Hesarin juttu ”Suomalaistutkimus haastaa ilmastopolitiikan” herätti kiivasta keskustelua. Tämä sama asia ja sama tutkimus on uutisoitu useampana vuonna myös Hesarissa tutkimuksen viimeistelyn eri vaiheissa (2012 käytiin edellinen isompi keskustelukierros, ks. kommentit mm. Mastomäki, Soininvaara), mutta nyt uutinen herätti selvästi enemmän keskustelua. Soininvaara ehtikin jo kommentoimaan tutkimusta parin postauksen verran, johon myös tutkijat vastasivat Hesarin puolella.
Aloitetaan siitä, että on hyvä että asioita tutkitaan. Tutkimuksissa voi selvitä monenlaisia asioita, jotka eivät välttämättä ole ilmeisiä edes alustavista tuloksista. Korrelaatio ja kausaliteetti ovat vaikeita asioita, ja olisikin syytä tutkia tuloksia tarkkaan jotta niiden perusteella voisi tehdä suosituksia toimenpiteistä.
Olen itse keskustellut tutkijoiden kanssa kun he esittelivät tuloksiaan Espoon kaupunkisuunnitteluluatakunnassa tammikuussa 2014 ja tutkimuksessa on tosiaan joitain hevosen kokoisia aukkoja. Esitelmän aikana ja siitä kysellessä paljastui mm. se, että asuinpaikan tiheysluokituksia ei ole juurikaan käytetty (Espoon lähiö ja kantakaupunki ovat samassa tiheysluokassa) eli kyseessä ei tosiaankaan ole vertailu tiiviin ja harvan vaan harvan ja harvemman välillä.
Toinen mielenkiintoinen asia oli että tutkimuksessa kulutuksen arvioidaan lisääntyvän lähes lineaarisesti tulojen suhteessa. Siis jos olet kaksi kertaa varakkaampi kuin naapurisi, et suinkaan osta kaksi kertaa kalliimpaa luksuslaukkua vaan kaksi kertaa niin monta laukkua kuin naapurisi.
Nämä puutteet eivät tee tutkimuksesta pahaa. Olisin kuitenkin toivonut, että tutkijat olisivat pyrkineet oikeasti tulkitsemaan tuloksia siten, että siitä olisi jotain hyötyä. Tällaisella tiivistyksellä ja uutisoinnilla kun päästöjen tila ei parane. Valitettavasti tutkijatkin tuntuivat vain innostuneen ”kontroversiaalista” tuloksesta ja totesivat ettei heidän tehtävänsä ole kuin tarjota dataa, johtopäätökset ovat muiden heiniä.
Samaan aikaan toisaalla Euroopassa on tehty vastaavia tutkimuksia ja saatu päinvastaisia tuloksia.
Soininvaarakin viittaa lämmitysmuotoihin ja niiden laskentaan. On yleisesti tiedossa, että Espoossa kaukolämpö on erittäin saastuttavaa. Mm. Mastomäki toteaa jo vuoden 2012 kritiikissään, että Tampereella eri tavoin tuotetulla kaukolämmöllä keskusta voitti haja-asutusalueen kirkkaasti.
Itse asiassa kaukolämmön tuotantotapa on isoin este sille, että Espoo saavuttaisi omat päästövähennystavoitteensa. Kaukolämpöä taas käytetään kerrostaloissa, kun taas omakotitaloissa on valinnanvaraa energiamuodoissa. Ratkaisu ei ole muuttaa kaikkia asukkaita kehä kolmosen ulkopuolelle vaan tehdä jotain sille kaukolämmölle (ja muutamalle muulle typeryydelle, kuten sille että aurinkopaneelit ovat luvanvaraisia). Tällaisiin kysymyksiin pitää saada ratkaisu.
Keskutassa toki asuu varakkaampia ja kulutetaan enemmän. Sen muuttaminen ekologisempaan suuntaan on erittäin tärkeä asia. Ratkaisu ei ole se, että lopetetaan kaupungit vaan mietitään, miten löytyisi keinoja ohjata kulutusta ekologisempaan suuntaan.
Espoo on tässä varsinainen murheenkryyni. Tutkimuksen mukaan espoolaisilla on kolmanneksen isompi hiilijalanjälki kuin muulla Suomella. Ulkomaanmatkoja tehdään kolme kertaa enemmän. Isoimmat erot tulevat liikkumisesta (autoilun osuus), ulkomaanmatkoista ja jossain määrin asumisesta (em. energiankulutus).
Jos tutkimusta pyritään katsomaan objektiivisesti ja niin, että se voisi auttaa meitä ympäristön kannalta entistä parempiin käytäntöihin, voittajat ovat selvät.
- Muutetaan kaukolämmön tuotantotapaa ekologisemmaksi.
- Parannetaan liikkumismahdollisuuksia ilman autoa (joukkoliikenne, kävely- ja pyöräilyinfra).
- Pyritään vaikuttamaan kulutustottumuksiin – siihen, mitä pidetään luksuksena. Kehitetään kotimaan matkailua ja siirretään kuluttamista kertahyödykkeistä kestävämpiin.
Ei kun töihin.
