen” viheralueen kautta ei ole kaupan toimivuuden kannalta tarpeellista.

Esitämme palautusta, jossa kaavaa harkitaan vielä uudestaan niin, että metsäalueesta säilytetään puolet. Muutoksella vältämme todennäköisen valitusrumban ja näin lopulta myös nopeutamme käsittelyä. Ottaen huomioon, että tässä on kyseessä yksi lähialueen kolmesta tilaa vievän kaupan kaavasta, vaikutus kaupan alaan on vähäinen: 70 tuhannesta ehkä 60 tuhanteen kemmiin. Muutos ei siis tuota haittaa kauppiaille, mutta on sitäkin merkittävämpi lähiseudulle ja sen asukkaille.

by

Matka jatkuu, kumppanit vaihtuvat eli Apotista eteenpäin

Nyt ei liene kenellekään enää uutinen, että Espoo ei tule mukaan Apotti-järjestelmähankkeeseen. Asia meni eilen läpi valtuustossa yksimielisesti liki tunnin puheenvuororumban jälkeen.

Pohjaesitys oli tiedossa vain edeltävän viikon. Viime maanantaina, 21.1 Vihreiden ryhmäkokouksessa sain pienimuotoisen sokin. Olin ollut päivän uutispimennossa enkä edes ymmärtänyt kun parikin ihmistä kyseli mitä mieltä olen Apotin uusimmasta käänteestä. Sitten sain eteeni kaupunginhallituksen muutama tunti aiemmin tekemän yksimielisen päätöksen: Espoo ei lähde mukaan Apottiin.

Ensireaktio oli epäusko, sitten varovainen ilo. Kriittisyyteni hanketta kohtaan lienee selvää, mutta päätös oli silti odottamaton: kriittisestä käsittelystä huolimatta kaikki olivat odottaneet ehdollista hyväksyntää.

Peruspalvelujohtaja Juha Metso onneksi saatiin kommentoimaan asiaa tuoreeltaan kokouksen alkuun. Perustelut olivat järkeviä ja moneen kertaan julkisuudessa esitettyjä huolia toimittajaloukusta, huonosti suunnitellusta hankkeesta ja monoliittisesta järjestelmästä. Valaisevimpia olivat Metson kertomus siitä, että Espoo oli kuluneen vuoden aikana kuunnellut runsaasti asiantuntijoita ja pyrkinyt aktiivisesti heidän lausuntojensa pohjalta parantamaan Apotin lähtökohtia. Huolia kyllä kuunneltiin, mutta valitettavasti ne eivät missään vaiheessa johtaneet projektin kannalta olennaisiin muutoksiin. Hankkeesta kuulsi läpi, että alunperin hankinta oli jo päätetty Epicin hyväksi, kunnes kilpailulainsäädännön realiteetit iskivät ja piti käynnistää erillinen kilpailutettava hanke. Toinen tärkeä kommentti Metsolta oli, että Espoossa on sikäli eri tilanne että meillä ei järjestelmiä ole irtisanottu. Samoin nykyjärjestelmät ovat, varsin tuskallisen hiomisen jälkeen, saatu vihdoin käytettävälle tasolle. Espoolla on siis aikaa jatkokehittää järjestelmiä ja liittyä tuleviin kansallisiin järjestelmiin – todennäköisesti nopeammin kuin Apotti ehtii.

Peruspalvelujohtaja myös totesi, että huhuttu ehdollinen hyväksyntä, ”Vantaan malli” oli ollut viime hetkiin asti vaihtoehtona. Pääsyy tehdä hylkäysesitys oli kuitenkin siinä, että edeltäneen vuoden kokemuksen perusteella tarpeellisia muutoksia hankkeeseen tuskin olisi tehty ja Espoo olisi siinä menettänyt vähintään vuoden joka voidaan nyt käyttää jo jatkokehitykseen.

Oma huolenaiheeni koski kuitenkin erityisesti jatkoa. Metso vakuutti, että tästä eteenpäin lähdetään jatkokehittämään järjestelmiä pieni osa kerrallaan, mutta kovin pitkää keskustelua aiheesta ei ehditty käydä. Metso myös vakuutti järjestelmien erinomaista nykykuntoa, mutta fakta on ettei Espoossakaan kaikki ole ruusuista: kuilu erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä on syvä ja käytettävyys on monissa ohjelmistoissa edelleen huono. Jorvin asema myös huolestutti.

Tärkeimmän vastauksen sain lopulta valtuuston ensimmäisen kokouksen aluksi, kun Metso piti vielä koko valtuustolle infotilaisuuden aiheesta. Tiukkasin tämän hetken kehitysbudjetista ja siitä, mitä vaaditaan että Espoon jatkokehitys saadaan välittömästi liikkeelle. Metso totesi että tulevan vuoden aikana pärjätään nykybudjetilla eli jatkokehitystä päästään katsomaan heti.

Teoriassa kaikki kuulostaa hyvältä. Perusasiat siitä, miten sairaala-it:tä kannattaa jatkokehittää tuntuvat olevan nyt selvästi kunnossa: on tärkeää, että tämä näkyy myös käytännön toiminnassa. Espoon osuus sairaala-it:n saagasta ei siis pääty tähän, vaan sitä kannattaa seurata jatkossa erityisen tarkasti. Onnistumisen lähtökohdat ovat nyt paremmat.

