Jokunen päivä sitten luin Financial Timesin artikkelin ”Off the Fairway” suurhuijari Madoffin pyramidihuijauksen viimeisestä vuodesta. Heikkenevän taloustilanteen myötä hetki hetkeltä epävakaammaksi muuttunutta korttitaloa kuvattiin jutussa Madoffin uhrien ja liikekumppanien suulla. Kovin moni tosin ei ollut aavistanut mitään ennen huijauksen lopullista murtumista. (Lohdullinen oli tarina erään organisaation analyytikosta, joka oli tajunnut että Madoffin voitot eivät olleet mahdollisia ja pyysi työntekijöitään toistamaan voitot väitetyillä spekseillä saman aikavälin datalla. Kun tämä ei onnistunut, analyytikko onnistui vakuuttamaan työnantajansa vetämään rahat pois juuri ajoissa ennen romahdusta. Samalla on surullista että kovin moni muu ei ymmärtänyt katsoa samalla tavoin datan taakse.)

Kiinnostavin osuus jutussa olikin pieni tarina vuoden 2008 toukokuun golfottelusta, tilaisuus jota myös Madoffin yritys sponsoroi. Liikekumppani oli alkanut epäillä, että Madoff oli antanut hyväntekeväisyysottelua varten väärät tasoitustiedot – golfissa moinen kun vaikuttaa ottelun lopputulokseen merkittävästi. Miksi ihmeessä kukaan huijaisi moisessa – ottelussa kun taisi muutenkin olla kysymys pääasiassa ns. maineesta ja kunniasta, ei palkinnoista.

Tämä tarina kuitenkin saattoi avata pienen ikkunan Madoffin päähän: kenties kyseessä on ihminen, jolle peli ja itse huijaus on tärkeintä? Muuten ei voi ymmärtää sitä, että joku aloittaisi noin valtavan petoksen, josta tietää joka tapauksessa jäävänsä kiinni. Vai pyyhkiikö tieto hetkellisistä voitoista todella mielestä sen, että lopulta korttitalo vääjäämättä tulee romahtamaan ja makean elämän joutuu hyvittämään vankilassa…

Eipä tuo tieto tuntunut WinCapitankaan järjestelijöitä haittaavan.