Olin jättänyt valtuustoaloitteen perhepäivähoidon kehittämisestä 19.5.2014. Aloitevastausta käsiteltiin tämän päivän valtuuston kokouksessa. En ole ainoa, joka kokee että perhepäivähoitoa ei ole kehitetty pitkäjänteisesti ja kestävästi vaan ennemminkin ajettu alas viime vuosina: toisaalta minulla ei ole ollut suurta näkyvyyttä päivähoitopuolelle ja siihen, miten ja miksi ratkaisuja on tehty. Vastaus selvensikin monia kysymyksiä, mutta jätin vielä toivomuksen, jossa korostetaan että perhepäivähoitoa tulee edelleen kehittää tasavertaisena päivähoidon kanssa ja että Espoossa tulee hyödyntää myös muiden kuntien kokemuksia. Toivomus hyväksyttiin yksimielisesti. Alla puheeni.

Kiitoksia virkamiehille perusteellisesta aloitevastauksesta.

On hyvä, että Espoo ei ole mennyt sieltä, mistä aita on matalin vaan perhepäivähoitajien palkkausta ei ole viety alimmalle sallitulle tasolla ja palkkaus on pidettu kuukausipalkan kaltaisena.

Vastauksessa todettiin, että perhepäivähoidon tarjonta ja kysyntä on pääosin tasapainossa, mutta ylitarjontaa on mm. Espoon keskuksessa ja alitarjontaa Tapiolassa. Jälkimmäisessä ero kysynnän ja tarjonnan välillä onkin huima: paikkoja haluavia on kolme kertaa enemmän kuin niitä saaneita. Tämä on myös se epäkohta, josta itse olen saanut kuntalaisilta palautetta.

Tapiolassa perhepäivähoidon kysyntä ilmentänee samaa ongelmaa joka riivaa Tapiolan päivähoitoa ylipäänsä. Päivähoito on ylitäytetty. Päiväkodeissa on tehty pysyväksi jääneitä tilapäisjärjestelyjä, joissa varastotiloja ja jumppasaleja on muutettu lasten leikkitiloiksi.  Ryhmät on täytetty niinsanotuilla ”prosenttilapsilla”: tämä on hoidossa vakiintunut termi, jolla tarkoitetaan että ryhmään otetaan yksi lapsi enemmän kuin lakisääteinen maksimi, mutta luotetaan siihen, että yksi lapsista on useimmiten kuitenkin flunssassa kotona.

Vastauksessa todetaan sama asia, josta aloitteessakin nostettiin esiin eli työaikalain vaikutus. Yksityisen perhepäivähoidon tarjonta ei ole vähentynyt, mikä johtunee osin siitä, että he eivät ole työaikalain piirissä. Tästä johtuen työajan joustavaa käyttöä on edelleen selvitettävä. Lakia ei ole tulkittu samoin kaikissa kunnissa. Toisaalta onko esimerkiksi perhepäivähoidon käyttöä kohdistetusti 2-3-vuotiaille mietitty? Nuorempien lasten joukossa on todennäköisesti enemmän osapäivähoitoa tarvitsevia, jolloin heitä voisi selvemmin ohjata perhepäivähoitoon alueilla, joilla päivähoitopaikoista on pulaa. Täydellistä yhtälöä hoitopaikkaruletista ei voi saada, mutta jos ei lähdetä sadan prosentin täyttövaatimuksiin, voidaan varmasti löytää ratkaisuja myös päivähoitopulaan.

Esteeksi hoitajan oman lapsen ottamiseksi osaksi omaa ryhmää esitetään se, että hän menettäisi kotihoidontuen ja Espoo-lisän. Samalla todetaan, että joissain kunnissa asia on hoidettu toisella tavalla, kuten esimerkiksi omasta lapsesta maksetulla hoitorahalla. Näitä vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia tulisi selvittää myös Espoossa.

Perhepäivähoidossa ei ole kyse pelkästään kysynnän ja tarjonnan kohtaamisesta. Moni vanhempi haluaa lapsensa pieneen ryhmään. Mutta tämän lisäksi kyse on myös siitä, miten päivähoito saadaan järjestettyä tarkoituksenmukaisesti. Siitä, että voidaan tasoittaa päivähoidon kysyntäpiikkejä ilman isoja investointeja ja myös järjestää lisäaikaa investointien eli uusien päiväkotien toteutumista odotellessa. Lasten määrää voidaan pyrkiä ennustamaan, mutta ainakin Tapiolan kohdalla ennusteet ovat menneet pahasti pieleen. Uusia päiväkoteja on tulossa, mutta tämä ei ratko akuutteja pulmia. Lisäksi kaikki tehdyt päiväkodit tulee myös ylläpitää, niitä pitää korjata, ja tähän Espoossa tuntuu edelleen olevan nihkeästi rahaa.

Rahasta puheenollen, Espoossa suositaan tällä hetkellä yksityistä päivähoitoa siksi, että se maksaa Espoolle vähemmän. Kela kun maksaa korvaukset päivähoitajalle, Espoon omalle työntekijälle taas maksetaan palkka Espoon kassasta. Tämä on valtion tasolla juuri sellaista osaoptimointia, jossa yritetään välttää omaan kassaan kohdistuvat kulut.

Minusta on myös kiinnostavaa, että päivähoito on niin kirkkaasti halvempaa kuin perhepäivähoito tai ryhmäperhepäivähoito. Onko esimerkiksi tilakustannuksia otettu huomioon näissä laskelmissa? Ryhmäperhepäivähoito on ymmärrettävästi kalliimpaa, kun tarvitaan myös rakennus. Kuitenkin rakennuksen ylläpito maksaa myös tavallisessa päiväkodissa. Vai olemmeko me säästäneet kenties korjauskuluissa? Ja lasketaanko päiväkotien homekorjaukset mukaan päivähoidon kustannuksiin?

Muistutan lopuksi, että perhepäivähoidolla ei tarvitse korvata 126 lapsen päiväkotia kuten vastauksessa hivenen nuivasti todetaan. Ennen kuin alueella on 126 lasta enemmän kuin päivähoitopaikkoja, siellä on todennäköisesti 10 lasta enemmän. Sitten 20. Ymmärtänette mitä ajan takaa? Päiväkoti olisi syytä saada rakentumaan paljon ennen sadan prosenttilapsen paukkumista.

Perhepäivähoito on monelle perheelle toivottu, tärkeä matalamman kynnyksen hoitomuoto. Tämän lisäksi se voi toimia hyvänä siirtymänä niille vanhemmille, jotka haluavat jo tehdä töitä mutta myös viettää aikaa oman lapsensa kanssa. Kodinomainen hoito on usein toimivampi erityisesti pienille lapsille.

Esitän tässä vielä siksi seuraavan toivomuksen:

”Valtuusto toivoo, että perhepäivähoitoa ja ryhmäperhepäivähoitoa kehitetään edelleen päivähoidon kanssa tasavertaisena ja sitä täydentävänä palveluna. Perhepäivähoidon houkuttelevuuden lisäämiseksi seurataan myös muissa kunnissa tehtyjä muutoksia perhepäivähoitajien työolosuhteisiin ja korvauksiin ja hyödynnetään näitä kokemuksia oman toiminnan kehittämisessä.”