Sekä Jyrki Kasvi että minä pidimme puheenvuoron Apotista. Kasvi toi esiin aiemmin blogauksessaan esiintuomiaan Apotti-hankkeen ongelmia, joiden vuoksi päätös jättäytyä hankkeesta on perusteltu. Omassa puheenvuorossani keskityin aikaan jälkeen päätöksen: siihen, ettemme voi jäädä lepäämään laakereilla vaan aktiivinen ja järkevä jatkokehitys tulee aloittaa heti. Alla vielä puheenvuoroni muistiinpanot.

Hyvä puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Kaupunginhallituksen esitys Apotti-hankkeen hylkäämisestä on mielestäni järkevä ja perusteltu.

Kuten Jyrki Kasvi jo pitkällisemmin perustelikin, hanke sisältää mittavia ja erittäin todennäköisesti toteutuvia riskejä. Hankkeen lupaukset ovat toki suuria, mutta valitulla lähestymistavalla on niin mittavat riskit että on erittäin mahdollista, ettei se koskaan valmistu. Varmuudella valmistuminen tulee ainakin viivästymään ja kustannukset jopa moninkertaistumaan. Luonnollisesti toivon, että olemme täällä väärässä: Uusimaa tarvitsee paremmin toimivat terveydenhuollon järjestelmät.

Haluaisin kuitenkin vielä muistuttaa, että sinänsä fiksu päätös hylätä Apotti ei korjaa Espoon nykyjärjestelmiä. Apotti-hankkeen rinnalla Espoon järjestelmät alkavat toki tuntua tutuilta ja turvallisilta. Järjestelmissä on kuitenkin vielä paljon parannettavaa ja lainsäädäntö tuo lisää tehtäviä lähivuosina. Erityisesti lääkärit ja hoitajat ovat ilmaisseet huoltaan asiasta: perus- ja erityissairaanhoidon välillä tieto ei edelleenkään kulje, ja nykyjärjestelmien käytettävyydessä ja toiminnallisuudessa on paljon parantamista. Monia tarpeellisia ominaisuuksia puuttuu, kuten www-asiointi. Myöskään valtakunnalliset järjestelmät eivät ainakaan vielä korjaa tiedonsiirron ongelmia: esimerkiksi sähköinen resepti ei tällä hetkellä kulje HUSin ja Espoon terveyskeskuksen välillä.

Espoo on esittänyt monia hyviä tapoja jatkaa tästä eteenpäin. Näin ohjelmistoalan ammattilaisen näkökulmasta on ilahduttavaa, että meillä on ymmärrystä siitä miten ohjelmistoprojekti tulisi hoitaa,  kuten järjestelmän rakentaminen modulaarisista palikoista joita voidaan erikseen jatkokehittää ja kilpailuttaa. Tämän tiedon täytyy vielä näkyä käytännön toimissa.

Tämän lisäksi korostaisin Espoon oman it-osaamisen säilyttämistä ja vahvistamista sekä vahvaa projektiohjausta ja kokonaiskuvaa. Kun jatkamme tästä eteenpäin, emme voi rakentaa järjestelmiä kuin tilkkutäkkiä pimeässä: kokonaiskuvan ja suunnantulee olla selvillä. IT-osaaminen taas on tarpeen jotta emme ole toimittajien sanan armoilla toteutusvaiheessa. Samoin käyttjien – lääkärien, hoitajien ja asiakkaiden – ääntä tulee kuulla.

Yksityinen puoli on osoittanut, että satojentuhansien käyttäjien terveydenhuoltojärjestelmät on mahdollista tehdä toimiviksi. Naapurivaltioista saamme mallia jatkokehitykseen. Jotta terveydenhuollon kehittäminen ei jäisi huonon projektin hylkäyksenasteelle, Espoon it-järjestelmien kehittäminen olisi hyvä saada jopa Espoo-strategiaan.

Arvoisa puheenjohtaja,

kannatan lämpimästi hallituksen pohjaesitystä. Sitoutuminen epävarmaan projektiin, edes tiukoin reunaehdoin jotka tarkoittaisivat vain lykättyä eitä, ei ole tässä tilanteessa järkevä ratkaisu. Apotin hylkäys ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö parempiin järjestelmiin tulisi panostaa. Tämä tarkoittaa myös rahallista panostusta. Apotin hylkäys ei myöskään tarkoita että Espoon järjestelmäkehitys sujuu helposti. Takaan että edessä on pitkä taival ja onnistumisten lisäksi myös hammastenkiristystä.

Meidän tulee seuraavaksi selvittää mitä tarvitsemme, mitkä asiat nyt eivät toimi ja miten terveydenhuollon prosesseja tulisi parantaa. Meidän tulee keskustella naapurikuntien kanssa ja kilpailuttaa hankkeet fiksusti eli kokonaistaloudellisin periaattein. Voimme kilpailuttaa ja parantaa asiota yksi pieni kokonaisuus kerrallaan. Metson puheenvuoron perusteella nämä lähtökohdat ovat hallussa ja pääsemme aloittamaan työtä ilman erillistä päätöstä nykyisen kehitysbudjetin puitteissa.

Kun teemme uudistamista fiksusti, saamme parannettua nykyjärjestelmiä merkittävästi. Meillä on nyt mahdollisuus saada terveydenhuollon järjestelmiä, jotka aidosti tukevat ja parantavat potilastyötä.