Kirsi Louhelainen 
Suurin osa aiemmista tutkimuksista sisältää joko vain liikenteen päästöt, vain suorat päästöt (eli liikenteen ja energian) tai on tuotantoperustainen, kuten tuo viittaamasi tutkimus. Tuotantoperustaisessa laskennassa esimerkiksi alumiinisulaton päästöt lasketaan sen kaupungin asukkaille, joiden alueella alumiinisulatto on. Se on ihan eri asia kuin hiilijalanjälkilaskenta. Pelkät suorat päästöt huomioimalla taas jäävät pois kulutuksen kimmoisuusvaikutukset (rebound effect), eli se, että jos luovut autosta, mutta tulosi pysyvät samoina, niin todennäköisesti kulutat säästämäsi rahat johonkin muuhun kulutuskohteeseen. Myös muut kulutuspohjaiset hiilijalanjälkitutkimukset ovat päätyneet samantyyppisiin tuloksiin kuin meidän tutkimuksemme.
Yst. terv. Juudit
Kiitos kommentistasi!
Mielestäni on erittäin hyvä, että tutkitaan kokonaiskulutusta ja sen päästöjä. Kritiikkini kärki kohdistuu ennen kaikkea siihen tapaan, millä asiasta uutisoidaan ja keskustellaan, mikä estää kaikki järkevät pohdinnat siitä, miten päästöjä sitten voitaisiin vähentään, ja vielä toissijaisesti siihen, että mielestäni myös tutkijoiden olisi ollut hyvä tarkemmin jo eritellä mitä tulos oikeastaan tarkoittaa. Nythän koko uutisointi on kärjistetysti sillä tasolla, että keskustat ovat pahoja ja on kovin helppoa lähteä tekemään johtopäätös, että oikeastaan kannattaisi vain rakentaa maaseutua. Tästähän ei ole kyse.
Toki faktahan on, että jos suomalaiset asuisivat edelleen hajallaan maaseudulla, olisimme varmasti paljon köyhempi kansakunta ja kulutuskin sen mukaista. Tämä tuskin on kuitenkaan se, mihin haluamme suunnata.
Siksi nostinkin esiin nimenomaan näitä korjaavia toimenpiteitä. Ei ole ollut tähänkään asti salaisuus, että Espoossa on vaikea päästä päästövähennystavoitteisiin kaukolämmön saastuttavuuden vuoksi. Tämänkään korjaaminen ei ole ihan yksinkertaista (tästä on ollut keskustelua toisilla foorumeilla) mutta se on joka tapauksessa asia joka pitää korjata. Ehkä tämä tutkimus nyt nostaa myös tämän asian pinnalle. Lisäksi kerrostaloissa ja kaupungissa uusien energianlähteiden hyödyntäminen on hitaampaa ja vaikeampaa. Tämä pitää muuttaa.
Kulutuksen päästöjen nostaminen kartalle on järkevää. Tekemämme ostopäätökset vaikuttavat koko maapalloon hiilidioksidipäästöjen kautta ja paikallisesti esim. saastumisena tuotantoalueilla, jos tuotanto ei ole kunnossa. Kulutus ei kuitenkaan lisäänny lineaarisesti tulojen suhteessa. Isoista tuloista säästetään enemmän ja vaikkapa pääkaupunkiseudulla ostovoiman erot taittuvat aika selvästi ihan sillä, että varakkaammat ostavat kalliimpia asuntoja. Jopa autosta luopuminen ei ole aivan lineaarinen siirto kulutukseen – sillä kun voi esim. kompensoida kalliimpaa asuntoa keskustassa. Toki autosta säästyvistä rahoista monella menee rahaa myös kulutukseen.
Olisikin mielenkiintoista tutkia tarkemmin kulutuksen tarkempaa jakautumista tulojen kasvun myötä. Tätä ehkä jossain on jo tutkittukin?
Vielä hieman kulutuksen laadusta. Vaikka nyt on melkeinpä muotia paheksua vaikkapa merkkilaukkuja, mielestäni niiden arvostus on myös positiivinen asia. Jos joku oikeasti säästää rahansa voidakseen parin halvan laukun ja monen muun pienemmän asian sijaan ostaa yhden kestävämmän, se on viime kädessä hyvä asia ympäristölle. Elämysten suosion kasvu on myös siirtänyt kulutuksen painopisteitä, vaikka elämys sinänsä vaatii myös luonnonvaroja. Näen kuitenki tärkeänä hiilidioksidipäästöjen lisäksi myös ylipäänsä turhan kulutuksen vähentämisen – raaka-ainetta ei yksinkertaisesti enää pidä päästää näin holtittomasti kaatopaikoille, ja hiilidioksidin lisäksi monet tuotannon saasteet aiheuttavat korvaamatonta vahinkoa.
Viime kädessä ratkaisu on siis pystyä muuttamaan myös yleisiä kulutustottumuksia. Tästä heikkoja signaaleja on nähtävissä, vaikkapa pukeutumisen puolella monet puheenvuorot vähemmän kuluttamisen ja kestävämmän laadun hankkimisesta. Toivon että tässä keskustelussa myös tutkijat ovat aktiivisesti mukana.