Liikkumista vai urheilua?

Päivitetyt lasten liikuntasuositukset ovat odotetusti kirvoittaneet kommentteja. Eräs kritiikkiin liittynyt oli eilen Yle Uutisissa puhunut psykologian professori Anu-Katriina Pesonen.

Olen sinänsä professorin kanssa samaa mieltä. Aina ei tarvitse paahtaa sata lasissa, se ei ole lasten kanssa järkevää eikä johda sen kummemmin vanhempien kuin lastenkaan hyvinvointiin. Lapsilla – koko perheellä – pitää olla joutilasta aikaa ja lukuisten harrastusten sijaan kannattaa välillä rauhoittua olemaan vain perheen kesken.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että professori – ja varmaan suurin osa niihin jyrkästi reagoinneista – on tulkinnut suositukset väärin.

Jo vanhoista suosituksista – 2h reipasta liikuntaa – kommentoitiin, että aikuisellakin hajoaisivat paikat jos kaksi tuntia päivässä urheilisi.

No niin hajoaisivatkin. Ainakin jos ei tiedä mitä tekee.

Mutta eihän näissä suosituksissa kyse ole urheilusta. Itse asiassa nimenomaan ne treenaavatkin nuoret ovat vaarassa, koska treenien ulkopuolella liikutaan niin vähän. Ongelmana on nimenomaan arkiliikunnan ja -tekemisen määrän romahtaminen, liikkumisen yksipuolistuminen ja toisaalta se, että nykyään istutaan paikallaan ja löhötään paljon pidempiä aikoja.

Toisaalta nämä urheilutulkinnat on helppo ymmärtää. Urheilusta puhutaan ja sitä harrastetaan enemmän kuin pitkään aikaan, tai ainakaan sitten kahdeksankymmenluvun. Yritysjohtajan pitää näyttää treenatulta vinttikoiralta (lainaus ulkomuistista jostain lehdestä) ja jos ei voi esitellä salilla treenattuja vatsalihaksia, on ainakin kerrottava mihin aikaan on kympin juossut. Innokkaana kuntoilijana olen osaltani tässä buumissa osana ja siis ’syyllinen’ mutta toisaalta en pidä sitä myöskään pahana – pahana pidän sitä, jos arkiliikunta häipyy kuvioista ja ne, joita tavoitteellisuus ei kiinnosta luopuvat liikkumisesta kokonaan.

lapset-nacka

Lapsia luontaisessa ympäristössään

Professori Pesonenkin totesi, että lasten eri kiinnostusten kohteet ja temperamentit vaihtelevat, kaikkia ei urheilu kiinnosta. Kahden pienen nörtin äitinä voin allekirjoittaa tämän täysin. Lasten (5 ja 7) mielestä kivinta puuhaa on laskea äidin kanssa matikantehtäviä, lukea ötököistä tai avaruudesta ja kaivella mutaa kepillä. Olemme toistaiseksi vieneet vanhempaa lasta sählyyn, jossa hän ei ole kovin hyvin viihtynyt – aiomme kuitenkin vielä antaa joukkueurheilulle mahdollisuuden, koska se opettaa myös muuta kuin liikuntaa. Tunnin liikuntavuorolla viikossa ei paljoa pullisteltaisi.

Huolimatta siitä, että omat lapseni eivät automaattisesti juokse joka paikkaan, eivät juuri harrasta ohjattua urheilua, ovat temperamentiltaan rauhallisia ja voivat istua pitkiä aikoja paikallaan kiinnostavan asian parissa, he todennäköisesti saavat suositusten mukaisen määrän liikuntaa.

Vaikkapa eilen lapset olivat pihalla pitkiä aikoja. Välillä istuttiin hiekkalaatikolla, välillä juostiin spontaanisti jonnekin. Yhdessä kävimme pyörällä rantakahvilassa. Siitä tuli varmasti kolme tuntia ilman treenin treeniä.

Vanhempaa lasta haemme koulusta kävellen. En tiedä mitään parempaa hetkeä jutella lapsen päiväst ja kiinnostuksen kohteista kuin tuo kaksikymmenminuuttinen. Välillä lapsi spontaanisti hyppelee, juoksee vähän edemmäs koska se on niin kivaa ja palaa takaisin.

Nuoremman lapsen kanssa käymme välillä kahdestaan pyöräilemässä. Tasoero kahden lapsen välillä on toistaiseksi huima, ja kahdestaan voimme mennä rauhassa ilman verenmaku suussa tehtävää kilpailua (koska viisivuotias nyt ei vaan voi myöntää että kaksi vuotta vanhempi lapsi jonka isommassa pyörässä on seitsemän vaihdetta voisi mennä lujempaa kuin hän vaihteettomalla kuusitoistatuumaisella). Kas kummaa, liikuntaa siinäkin.

Kaksi kolme tuntia on siis määrä, jonka lapsi liikkuu ihan luonnostaan jos sitä ei erityisesti yritä estää. Ei sen tarvitse olla pois yhteisestä ajasta – päin vastoin. Enemmän kiireettömyyttä ja vaikkapa lukemisharrastusta syö tätä nykyä ruutuaika. Tämäkin on huomioitu suosituksissa. Ruutuaikakaan ei ole sopivasti rajattuna vaarallista, mutta erityisesti pelien addiktiivisuus on syytä tunnistaa ja tunnustaa ja opettaa myös lapsille, että sitä pitää pystyä kontrolloimaan.

