Ongelmanratkaisua vai muutoksenhallintaa? Keskustelua yrityskaavoituksesta

Keskiviikkona olin mukana Helsingin seudun kauppakamarin järjestämässä tilaisuudessa Albergan kartanossa. Tilaisuuteen oli kutsuttu kauppakamarin jäseniä, yrittäjiä, virkamiehiä sekä luottamushenkilöitä. Jälkimmäisistä paikalla oli lisäkseni mm. Tiina Elo ja Ari Konttas kaupunginhallituksen puheenjohtajiston edustajina sekä lautakunnasta useampia jäseniä.

Keskustelun aluksi käytiin läpi tämän hetken tilannetta yritysten ja kaavoituksen kannalta. Perusteesinä oli, että nimenomaan tuotantoyritysten määrä on Uudellamaalla vähentynyt ja yrittäjät kokevat usein nimenomaan kaavoitusasiat hankalaksi. Tavoitteena oli siis lisätä vuoropuhelua aiheesta.

Paikalle oli kutsuttu useiden yritysten edustajia kertomaan kokemuksiaan ja tarinat olivatkin paikoin suorastaan poskettomia. Mm. Merituulentien varteen suunnitellun toimitilan ulkoasua oli hiottu kahdeksan palautuksen kautta. Samalla tontilla oli myös hiljattain löytynyt liito-oravien ylityspaikka, mikä tarkoittaa ainakin parin vuoden viivästystä päätöksenteossa. Toinen yritys oli yrittänyt katsoa kymmenen vuoden päähän ja hankkia itselleen tonttitilaa laajennusta varten, mutta kun kaavaprosessi oli vihdoin tarkoitus laittaa alkuun, kävikin ilmi että metron tulon myötä alue halutaan asumiseen. Rakennuksen ulkonäöstä on tullut usein ongelmakohta, kun ilmeisesti paikoin KSK ja paikoin rakennusvalvonta on lähtenyt ohjeistamaan välillä hyvinkin tiukasti ja palautusten kautta suhteellisen pieniäkin asioita.

Vastaavia kommentteja on tullut korviini rakennusvalvonnasta ennenkin, tosin kuntalaisten puolelta. Näistä on kuitenkin ollut vaikea sanoa, kuinka systemaattisia ongelmat ovat koska ei liene yllättävää että vain räikeimmät tapaukset ylipäänsä osuvat luottamushenkilön korviin. (Kahdeksan kertaa uudelleen rakennuksensa piirtänyttä yrittäjää ymmärrettävästi sapetti, että myöhemmin liikkeelle lähtenyt kilpailija oli saamassa viereisellä tontilla rakennuksensa jo vesikattoon. Joskus asiat sujuvat jouhevammin, joskus eivät.) Selvää on, että toimintatapoja tulee parantaa.

Keskustelu oli mielestäni pääosin hyvää, asiallista ja eteenpäin katsovaa. Huomasi kuitenkin, että vaikka yrittäjät – vaikkakin suorin sanoin – toivat viestiään asiallisesti toivoen ongelmanratkaisua, etenkin joillain luottamushenkilöillä alkoi ehkä painaa jo joulukiire päälle ja keskustelevaa otetta oli paikoin vaikea löytää. Kunniansa saivat kuulla tuohtuneissa purkauksissa niin sievistelevät virkamiehet kuin Vihreätkin, liito-oravat kun ovat kuulemma meidän aiheuttamamme ongelma ja tämä ongelma on nyt korjattava.

Tuohtumuksesta saattoi myös päätellä hieman Espoon tämän hetken ongelmien todellista syytä: sitä, että keskitymme liiaksi yksityiskohtiin ja syntipukkien etsimiseen miettimättä, miten aidosti kehittää tapoja ratkoa eteen tulevia ongelmia.

Keskustelusta nousi esiin kuitenkin kaksi selkeää teemaa, keskusteluyhteyden ja avoimuuden tärkeys sekä muutoksenhallinta.

Omassa puheenvuorossani korostin Espoon muuttuvaa tilaa ja sitä, että se tulee aiheuttamaan myös ongelmia. Kasvukivuissa kaikki ei tule toimimaan aukotta ja meidän tulee pystyä tekemään tulevaisuuteen katsovia ratkaisuja nykyisten ratkaisujen paikkailun sijaan. Olennaista on kuitenkin keskustelu, avoimuus ja positiivinen suhtautuminen yritystoimintaan ja sen kaavoituksessa kokemiin ongelmiin.

Keskustelu nosti hyvin esiin kaavoituksemme kaksi kipupistettä. Yritysten rakennusasioissa kohtaamat ongelmat saattoi varsin hyvin jakaa kahteen kategoriaan: konkreettiset ongelmat kaupungin toimintatavoissa sekä muutostenhallinnan heikkous.

Espoon ongelma ei ole se, että kaupunkisuunnittelukeskus haluaa tehdä hyvää ja laadukasta kaupunkia. Fakta on, että etenkin asutuskeskuksissa ja asukkaiden kyljessä rakentamisen ulkonäöllä ja laadulla on väliä. Elinympäristön laatu korreloi tutkimusten mukaan vahvasti niin hyvinvoinnin, terveyden kuin alueen haluttavuudenkin kanssa. Kaikki tärkeitä myös yrityksille. Asumisen laatu on osin elinympäristön laatua ja siihen liittyy niin ympäristön yleinen miellyttävyys, riittävät viheralueet kuin turvallisuuden tunnekin. Tähän voidaan rakentamisen toteuttamisella vaikuttaa.

