Tiina Elo kirjoitti blogissaan jokin aika sitten Keilaniemen suunnitelman vastatuulesta.

Keilaniemen ja Otsolahden väliin Karhusaarentiellehän on ollut tarkoitus rakentaa neljä huippukorkeaa kerrostaloa ja vetää koko Kehä tunneliin. Vaikka tornien sopivuudesta maisemaan onkin väännetty kättä, tähän asti oltiin päästy kompromissilla, jossa saadaan viihtyvyyden takaamiseksi koko tunnelin mittainen viherkansi.

Paitsi että nyt komeuden hinnaksi on saatu 120 miljoonaa euroa, summa, jota torneista ei kaupungille saa sitten millään. Ongelmana on, että jos kaava lähtee tällaisenaan eteenpäin, saattaa tulla eteen tilanne jossa nykyisen viiden kaistan tien varteen on isketty neljä tornia. Ei kaunista, eikä toimivaa.

Tulevan metroaseman viereen kuitenkin pitäisi – kannattaisi – rakentaa. Vieressä on toki suuri työssäkäyntialue, Keilaniemi, mutta asemaa ei kannata jättää pelkästään toimistoille. Lisäksi Otsolahden alue, vaikka muuten onkin unelmapaikka asua, ei kykene nykyisellä väkimäärällä pitämään yllä minkäänlaisia peruspalveluita. Alueella ei ole edes kioskia. (Tai siis on: hieno 60-luvun lippakioski. Sen luukku tosin on pysyvästi kiinni.)

Luin mielenkiinnolla Carlos Lamuelan diplomityötä From Länsiväylä to Länsibulevardi, josta olin jo aikaisemmin kuullut. Mielenkiintoinen idea ja suunnitelma Länäristä kaupunkibulevardina, jossa suunnitelmat ulottuvat myös Karhusaarentielle eivätkä ole sinänsä riippuvaisia Länsiväylästä. Voisiko Karhusaarentie toimia kaupunkibulevardina tuossa Otsolahden ja Keilaniemen välissä, ja olisiko siinä silloin kuinka paljon tilaa asumiselle? Jos bulevardia voisi rakentaa molemmin puolin, rakennukset suojaisivat ympäristöä – myös Itärannan puolen RKY- eli rakennettua kulttuuriympäristöä melulta paremmin kuin nykyinen meluaita, ja toisivat kipeästi kaivattuja kerrosneliöitä yhdessä kävelijällekin sopivan ympäristön kanssa. Kun kysyin Lamuelalta lisävinkkejä, hän antoi linkin mielenkiintoiseen bulevardiin, Avenida Diagonaliin Barcelonassa: katua voi käydä kävelemässä Google Mapsissa. Alkupäässä on tornien kaltaista pyöreää rakennusta, sen jälkeen katumaisempaa maisemaa.

Bulevardi ei toimisi suoraan nykyisenkaltaisen tornisuunnitelman kanssa. Mielestäni korkea rakentaminen sopii Keilaniemeen hyvin, mutta nuo tornit ovat herättäneet paljon vastustusta asukkaissa (itse en ollut suuresti niistä tosin mitään mieltä). Kokonaisuutena bulevardivaihtoehdossa tulisi kuitenkin miettiä, miltä tornit näyttävät katutasossa, ja mikä olisi niiden järkevä maksimikorkeus. Mikko Särelällä oli hyviä huomioita myös siitä, että tornirakentamista voisi yhdistää matalaan kadunvarsirakentamiseen. Keilaniemen/Otsolahden alueen ei tarvitse olla keskustamaisen tiivistä kaupunkia, mutta se voisi olla tiiviimpi ja kaupunkimaisempi Karhusaarentien kadunvarren osalta.

Jos tietä pystyy rakentamaan molemmin puolin, kerrosneliöitä pitäisi riittää vähintään saman verran tai enemmänkin mitä tornisuunnitelmalla. Tien länsipuoli voi olla RKY-määräysten vuoksi hankala, mutta sille ei ole mitään käytännön estettä, koska rakennukset saataisiin kadun viereen meluaidan tilalle ja jättäisivät vanhan asuntokannan väliin vielä runsaasti metsääkin suojaamaan alkuperäisiä rakennuksia.

Noin muuten Kehän massiiviset liikennejärjestelysuunnitelmat tällä kohdalla tuntuvat ylimitoitetuilta, etenkin eritasoliikenneympyrä Kehän päässä. Nykyiselläänkin alue vetää riittävän hyvin, ja parannusten ansiosta saadaan vain ihmiset nopeammin jonottamaan entistä pidempään jonoon Ruoholahteen. Sitä solmua puolestaan ei voi avata kuin joukkoliikenteellä.