Valtio on saanut vihdoin läpi pitkään pohditun ns. windfall-tulon veron. Kyseessä on päästökaupan sivutuotteena tullut ”ansioton arvonnousu”, kun hiilijalanjäljiltään pieniksi katsotuilla vesivoimalla ja ydinvoimalla energiaa tuottavat yhtiöt pääsevät saamapuolelle päästökaupassa, mutta hyötyvät samanaikaisesti päästökaupan aikaansaamasta sähkön hinnannoususta. Tämä on ollut yksi päästökaupan epäkohtia (jonka olisi ehkä voinut jotenkin korjata päästökaupan rakennetta muokkaamalla) ja sen verotus on enemmän kuin järkevää. Päästökaupan aikaansaama sähkön hinnannousu kun on maksettu suoraan veronmaksajan kukkarosta, mutta voitot ovat menneet yritykselle normaalin liiketoimintavoiton ”päälle”. Valtion kuorima kerma kulunee lähivuosina elvytykseen ja sen laskujen maksamiseen.
Kirsi Louhelainen 
En ole samaa mieltä. En ole kyllä taustoihin kovin hyvin tutustunut, mutta mielestäni on ihan ok, että ne yritykset, jotka ovat aiempina vuosina olleet (tarkoituksella tai tuurilla) fiksuja ja investoineet ympäristöystävällisempään energiantuottoon, saavat nyt myöhempinä vuosina enemmän voittoa kuin aiemmin saastuttavampaan investoineet.
Periaatteessa juuri noin: ympäristöystävällisemmillä metodeilla energiaa tuottavien yritysten tulisi saada energialleen parempi tuotto. Tämä on itse asiassa juuri se asia, mihin päästökaupalla pyritään. Ajatuksena on, että vaikkapa Fortum voi myydä käyttämättömiä päästöoikeuksiaan kivihiilivoimaloille, jolloin Fortum saa itselleen lisätuloja kun taas kivihiilivoimalalle tulee lisäkustannuksia.
Eräässä mielessä kyseessä on jopa moraalinen ongelma: kuinka suuri voitto tästä puhtaammasta tuotannosta on ”oikein”? Päästökaupassa alunperin ajateltiin, että päästöoikeuksien hinta asettuisi niin, että siitä tulisi järkevä sanktio tai porkkana kullekin tuotantomuodolle. Ymmärtääkseni energian hinnannousua ei kuitenkaan alunperin otettu ainakaan riittävässä määrin huomioon, ja energian hinnannousu oli suurempaakin kuin arveltiin (sehän määräytyy kalleimman tuotantomuodon eli nyt siis kivihiilen mukaan.) Tietyssä mielessä windfall-tulo on nimenomaan tätä ”ylimääräistä” tuottoa – Fortumkin on saanut hyötynsä tuotantomuodostaan jo kertaalleen päästöoikeuksia kauppaamalla. Silti se saa vielä lisäetua siitä, että se voi myydä sähköä hinnalla, joka alkaa olla hyvinkin kaukana sen tuotantokustannuksista. Käytännössä tässä on tapahtunut niin, että energian käyttäjät – kuluttajat ja teollisuus – subventoivat tietyssä mielessä ”aiheettoman suuria” voittoja. Siinä, että yritys tekee suurta voittoa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta tässä tapauksessa voitto ei ole tullut millään oikeilla ansioilla.
Mielestäni on erinomaista, että energian hinta on noussut. Se ei ole päästökaupalle lainkaan huono sivutuote – toistaiseksi ehkä jopa sen paras aikaansaannos, päästökauppamekanismi kun ymmärtääkseni vielä vähän kröhii. Oikeuksia on annettu liikaa tai liian halvalla, eikä se näin ollen vielä toimi kunnolla. Suunta on kuitenkin oikea. Energian hinnan tuleekin olla korkea, jotta voidaan kannustaa sen kuluttajia – etenkin energiaintensiivistä teollisuutta – järkevöittämään energiankulutustaan. (Nythän julkaistiin juuri mietintö, jossa todetaan että energiansäästöllä voitaisiin pitkällä aikavälillä korvata hyvinkin yhden ydinvoimalan tuottama energia. Kyseessä tosin taisi olla ns. rakentamaton ydinvoimala.) Eikö kuitenkin olisi järkevämpää, että osa tästä voitosta voitaisiin puolestaan käyttää vaikkapa uusiutuvien energiamuotojen tai energiatehokkuuden kehittämiseen esim. t&k-kustannusten tukemisen muodossa – nyt se kun vain kasvattaa päästökaupan jo ennestään lihottamaa kassaa?
En itsekään tiedä päästökaupasta kovin syvällisesti, ja olen hieman epävarma siitä, voisiko esim. päästöverotus olla parempi keino. Olen toisaalta kuullut mielipiteitä, joiden mukaan jopa molemmat järjestelmät voisivat toimia päällekkäin. Verotus olisi sikäli suoraviivaisempi, että silloin tuotto nousseesta energianhinnasta menisi suoraan valtiolle, joka (ideaalitilanteessa) voisi ohjata sen ympäristötyöhön.
Ympäristöveroista vielä sen verran, että eräs herkullisimmista skenaarioista mitä olen lukenut on ajatus siitä, että verotuksen painopiste siirtyisi työn verotuksesta kulutuksen verotukseen. Tämähän liippaisi läheltä aiemmin mainitsemaani ”ekosysteemipalveluista maksamista”: kullekin asialle, olipa se sähköä tai uusi televisio, olisi laskettu sopiva veroprosentti joka ottaa huomioon ulkoistusvaikutukset eli ne tuotannon ympäristöön ja yhteiskuntaan vaikuttavat seikat jotka normaalisti jäävät hinnassa huomioitta (saastuminen, hiilidioksidipäästöt, materiaalin kierrätyksen kustannukset tai kaatopaikalle joutumisen aiheuttama haitta). Villeimmissä skenaarioissa tuloverotus on lopetettu kokonaan ja valtio ottaa kaikki tulonsa kulutuksesta. Kuulostaa melko extremeltä, mutta ajatuksena kutkuttava ja ainakin ohjaisi väkisin fiksumpaan kulutukseen 🙂