Salakuunneltua.fi tarjoaa hauskan anekdootin siitä, kuinka hyvin (tai huonosti) tietoisuus ilmastonmuutoksesta on tunkenut kansan syviin riveihin.

On ollut kiinnostavaa seurata, kuinka suhteellisen lyhyessä ajassa – lopulta ehkä vain parin vuoden mittaisella ajanjaksolla – ilmastonmuutos on vihdoin ns. lyönyt itsensä läpi niin maijameikäläisten, yritysmaailman, median kuin politiikankin saralla. Hetkeen keskustelu ei ole vellonut juuri muussa (no, talouskriisi on toki tarjonnut hyvän vastuksen), ja skeptikot ovat vihdoin jääneet takavasemmalle.

On ollut hienoa, että nyt – potentiaalisesti hyvin kammottavan uhkakuvan edessä – ihmisiltä alkaa löytyä ainakin sanoissa jo tarmoa muuttaa asioita ja ehkä tehdä myös poliittisia päätöksiä. Valitettavasti massojen päätä ei käännä kuin korkeintaan hyvin hitaasti millään pienellä liikkeellä, ja iso ravistelu on ainut, joka voi muuttaa mielipideilmastoa (sic!) radikaalisti lyhyessä ajassa.

Olen kuitenkin osittain seurannut tätä ilmastonmuutoshypeä jopa hieman huolestuneena. (Kyllä, hype on jo mielestäni oikea sana.) Ilmastonmuutoksella perustellaan jo lähestulkoon mitä tahansa (alun keskustelunpätkä tarjoaa hyvän esimerkin), ja se on saavuttanut joidenkin silmissä jo uskonkappaleen aseman.

Jos tällaisella mielipideilmastolla kuitenkin saadaan muutos aikaiseksi, miksi epäilen? Siksi, että ihmismieli on ailahtelevainen. Ihmiset jaksavat vielä toistaiseksi puhua ilmastonmuutoksesta. Ongelma tulee kuitenkin siinä, että tällaiset ajatusten trendit ovat useimmiten lyhytikäisiä, korkeintaan joitain vuosia. Ilmastonmuutoksen ratkaiseminen ei vaadi vain kymmeniä vuosia vaan pysyvän ajatusmallin ja yhteiskunnan muutoksen.

Toinen, jopa isompi ongelma on se, että jos mielipiteet ennen pitkää muuttuvat linjalle ”hohhoijaa, vieläkö siitä ilmastonmuutoksesta puhutaan”, ympäristönsuojelu saattaa kärsiä ison takaiskun. Perimmäinen ongelmamme kun on se, että on aivan sama, onko ilmastonmuutos tulossa vai ei. Siitä riippumatta nykyinen talous- ja kulutusmallimme on kestämätön, ja meidän tulee voida ottaa ympäristö huomioon aivan uudella tavalla niin tuotannossa kuin kulutuksessakin. Muuten yhteiskuntamme on joka tapauksessa tuhoon tuomittu, todennäköisesti jopa nopeammalla syklillä kuin mitä ilmastonmuutos sen tekisi.

Kestävään talouteen pääseminen vaatii täsmälleen samat toimenpiteet (vain pienin poikkeuksin) kuin mitä ilmastonmuutoksen hallintakin. Siksi ei pitäisikään tuhlata aikaa juupas-eipästelyyn sillä, kannattaisiko ilmastonmuutokselle tehdä jotain ja mitä, vaan pyrkiä tosissaan kaikilla tavoilla kestävämpään yhteiskuntamalliin.