Kulunut vuosi on jättänyt jälkeensä pysyviä merkkejä. Otsan juonne kertoo pohdinnoista, tiukoista paikoista ja keskittymisestä. Suupielen naururyppy riemusta, ilosta ja hyvistä hetkistä. Seurasta, jonka kanssa on ollut ilo taittaa matkaa.

Kun vuosi sitten aloittelin kaupunginvaltuutettuna ja kaupunkisuunnittelulautakunnassa, mietin miten aika tulee riittämään. Vuosi lähti käyntiin rytäkällä: luottamustehtävien alun lisäksi vaihdoin asuntoa ja työtä, vuoden aikana vielä toistamiseen. Vaikka asunnonvaihto helpottikin lapsiperhearkea, etenkin keväällä tiukkoja hetkiä oli paljon. Pahimmillaan kokouksia ja tapaamisia oli keväällä kahdeksan iltaa putkeen. Onneksi apua oli paljon ja omia rajoja ei joutunut liikaa koettelemaan, sen sijaan kalenteria on syksyn kuluessa täyttänyt paljon kevättä varovaisemmin. (Valtuustovuotta on erityisesti kaupunginhallituksen vinkkelistä mainiosti summannut Tiina Elo blogissaan, ja kokosin itse kuluneen syksyn asioita muistiin omaan postaukseensa.)

Jaksamista on auttanut paljon puolison tuki, ja korvaamattominta apua olemme saaneet lasten isovanhemmilta sekä ystäviltä. Hoitoapua on tarvittaessa löytynyt ja aviopuoliso ei ole joutunut olemaan liikaa yksin vastuussa kodista. Kiitokset ansaitsee myös työnantajani, jolta onneksi löytyy tarvittaessa joustoa, enkä Euroopan parhaalta työpaikalta muuta odotakaan. Voinkin todeta, että läheisten apu ja työelämän jousto ovat tärkeimpiä asioita, jotka auttavat lapsiperhettä luovimaan kiireiden läpi. Kaikilla ei ole apuun kykeneviä sukulaisia ja ystäviä, ja tämä pitää muistaa myös kaupungin työssä.

Joustoja on joutunut tekemään jonkin verran. Pidin syksyn ajan kiinni siitä, että en ole kolmea peräkkäistä iltaa kotoa poissa. Päätin myös vuoden kuluessa luopua Tapiolan seudun Vihreiden hallituksen puheenjohtajuudesta. Olen mielelläni toiminnassa edelleen mukana ja jatkan ensi vuonna hallituksessa, mutta vaalivuonna tarvitaan ihmistä, jolla riittää aikaa myös päivittäisen toiminnan pyöritykseen. On ilo nähdä, että vastuu jatkuu hyvissä käsissä. Espoon Kaupsukahveja ei ole tänä syksynä pidetty, ja se on jäänyt harmittamaan. Tämän haluan korjata ensi keväänä.

Paljon on tapahtunut myös muilla saroilla. Lapset kasvavat, vanhempi oppi polkupyöräilemään ja nuorempi pois vaipoista. Vähät vapaahetket – erityisesti työmatkat – olen käyttänyt liikunnan parissa, jota ilman en jaksaisi. Onneksi liikuntaan saa myös lapset mukaan: olemme koko perheen voimin kannustaneet perheen isiä Tukholmassa ja Nuuksio Classicilla, ja ehkä hupaisin kisa oli Otaniemessä järjestetty perinteinen 800 m juoksu, jossa lapset innostuivat äidin ja isin suorituksesta niin että ottivat itsekin loppukirit maaliviivalle. Oman urheiluvuoteni kohokohta oli Joroisten triathlonin puolimatka, vaikka kipuileva polvi jättikin juoksuosiolta ensi vuodeksi vähän hampaankoloon. Olen havainnut, että ainakin itselläni sopiva tavoitteellisuus auttaa löytämään aikaa kunnon ylläpitoon ja itsestä huolehtimiseen.

Merkittävintä kuluneessa vuodessa ovat kuitenkin ihmiset. Luottamustehtävien, uusien töiden ja urheiluharrastuksen myötä elinpiiri on taas laajentunut ja rikastunut.

On ollut suuri ilo työskennellä asiantuntevan, innostuvan, humaanin ja hulvattoman joukon kanssa joka myös Vihreänä valtuustoryhmänä tunnetaan. Paneutuva ryhmämme puheenjohtaja Inka sekä kaikki muut antaumuksella töitä tekevät ryhmän jäsenet pitävät riman korkealla. Vihreän ryhmän erityispiirre on huolellinen valmistautuminen ja demokraattisuus: päätökset mietitään yhdessä ja se vaatii paneutumista.

Kiitos siis kaikille, joiden kanssa olen saanut kuluneen vuoden aikana tehdä töitä, juosta lenkkipoluilla, parantaa maailmaa ja ihmetellä sen menoa!

Toivotan kaikille valoisaa ja innostavaa uutta vuotta! Jatketaan täyttä höyryä eteenpäin, ja otetaan uusi vuosi vastaan riemukkaasti!