Muutama viikko sitten kaupunkisuunnittelulautakunnassa käytiin läpi Espoon raideliikennevisiota ja Raide-Jokerin tämänhetkistä tilaa. (Raide-Jokeri on tällä hetkellä viivästynyt koska sille selvitetään uutta reittiä – Jokerilinjan halutaan menevän Otaniemen kautta, mikä puuttui alkuperäisestä linjauksesta.) Samassa yhteydessä näytettiin projektin hinta-arvioita. Hinnat näyttivätkin suunnilleen samalta mitä muistelin: reilua pariasataa miljoonaa.
Kunnes lukuja purettiin vähän tarkemmin auki. Katselin niitä hetken aikaa ihmeissäni, ja totesin:
Raide-Jokeri maksaa saman verran kuin kaksi eritasoliittymää.
Raide-Jokerin tuorein arvio on noin 210 miljoonaa euroa. Se on paljon rahaa, eikä välttämättä vielä lopullinen summa. Toisaalta, se on saman verran kuin Keilaniemen tunneloinnin yllättäen liki kaksinkertaistunut hinta-arvio.
Jutun juju on tämä: kyseessä on Raide-Jokerin kokonaishinta-arvio. Siis ei vain Espoon osuus, vaan koko hankkeen hinta. Espoossa Raide-Jokerista kulkee noin kolmannes. Yksinkertaisella laskutoimituksella saamme raiteiden hinnaksi Espoossa siis 210/3 ~= 70me.
70 miljoonaa euroakin on iso raha. Se ei kuitenkaan ole lopullinen summa. Valtio on luvannut maksaa radasta 30%. Vaikka nykyään ihan kaikkeen valtion rahoitukseen ei voikaan enää luottaa – tällä hetkellä suunnittelemme metron jatkoa tietämättä, saadaanko alunperin luvattua valtion rahoitusosuutta lainkaan – tämä on niitä hankkeita, joissa rahoitus on melko varmaa. Olettaen, että saamme linjaukset ja raideleveydet vihdoin päätettyä, valtion osuuteen voi siis tällä hetkellä kohtalaisen varmasti luottaa.
Kun summasta jättää pois valtion osuuden, lopulliseksi kustannukseksi saadaan 70% 70 miljoonasta eurosta:
49 miljoonaa euroa.
Jotta hinta olisi helpompi asettaa mittasuhteisiinsa, kerrottakoon että lentokentälle menevällä reitillä ollaan korvaamassa liikennevaloja kahdella eritasoliittymällä. Näiden kustannusarvio on 45,7 miljoonaa euroa.Kehä I:lle taas valtio on rakentamassa Kivikontien eritasoliittymää. Samaan pakettihintaan lisätään kaistoja ja parannellaan toista liittymää. Kustannusarvio: 50 miljoonaa euroa.
Ongelma tässä kehien ja muiden väylien tilkkutäkkipaikkailussa on, että niiden vaikutus on usein vähäinen ja hankkeista tulee yhteen laskettuna lopulta todella iso lasku. Edellämainitut hankkeet voivat hieman nopeuttaa yksittäisen auton liikkumista, mutta tien kokonaiskapasiteettia ne eivät paranna.
Kehä I:sta on ”paranneltu” viimeisen kymmenen vuoden aikana sadoilla ja taas sadoilla miljoonilla euroilla. Tuloksena on kehätie, jonka ruuhkat eivät ole helpottaneet: autoliikenteessä heikoin lenkki määrittää sen, miten tie vetää ja yhtä kohtaa korjatessa seuraavasta tulee pullonkaula. Erityisen kriittisiä ovat kohdat, joissa tieltä poistutaan: ellei autoja panna hyperavaruuteen odottamaan, tien vetävyydelle tulee tulppa näiden sivuteiden kapasiteetista. Kehällä menee nyt 81000 autoa vuorokaudessa.
Samaan aikaan Jokeri-bussin suosio on räjähtänyt ja linjan kapasiteetti on ylitetty aikaa sitten. Seurauksena on linja, joka valojen ja hidastusten myötä ei pysty noudattamaan aikatauluja vaan viiden minuutin vuorovälin sijaan valittavana on kolme bussia joka 15 minuutti.
Bussilinjat eivät valitettavasti – edes tilanteessa, jossa niillä on omat kaistat – vedä kapasiteetissa ja palvelutasossa vertoja raideliikenteelle. Raide-Jokeriraportissa arvioidaan, että Raide-Jokerilla on vuonna 2030 48 000 matkustajaa arkivuorokaudessa. Tämä on 12 000 enemmän kuin Bussi-Jokerin matkustajaennuste. Nykyisellään Jokerilinjalla 550 matkustaa 30 000 matkustajaa vuorokaudessa.
