Pitäisi varmaan kommentoida jotain tästä pääkaupunkiseudun kasvisruokapäiväfarssista. Valitettavasti tuntuu joskus turhalta edes kommentoida silloin, kun keskustelu käydään tällä tasolla – luulen että valtaosa väestöstä tajuaa miten järjetön tämä ideologinen lihansyöjien esiinmarssi ja paatos on.
Hupaisintahan on, että kaikki tyytyväiset sekasyöjät muuttuvat tällaisen aiheen parissa ideologisiksi lihansyöjiksi, joiden tulee saada lihaa joka aterialla. Pääasiallinen pelko keskustelussa tuntuu olevan, että yksi kasvisruokapäivä viikossa tarkoittaisi kaikkien Suomen lihantuotantolaitosten sulkemista. Tällaisessa tunteita herättävässä aiheessa hupaisinta on nähdä, kuinka vuosikymmenten takaiset kouluruokailutraumat nousevat esiin. Muistellaan tippa linssissä sitä kertaa, kun piti maistaa ruusukaalia, tai sitä kuinka pahalta keitetty kaali maistui. Hassua, sillä muistan itse miten kammottava ruoka kanaviillokki oli – se sai minut lopettamaan kanansyönnin toviksi tyystin, vaikka ennen kouluunmenoa se oli aina maistunut. Joku olisi tietysti voinut kysyä, päteekö valtuutetun raivomielinen toteamus siitä, ettei hän enää koskaan kaaliin koske, esimerkiksi mainioon lammaskaaliin. Keskustelua katsellessa tuntuu siltä, että valtuutettujen mielestä ruoasta tekee kasvisruoan se, että siinä on muutakin kuin lihaa.
En jaksaisi kirjoittaa tähän kovin kaunopuheisesti, joten listaanpa tässä vielä muutaman ilmeisen seikan jotka lienevät tämän blogin lukijoille itsestäänselviä (jostain syystä oletan, ettei joukossa ole yhtään hourupäätä):
– Yksi kasvispäivä ei tarkoita seuraavien asioiden kieltämistä: lihansyönti, tuotantoeläinten kasvatus, tai edes päivittäinen lihansyönti.
– Kasvisruoka todennäköisesti tulee edullisemmaksi (tosin en ihmettelisi jos brasiliasta roudattu tehobroileri maksaisi vähemmän kuin kotimainen porkkana, sen verran hullusti ruoka on välillä hinnoiteltu.) Tämä tarkoittaa sitä, että laatuun voidaan panostaa paremmin.
– Kasvisruoka ei tarkoita sitä, että ruoka on huonolaatuista. Kyllä, kenties lisäpanostus ruokalistan suunnitteluun ja toteutukseen on silti tarpeen.
– Ja bonuksena: se, että olet joskus syönyt pahoja kasviksia, ei tee niistä huonoa ruokaa. Vilkaisepa terveysministeriön lautasmallia – liha on siinä vähemmistössä.
Kaikkein hupaisin kysymys nousee esiin Espoon kouluruokailusta. Nyt kun kasvisruokapäivä on virallisesti Espoossa julistettu pannaan, tarkoittaako se sitä, että perinneruokaviikko (muistanette perunavellit ym.), pinaattiletut ja puuropäivät ovat historiaa? Julistettiinko nyt vahingossa, että koko koulujen ruokalista pitää laittaa uusiksi, koska siellä on vahingossa lipsunut jo useampi kasvisruokapäivä? (Ja kuvittelevatko päättäjät tosiaan, että puuropäivänä leivän päälle ainakin omana kouluaikanani saatu leikkele jotenkin merkittävsti muuttaisi ruoan koostumusta?)
Noin muuten olen sitä mieltä, että kasvisruoan pitäisi olla vastaisuudessa helpompi vaihtoehto. Nykyinen käytäntö, jossa pitää ilmoittautua erikseen kasvissyöjäksi kasvisruokaa saadakseen tekee sen syönnistä aina vain hankalampaa. Tämän taustalla voisi hyvinkin olla aivan käänteinen ideologia kuin mitä arvon valtuutetut pelkäävät: käytännössä tosin taustalla lienee kustannuskysymys, ruoan hävikkiä yritetään varmastikin tuolla minimoida.
