Tällä viikolla päivitystahti tulee olemaan tavanomaistakin hitaampi: lomailen kaukana pohjoisessa ja käytän normaalisti uutistenlukuun ja kirjoittamiseen varatun ajan mäenlaskuun (kunhan flunssa hellittää). WLANin ulottumattomiin asti en kuitenkaan päässyt, eli saatan ehtiä saattaa ainakin jonkin keskeneräisen postauksen julkaisukuntoon.

Tähän voisin kuitenkin kirjata joitain alkuviikon vähäisestä uutisannista jääneitä kytköksiä. Katselin eilisillalla sarjaa Olet mitä syöt, joka on raflaavuudestaan huolimatta (ja toki osin sen vuoksi) ihan hupaisaa katsottavaa. Ohjelman tämänkertaiset osanottajat pääsivät tällä kertaa järkevällä ruoalla ja liikunnalla eroon mielialavaihteluista sekä hormonituotannon aiheuttamista ongelmista (vaivan laatu ei jäänyt mieleen).

Tänään lueskelin New York Timesista, että (taas kerran) on tutkittu, että vesipisteiden lisäys kouluihin ja virvoitusjuoma-automaattien poisto vähentävät lasten lihomisriskiä yli 30%. (Olenko ainut, joka on havainnut että tismalleen samoja asioita tutkitaan ja havaitaan erimittaisilla sykleillä yhä uudelleen?) Anglofonit (en muista, oliko kyseessä britti- vai amerikkalaistutkimus) havaitsivat taannoin myös, että kouluruoan vaihtaminen terveellisempään poisti eräässä tarkkailukoulussa käytösongelmat liki kokonaan. Keskustelin aiheesta taannoin brittikaverini kanssa. Hän kertoi, että sielläpäin kouluruoan ongelmat kyllä tiedostetaan, mutta on juututtu seuraavaan ajattelumalliin: parempi, että koululaiset syövät edes jotain, ja mikäli heille ei tarjota mitä he haluavat, he syövät roskaruokaa muualla. Kysyin, miksi ei tehdä kuten Suomessa: pakko mennä ruokalaan ja syödä yksi satsi? Ala-asteella oli myös poistumiskielto koulun alueelta. Ilmeisesti tämä lähestymistapa tuntuisi jotenkin ”rajoittavalta”. Haloo – yksilönvapauden ei tarvitse koskea seitsenvuotiaan ruokailua! Yhtälailla perheellä on valta ”pakottaa” lapsi kunnon kotiruoan pariin.

USA:ssa terveyskulut kasvavat jatkuvasti. Suomessa suunta on epäilemättä sama. Moni onkin ennen elvytyspaketin julkistusta puhunut USA:ssa ruokaremontin puolesta. Siellä mm. kouluruokaa ei subventoida, joten myydään mikä menee kaupaksi. Obama onkin kuulemma nimittänyt jo ravinnontuotannon parantamiseen virkamiehiä, katsotaan mitä lobbareiden ristipaineessa saadaan aikaan.

Suomessa luojan kiitos kouluruokailu on vielä jollakin tolalla. Toistaiseksi siitä ei myöskään karsita laman nojalla ainakaan pääkaupunkiseudulla. Espoossa tehtiin myös viisas päätös karsia natriumglutamaatti koulun listoilta syksyyn mennessä. Miksi syöttää kiistanalaista lisäainetta siihen asti että saadaan oikeaa näyttöä haitallisuudesta? Hyvä veto koulutoimelta. Muutos saattaa pakottaa myös lisäämään kouluruokaan ravintoa makua tuomaan.

Näitä uutisia ja tutkimuksia pulpahtelee säännöllisesti esiin. On pulpahdellut kymmeniä vuosia, nykyään vain tiheämmin. Olisiko vihdoin aika tehdä monessa maassa täyskäännös niin tukien, verotuksen, kouluruokailun kuin yleisten linjaustenkin kanssa? Säästöt tulevat mittavina takaisin tulevaisuudessa. Teollisuus voi urputtaa, mutta löytää varmasti markkinaraon aina jostain, kenties fiksummilla tuotteilla. Valistus ei sellaisenaan tule koskaan riittämään, tarvitaan myös ns. korkeampaa kättä.

Muistan edelleen perheemme tuoreimman jäsenen ilmeet sairaalassa, kun hänelle lääkärin vastaanotolla annettiin tyytyväisenä pysyäkseen glukoosiliuosta suuhun. Moista onnen hymyä ja maiskuttelua ei elämässään pääse usein todistamaan. Tarkoituksena onkin vielä joskus pyytää yksi annos neuvolasta ja ottaa ilmeestä kuva todisteeksi jälkipolville. Ihmisellä on myötäsyntyinen halu makeaan ja energiapitoiseen. Lapset ovat sellaisia syntyessään ja oppivat siitä vähitellen pois. Monelle makeanhimo jää silti päälle. Siksi yksilöiden joukkona toteuttamaan ruokaremonttiin on turha tuhlata idealistisia pennosia. Valistuksella on paikkansa, mutta yhteiskunta lopulta linjaa, mikä on halpaa, haluttavaa ja saatavilla.