Parin eritasoliittymän hinnalla olisi mahdollista poistaa 18 000 autoa vuorokaudessa Kehä I:ltä. Erityisen voimakkaasti tämä osuisi nimenomaan ruuhka-aikoihin eli työmatkalle. Vaikka tämä luku onkin teoreettinen, voin kysyä: Onko meillä varaa olla rakentamatta Raide-Jokeria ensi tilassa?
—
Ps. Palataan Raide-Jokerin tilanteeseen, kun linjauksista tulee lisää tietoa. Itse näkisin erittäin vakavana uhkana Tapiolalle, jos se tiputettaisiin Raide-Jokerin linjauksista pois. Toinen ongelma on Ruukinrannan linjaus, joka on erikoinen veto, kun Laajalahdesta saataisiin merkittävästi fiksummin matkustajia menemättä Natura-alueelle. Mutta palataan näihin myöhemmin.
Kirsi Louhelainen 
Erittäin hyvä suhteutus asioiden kokoluokkiin ja tärkeyteen.
Raide-Jokerin hinta tuntuu varsin kohtuulliselta matkustajamääriin nähden – varsinkin kun sitä vertaa Kruunusiltaan.
Olin mukana suunnitteluryhmässä, joka linjasi Raide-Jokerin kulkemaan Kehä I:n itäpuolelle Ruukinrantaan – ei Natura alueelle vaan Kehän ja Natura-alueen väliin. Lisärakentaminen lisää käyttäjien määrää ja oikein toteutettuna vähentää melua Natura-alueella.
Kruunusiltojen hyöty tuleekin ihan eri seikasta: valtavasta nopeutuksesta matka-aikoihin (Kruunuvuorenrannasta keskustaan ja Pasilaan). Raide-Jokeri taas pyrkii nimenomaan suurempaan ja toimivampaan kapasiteettiin.
Kirsi, unohdit vertailusta yhden hauskan vastineen: Raide-Jokerin Espoon osuus maksaa saman verran kuin Länsimetron jatkeen Kivenlahteen suunniteltu liityntäparkki 1600 autolle. 1600 liityntäparkkia tuottaa noin 1600 joukkoliikennematkaa päivittäin. Joka on siis ehkä noin viidesosa raide-Jokerin Espoon matkustajamääristä.
Vaikka valtion osuuden voikin vähentää jos tarkastellaan asiaa pelkästä Espoon näkökulmasta, niin tulisi muistaa että verorahoista valtionkin kassa katetaan. Vaikka henkilökohtaisesti puollankin hanketta, kirjoituksesta tuli (jälleen) mieleen kuinka valitettavan yleinen valtiolta saa rahaa -asenne Vihreiden keskuudessa on.
En pidä valtion rahaa ilmaisena. Tuskin kovin moni vihreissä näin ajattelee. Kyse on kuitenkin siitä, mikä on Espoon rahoille paras sijoitus liikennejärjestelyjen osalta: ilman valtion rahaakin raideliikenne olisi merkittävästi kannattavampi kuin saman rahan upottaminen muutamaan satunnaisesti valittuun ruuhkakohtaan.
Siitä, kannattaako tie- ja muissa hankkeissa jakaa rahoitusta ”meidän ja muiden” rahoihin, voisi avata kokonaisen uuden keskustelun. Rahoituksen sumpliminen hidastaa hankkeita, ja toki raha lopulta tulee verotuksen kautta, riippumatta kiertääkö se kunnan, valtion tai peräti valtionavun kautta.
Nyt puhumme kuitenkin Espoosta ja siitä, mihin Espoon kannattaa käyttää Espoon rahoja. Mielestäni on hyvä asenne olla tuhlailematta verorahoja turhaan, mutta kun puhumme siitä mihin omat rahamme riittävät, on varsin pragmaattista ottaa huomioon 30% alennus loppusummassa. Etenkin kun vaikkapa kirjoituksessa mainitussa Keilaniemen tunnelissa sitä ei (mielestäni ihan aiheellisesti) ole tulossa.
Ei kai liene liikaa vaadittu, että Espoon paikallisia liikennehankkeita kohdellaan valtion puolesta edes tasavertaisesti muun maan paikallisten liikennehankkeiden kanssa.
Ihanteellista toki olisi jos tienpito- ja yleiskaavoitusvastuu siirrettäisiin kumpikin maakunnille. Nyt valtion rahoitus vain hidastaa järjen käyttöä kunnissa, sillä valtion tienpidon rahapussin nyörit ovat hyvin löysästi solmitut ja se saa autostradat näyttämään kuntien silmissä halvoilta.