Nämä suositukset voisivat olla tehokkaampia ja tulla paremmin ymmärretyksi, jos puhuttaisiin laadusta eikä määrästä. Kyllähän laadusta niissä puhutaankin, mutta uutisoinnissa kiinnostavat vain tunnit. Tuntimäärien sijaan tulee puhua arki- ja hyötyliikunnan sekä leikin (etenkin ulkoleikin) merkityksestä.

Pienillä valinnoilla voi olla iso merkitys.

4 thoughts on “Liikkumista vai urheilua?

  1. Kuvan kivi/kalliorykelmä näyttää sellaiselta, että se olisi mitä suurimmassa määrin kielletty, poistettu tai pois rajattu, mikäli kysessä olisi yläpidetty leikkipaikka tai vaikkapa päiväkodin piha. Tähän mietin sopivaa hymiötä kuvaamaan sitä, että niin ei mielestäni pitäisi olla.

    • Jep, vähän vastaava kivikasa on lapsen koulussa kiellettykin. Tämä on onneksi ei-kenenkään maalla eli retkeilyalueella, jossa oli muuten myös huikeita puunvänkyröitä kiipeiltäväksi.

  2. Hei! Tiedustelisin seuraavaa asiaa: olet vuonna 2014 esittänyt valtuustolle asiaa ”perhepäivähoidon kehittäminen” ja käsitykseni mukaan asia jäi tuolloin pöydälle. Pystytkö sanomaan, mikä on aiheen tilanne nyt, koska esim. päiväkodit ovat tupaten täynnä ja samanaikaisesti perhepäivähoitajat työskentelevät vajailla ryhmillä. Niinikään Espoon varhaiskasvatus mainostaa fb-sivuillaan yksityisiä päiväkoteja sen sijaan että toisivat julki sitä tietoa, että kunnallisessa varhaiskasvatuksessa on tilaa.

    Olen itse pph ja huomannut, että seuraavanlainen ”ilmiö” on meneillään ainakin pk-seudulla: lapset sijoitetaan päiväkoteihin ja pidetään jonossa. Pph:ille ilmoitetaan että kyseiseen hoitomuotoon hakijoita ei -yhtäkkiä- ole ollenkaan. Karkeimmat viestit mitä olen kuullut, ovat sensuuntaisia että pph-hoitoon hakeville on tarjottu päiväkotipaikkaa. Tälläkin hetkellä on hoitajia, jotka ovat palanneet kesälomiltaan mutta ryhmässä nolla lasta. Espoo kuitenkin maksaa palkkaa hoitajille—melkoiset säästöt? Eikö lapsivalitsijoiden ensisijainen tehtävä ole kuitenkin täyttää kaikki hoitopaikat?

    Minulle on oikeastaan kaikki hoitolapset tulleet saatteella ”ovat hakeneet päiväkotiin mutta tilaa ei ole”-ja he ovat pysyneet hoidossani vuosia. Tuntuu että neuvotteluyhteys perheiden kanssa on katkennut?

    Monesti selitetään että perheiden hoitoajat eivät sovi pph:n työaikoihin. Osan tällä voi selittää hakulomakkeen joustamattomilla ajoilla; esim. minulle on tullut perheitä jotka ovat hakukaavakkeeseen ruksineet hoitoajaksi esim. 7:30-17 mutta todelliset, toteutuneet hoitoajat ovat olleet poikkeuksetta vähäisemmät, esim. 8-16. Neuvottelua peräänkuulutan tässäkin.

    Perhepäivähoito on arvokas varhaiskasvatuksen hoitomuoto. varsinkin pienille lapsille. Olisi sääli jos Espoon kaupunki toiminnallaan tappaa tämän hoitomuodon. Toivoisin Sinulta jonkinlaista kommenttia asiaan, tai asian eteenpäin viemistä.

    Kiitos!

    • Hei,

      tein perhepäivähoidosta valtuustokysymyksen toukokuussa 2014 (https://kirsilouhelainen.fi/2014/05/19/valtuustoaloite-perhepaivahoidon-kehittamiseksi/). Siihen tuli vastaus saman vuoden joulukuussa, josta kirjoitin oman bloginsa (https://kirsilouhelainen.fi/2014/12/08/perhepaivahoidon-kehittaminen-espoossa/).

      Ihan tyydyttävä vastaus ei ollut. Siinä mentiin hieman kummallisiin selityksiin siitä, ettei perhepäivähoidolla voi hoitaa satoja lapsia, mihin itsekin puheessani kommentoin.

      Espoossa virkamiehet ovat sanoneet että selvä linja on ollut, että mennään nimenomaan yksityiseen perhepäivähoitoon päin. Tässä vedotaan myös siihen ettei perhepäivähoitajia Espoon mukaan ole enää helppo saada töihin. Mielestäni hoitoaikahan olisi helppo hoitaa sillä, että hoidettaessa perhepäivähoitoon osoitettaisiin ne, jotka haluavat lyhyempää päivää – ja pienillä lapsilla yleensä halutaan.

      Ainut mielestäni tyydyttävä vastaus perhepäivähoidon kysynnästä ja tarjonnasta liittyi siihen, että joillain alueilla kysyntää on enemmän kuin tarjontaa ja toisaalla toisinpäin. Näkisin kuitenkin että meillä on monilla alueilla ylipäänsä alimitoitettuja paikkoja ja silloin perhepäivähoito voisi olla ratkaisu.

      Kuulisin mielelläni tarkemmin kuulumisia kentältä, sillä pelkään pahoin että toivomuksestani huolimatta perhepäivähoitoa ei ole Espoossa viimeisen parin vuoden aikana käytännössä edistettyl.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s