Potilastietojärjestelmälle toipumisaikaa

Ilouutisia: Helsingin kaupungin sosiaalilautakunta päätti tänään kokouksessaan palauttaa Apotti-hankkeen uudelleen valmisteltavaksi seuraavin ehdoin:

1) selvitetään mahdollisuutta hankkia järjestelmä osina yhden
kokonaisuuden sijasta

2) selvitetään mahdollisuutta rakentaa järjestelmä asteittain
tarkentuvaksi (iteroiden),
3) selvitetään näiden toimien kustannusvaikutukset
sekä
4) laaditaan riskianalyysi, jossa arvioidaan myös hankkeen
viivästymisen todennäköisyys eri hankintavaihtoehdoissa ja sen
vaikutukset kokonaiskustannuksiin sekä järjestelmästä luopumisen
kustannus aikanaan.5) Lisäksi sosiaalilautakunnan mielestä ennen hankintaa ja mahdollisen hankinnan edetessä tulee varmistaa, että sosiaalihuollon tietojärjestelmien tarpeet ja miten asiakas- ja potilastietojärjestelmä Apotti vastaa niihin.

6) Myös hankinnan ohjelmistotuotanto- ja hankintaprosessien osaaminen tulee varmistaa.

Tämä kanta ratkaisee potilastietojärjestelmän seuraavat askeleet.

Olen jättänyt Hinnalla millä hyvänsä -kirjoituksen jälkeen julkaisematta jo monta aiheeseen liittyvää postausta. Mitä enemmän projektista tietää, sen vähemmän on yksinkertaisia vastauksia. On selvää, että kyseessä ei ole ensisijaisesti tietotekninen projekti, joten päätin jättää pois tietotekniikkaprojektien teknisiä yksityiskohtia vilisevän kirjoituksen. Moni muu on, onneksi, pitänyt asiaa pöydällä ja kirjoittanut aiheesta erittäin ansiokasta sisältöä. Muokannen itse vielä julkaisukuntoon kaksi postausta joista toinen käsittelee järjestelmien nykytilaa integraattorina toimineen ihmisen näkökulmasta sekä toisen, joka käsittelee Apotti-hankkeen tiedotusta.

Erityisesti voin suositella seuraavia linkkejä, joista käy ilmi tarkemmin, mistä tässä on kyse. Yleisesti uudistuksen eri tahoja ja uudistettavia asioita käydään läpi mm. Sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteessa. Tässä mielenkiintoista on mm. KanTa-hankkeen osuus – tulkitsen sen niin, että paikallisen tason järjestelmä ei voi käyttää KanTaa niin, että oma järjestelmä toimisi vain ”käyttöliittymänä” KanTalle. Otso Kivekäs puolestaan kirjoitti hankkeen riskianalyysista. Lyhyesti, hanke on järkälemäinen ja huonosti määritelty, ja epäonnistumisen riski on suuri jos ongelmakohdille ei tehdä mitään. Harri Juntunen kirjoitti hyvän analyysin kriittisimmistä ongelmakohdista aiheesta järjestetyn keskustelutilaisuuden jälkeen. Kaikki suurimmat ongelmat liittyvät itse toimintakentän huonoon määrittelyyn, eivät teknisiin riskeihin. (Niitäkin on, mutta jos lähdetään tekemään hosuen, valituilla teknisillä ratkaisuilla ei ole oikeastaan merkitystä. IT-projektin onnistuminen ratkeaa määrittelyvaiheessa.)

Lyhyesti kyseessä on kuitenkin seuraavanlainen asia. HUS on ajanut, kenties ajattelematta sen kummemmin että asia voisi kiinnostaa sen suurempia kansanjoukkoja, lähti ajamaan sinänsä erittäin tarpeellista parannusprojektia erityisemmin tuomatta sitä päättäjille. Vaikka kyseessä on ennenkaikkea prosessien ja toimintamallin uudistus, sitä lähdettiin tekemään IT edellä: jopa niin vahvasti, että hankesuunnitelmassa mainitaan, että IT-järjestelmä suurella todennäköisyydellä määrittää toimintatapoja eikä päinvastoin. Hanketta oli mahdollisesti tarkoitus ensin jopa lähteä ajamaan normaalina hankintapäätöksenä, HUSin sisäisenä asiana. Asiakirjoja lukemalla on äärimmäisen vaikea päästä projektista kärryille.

