Aina toisinaan TV:stä tulee parempaa ohjelmaa kuin uskoisikaan. Keräilin tähän ohjelmia, joita olen toisinaan seurannut tai aion katsella. Osa niistä on tullut jo hyvän tovin, toisista vasta jakso tai pari. (Tässä vaiheessa minun on pakko mainostaa TV-kaistaa. Suosittelen lämpimästi, katson tätä nykyä hyvin vähän ohjelmia livenä. Ongelma etenkin lapsiperheessä kun on, että silloin kun teeveetä ehtisi tai haluaisi katsoa, mitään hyvää ei koskaan tule. TV-kaista nauhoittaa kaiken ilmaiskanavilta kahdeksi viikoksi, ja ohjelmat voi käydä katsomassa – tai tallentamassa omalle koneelle – netissä.)

Miten elämme vuonna 2020 Yle Teemalla torstaisin kahdeksalta. Asiaa biopolttoaineista, ekorakentamisesta, uusista muovinvalmistustavoista käyttäen vaikkapa ravunkuoria, lihantuotannosta laboratoriosta ja kaikennäköisistä muista villeistä visioista. Parhaillaan katson ensimmäistä osaa jonka teema on energia. Ohjelmassa pohditaan mm. uusia energiantuotantovaihtoehtoja ja pientuottamisen mahdollisuuksia.

Upeat ekokodit. Subilla lauantaisin 16.30. Olen toisinaan seurannut tätä sarjaa hyvänä ajantappona, ja se osaakin mainiosti yhdistää kaksi hauskaa asiaa: arkkitehtuurin ja sisustuksen sekä ekologiset valinnat. Osa ratkaisuista on aidosti yllättäviä, hienoja ja erilaisia: vaikkapa erilaiset ohikulkevan joen virtaavaan veteen perustuvat jäähdytysmenetelmät, vihreät katot tai yllättävät rakennus- ja kierrätysmateriaalit. Paino on kuitenkin sanalla upeat, mikä tarkoittaa että joka ikinen lukaali on vähintään parisataa neliötä ja edelläkävijäratkaisuistaan huolimatta ei välttämättä kokonaisuutena niin ekologinen. Se, että näissä kodeissa kuitenkin testataan tulevaisuuden tekniikkaa ja ajatuksia tekee jo sarjasta katsomisen arvoisen. Itse kodit ovat usein myös arkkitehtonisesti katsomisen arvoisia. Bonuksena mainittakoon, että riippumatta siitä kuinka moderni, valtava ja kallis koti onkaan kyseessä, joka ikinen talonomistaja muistaa jossain vaiheessa viedä katsojan pytyn ääreen ja mainostaa isoa ja pientä huuhtelua. Näin pohjoismaisessa yhteiskunnassa, jossa kaikki pöntöt ovat jo tuossa kuosissa, hehkutus tuntuu hupaisalta. Toisaalta USA:ssa, jonne kodit taitavat pääosin sijoittua, tässä(kin) asiassa ollaan jäljessä: suosikkimalli on edelleen ”tarjotin”, joka nielee moninkertaisesti vettä ja jättää jätökset vielä ihailtavaksi ennen huuhtelua.

Tästä tulikin mieleeni Paska juttu Ykkösellä maanantaisin kahdeksalta: sekin vaikutti viihdyttävältä ja hieman kieli poskessa tehdyltä. Odotan tosin, että sarja paranee myöhemmissä jaksoissa kun päästään historiasta asiaan. Toisaalta historiatriviakin oli mielenkiintoista. Ekassa jaksossa muistutettiin, että jätehuolto oli hakusessa Suomessakin vielä 70- ja 80-luvuilla ja sitä ennen taas ihmisjätökset oltiin osattu hyödyntää siellä missä niitä tarvittiin. Helsingistä jätteet kuskattiin kärryillä lähiseudun pelloille ja vesiklosetit sallittiin vasta vuosisadan vaihteessa.