Kansalaisyhteiskunta ja sen tekijät

Tuoreessa Hesarissa oli kerrassaan erinomainen Vieraskynä-kirjoitus. Kansalaisfoorumin pääsihteeri Aaro Harju peräänkuulutti kansalaisyhteiskuntaa, tai ennemminkin analysoi sen merkitystä yhteiskunnalle ja yksilön hyvinvoinnille. Hänen ajatuksessaan yhteiskunta mielletään neljän tukipilarin varaan: hallinto, yritysmaailma, perhe ja suku sekä neljäntenä kansalaisyhteiskunta. Tällä viimeisellä hän tarkoittaa melko löyhää käsitettä, joka koostuu niin erilaisista kansalaisjärjestöistä, yhden asian liikkeistä, vapaaehtoistyöstä, urheiluseuroista, poliittisista mielenilmauksista ja oikeastaan mistä tahansa, jossa yksilö tai joukko yksilöitä osallistuu ja vaikuttaa yhteiseen ympäristöömme.

Amen, sanon minä. Tämä on tärkeä aihe, jota ei pidä väheksyä. Sitä ei pidä myöskään väärinymmärtää liian ahtaasti vaikkapa pelkäksi järjestö- tai hyväntekeväisyystoiminnaksi, saati joksikin joka vain ”paikkaa” virallisen yhteiskunnan vuotavaa turvaverkkoa: Harju nostaa kansalaisyhteiskunnan esimerkeiksi vaikkapa jalkapallojoukkueen vapaaehtoisvalmentajan tai blogaamisen. Tärkeää on asioiden seuraaminen, yhteiskunnan seuraaminen, kannanotto ja osallistuminen. Harju muistuttaa, että osallistuminen lisää myös osallistujan itsensä hyvinvointia, kun hän kokee voivansa vaikuttaa asioihin passiivisen seuraamisen sijaan.

Osa kansalaisyhteiskuntaa on kuitenkin juuri asioiden seuraaminen, jotta voi tietää, miten vaikuttaa. Älä jätä aktiivisuutta vaaliaikaan – itse olen mm. lisännyt ehdokkaideni blogit omiin rss-syötteisiini. Tiedon levittäminen ja asioista ”mouhuaminen” on tärkeää – ja vaikka eri ihmisillä onkin toisistaan poikkeavia mielipiteitä, siitä saadaan aikaan myös yhteiskunnalle niin tärkeää keskustelua.

Talouskriisi ja päälle vyöryvät ympäristökysymykset ovat kasvattaneet kansalaisaktiivisuutta huomattavasti. Yhdysvalloissa aloitti  (tosin hieman ennen talouskriisiä) jopa uusi, pelkkään politiikkaan keskittyvä nettilehti Politico, joka osui hyvään saumaan kun ihmiset alkoivat taas aikojen huonontuessa muista, että politiikallakin on väliä heidän asioidensa hoidossa. Uskoisin saman kasvaneen aktiivisuuden näkyvän myös Suomessa, vaikka edelleen saammekin odotella vastaavanlaista politiikkaan keskittyvää mediaa. Itse osallistun tähän samaan aaltoon omalla pienellä panoksellani, blogin muodossa. Toivon että voin välittää tietoa asioista ja kenties myös vaikuttaa mielipiteisiin – mutta tärkeintä on se, että tällä tavalla saan myös jäsennettyä asioita itselleni ja toisaalta kimmoketta ottaa niistä selvää.

Kansalaisvaikuttamiseen kuuluu myös mielipiteen kertominen päättäjille. Aika harva lienee sitä mieltä, että Eveline Fadayelin karkoituspäätös oli oikea (vaikuta asiaan), tai että Itä-Suomen hovioikeus antaa oikeuden toteutua maassamme. On surullista, että yleinen mielipide ei näissä tapauksissa vielä ole vaikuttanut asianmukaisesti (kirkolle ja medialle ansaittu tunnustus kissan nostamisesta pöydälle), mutta se tarkoittaa vain yhtä asiaa: lisää volyymiä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s