Ensi maanantaina Espoossa valitaan teknisen toimen toimialajohtaja.

Kuluneen vuoden mediaryöpytyksen jälkeen Espoossa tarvitaankin uusia tuulia. Kaupunki on ollut median hampaissa harva se viikko: satamaseikkailut, kilpailuttamattomat leikkipuistohankinnat, jääviysepäilyt ja toistuvat kompastelut niin olennaisissa asioissa kuin tiedotuksessa ja virheiden myöntämisessä ovat lohkoneet isoja paloja ennen kovin kiiltävästä fasadista.

Sitähän se toki vain on ollutkin. Fasadi.

Espoossa on johtamisongelma. Uudistuksia haluttaisiin vanhakantaiseen organisaatioon, mutta ne eivät tunnu menevän läpi. Yritystä sentään ilmeisesti on. Talous- ja tuottavuusohjelmassa peräänkuulutetaan rakenteellisia uudistuksia, mutta pelkään että ne menevät helposti sanahelinän asteelle: tehostamisen varaa toiminnassa varmasti olisi, kun toimintatapoja uudistettaisiin ja henkilöstöä kuultaisiin toiminnan kehittämisessä, mutta toistaiseksi parannukset ovat olleet pääosin juustohöylän tasolla.

Kaupunginjohtajan päätös olla tekemättä esitystä toimialajohtajasta kieltämättä yllätti. Toisaalta valinta tulee menemään äänestykseen joka tapauksessa. Valinnassa häiritsee myös se, että ehdokkaista päätetään vain yhdellä kierroksella: tämä lisää suhmurointia ja epävarmuutta, kun teoriassa suhteellisen pienellä äänimäärällä voi saada ehdokkaan läpi.

Nyt on olennaista valita Espoolle toimialajohtaja, joka kykenee johtamaan ihmisiä, avaamaan toimialan toimintaa ja prosesseja, viestimään ja keskustelemaan sekä kuntalaisten että luottamushenkilöiden kanssa ja ennen kaikkea kehittämään Espoota selvän vision perusteella. Vision taas on syytä olla pääosin linjassa myös Espoon strategian ja tavoitteiden kanssa. Tämä kaikki pitäisi kyetä tekemään luottamushenkilöohjauksessa ja terveen itsekritiikin kera.

Olen kurkkuani myöten täynnä sitä, että Espoossa yksikään johtava tai alempikaan virkamies ei suostu myöntämään ilmeisiäkään tehtyjä virheitä, ei viestimään asianmukaisesti ja avoimesti tehdyistä töppäyksistä tai edes oikomaan virheellisiä tietoja. Nämä kaikki löperyydet ovat johtaneet vakavasti ja ihan ansaitusti heikentyneeseen maineeseen. Emme voi valita nyt virkaan ketään, joka pitää itseään erehtymättömänä tai ei kykene löytämään omasta toiminnastaan mitään parannettavaa.

On häkellyttävää, että edelleenkin ilmeisesti osa valintaprosessissa mukana olleista kuvittelee, että on ehdokkaalle haitaksi jos hän kysyttäessä kykenee sanomaan itsestään mitään kehitettävää. Vinkiksi vanhan kansan valitsijoille: meillä modernissa maailmassa on kysytty – ja arvostettu – jo vuosikymmenet sitä, että ihminen osaa analysoida toimintaansa, heikkouksiaan ja vahvuuksiaan. Tämä siis siinä nimenomaisessa yritysmaailmassa, jonka kokemusta niin monet ovat tässä valintaprosessissa peräänkuuluttaneet.

Arvaatteko jo, miksi Espoossa on niin paljon skandaaleja, jotka ovat menneet niin pitkälle juuri siksi, että mitään ei ole voitu myöntää tai ole voitu sanoa, että nyt on mokattu?

Meillä on ollut jo tarpeeksi hihasta vedettyjä arvauksia siitä, mitä infrainvestoinnit ehkä voisivat maksaa, tarpeeksi kaavoja, jotka kaatuvat oikeusasteissa tai jo aiemminkin kun ollaan oltu liian ylpeitä neuvottelemaan ja keskustelemaan eri tahojen kanssa ja tarpeeksi suljettuun toimintakulttuuriin tympääntyneitä kuntalaisia.

Toimialajohtajan valinta on tämän valtuustokauden tärkeimpiä ja kauaskantoisimpia päätöksiä. Ei mokata tätä, Espoo.

Itse kannatan Matti Kurosta, jolla on lähes kymmenen vuoden kokemus juuri yksityiseltä sektorilta ja joka on viime vuodet ollut vastaavassa virassa Lahdessa. Mutta mikä tärkeintä, hänellä on kokemusta ja kannuksia hyvästä johtamisesta ja vahva näkemys Espoon kehittämisestä valtuuston strategisten linjausten mukaisesti. Tämän lisäksi Kuronen on fiksu, suoraselkäinen eikä pidä itseään erehtymättömänä.