Budjettiriihen puidessa lehdilläkin on ollut aikaa kulkea perässä ja arvostella. Hyvä niin, on ollut mielenkiintoista pysyä kärryillä (tai ainakin kuvitella niin).

Mieleeni jäi, että työllisyyden hoitoon ei oltu vielä löydetty rahoja, koska ne olisivat vaatineet juustohöylää. Hesarissa oli myös mielenkiintoinen lista siitä, mitä kaikkea ministeriöiden lisärahavaatimuksia oltiin jätetty ottamatta mukaan. Mukana oli kaikenlaista, mutta erityisesti kiinnitin huomiota seuraavaan: puolustusministeriö ei saanut  läpi kaikkia lisärahoitusvaatimuksiaan.

Olen kaukana hipistä, joka uskoo, että Suomen maanpuolustus hoituu pelkällä hyvällä tahdolla ja rauhaarakastavalla asenteella. En kuitenkaan taida ihan tosissani uskoa Suomen kykenevän laajamittaiseen sotaan millään budjetilla, ja näenkin armeijan nimenomaan pelotteena, joka kertoo ulkopuoliselle ”yritä vain, mutta joudut maksamaan siitä”. Puolustus muutamien päivien ajaksi (tällaisen arvion olen joskus kuullut siitä, kuinka Suomi kestäisi täysimittaisen hyökkäyksen Joltain Isolta Valtiolta ™ ), sitten ehkä lisäapua muualta tarvittaessa. Liittoutuminen on parasta ennaltaehkäisyä, EU:n sisältä tuskin tarvitsee pelätä hyökkäyksiä. Silti kannattaa muistaa, että puolustusministeriö mielellään ottaisi kaikki rahat mitä voisi saada (mikä ei sikäli ole huonoa käytöstä, että niin tekevät kaikki muutkin). En ole kuitenkaan täysin vakuuttunut siitä, että juuri armeija on se taho, joka eniten lisää työllisyyttä ja hyvinvointia nykytilanteessa.

Toisaalta pneumokokkirokote oli jätetty ohjelmasta pois. En ole ylenpalttinen rokotteiden ystävä – niiden teho vakavien sairauksien ehkäisyssä on kiistaton, mutta liika on aina liikaa. Vaikkapa influenssarokote alkaa mennä jo turhuuden puolelle, ainakin nuorella ja terveellä ihmisellä. Mietitytti vain, että lasten korvatulehduksistakin on tullut viime aikoina paljon uutta tietoa – mm. se, että lieviin tapauksiin annetut antibiootit pahentavat uusimisriskiä. Joillain lapsilla ruokavaliomuutokset ovat auttaneet. Kenties näitä asioita voitaisiin myös ottaa huomioon, ja saada ehkä tapausten määrää pienennettyä. Valitettavasti myös valistus maksaa, kenties rokotetta enemmän.

Ehdottomasti suurin yllätys oli kuitenkin viikon takaisen Hesarin ”talouspiirakassa”. Arvonlisävero tuottaa valtiolle yhtä paljon kuin tulovero. Tästä tulee mieleen vain yksi kysymys: miten ihmeessä valtio pärjäsi ennen arvonlisäveroa? Onko yhteinen verokakku pienentynyt arvonlisäveron myötä (ns. deadweight lossin ansiosta, kun ihmiset kuluttavat vähemmän)? Tuloverotusta on tosin myös kevennetty arvonlisäveron tulon jälkeen. Kaikkiaan silti yllättävä kuvio, vaikka arvonlisäveron suuruutta miettiesssä ei ihan niin erikoista.

Ruoan alv:n alennus ei tosin tule lisäämään verotuloja. Ruoan kulutus on hyvin epäelastista, eli se ei muutu paljon vaikka hinta muuttuu. Siksi ruoan alv:n lasku ei lisää merkittävästi ruoan kulutusta ja näin ollen ei korvaa menetettyjä verotuloja (toisaalta, en usko verotulojen yleensä ottaen kasvavan enempää kuin veroale. Supply-side -ideologia (josta voinen mouhuta toiste) elää omituisessa rinnakkaistodellisuudessa.)