Dead Aid?

Björn Wahlroos koetti profiloitua yhteiskunnalliseksi ajattelijaksi lukemalla Dead Aid-kirjan (tai todennäköisemmin silmäilemällä business summaries -palvelusta kymmensivuisen tiivistelmän) . Kirjan keskeinen teesi on, että kehitysyhteistyöstä ei ole mitään hyötyä koska kaikki rahat valuvat byrokratiaan ja diktaattoreille – päin vastoin, riippuvuus ulkomaisesta avusta on este maiden kehitykselle.

Tällä viittauksella Wahlroos pyrki ilmoittamaan, että koko kehitysavun voisi hänen puolestaan leikata. Koko Suomen poliitikot rynnivät perässä kertomaan, että voihan se olla näinkin, muttei välttämättä. Ja änkyttivät hieman, että voisihan se olla vähän raflaavaa tekstiä.

No. Minäpä kerron miten asia on. Dead Aid on raflaavaa tekstiä, aivan liian raflaavaa. Näitä kirjoja on julkaistu satoja, ja Dead Aid kuuluu skaalan toiseen ääripäähän. Näistä toisen ääripään kirjoista se on ehkä tunnetuin. Aihepiirin kirjoista se ei ole arvostetuin. Ihmettelenkin hieman, miten herra pankinomistajalla on aikaa lueskella keskinkertaista populaaripolitiikkaa.

Tämän sanottuani, kehitysavussa on ongelmansa. (Aihetta käsittelevästä, hieman vähemmän raflaavasta kirjasta ja sen ajatuksista blogasinkin taannoin.)  Eräs suurimpia ongelmia on se, että kehitysavulla itse asiassa paikataan teollisuusmaiden erilaisilla tuontitulleilla ja muilla kauppaa rajoittavilla säännöstöillä kehitysmaille aiheutettuja ongelmia. Ns. vapaa kauppahan on tunnetusti puolivapaata: kehittyneet maat tekevät mitä lystäävät, mutta kehitysmaille tärkeissä asioissa on asetettu rajoituksia. Jos ongelma haluttaisiin ratkaista kunnolla, kannattaisi tosiaan tiputtaa kaikki kehitysmaita sitovat rajoitukset ja sen jälkeen asteittain laskea kehitysapua.

Lyön vetoa, ettei vapaan kilpailun puolesta puhuva Nalle ilahtuisi, jos vapaa kilpailu yhtäkkiä löytyisikin kotinurkilta. Mieshän tunnetusti viljelee kotikartanollaan sokerijuurikasta – räikeintä esimerkkiä siitä, miten kilpailua vääristetään keinotekoisilla rajoilla tai tässä tapauksessa hintasääntelyllä. Vapaan markkinatalouden mies nostaa vuosittain satojatuhansia euroja veronmaksajien tukea (hintasäännöstelyn kautta enemmän suoraan kuluttajan pussilta kuin verottajan kukkarosta) siitä, että tuottaa ainetta, jota tehdään kymmenen kertaa tehokkaammin kehitysmaissa.

Mitä sanot, Nalle, jos poistettaisiin kehitysavun sijaan sokerin hintasääntely? Eiköhän valtio kuitenkin maksaisi peltojen paketoimisesta mukavat kipurahat.

4 ajatusta artikkelista “Dead Aid?

  1. Ps. Tunnustan, en ole lukenut Dead Aidia. Olen lukenut kirjan arvosteluja ja silmäillyt sen tekstiä, ja todennut sen liian raflaavaksi ollakseen luotettava. Epäilen kuitenkin, että kirjassa puhutaan runsaasti myös tässä postauksessa mainituista yksipuolisesti vapaan markkinatalouden luomista ongelmista, ja herra W:n lukeneen kirjaa varsin valikoiden.

  2. Näin nopeana kommenttina siitä, miten olet tulkinnut kyseistä herraa väärin: Wahlroos on yksi niistä harvoista julkisuuden ihmisistä, jotka ovat järjestelmällisesti vaatineet maataloustukien lakkauttamista. Tämä on ollut uutisissa aika useinkin (esim. http://yle.fi/uutiset/teksti/talous_ja_politiikka/2011/02/wahlroos_leikkaisi_maataloustuet_ja_nuorten_sosiaalietuudet_2370076.html)

    Ehkäpä tässä on oiva esimerkki siitä, että kaikki (useimmat?) ihmiset eivät sovi valmiiksi omassa päässämme oleviin kategorioihin.

    • Havaitsin itsekin tuon uutisen, ja se nosti Wahlroosin pisteitä kyllä omissa silmissäni. Dead Aid-kommenttien aikaan en ollut tästä kannasta vielä kuullut (tuo uutinen tuli liki vuoden tämän postauksen jälkeen). En tiedä, oliko Wahlroos jo alunperin kommentoinut myös samassa yhteydessä myös tukien lakkauttamista, mutta sitä ei ainakaan tuolloin (Dead Aid-kohun aikaan) näkyvästi uutisoitu.

      Mielenkiintoisinta tässä onkin, miten mediassa valikoidaan mielipiteitä ja retostellaan yksittäisillä heitoilla – harvoin viestiä kuullaan kokonaisuudessaan. Muistelen erästä maaherraa jonka taannoinen kirja leimattiin silkaksi pornoksi, kun siinä oli ollut yksi vähän vähemmän siveä lause muutaman sadan sivun keskellä. Toisaalta Wahlroosilta kuulee kategorisesti vähän erikoisia kommentteja – kehitysapukommenttien jälkeenhän kommentointi jatkui, ja yksinhuoltajaheitoista on kyllä vaikea keksiä sellaista kontekstia, missä ne olisivat järkeviä.

      Wahlroos on toki asemassa, jossa media ilahtuu voidessaan nälviä, ja toisaalta hän ei ole sellaisessa virassa jossa tarvitsisi varoa sanojaan. Yksittäisiä heittoja on siis helppo kalastella. En usko, että kyseisen herran maailmankuva välttämättä monella tasolla vastaa omaani, mutta tiedän perustavani käsitykseni median yksipuoliseen kuvaan. Olen valmis muuttamaan mieltäni, jos joskus käsitykseni osoittautuu vääräksi.

  3. Oletan, että teillä kahdella on aika erilainen maailmankuva. Wahlroos käsittääkseni on suhteellisen radikaali ja konsistentti talousliberaali. Haluaisi valtion eroon mm. opintotuista, maataloustuista, kehitysavusta, elinkeinotuista ja monesta muusta ja sitä kautta alemman verotuksen ja vähemmän säätelyä. Joistakin asioista olet ehkä samaa mieltä ja joistakin eri mieltä. Muistaakseni olen lukenut Wahlroosilta vastaavia kommentteja jo 10-vuoden takaa.

    Mutta ehkä olennaisempi osa tuota kommenttiani oli se, että kaikkien ihmisten kohdalla kannattaa varoa pikaista lokerointia. Useimmat ovat monimutkaisempia kuin esim. vasemmisto-oikeisto -jako tai rikas/köyhä -jako tai mikä tahansa muu antaa ymmärtää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s