Hyvää mouhua kannattaa tällä kertaa ehkä etsiä sarjakuvista: ”how about aivan-normaali-ruokapäivä?”. Suosittelen saittia aina, kun haluaa virkistyä hupaisan mouhuamisen parissa. (Piirtäjä onnistui saamaan samaan tekstiin myös maininnan maahanmuuttajista ja feministeistä, ehkäpä seuraavaksi ko. saitti kielletään. 😉
Kirsi Louhelainen 
Tarkoittaako Espoon ei kasvisruokapäivälle myös sitä, että esim. Niittykummun koulun viikoittainen kasvisruokapäivä kielletään?
Itselleni uutena tietona tuli se, että nykyisin kasvisruoka on aivan normaali vaihtoehto. Toisin sanoen kasvissyöjäksi ei tarvitse erikseen ilmoittautua vaan valinnan liha- ja kasvisruoan välillä saa tehdä joka päivä. Tässä mielessä ollaan siis Kirsi meidän kouluajoista menty eteenpäin. 🙂 Valitettavasti nopean vilkaisun perusteella ongelma näyttäisi olevan sama kuin työpaikka- ja opiskelijaruokaloissa: kasvisruoka ei ole yhtä monipuolista, liha on korvattu porkkanalla, tomaatilla ja parsakaalilla. Eli tässä mielessä esitetty huoli kasvisruoan huonolaatuisuudesta voi olla paikallaan, ja huomiota tulisi kiinnittää siihen mitä ruoalta vaaditaan: laatu- ja ravitsemuskriteerit kohdalleen niin kasvis- kuin liharuoissa. Eli lisää osaamista ja vaatimukset kohdalleen silloin, kun kouluruokaa kilpailutetaan.
Erään kokoomuksen valtuutetun mukaan kasvisruoka tulee nyt kyllä kalliimmaksi, olisi kiva tietää pitääkö tämä paikkansa ja miksi. Opetusvirasto ilmeisesti on kyllä määrärahoista huolissaan. Jos hinnan syynä on se, että kasvisruokaa syödään vähemmän, kasvisruokapäivän ei pitäisi olla ongelma.
Mietin tässä, että tuo kasvisruoan vapaa tarjoaminen onkin ehkä luonut uusia ongelmia, joita tällä kasvisruokapäivällä varmaan osittain yritetään paikata. Kun aikaisemmin kaikki söivät välillä sitä puuroa tai pinaattilettuja, tällä hetkellä ne ovat tarjolla kasvisvaihtoehtona sekaruoan rinnalla. Tässä mielessä kouluruoka ja sen tarjonta ei välttämättä ole monipuolistunut, vaan sitä on eriytetty. Oppilaat jakautuvat entistä enemmän lihansyöjiin ja kasvissyöjiin, eli ruokavalio lopulta yksipuolistuu. Voi myös syntyä salakavala kierre, jos painostaan huolissaan oleva nuori valitsee kevyen kasvisruoan, ei saa siitä riittävästi energiaa ja iltapäivällä sortuu karamelleihin ja limsaan…
Tällainen eriyttäminen ja huonoravinteinen kasvisruoka eivät mielestäni millään tavalla edusta niitä virallisia tavoitteita, joita kouluruoalle asetetaan eli ruoka- ja makutottumusten kehittäminen monipuolisesti ja oikeiden ruokatottumusten oppiminen. Tarjonnan erityttäminen siirtää vastuun valinnasta lapselle, joka valitsee helposti tuttua ja turvallista, sitä mitä södään kotonakin… Herääkin kysymys, pitäisikö kasvissyöntiä ainakin peruskoulussa pitää kuitenkin samanlaisena erityisruokavaliona kuin aikaisemmin? Monipuolisen kasvisruokavalion noudattaminen kun ei tuossa iässä ole ihan itsestään selvää (nimim. kokemusta on). Sitten kouluissa voisi olla päiviä, jolloin on tarjolla kahta erilaista kasvisruokaa ja päiviä, jolloin on kahta erilaista liharuokaa. Tästä poikkeaminen olisi sitten vain siitä erikseen ilmottaneille.
