Muutosta ilmassa

Lueskelin tuoreinta Talouselämää ja kiinnitin siinäkin huomiota aiheisiin, jotka sivuavat kovasti kahden viimeksi käsittelemäni kirjan asioita. Näistä ensimmäinen oli kahden nykyistä talousteoriaa arvostelevan kirjan kirja-arvostelut, toinen suurehko juttu BKT:n ja hyvinvoinnin korreloimattomuudesta.

Lehden perinteisen kolmen talouskirjan arvosteluista kaksi koski nykyistä finanssikriisiä ja molemmat olivat nostaneet keskeiseksi teesikseen nykyisen ”erehtymättömän talouden” talousteorian toimimattomuuden. Toinen kirjoista oli George Sorosin The New Paradigm for Financial Markets. The Credit Crisis of 2008 and What It Means, toinen Robert J. Shillerin The Subprime Solution: How Today’s Global Financial Crisis Happened, and What to Do About it. Ensimmäinen on arvostettu ja ehkä maailman tunnetuimpiin kuuluva sijoittaja, toinen finanssikriisin jo aikaa sitten ennustanut taloustieteen professori.

Arvostelun perusteella Soros perustaa oman selityksensä kuplien syntymästä jo parikymmentä vuotta sitten kehittämälleen refleksiivisyyden teorialle: ihmisten ajattelu vaikuttaa aktiivisesti tapahtumiin. Hän myös korostaa että markkinat eivät automaattisesti hakeudu tasapainoon vaan ovat taipuvaisempia jatkuviin ylilyönteihin kuin tasapainotilaan.  Shillerillä on samantapainen ”sosiaalisen tartunnan” näkemys kuplien synnyistä mutta hän nostaa ilmeisesti voimakkaammin esille asuntokuplan vaikutuksen ja tätä kautta siihen vaikuttaneen politiikan.

Molemmat kirjat ovat herkullisen lähellä aiemmin lukemaani George Cooperin The Origins of Financial Crises -teosta, josta kirjoitan myös täällä. Merkillepantavaa toki on, että kumpikin käsittelee nimenomaan nykyistä kriisiä, kun Cooperin teos keskittyi enemmän niihin markkinoiden yleispiirteisiin jotka aiheuttavat heilahteluja, epästabiilin talouden teoriaan (nykyisen, näissäkin opuksissa kiistellyn ”tehokkaan markkinan” teorian sijaan) ja keskuspankkien rooliin kriisien ehkäisijänä ja vahvistajana. Cooperin teos oli erinomainen tässä yleispätevyydessä, mutta nykyisessä kriisissä on toki omat erityispiirteensä joista lukisin mielelläni lisää. Jo koko subprime-järjestelmä sekä USA:n lainamarkkinoiden toiminta, jossa lainan myöntäjällä ei ole intressejä lainan takaisinmaksuun ovat itsessään sellaisia anomalioita jotka ovat korostaneet muutenkin epävakaan systeemin heiluvuutta. Jompi kumpi näistä kirjoista voisi tarjota hyvää lisäinformaatiota, joskin lukemani lyhyen arvostelun perusteella yksittäisiin nykyisen kriisin syihin ei subprimeä lukuunottamatta niissäkään ehkä pureuduta.

BKT-juttu sivusi läheltä lukulistallani tällä hetkellä vielä kesken olevaa World Watch-organisaation raporttia Maailman tila 2008. Ko. artikkelikokoelman teema 2008 oli Kestävä talous ja otsikon mukaisesti kirjan artikkelit pohdiskelevat talouden, taloudellisten innovaatioiden ja yritysten roolia kestävän kehityksen luomisessa. Eräitä kantavia teesejä kirjassa ovat, että tehokkaimmat innovaatiot syntyvät yksityisellä puolella, jolloin valtionkin on syytä vain ohjata oikeaan suuntaan mutta olla sitomatta toteutuksia teknologisesti; että ympäristötehokkuus on usein yritykselle tuottavampaa kuin nykyiset ympäristöä tuhoavat prosessit (esimerkiksi jäte kun on lopulta yritykselle suuri kuluerä, jonka syntyä vähentämällä ja jota kierrättämällä päästään myös kustannuksissa alaspäin); ja että määrittämällä ekosysteemille rahallista arvoa (kirjassa käytettiin itselleni uutta termiä ”ekosysteemipalvelu” jolla viitataan asioihin jotka luonto hoitaa puolestamme kun se ei ole henkitoreissaan – esimerkkinä mehiläisten pelloilla tekemä pölytys ja metsien ilmaa puhdistava ja hiilidioksidia sitova vaikutus) voidaan saada hallitukset ja yritykset paremmin huomioimaan ympäristö, kun esim. metsien hakkuun aiheuttamille vaurioille voidaan suoraan laskea rahallinen arvo.

Tulen vielä kirjoittamaan kirjasta tarkemmin, kun saan sen loppuun. Kirjan ensimmäinen artikkeli käsitteli kuitenkin tässä BKT-artikkelissa mainittua asiaa: talouden ja hyvinvoinnin mittarina BKT on pidemmän päälle riittämätön ja ohjaa yhteiskuntaa lopulta väärille urille. Maailman tila-raportissa esiteltiin lukuisia uudentyyppisiä hyvinvoinnin mittareita, jotka voisivat jo sellaisenaan korvata BKT:n tai ainakin toimia sen rinnalla. Jukka Hoffrénin kirjoittama Talouselämän BKT-artikkeli ”BKT kasvaa, mutta hyvinvointi ei” olikin hyvin kriittinen BKT:n käyttämiseen taloudellisen hyvinvoinnin mittarina.

Onko tässä taas lisää ei-niin-heikkojakaan signaaleita, jotka kuvastavat talouskriisin liikkeellepanemaa ajattelutapojen muutosta? Jään seuraamaan kiinnostuneena, miten lehti vastedes käsittelee näitä asioita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s