Viime kädessä tartun aina veroprosenttikeskustelun yhteydessä veronalennuksen puolustajien puheeseen siitä, että verotus vähentää työhaluja. Siihen, että matalammalla verotuksella ihmiset tekisivät enemmän töitä. Tämä argumentti on näet mielestäni jotenkin perustavanlaatuisesti viallinen. Ei siksi, etteikö se välttämättä olisi totta. Vaan siksi, että se paljastaa vakavan asenteellisen vamman: nyky-yhteiskuntamme mantran siitä, että enemmän on aina, no, enemmän.
Samaan aikaan kun verotuksen laskijat ovat huolissaan siitä, että ihmiset tekevät vähemmän töitä kuin haluaisivat, yhteiskunnalliseen keskusteluun on noussut aivan uudenlaisia sanoja. Työuupumus. Työperäinen masennus. Stressi. Unettomuus. Ylityöt. Työpaineet. Sydänsairaudet. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet, sapatti, varhaiseläkkeet, sairaseläkkeet, työkyvyttömyyseläkkeet. Kysyisinkin: verotuloja tai ei, onko meillä todella varaa kannustaa ihmisiä tekemään vielä enemmän töitä?
Itse asiassa työverotushan voidaan parhaimmillaan nähdä eräänlaisena haittaverona. Aiemminkin olen sivunnut verotuksen kykyä vaikuttaa kansalaisen valintoihin vaikkapa Alkon kassalla. Samaan tapaan tuloverotus ohjaa ihmisiä käyttämään aikaansa myös muuhun kuin työntekoon.
Työnteko tuo parhaimmillaan sisältöä elämään. Työnteko on mielestäni kansalaisen perusoikeus, ei velvollisuus. Siitä on lupa olla innoissaan, siihen voi panostaa, siinä voi kokea olevansa hyvä. En täysin edes ymmärrä sitä ehkä työnarkomaanikulttuurin vastapainona syntynyttä koulukuntaa joka jaksaa painottaa että työn ei tarvitse tuoda sisältöä elämään, paras elämä on pienissä asioissa, koti ja ystävät ovat tärkeimmät. Tottahan ne ovat tärkeitä, suorastaan elintärkeitä, mutta antakaa minun myös nauttia rauhassa työnteosta. Toki kohtuudella.
Kirsi Louhelainen 
Käyn aina välillä lukemassa blogiasi. Pidän tavasta, millä kirjoitat. Joskus luettuani kirjoituksesi huomaan ajattelevani hieman monipuolisemmin eri asioista.
Itse olen tällä hetkellä työttömänä. Ja pakko sanoa, että työtä kaipaan monesta eri syystä. Ykkösenä varmaankin se kohtuullinen elintaso lapselle.
Itse kammoan ajatusta, että ihmiset eivät halua tehdä työtä. Uskon, että suurin osa haluaa ja tekee, jos sihen on mahdollisuus. Ääriryhmiä ja huippuja kumpaankin suuntaan on aina olemassa.
Kiitos kommentistasi, on mukava tietää että kirjoitukseni herättävät ajatuksia! On hyvä aina toisinaan löytää uusia näkökulmia, ja olen huomannut että luen toisinaan mielelläni kirjoituksia joiden kanssa olen eri mieltä: silloin ymmärtää taas asioita ehkä vähän paremmin. (No, tietysti on niitä mielipiteitä joita siedän vähän vähemmän – USA:n uskonnollinen oikeisto tulee mieleen esimerkkinä.)
On totta, että ihmisiä, jotka uskovat jaksavansa löhötä hamaan ikuisuuteen on lopulta aika vähän. Tunnen itse joitain ihmisiä, jotka ovat todenneet, että jäisivät mielellään kotiin jos elintaso säilyisi, ehkä pysyvästikin. Heistä valtaosa kuitenkin tuntuu ajattelevan tuon tarkoittavan sitä, että aikaa jää tehdä asioita joista nauttii, enkä tarkoita nyt jatkuvaa riippukeinussa lojumista: jotkut alkaisivat tehdä projektitöitä, rakennella www-sivustoja, kuka mitäkin. Itse tosin olen tämän lomani aikana havainnut, että minulle kotiolot eivät pitkäaikaisesti sovi, vaan tarvitsen hieman ulkoista painetta. Pienokaisen kanssa on toki hienoa olla, mutta mitä pidempään on kotona, sitä harvemmin vapaahetkiään käyttää mihinkään, mistä aidosti nauttii. Ne asiat joista parhaiten nauttii kuitenkin liittyvät siihen, että näkee vähän vaivaa, ajattelee, tekee. Kotona on pidemmän päälle liian helppoa vaipua koomaan ja vaikkapa vain katsoa televisiota – satunnaisena rentoutumiskeinona mainio laite, mutta ei pidemmän päälle tuota hyvää oloa.
Toivon, että löydät pian töitä! Tunnen itse joitain ihmisiä, joista jotkut ovat olleet pitkäänkin työttömänä, toisilla tärppäsi vasta vuosien sinnikkään haun jälkeen ja jotkut vasta ovat toipumassa irtisanomisista. Työttömyys voi olla lannistavaa etenkin siksi, että sitä yleensä ei ole voinut valita. Itse olen kerran joutunut irtisanotuksi, ja vaikka olin tuolloin opiskelija ja asia ei ollut mikään katastrofi, siitä jäi aika ikävä fiilis. Aika ei ole kovin hyvä työnhakuun, mutta uusia paikkoja aukeaa aina.