Ongelma sen sijaan on, miten tätä tavoitetta pyritään saavuttamaan. Ja tässä esille tulee järjestelmän kankeus: hoidetaan asioita palautusten ja virallisten ”virstanpylväiden” kautta miettimättä parasta tapaa saada yhteiset intressit hoidettua. Esimerkiksi rakennuksen ulkoasun hiomisessa järkevin tapa toimia voisi olla se, että käydään kerralla yhteiseen pöytään ja mietitään tavoitteet. Jos halutaan – vaikkapa asutuskeskuksen lähellä – tarkempaa kontrollia, voidaan sopia että tavataan epävirallisesti suunnitteluprosessin aikana jotta nähdään että sovitut tavoitteet on ymmärretty samalla tavoin. Näin vältetään turha palauttelu ja ylimääräinen työ.

Nämä asiat koskevat kaupungin tapaa toimia ja kankeiden käytäntöjen parantamista. Mutta on toisenlaisiakin ongelmia. Ja nämä ongelmat eivät ole sellaisia, joita itsessään voisi ratkaista. Liito-oravia ei voi muiluttaa Venäjän rajalle (ainakaan saamatta varsin kiistanalaista kansainvälistä huomiota). Metrotunnelia ei nyt vain enää kannata räjäyttää tai muuttaa maailman kalleimmaksi maanalaiseksi hiihtoputkeksi. Ei vaikka sen tulo aiheuttaakin muutoksia lupauksiin, joita ennen metropäätöstä on tehty.

Nämä eivät ole ongelmia, jotka voi ratkaista, vaan muutoksia, joihin pitää reagoida. Ja tämä ero on, kuten eilisestä keskustelustakin hyvin kävi ilmi, joskus hyvin vaikea tehdä. On kovin helppo lähteä voivottelemaan metropäätöksen tekemistä tai syyllistää viherpiiperöitä kansainvälisten säädösten noudattamisesta. On paljon vaikeampaa ymmärtää, mistä tässä on kyse, eikä tässä ole kyse metrosta, liito-oravista eikä yksisarvisista: kyse on siitä, että meidän tulee kaupunkina pystyä reagoimaan muutokseen ja tehdä se hyvällä, kestävällä, kokonaisuuden huomioon ottavalla tavalla kuntalaisia palvellen.

Kaavoituksessa tulee väistämättä esiin muutoksia, uusia asioita ja ratkottavia ongelmia. Olennaista ei ole estää näitä muutoksia vaan reagoida niihin ratkaisua etsien. (Toki oma tilanteensa on jos kyseessä on aito uhka, vaikkapa havainto maaperän saastuttavasta vuodosta. Tätäkään ei kannata jäädä voivottelemaan vaan korjata tilanne.) Esimerkiksi erään tontin liito-oravahavainnossa yrittäjä oli saanut lyhytsanaisen kirjeen, jossa todettiin havainto, kerrottiin että suunnitelmat menevät nyt jäihin ja voi mennä pari vuotta että tämä asia saadaan selvitettyä.

Toistan vielä, että tässä tapauksessa ongelma ei ollut liito-orava. Ongelma on, että kun esiin tulee uutta tietoa joka vaatisi suunnitelmanmuutosta, siihen ei reagoida. Tällaisissa tilanteissa tarvitaan palvelualttiutta ja keskusteluyhteyttä – aivan kuten rakennuksen ulkoasun suunnittelussa tarvitaan. Ei olisi ollut välttämättä juurikaan aikaavievempää lähteä palvelukeskeisyydestä ja keskustelusta: lyhytsanaisen viestin sijaan todeta, että edessä on ongelma joka ei välttämättä tämän tontin osalta ratkea heti, mutta järjestetään tapaaminen jossa katsotaan mahdollisia ratkaisuja. Tapaamisessa voisi esimerkiksi katsoa vaihtoehtoisia tontteja, haarukoida, mikä on rakentamisen toivottu aikataulu, onko tontille tarvetta juuri tällä alueella vai voitaisiinko sitä katsoa kauempaa, ja halutaanko mieluummin jäädä odottamaan tämän tontin kanssa vai edetäänkö mieluummin jossain muualla.

Olennaista tässä eivät ole ne ratkaisuehdotukset, mitä tässä malliksi itsekin esitin. Kuten keskustelustakin kävi ilmi, on kovin helppoa lähteä tuomitsemaan jotain asiaa ongelmaksi, mutta fakta on, että samaankaan ongelmaan ei välttämättä ole eri tilanteessa ja paikassa samanlaista ratkaisua. Asiat pitää myös kyetä laittamaan kontekstiin, ja aina yksittäisen kohdan ”korjaaminen” ei ole parasta kokonaisuuden kannalta. Meidän ei ole mahdollista kehittää maagista sapluunaa jolla saamme aina saman ratkaisun, vaan meidän tulee kehittää kykyä ratkoa näitä ongelmia, keskustellen ja avoimesti.

Jatkoa odotellen. Näitä ajatuksia ajattelin pallotella myös virastossa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s