Bakteeri, ystävämme

Vatsavaivat tuntuvat olevan melko yleisiä nykyään. Netin ansiosta kohtalotovereita ja ohjeita löytyy, ja monet ovat saaneet apua. Olen kiinnittänyt blogosfäärissä viimeisen vuoden aikana huomiota yhteen jos toiseenkin, jonka selittämättömät vatsavaivat ovat parantuneet länsimaisten suositusten vastaisella ruokavaliolla (tyypillisesti jättämällä pois hiivat, sokeri ja/tai maito). Ensimmäinen paikka, jossa moisesta ongelmasta kuulin oli seuraamani Kemikaalicocktail. Blogin pitäjä Noora oli taistellut vatsavaivoja vastaan pitkään, kunnes Aasian-matkan yhteydessä huomasi vaivojen hetkeksi kadonneen. Syypäiksi paljastuivat vehnä, maito ja hiiva.

Noora itse epäili ongelmansa yhdeksi aiheuttajaksi lukemattomia lapsena popsittuja antibioottikuureja. Ei välttämättä kaukaa haettua, tiedetäänhän yleisesti että antibiootit eivät tee ruoansulatuselimistölle gutaa. Viimeaikaisin tutkimus on alkanut yhä enemmän selvittää näiden asioiden syitä, ja etenkin elimistön mikrobeihin ja niiden osuuteen elimistömme toiminnassa on alettu kiinnittää huomiota.

Tiede-lehdessä (7/2009 – kyllä, luin sen kaksi kuukautta ilmestymisen jälkeen) aiheesta oli pitkä juttu. Artikkelissa keskityttiin suolistobakteereihin, mutta mikrobeista puhuttiin yleisemminkin.

Jutussa käsitellään suoliston bakteerien vaikutusta terveyteen monellakin tavalla. Osa bakteereista on esimerkiksi oman ruoansulatuselimistömme jatke, joka jatkaa siitä mihin omat entsyymimme eivät riitä tai tuottavat niitä meidän tarpeisiimme. Näitä bakteereja ja niiden toimintaa ei olla aikaisemmin juuri edes pyritty selvittämään – olemme olleet perillä K-vitamiinin muodostajista muttemme juuri muusta.

Uuden tutkimuksen valossa bakteerien osuus on paljon monipuolisempi. (Kummallista, miten harvoin nämä uutiset mitenkään yllättävät. Tähän voisi liittää pitkän mouhun aiheesta ”millainen dorka oikein uskoo, että tiedämme jo miten kaikki toimii.” Ehkä postaan sen erikseen.) Kullakin ihmisellä on oma, uniikki ”bakteerijälkensä”, joka määräytyy osin geenien ja paljon myös ruokavalion mukaan. Tiedämme bakteerien toiminnasta vasta murto-osan, mutta on jo saatu tutkimuksissa viitteitä siitä, että bakteerikannan häiriytyminen vaikkapa antibioottikuurin vuoksi lisää syöpäriskiä puolitoista- tai jopa kaksinkertaiseksi. Eräs teoria on, että bakteerit tuottavat solujen ravinnoksi tarvittavia glykolysoituneita lyhytketjuisia rasvahappoja. Hiirillä on myös osoitettu allergiariskin lisääntyvän bakteerikannan häiriytyessä. Suolistobakteerit tuottavat monia biologisesti aktiivisia aineita, joiden vaikutusta kehomme ekosysteemiin tunnetaan vasta vähän.

Monesti on myös ihmetelty sitä, miksi antibioottien käyttö lisää vaikkapa korvatulehduskierteen riskiä. Antibiootit tuhoavat suoliston normaalia bakteerikantaa ja voivat aiheuttaa jopa vuosia kestävää epätasapainoa, kun antibiooteille resistantit taudinaiheuttajabakteerit pääsevät ”niskan päälle”.  (Tästä ongelmastahan saatetaankin päästä valitettavan pian, jos antibioottiresistanssi kasvaa odotetusti.)

Kiinnitin jutussa huomiota myös pieneen inserttiin leivän nostatuksesta. Italiassa on kuulemma tutkittu, että leivän hapattaminen maitohappobakteereilla hajottaa gluteenin käytännössä kokonaan. Voisiko hiiva-allergia osaltaan olla lievää keliakiaa? Ja onko tutkimuksessa mainittu maitohappokäyminen sama asia kuin juuren käyttö – en tosiasiassa tiedä, miten juuri toimii.

Kannattaa lukea koko juttu, jos sen saa vielä käsiinsä.

Kielen voima

Kiinnostava artikkeli siitä miten kieli muokkaa ajatteluamme. Ennenkin on esitetty samankaltaisia ajatuksia, niistä yksi hupaisimpia ilmentymiä oli sanakirja sanoista joita ei esiinny missään muissa kielissä. Eräs epäilyshän on, että  ko. sanojen kuvaamia tuntemuksia ei täysin voi esiintyä muualla, koska niille ei ole omaa sanaa.

Artikkelissa puhutaan mm. kielestä, jossa kaikki ilmaistaan absoluuttisessa koordinaatistossa. Kielen puhujan on pakko olla tietoinen ilmansuunnista joka heti, jotta pystyisi niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin kertomaan, millä puolella hänestä jokin esine on tai järjestämään asioita suuruus- tai aikajanalle – nämäkin tehdään itä-länsisuunnassa. (Jostain syystä tuo herätti taas himon etsiä käsiini se jonkun tärähtäneen insinöörin suunnittelema laite, joka vyöhön kiinnitettyjen väristimien avulla opettaa kantajansa tietoiseksi pohjoisesta. Muutaman viikon jälkeen ilmansuunnista alkaa olla kuulemma koko ajan tietoinen, oli vyötä tai ei.) Samoin artikkelissa kerrottiin esimerkkejä siitä, kuinka maskuliini-feminiinijako kielissä tarkoittaa, että jompaankumpaan luokkaan kuuluva sana mielletään maskuliinisemmaksi tai feminiinisemmäksi kuin kielessä, jossa tätä eroa ei tehdä – puhumattakaan erosta kieliin, jossa sanan suku on päinvastainen. Tästä on joskus ollut puhettakin ranskaa opiskelleiden saksalaisten kanssa – eräs kertoi, että hänen on ollut vaikea niellä ranskalaista ajatusta siitä, että aurinko on maskuliini ja kuu feminiini. Nämä kun ovat saksassa ilmeisesti toisinpäin, ja hänen mielikuvansa sanoista vastaavasti erilainen.

Muuttuva maapallomme

United Nations Environment Programmen sivuilla on mielenkiintoista dataa siitä, miten ympäristömme on muutamien kymmenien vuosien sisään muuttunut. Projektin nimi on Atlas for Our Changing Enviroment. Löysin sivut Tiedeuutisten artikkelin perusteella, ja se kannattaneekin käydä vilkaisemassa ensimmäisenä: uutiseen on listattu mielenkiintoisimpia atlaksesta löytyviä asioita, kuten timanttikaivoksen muuttamaa maa-alaa, kuivuvaa järveä ja puiden istutusprojektin tuloksia.