Michael Lewis, parhaiten ehkä tunnettu Wall Streetiä kritisoivan Liar’s Pokerin tekijänä, kirjoitti Portfoliossa marraskuussa erinomaisen artikkelin, jonka haluan siirtää tänne muistiin kirjanmerkeistäni. The End kuvaa finanssikriisin viimeisiä hetkiä erityisen haastateltavan kautta: kriittisen markkina-analyytikon, joka näki että subprime- ja CDO-markkinat (collateralized debt obligations) eivät voi toimia ja onnistui ”lyömällä vetoa” tulevasta romahduksesta tekemään myös sievoisesti rahaa.

Klassikon aineksia on jutun kertomuksessa nuoresta assistentista, jolle Grant’s Interest Rate Observerin päätoimittaja antoi tehtäväksi selvittää, miten CDO:t toimivat; paiskittuaan töitä muutaman päivän hiki hatussa hän palasi tuskastuneena pomonsa pakeille todeten: ”En keksi miten nämä voisivat toimia.”

Artikkeli kuvaa ko. analyytikkojen (primus motor Steve Eismanin ja hänen yhtiökumppaneidensa) seikkailua rahoitusinstrumenttiviidakossa elävästi ja antaa finanssimarkkinoista liki surkuhupaisan kuvan. Eisman ei ollut ikinä nähnyt rahoitusmarkkinoita kovin ruusunpunaisten lasien läpi, ja artikkelissa onkin monia seuraavankaltaisia sitaatteja: ”I did subprime first. — These guys lied to infinity. What I learned from that experience was that Wall Street didn’t give a shit what it sold.” Hankalinta on lopulta ymmärtää, että Eismanin vedonlyönti – roskalainojen ja lopulta jopa Merril Lynchin shorttaus – itse asiassa lopulta kontribuoi kriisiin, koska jokaista shortattua lainaa kohden pankit onnistuivat mystisesti luomaan uuden obligaation (bond) myytäväksi sijoittajille. Markkinoilla ei ollut enää tarpeeksi huonoja lainoja tyydyttämään CDO:iden kysyntää, ja tämä shorttaus niin sanotusti toi lisää vettä myllyyn.

Eismanilta ja kumppaneilta meni kuukausia, jopa vuosia nähdä rahoitusjärjestelmän tila ja syyt siihen. Eisman toteaakin lopulta, että hämmentävintä oli se, että kukaan muu ei edelleenkään tuntunut näkevän markkinoissa mitään vikaa, kun hän lopulta oli vakuuttunut siitä, että hänen shorttaamansa yritykset ja lainat tulevat kaatumaan.

Suosittelen myös vilkaisemaan Lewisin ja David Einhornin artikkelit The End of the Financial World as We Know It sekä How to Repair a Broken Financial World.

Tämän hajanaisen postauksen loppuun sopinee puujalkavitsi.

– How do you call the devastation caused by reckless financial players?
– Collateral damage.