Ei tainnut arvata herra Laffer, millaisen debatin sai aikaan.

Vuosikymmeniä sitten kyseinen taloustieteilijä esitti hyvin yksinkertaisen näköisen käyrän. Käyrä kuvasi verotuloja suhteessa veroprosenttiin: nollasta lähdettäessä valtion verotulot kasvoivat prosenttia kasvattaessa, kasvun pikku hiljaa hidastuessa, kunnes lopulta päästiin pisteeseen jossa veroprosentin lisäys alkoi vaikuttaa valtion verotuloihin vähentävästi.

Periaatteessa looginen ajatuskulku, joka perustuu lyhykäisyydessään sille, että erittäin korkeilla veroprosenteilla on työtä vähentävä vaikutus. Ei sinänsä työllisyyttä, mutta työintoa: kun ihminen on ansainnut mielestään riittävän summan, hänen ei enää kannata työskennellä lisää, mikäli se johtaa tähtitieteellisiin veroprosentteihin. Tämä johtaa vähäisempään työntekoon ja lopulta pieneneviin verotuloihin valtiolle.

Sinänsä minulla ei ole mitään kyseistä ajatuskulkua vastaan. Liian iso veroprosentti ei tosiaankaan kannusta työntekoon, ja tuntuu myös epämääräisen epäreilulta. Silti progressiivisessa verotuksessa ei ole mitään pahaa, ja USA:n oikean laidan jatkuva mussutus veroprosentin alennuksen tarpeellisuudesta on lähinnä surullista. Muistakaa vain mitä tapahtui sekä Reaganin että Bush nuoremman veronalennusten seurauksena: valtion verotulot tippuivat dramaattisesti. Käytännössä Reaganista taisi lähteä Amerikan vahva velkaantumisen perinne.

On kuitenkin totta, että jossain menee kipuraja. Itse opin tämän jo pienenä luettuani tarinan Astrid Lingrenistä ja surullisenkuuluisasta 102% verosta. Tarina on Ruotsista, 70-luvulta. Tämän jälkeen verotuksessa on Pohjoismaissakin menty taas takaisin keskitielle. Olisi kuitenkin kiinnostavaa törmätä EVA:n Martti Nybergin siteeraamaan tutkimukseen (haastattelu Ajassa 1/09) jossa oli tutkittu ns. kynnysveron korkeutta Euroopassa. Tutkimuksen mukaan korkeimpien tuloluokkien veroprosenttien alennus Euroopassa nostaisi tuloja. Vaikea sanoa väittämästä mitään näkemättä paperia. Näiden laskeminenhan ei ole eksaktia tiedettä: siihen vaikuttaa liian moni asia, että etukäteistieto voisi olla muuta kuin arvailua.

Lafferin perintö onkin ongelma siitä, miten tämä maaginen käyrän huipun saavuttava veroprosenttiyhdistelmä saavutetaan. En epäile, etteikö jokaisen koulukunnan kannattaja löydä jonkin näkemystään tukevan tutkimuksen. Näin ollen debatti veroprosenteista jatkuu hamaan ikuisuuteen (tai verotuksen loppumiseen, he he).

—

Mistä huomaa, että bloggari ei ole ollut pitkään aikaan sorvin ääressä? Siitä, että hän kirjoittaa avoinna olevaan muokkausikkunaan valmiin tekstin, painaa julkaise, ja huomaa vasta sitten että sisäänkirjautuminen ei ole enää voimassa. Tekstistä tuli hyvin erilainen kuin alkuperäinen – jostain syystä toisella yrittämällä se ajatus, joka tuntui ensimmäisellä kerralla kirjoittaessa jossain syvällä kristallisoituvan, ei välttämättä enää hohdakaan edessä yhtä kirkkaasti. Tai esiin nousee vahvemmin aivan uusi ajatus. Itse päädyin jakamaan alkuperäisen tekstin kahteen blogaukseen, katsotaan kuinka se toimii.

Päivitys 9:54: Lisätty itse blogitekstiin viimeinen kappale, joka taisi olla tämän postauksen alkuperäinen ajatus.