Paperiton koti eli seikkailuja digitaalisessa mediassa

Lastentulon myötä tapahtunut tavaramäärän kasvu ja toisaalta kasvamisen aiheuttama tavaroiden jatkuva kierto ovat asettaneet uusia haasteita kodin organisoinnille. Entinen huithapeli on ihastunut organisointijärjestelmiin ja viimeinen pari vuotta kotona on ollut jatkuvana projektina päästä eroon turhasta roinasta. Roinaa kertyy kasvavalla lapsella koko ajan lisää, tarpeellistakin, joka taas kasvun myötä muuttuu roinaksi…eteisen kierrätyspino pysynee siis paikallaan vielä noin kahdeksantoista vuotta. On kuitenkin eräs roinan muoto, josta ei pääse eroon vielä silloinkaan. Ja sen taltuttaminen vaatii ihan oman urakkansa.

Mainokset veks

Kotiin tulee luukusta mainospostia hirvittävää tahtia, myös nimellä.

Osa näistä materiaaleista on helppo taltuttaa. Vuosien epämääräisten lappusten jälkeen oveen saatiin vihdoin liimattua suutarin kaiverrettu kyltti: ”Ei mainoksia, kiitos.” Valitettavasti nimellä tuleva mainosposti on hankalampi tapaus: jos ostaa jotain netistä, mitä suurimmalla todennäköisyydellä joutuu myös kuvastolistalle. (Kukahan ymmärtäisi, että netistä tilaava ei ole välttämättä kiinnostunut paperikuvastosta – paperikuvastosta tilaava on.) Näiden mainosten peruminen on välillä yllättävän hankalaa, mutta onneksi tähän asti asiakaspalveluissa on suhtauduttu ymmärtävästi hankalasti toteutettaviin ja omituisiin pyyntöihinkin: ”Siis ihan oikeasti et enää koskaan halua saada meiltä kuvastojen lisäksi myöskään alennuskuponkeja? Edes niitä joissa on monen kympin alennus tai 50% pois?”

Jos haluavat houkutella tilaamaan alennuskupongeilla, jopa sähköposti olisi parempi osoite. Tosin sinnekään en enää lisäpostia huoli.

Lehdet sähköisiksi

Meille on kotiin välillä tullut paljonkin lehtiä, niin päivittäis- kuin aikakauslehtiäkin.

Lehtitilauksista meillä ei ole kokonaan päästy eroon. Välillä meille tuli ainoastaan Tekin jäsenyyden kylkiäiset, mutta pari tilausta on taas osunut haaviin puolivahingossa. Eräs hömppälehti maksoi kylkiäisensä kanssa vähemmän kuin itse kylkiäinen (harvinaista kyllä, joskus nämäkin ovat järjellisiä) ja Mondoon taivuin kun seinät alkoivat kaatua päälle.

Hesari sai vihdoin viime kesänä digitilauksen. Taannoisesta lyhyestä tilauksestamme kun tuli lopulta monsteri, jota ei ollut saada hengiltä: emme koskaan lukeneet paperiversiota, joten ensin tilaus lyheni viikonloppupaketiksi, ja sitten aloimme katkottaa lehtitilausta. Viimeisen vuoden lehteä tuli aina kerrallaan parin viikonlopun verran ennenkuin tilaus taas laitettiin katkolle. Luemme kyllä Hesaria, mutta netistä ja iPadilta: viime kesään asti pelkkä digitaalinen tilaus ei ollut mahdollinen, mutta (hieman epäeettisesti) katkolle laiton aikana digitaalisesti lukeminen kyllä.

Myös iPad-versio hiljan uudistettiin. Nyt Hesaria lukee ilolla sähköisessä muodossa ilman katkojen kanssa pelleilyä. (Ja katkon kanssa kikkailuakaan ei enää sallita, mikä on reilua nyt kun tarjolla on kunnon vastine.)

Aikakauslehdet ja iPad

Ostan lehtiä joskus myös irtonumeroina, enkä raski heittää heti roskikseen – aikakauslehdissä kun harvoin on niin päivänpolttavia asioita, ettei niistä olisi vielä jollekulle toisellekin iloa. Olen sitten jaellut niitä kavereille, vienyt lääkäriasemalle ja kahvilaan.

Aina välillä olen tehnyt päätöksen olla ostamatta enää irtonumeroita. Satunnaisia tarpeita palvelee iPadin valikoima.  Vielä vuosi sitten iPad-versiot olivat kuitenkin melkoisia yllätyksiä. Mm. erästä maksamaani lehteä en saanut ladattua kuin vasta useamman viikon maksun jälkeen. Kotimainen Gloria puolestaan lopetti padiversionsa, ja hetkellisesti poisti epähuomiossa myös maksetut lehdet.

Nyt sovellukset näyttävät jo vähän parantuneen. Bugisimpiin en palannut, mutta ainakin asialehtirintamalla asiat ovat onneksi paremmin. Hesarin uusi versio on varsin miellyttävä käyttää ja Economist, Suomen Kuvalehti sekä FT toimivat mainiosti.

Kirjat ja Kindle

Kirjoja ostamme edelleen, mutta koetamme tilata niitäkin pääasiassa Kindleen. Joskus kirja vain on näppärämpi, mutta Kindlen kevyt lukulaite on kieltämättä sekä kevyt että hyvä silmille. Kirjastosta kirjoja ei vielä saa sähköisesti (tietääkseni) – liekö tässä tulossa vielä uudistusta? (Up: saa – pitääkin käydä tsekkaamassa.)

Uusin iPadi käsittämättömine näyttöineen on tehnyt myös sarjakuvien lukemisesta houkuttelevampaa – vihdoin on näyttö, joka oikeasti toistaa painotuotteen tasoista värikuvaa.

Laskut verkkoon

Luonnollisesti kaikki laskut ja muut kirjeet tuottavat paitsi arkistoitavaa myös roskiinheitettävää materiaalia.

Olin pitkään epäileväinen sähköisten laskujen kanssa. Suoraveloituksen hienouden ymmärrän, ja sitä meillä on käytetty paljon, mutta laskujen tilaaminen verkkopankkiin, jolloin missään ei kerrota että ne ovat saapuneet?

Käytännössä verkkopankissa tulee kuitenkin käytyä joka toinen viikko, mikä riittää. Laskuja tulee sen verran paljon, ja erilaisten numerosarjojen naputtelu on sen verran työlästä, että verkkopankkiin saapuvat laskut ovat ehdottomasti plussan puolella.

Ehdottomuuksiin meillä ei ole menty, tiedän vielä tiukemminkin paperisaasteeseen suhtautuvia talouksia. Mutta näillä askelilla kotonakin pyörii verrattoman paljon vähemmän painotuotteita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s