Juhlista ja makkaroista

Viikonloppu on ollut yhtä juhlaa, ja juhlien puitteissa on päässyt keskustelemaan paljon mielenkiintoisten ihmisten kanssa. On aina hauska tavata ihmisiä, jotka ovat aidon innostuneita työstään ja alastaan vielä kymmenen vuodenkin jälkeen: vielä hauskempaa on, kun pääsee kuulemaan ”insiderin” anekdootteja alaltaan ja hupaisia tiedonmuruja, joihin ei olisi muualla voinut törmätä.

Eräs pakkausinsinööri tiesi lukuisia tapoja, joilla meitä kuluttajia ohjataan haluttuun suuntaan ovelilla pakkauksen, ulkoasun ja muiden ”ulkokohtaisten” asioiden perusteella. Tiesin itsekin sen, että sipsien tulee olla niin isoja, että ne eivät mene kerralla suuhun, jolloin varmistetaan maksimaalinen napakka rapsahdus pureskeltaessa; pakkausinsinööri tiesi myös, kuinka paljon tutkimusta tehdään, jotta sipsipussiin saataisiin se optimaalinen rapina johon ihmiset leimautuvat ja jonka he todellisuudessa haluavat kuuluvan jopa leffateatterissa – ainakin jos ovat itse sipsejään syömässä. Keskustelimme myös siitä, kuinka tarkasti optimoidaan vaikkapa tuotteiden pahvikääreiden paino, jotta saadaan tuotteelle riittävän ylellinen ja napakka leima ilman, että tuhlataan rahaa yhtään laadukkaampaan kääreseen kuin tarpeen. Pakkausinsinööri naureskelikin, että hän ilahtuu usein hajuvedenkin pahvikääreestä enemmän kuin itse tuotteesta: heidän kuulemma kannattaisi ostaa lahjat yhdessä tuttavaperheen kanssa niin että sisältö menisi jollekulle muulle ja hän pääsisi nauttimaan kääreistä.

Raflaavin juttu jonka kuulin ei liittynyt kuitenkaan suoraan tuotteen pakkaukseen. Kuulemma nimittäin jauhomakkarat (joiden ystävä itsekin rajoitetusti olen – silloin harvoin kun makkaraa grillaan, valitsen mieluiten lapsuudesta tutun jauholaadun) saavat etäisesti grillimakkaraa muistuttavan arominsa täysin yllättävästä paikasta: selluloosateollisuuden jäteliemestä. Klassinen HK Bleukaan kun ei todellisuudessa maistu juuri miltään ja se ei grillattaessakaan tuoksuisi ilman apukeinoja. Tästä jäteliemestä saadaan kuitenkin eräänlainen makkaraparfyymi, jossa makkara voidaan dipata ja joka kuumennettaessa sitten höyrystyy saaden aikaan kuluttajan nenään kelvollisen aromin. Hyvää ruokahalua siis. Toinen hauska detalji oli, että makkarat luokitellaan elintarvikelain mukaan leivoksiksi – ne kun sisältävät niin paljon jauhoa!

Hauskojen tarinoiden lisäksi oli myös hienoa nähdä, kuinka ihmiset uskaltavat nykyään tehdä asiat omalla tavallaan niin elämän kuin juhlienkin suhteen. Toiset juhlat olivat häät, mutta ne oli toteutettu biletyyliin: juhlavassa baarissa lauantai-iltana, tarjolla oli pientä herkullista purtavaa, samppanjaa ja konsolipelejä seurustelun lisäksi. Ikäluokassamme on muutenkin viime vuosina menty ahkerasti naimisiin, ja on ollut hauska seurata miten itse kukin on toteuttanut omannäköisensä juhlat: pienimuotoisimmista häistä on tiedotettu jälkikäteen tekstarilla tai kortilla ja illaksi on ehkä menty baariin, suurimmat ovat olleet perinteisiä kesähäitä juhlavine kirkkoineen, ja juhlissa on löytynyt myös kaikkea siltä väliltä. Asioita ei ole pakko tehdä tietyllä tavalla siksi, että niin on ennenkin tehty, mutta perinteitäkään ei pidä halveksua jos ne tuottavat itselle iloa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s