Ei tainnut maidon tuottajahinnan laskeminen toistamiseen tulla enää kenellekään yllätyksenä. Nyt sitten pitäisi vain keksiä, ketä vielä syyttää. Monopoliasema ei naurata ketään, kun hinnat voidaan sanella oikeastaan miten päin tahansa. Ei naurata kyllä Valiollakaan, kyllä sen toisaalta ymmärtää: muualla maksellaan vielä enemmän ylituotannosta. Vähiten toisaalta naurattaa kuluttajaa, jonka kukkarossa hinnanalennus ei näy. Toisaalta en jaksa myöskään ymmärtää, miksi maidon pitäisi maksaa niin vähän kuluttajalle. Kyseessä ei ole elintärkeä aine, ja jos joku sitä niin paljon juo että senttien tai edes kymmenien muutokset litrahinnassa tuntuvat, saa luvan maksaakin hieman turhuuslisää. Mikään ei ole naurettavampaa kuin maidon käyttö sisäänheittotuotteena – paitsi ehkä se, että se toimii.
Tuoreimmassa Suomen Kuvalehdessä haastateltiin MTK:n uutta puheenjohtajaa, maitotilallinen hänkin. MTK:n linja on aiemmin ollut pieniä tiloja suosiva, he ovat erikseen ilmoittaneet kannakseen, että pienillä tiloilla maidon laatu sekä karjan ja ympäristön hyvinvointi otetaan paremmin huomioon. Uusi puheenjohtaja on eri linjoilla, vaikka ei asiaa vielä voikaan suuresti mainostaa – kenttääkin on pakko kuunnella. Sinänsä hän oli oikeassa siinä, että parasta olisi, jos tukiaisia ei tarvittaisi. Yksikään viljelijä ei ota tukia huvikseen, ja itse pärjääminen olisi kaikille parempi. Tästä päästäänkin ongelmaan: jos tuhannen lehmän navetta pärjää jo omillaan, eikö se olisi hyvä kehityssuunta? Jonka jälkeen voidaankin jouhevasti miettiä, mitä se tekee maidon laadulle, joudutaanko antibiootteja käyttämään pian jatkuvasti, ja monta muuta asiaa. Kenties tukea tulisikin suunnata tulevaisuudessa pienemmille navetoille. Kenties maito kannattaisi ostaa pienemmiltä meijereiltä, tai suoraan tiloilta. Ongelma on sekin, että meillä on maidon jakelujärjestelmiä syystä – ei jokainen voi käydä tukemassa tuottajaa erikseen.
Edellisten lisäksi SK:n jutussa mm. kerrottiin, että Suomeen ollaan puuhaamassa useampaakin tuhannen lehmän navettaa. Muutenkin kiinnostava juttu, kannattaa etsiä lehti käsiinsä.
Itse olen ollut kesälaitumilla ja kirjoitustahti on kääntäen verrannollinen lämpötilaan ja etäisyyteen langattomasta verkosta. Juttuaiheita on jäänyt varastoon, toivottavasti saan purettua sumaa tulevista helteistä huolimatta.
Kirsi Louhelainen 
No syytetäänkö vaikka maitotuottajia, jotka harrastavat ylituotantoa, kansallisen ja EU-tason poliitikkoja, joiden rakentamat tukijärjestelmät kannustavat tähän, ja maatalousalan edunvalvojia, jotka ovat lobanneet nykytilanteen mahdolliseksi?
Ai niin, syytetään vielä kuluttajia, jotka ostavat maitotuotteita niiden epäekologisuudesta ja epäeettisyydestä huolimatta, ja veronmaksajia/äänestäjiä, jotka suostuvat siihen, että heidän veroeuroilla pyöritetään tätä pähkähullua sirkusta.
Juuri näin. Kyseessä on niin omalaatuinen ja monimutkainen systeemi, ettei toista. Kirjoitin maidon hinnasta jo pari viikkoa sitten vähän tarkemmin postauksessa Säkillä valoa maatalouteen. Ongelma tuossa on juuri se, että ”syyllisiä” on niin monta, että yksinkertaista ratkaisua ei ole saatavilla ja koko järjestelmää ei kerralla uskalla muokata kukaan. Tuossa aiemmassa postauksessa ehdotin, että voisi vaikkapa tukea maitotaloudesta pois siirtyviä tuottajia siirtymävaiheessa (vaikka en suuri tuen ystävä olekaan, ymmärrän että porkkana on joskus parempi kuin keppi ja toisaalta tuella voidaan ainakin ohjailla asioita parempaan suuntaan).
Veroäyreistä ja maataloustuesta on ollut monissa muissakin yhteyksissä puhetta. Aiemmin mainitsemani Michael Pollan on kirjoittanut paljon USA:n järjettömästä tukiruljanssista, joiden avulla naapurimaidenkin ruoantuotanto on saatu polvilleen. Parhaillaan luen kehitysmaita ja kehitystukea käsittelevän Poor Story -nimisen kirjan kauppaa koskevaa lukua – postaan siitä myöhemmin, mutta eräs kirjan teeseistä on juuri, että kehitysapu ei auta jos epäreilu kauppa-asetelma ja maataloustuet jatkuvat. Siitä kärsii myös länsimainen kuluttaja.
Jossain välissä toivon ehtiväni tutustua Uuden-Seelannin maatalousasioihin – siellä kun on päästy tuista kokonaan eroon. Jos aiheesta on lisätietoa niin linkki- ja kirjavinkit otetaan ilolla vastaan!
Heh, kirjoitamme toisinaan samoista aiheista. Erona on vain, että sinä tunnut tietävänkin niistä jotain.
Kiitos kehusta! Itsestäni tuntuu että tietää jatkuvasti liian vähän, mutta siitä saakin sopivasti raivoa ottaa taas vähän lisää selvää. On hienoa, että nämä asiat kiinnostavat ihmisiä – blogit ovat hyvä tapa jäsentää asioita itselle ja maailmalle. Ja asioista ei tarvitse tietää kaikkea voidakseen niistä kirjoittaa, muuten me kaikki joutuisimme istumaan tuppisuina ja katsomaan päivät pääksytysten Big Brotheria. Tieto on onneksi luonteeltaan kasautuvaa: sitä tulee joka päivä (toivon mukaan) lisää.
Paluuviite: Ruokaketjun voitonjako selvitykseen « Virrassa