The Economistin tuore artikkeli väittää, että USA:n Japania parempi innovaatiokyky johtui osittain sääntelystä, ei sen puutteesta. (Tosin Japania ei kyllä perinteisesti ole pidetty ihan epäinnovoivana maana. Artikkelissa selitetään väitettä lähemmin.) Kiinnostava näkökanta eikä välttämättä ihan hatusta vedetty – vaikken vielä ehtinyt lukea tuota loppuun, niin artikkelin yksi teesi on, että pienemmät, hajotetut yritykset toimivat tehokkaammin ja innovatiivisemmin, kun kilpailumahdollisuuksia aukeaa ja toisaalta pienemmät yritykset joutuvat tekemään yhteistyötä.

Artikkelin mukaan siis myös GM:n tulevaisuus on toivoa täynnä. Vielä ei tietysti voi sanoa, kuinka hyvin konkurssipesä hoituu: pahin tilannehan on, että velat lähtevät ja uusi yritys jatkaa vanhaan malliin hieman pienemmällä organisaatiolla. Todennäköisesti edessä on kuitenkin isoja muutoksia juuri positiiviseen päin. Näitä tukee myös USA:n uusi päästörajoituslaki.

GM:n kuolinkamppailua (joka on kyllä jatkunut jo hyvän tovin) on ollut aika tuskaisaa seurata. Ehkä naurettavin juttu, minkä kuulin, oli että vielä saadessaan rahoitusta valtiolta firma syyti satoja miljoonia oikeudenkäynteihin eri osavaltiossa juurikin päästörajoituksia vastaan, voidakseen rauhassa jatkaa sellaisten autojen tekemistä, joille ei enää ollut edes kysyntää. Jutun surkuhupaisin yksityiskohta oli, että myös Toyota osallistui näihin oikeudenkäynteihin isolla rahalla – ei siksi, että se olisi tehnyt näitä isopäästöisiä autoja, vaan siksi, että Toyotan bisnekselle teki gutaa se, että amerikkalaiset autojätit sinnikkäästi tekivät Hummereitaan samalla kun Toyota kasvatti myyntiä vähäpäästöisissä malleissa napsien isommilta markkinaosuutta tasaiseen tahtiin. (Hummer lähti nyt myyntiin. Katsotaan kuka ostaa…)

Toivottavasti uuden GM:n johtajat eivät enää määrittele firman tavoitteeksi ”emme tee autoja, vaan rahaa.”