Ongelmana on, että hankesuunnitelma ei oikeastaan kerro hankkeesta mitään. Siinä luvataan projektin onnistuessa yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista, mutta edes projektin itsensä onnistumisen mittareita ei ole määritelty, sillä ”Mittareita kehitetään hankkeen aikana”. Hankesuunnitelmasta käy myös selvästi ilmi, että koko projektia – prosessien yhtenäistämistä, toiminnanmuutosta ja näihin nivoutuvaa järjestelmää – pyritään tekemään kertarysäyksellä, vesiputousmallina. Tämän lisäksi projektisuunnitelmassa ei millään tapaa kerrota, miten sitä mahdollisesti ajateltiin jaksottaa. Hankkeen aikana mm. halutaan luoda toimiva sähköinen asiointijärjestelmä. Tämä on iso kokonaisuus, joka hoituu kyllä, kun itse potilastiedot on saatu yhtenäisesti kerättyä (ja muutama muukin pikku detalji). Mutta näin ison palasen ottaminen mukaan hankkeeseen tekee siitä entistäkin kiikkerämmän. Toinen ihmetyksen aihe on ollut sosiaalipuolen mukaanotto – hankkeen tavoitteena on yhtenäistää myös nämä järjestelmät, mutta projektiryhmissä ei edes ole ollut mukana alan asiantuntijaa. Tämäkin voitaisiin ehkä tehdä erikseen.

On täysin mahdollista, että nämä asiat on mietitty hankkeessa jo valmiiksi. Mutta mistään päin dokumentaatiota se ei käy ilmi.

Olisi helppoa nimitellä hankkeen puuhamiehiä kädettömiksi ja osaamattomiksi. Tästä ei ole kyse, heitä on pidetty aika kovilla viime viikkoina. Mutta vaikuttaa siltä, että osittain vanhojen painolastien vuoksi on lähdetty tekemään hyvin riskialtista projektia, lähinnä sillä ajatusmallilla että tätä ei ainakaan vielä ole kokeiltu. Harri Juntunen totesikin, että yhden toimittajan mallilla on lähdetty simuloimaan sitä, että Virossa yksi taho toimii järjestelmän tilaajana. Tässä on kuitenkin jotain nurinkurista – eikö olisi parempi sitten yhtenäistää tilaajapuoli, jota tässä on hankintarenkaalla yritettykin, eikä toimittaja?

Projektiorganisaatiossakin voitaisiin vielä miettiä asioita. Eräitä ehdotuksia ovat olleet mm. erillinen laadunvalvontaroganisaatio. (Erillinen, toimittajasta erillään oleva laadunvalvontayksikkö tulee projektissa väistämättä olla). Keski-Suomessa lähdettiin yhtenäistämään järjestelmiä vähän kerrallaan, valiten keskeisimmistä järjestelmistä fiksuin ja uudistaen samalla hiljalleen toimintatapoja. Siellä ei rykäisty kaikkea uusiksi mutta toimivaa on saatu pikku hiljaa. (Laitan linkin heti kun löydän, oli käsillä eilen.)

Terveydenhuollon järjestelmät tulee saada toimimaan. Surullisia tarinoita niiden tilasta löytyy riittämiin. Nämä järjestelmät tulee saada kuntoon, mutta hosumalla ei tule hyvää jälkeä. Järjestelmäuudistuksissa ollaan vuosia myöhässä monesta eri syystä, mutta näiden ongelmien ratkaisemiseksi ei ole nopeaa ratkaisua. Alkuperäinen hankesuunnitelma ehdotti avointa sekkiä hankkeelle, jonka epäonnistumisen riski oli jättiläismäinen – ja epäonnistumisen panokset huikeat, kun epäonnistumisen varaa ei ole.

Tässä on voitettu pieni taistelu, mutta isoimmat ovat vielä käymättä. Kuinka näitä ohjeita noudatetaan? Mitkä tulevat olemaan hanketyöryhmän vastaukset? Ja mitä ratkaisuja Apotin kanssa lopulta tehdään?

Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Yksi ajatus artikkelista “Potilastietojärjestelmälle toipumisaikaa

  1. Paluuviite: Ketterästi sikaa säkissä, osa II | Celkee Oy

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s