Hanna: Kuulostaa mielestäni kyllä hyvältä se, että kasvissyönti ei nykyään vaadi erillistä ilmoittamista. Tosin kun (hampaat irvessä) pyrin seuraamaan jonkun verran aiheeseen liittyvää vilkasta keskustelua, jokunen koululainen totesi, että heillä edelleen kasvisruoka on tarjolla vain erikseen sen ruokavaliokseen ilmoittaneille. Käytäntöjen joukko on siis edelleen sangen kirjava. Kuten plouh totesikin, joissain kouluissa on aina vain yksi ruoka kaikille ja se voi olla hyvinkin viikoittain kasvisruoka.
Periaatteessa tuo huoli ruokavalioiden eriytymisestä on aiheellinen. Mielestäni linkittämässäni sarjakuvassa olikin hienosti sanottu ”ruoka on ruokaa” – kasvissyönnin ei tarvitse olla eikä tätä nykyä usein olekaan (ainakaan pelkkä) ideologinen valinta. Kaikkea pitää syödä ja kokeilla. Mutta kyseessä on usein silkka asennevamma – muistan erään työporukan jossa joku toope jaksoi naljailla pupuista joka ikinen kerta kun yksi miehistä valitsi kasvisruoan, siis pari kertaa viikossa. Vaati toiselta aika pitkää pinnaa.
Toteamus siitä, että kasvisruokailu tulisi kalliimmaksi, ei oikein asiayhteydestä irrotettuna todista mitään. Valtuutettu saattoi viitata hyvinkin esimerkiksi siihen, että nykyään vaihtoehtoinen kasvisruoka tulee kalliimmaksi, mikä lienee enemmänkin volyymikysymys. Mutta kuten tuossa tekstissä pohdin, on aivan mahdollista että kaukaa roudattu liha on lähivihanneksia kalliimpaa.
Huoli kasvisruoan laadusta on aiheellinen. Mielestäni kasvisruoan tekemättä jättämisen syynä ei kuitenkaan tulisi olla se, että keittäjät eivät osaa, vaan se vaatii yksinkertaisesti (jo nykyäänkin) enemmän koulutusta aiheeseen. En ole ihan vakuuttunut noista kouluruokien laaduista nykyiselläänkään, vaikka on pakko myöntää että modernit viiden leivän ja kahden kalan ihmeet tapahtuvatkin tätä nykyä koulujen minibudjettiin ahdetuissa keittoloissa.
Plouh: en tosissani ole huolissani siitä, että nykyiset kasvisruokapäivät olisivat Espoon päätöksen mukaan historiaa. Tässähän oli kyse koko kaupungin yhteisestä sitoumuksesta yhteen kasvispäivään, kun taas nykyisellään koulut (tai oikeammin paikat, joista ne ruokansa tilaavat) päättävät vapaammin ruoan sisällöstä. Mutta eräänlainen perverssin looginen ei-toivottu seuraushan tuo olisi.
Tuli vielä mieleen aivan aiheen vierestä, että minusta metsään on menty silloin, jos kasvaville nuorille tarjotaan ”kevyttä”.
Kasvisruoan ei siis pitäisi olla kouluissa yhtään kevyempi vaihtoehto, eikä sen imagokaan saisi olla sellainen. Ruokaa syödään, jotta saataisiin energiaa, ja sitä kasvava nuori tarvitsee. Suomessa jaksetaan mouhuta siitä että ruoan pitäisi olla vähäkalorista, mutta onneksi ainakin opiskelijaruokaloissa on keittolantätien mukaan tullut (opiskelijoiden) terve järki vastaan: kevyet annokset eivät mene kaupaksi, koska opiskelija haluaa tankata ruokalassa ravintoa, ei ilmaa.
Ruoan laatuun pitää kyllä kiinnittää huomiota. Mutta laatu ei tarkoita mahdollisimman vähäenergistä – lounaan ideanahan herra paratkoon on täyttää vatsa eikä pysytellä nälän rajamailla karkkihyllyjen houkutuksen lisäämiseksi.
(Tämä puuskahdus siis yleistä keveysintoilua vastaan, itse kommentit eivät siihen antaneet aihetta.)